Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Poliisin toiminta Ulvila-jutussa selvitettävä

Poliisin toimien lainmukaisuus sekä esitutkinnan puutteet ja virheet Ulvila-jutussa tulisi puolueettomasti ja perusteellisesti selvittää. Hovioikeuden eilen antama ratkaisu osoittaa yksiselitteisesti, että poliisin esitutkinta on ollut puutteellista ja virheellistä. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, mutta ratkaisusta ilmenee tuomioistuimen kanta ja sen perusteet.

Esitutkinnan puutteet ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä. Se on kestänyt kaikkiaan jo yli kahdeksan vuotta tapahtumasta. Se on kohtuuttoman pitkä aika. Tästä on aiheutunut ja aiheutuu yhteiskunnalle suuret taloudelliset menetykset. Pitkittynyt oikeusprosessi on myös lisännyt ulkopuolisille, kuten syytetyn lapsille, inhimillisiä kärsimyksiä, joita ei voi rahassa mitata.

Lisäksi esitutkinnan puutteet ja virheet ovat aiheuttaneet yhteiskunnallista vahinkoa, koska ne heikentävät kansalaisten luottamusta poliisiin. Sisäministeriön julkaiseman poliisibarometrin 2014 mukaan kansalaisten käsitys poliisin sisäisestä korruptiosta tai epäeettisestä toiminnasta on kasvanut: Poliisin sisäinen korruptio tai epäeettinen toiminta nähdään selvästi todennäköisempänä kuin 2012.

Tulos on samansuuntainen kuin hovioikeuden käsitys Ulvila-jutun tutkinnasta. Sen mukaan esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien esittämää todistelua tarkasteltaessa syntyy käsitys, jonka mukaan objektiviteettiperiaatteen toteutumista ei tutkinnassa ole kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistamaan (ks. Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen). Se, että tuomioistuin esittää tällaisen käsityksen, on erittäin vakava asia.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että poliisi hoitaa esitutkinnan objektiivisesti ja tasapuolisesti syyttömyysolettamaa kunnioittaen ja objektiviteettiperiaatetta noudattaen. Esitutkinta on toteutettava sellaisella huolellisuudella, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Sen takia olisi tarpeen, että poliisitoiminnan laillisuus ja asiallisuus puolueettomasti selvitetään sekä ilmenevät epäkohdat korjataan ja rikkeisiin mahdollisesti syyllistyneet pannaan vastuuseen.

Prosessioikeuden emeritusprofessori Jyrki Virolainen totesi eilisessä blogi-kirjoituksessaan: Olen itse alusta lähtien ollut vakuuttunut siitä, ettei syytteen tueksi saatu näyttö, jota tutkijat ja syyttäjät ovat yrittäneet hankkia osin kyseenlaisilla tai jopa laittomilla menetelmillä, tule riittämään langettavan tuomioon, jos maasta löytyy oikeudenmukaisia ja taitavia tuomareita.

Oikeustieteilijät, kuten ammattituomarit tuomioistuimissakin, ovat päätyneet erilaisiin käsityksiin näytön riittävyydestä langettavaan tuomioon. Emeritusprofessorin lausunnossa huomattavaa on kuitenkin se, että hänen mukaansa rikostutkijat ja syyttäjät ovat yrittäneet hankkia näyttöä syytteen tueksi osin kyseenalaisilla tai jopa laittomilla menetelmillä.

Toistan saman, minkä olen esittänyt jo aiemmin: tapausvyyhdin käsittely on paljastanut asioita, jotka heittävät synkän varjon poliisin ja syyttäjän toimintatapojen ylle.

Petteri Hiienkoski

 

Otteita Vaasan hovioikeuden ratkaisusta 19.2.2015 (lihavoinnit PH):

Hovioikeus toteaa, että poliisin Anneli Auerille kuulusteluissa ilmoittamat seikat ovat olleet virheellisiä tai harhaanjohtavia seuraavista syistä: -- 7. Teknistä rikostutkintaa suorittaneen MM:n kertomuksen ja sitä tukevan MM:n laatiman havainnekuvan sekä teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella rekonstruktiossa 2.12.2011 on ollut virhe. Rekonstruktiossa on selvitetty mahdollisuutta Jukka Lahden ruumiin koskettamiseen pesuhuoneen puolelta. Tämä virhe on voinut vaikuttaa sanotusta rekonstruktiosta tehtäviin johtopäätöksiin (ks. kohdat 255–259). (Vaasan HO 19.2.2015, Hovioikeuden johtopäätökset Anneli Auerin tunnustukseen viittaavista esitutkintalausumista, kohdat 38.)

130. JJ:n kertoman mukaan useita ulkopuolista tekijää koskevia poliisin tutkintalinjoja oli poissuljettu sillä virheellisellä perusteella, että potentiaalisten epäiltyjen DNA-tunnisteet eivät olleet vastanneet takkahuoneen sängyssä, tyynyjen puoleisessa päädyssä olleesta halosta taltioitua, tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta. Niin kuin keskusrikospoliisin lausunnoista ja selvityksestä ilmenee (kirjalliset todisteet nrot 31–32), mainitun DNA:n olikin sittemmin selvitetty olleen peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.

131. Kun kysymys on henkirikoksesta, jonka tekijästä on epäselvyyttä, on luonnollista, että tutkintalinjoja on ollut useita. Hovioikeus ei voi ratkaistessaan tätä nyt käsillä olevaa syytettä Anneli Aueria vastaan ottaa huomioon muuta kuin sen oikeudenkäyntiaineiston, joka sille on esitetty. Esitutkinnan puutteellisuudet, kuten teknisen rikostutkinnan rajaaminen vain takkahuoneeseen, terassille ja olohuoneen takkahuonetta lähellä oleviin osiin, jättävät avoimeksi esimerkiksi kysymyksen siitä, ovatko tekoon ja tekijään liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta vai eivät. Samalla tavalla avoimeksi jää kysymys siitä, olisiko tarkemmissa teknisen rikostutkinnan tutkimuksissa ollut tuoreeltaan löydettävissä Jukka Lahden verta talon peseytymistiloista, vaikka poliisin silmämääräisissä tutkimuksissa tällaisia havaintoja ei ollut välittömästi teon jälkeen tehty eikä kirjattu. Myöskään sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä ei ole esitetty tässä oikeudenkäynnissä tarkempaa selvitystä, mikä jättää avoimeksi sen, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut verisenä sängyn päällä. Jos tekninen rikostutkinta olisi tehty parhaalla mahdollisella tavalla välittömästi henkirikoksen jälkeen, mikä oli ollut myös esimerkiksi MM:n tarkoitus, tässä oikeudenkäynnissä voisi olla käsillä yhtä hyvin syytettä tukevaa kuin sitä vastaan puhuvaa näyttöä. Edellä lausutulla tavalla esitutkinnan puutteellisuudet eivät voi varsinkaan näin vakavassa rikosasiassa, jota on laajalti käsitelty julkisuudessa jo vuosien ajan, johtaa siihen, että teknisen rikostutkinnan selvitettävissä olleita seikkoja ryhdytään tätä epävarmempien todistuskeinojen, kuten Anneli Auerin nuorimpien lasten kertomusten, perusteella päättelemään vastaajan vahingoksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Esitutkinnan suuntautumisesta ja surmaajan profiloinnista, kohdat 130-131.)

Hovioikeus toteaa, että sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä olisi ollut esitettävissä tarkempi selvitys, jos tämä asia olisi tutkittu esitutkinnassa. Tätä esitutkinnan puutteellisuudesta johtuvaa näytön epävarmuutta ei saa tulkita Anneli Auerin vahingoksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Jukka Lahden vammat ja kuolema, kohta 168.)

Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen.  (Vaasan HO 19.2.2015, Poliisin toimenpiteistä rikospaikalla ja teknisestä rikostutkinnasta, kohta 213.)

MM:n mukaan lyötäessä ikkunaelementtiin tylpällä esineellä lasiin ei kohdistu niin suurta liikevoimaa, että sisätiloihin syntyisi lasipölyä toisin kuin esimerkiksi räjähdyksissä. Hovioikeus toteaa, ettei tätä kysymystä ole ilmeisesti tarkemmin selvitetty esitutkinnassa. (Vaasan HO 19.2.2015, Kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimukset, kohta 228.)

Useiden todistajina kuulusteltujen, asian tutkintaan osallistuneiden poliisimiesten kertomuksista on todettavissa, että taloa ei ollut tutkittu kuitujen suhteen muutoin kuin takkahuoneen ja terassin osalta. TS on muun muassa todennut, että oli ollut iso virhe, ettei kuitututkimusta ollut tehty koko talossa. Ruskeankirjavien tekokuitujen alkuperä oli jäänyt poliisilta selvittämättä. (Vaasan HO 19.2.2015, Kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimukset, kohta 231.)

Rekonstruktiot eivät lähtökohdiltaan ole edellä todetulla tavalla täysin vastanneet tapahtumapaikalla muun asiassa esitetyn todistelun perusteella vallinneita olosuhteita. Rekonstruktioita rasittavien virheiden vuoksi niiden perusteella voidaan tehdä enintään suuntaa-antavia johtopäätöksiä. (Vaasan HO 19.2.2015, Kokonaisarvio rekonstruktioista, kohta 262.)

Ulvilan surma on erikoinen rikostapaus, ja se on herättänyt runsaasti keskustelua ja pitkälle menevää mielenkiintoa kansalaisten ja tiedotusvälineiden keskuudessa. Asiassa halutaan saada selville totuus. Hovioikeuden tehtävä rajoittuu kuitenkin ainoastaan siihen totuuteen, joka voidaan saavuttaa sille esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Tuomarin on kyettävä, harkittuaan huolellisesti asiassa esitettyä näyttöä ja sen yhteydessä esille tulleita seikkoja, päättämään, mitä asiassa on pidettävä totena, sekä kyettävä perustelemaan johtopäätöksensä tukeutuen näihin tosiseikkoihin. Edellä kuvattu tuomarin harkinta ei voi rikosasiassa koitua syytetyn vahingoksi sellaisten harkinnanvaraisten, avoimien kysymysten osalta, joita ei ole esitutkinnassa kyetty selvittämään ja joihin ei saada riittävän varmoja vastauksia esitetyn näytön perusteella. Tämä rajoittaa merkittävästi sitä, millä tavalla tuomarin johtopäätökset voivat asian ratkaisun perustaksi asetettavien tosiseikkojen suhteen perustua sellaisiin oletuksiin, jotka ovat mahdollisia tai todennäköisiä tuomarin elämänkokemuksen perusteella tai muutoin. (Vaasan HO 19.2.2015, Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät, kohta 318.)

Tapahtumat ovat olleet järkyttäviä myös A:lle, mikä yhdessä hänen ensimmäisen puhuttelunsa yhteydessä tehtyjen virheiden kanssa voi selittää sen, miksi myös A:n kertomuksen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi siltä osin kuin hän on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen. (Vaasan HO 19.2.2015, Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät, kohta 320.)

Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa ei ole aivan kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin. (Vaasan HO 19.2.2015, Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen.)

Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin todettava, että esitutkinnassa on ollut puutteita, jotka ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä ja joihin palaan jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä. Puutteita ei tietenkään tulkita syytetyn haitaksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, Todistelun arviointi: Esitutkinta.)

Hovioikeudessa hän on selittänyt kertomusten perumista siten, että 23.9.2009 alkaen annetut kertomukset olivat hänen arvailujaan tapahtumien kulusta sellaisten poliisin antamien tietojen perusteella, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, Todistelun arviointi: Anneli Auerin kertomukset esitutkinnassa vuonna 2009.)

Poliisi on tehnyt rekonstruktion tilanteesta ja päätynyt siihen, että oven avaaminen ja uhriin koskeminen ei ole ollut mahdollista. Rekonstruktiossa on kuitenkin tehty virhe sikäli, että uhri on sijoitettu liian lähelle ovea. Anneli Auerin laatima piirros kuvaa oikeita mittasuhteita ja sen nojalla hän on mahtunut ovenraosta koskemaan Jukka Lahtea. (Vaasan HO 19.2.2015, Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, Todistelun arviointi: Käynti pesuhuoneessa.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Seksuaalirikoksesta annettu tuomio pitäisi antaa julkiseksi todisteineen ja perusteluineen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että oikeuslaitoksemme tahtoo salata mielivaltaista toimintaansa.

Petteri Hiienkoski

Kun on kysymys lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, oikeudenkäynti aineistot pidetään yleisöltä salassa, mikä on perusteltua.

Sietää kuitenkin harkita, olisiko tarpeen järjestää valvontakeinoja, joilla epäillyn ja syytetyn ihmisoikeudet voidaan taata esim. lsh-, terrori- ja maanpetosjutuissa, joissa aineistot yleensä määrätään salaisiksi ja oikeudenkäynnit useimmiten käydään suljetuin ovin.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Normaalioloissa tiedot toki tulee salata. Auerin lapset ovat kuitenkin menettäneet yksityisyytensä jo aikoja sitten. Ainoa asia, joka on pysynyt salaisena, on todisteet ja oikeuden perustelut.

Tällä hetkellä verkossa pyörii erittäin epämääräisiä huhuja. Jos huhut pitävät paikkansa, oikeuslaitoksemme salaa tiedot pelastaakseen oman nahkansa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tiedot tulisi julkistaa jo lastenkin takia. Jos tuomio todella oli perusteltu, loppuisi spekulointi lyhyeen.

Ikävää todeta, mutta näiden lasten elämä ja lapsuus on pilattu jo aikoja sitten. Tietojen julkistaminen tuskin enää tilannetta oleellisesti pahentaisi.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #10

Ilmeisestikin salassa pidettävissä jutuissakin osan aineistosta voisi avata yleisölle ilman, että uhrien henkilöllisyys ja tekojen yksityiskohdat paljastuvat. Jos sitten jotkut levittävät salassa pidettävää tietoa, se on tietenkin väärin, eikä anna muille oikeutta jatkaa väärintekemistä.

Epämääräisiä huhuja liikkuu, salaliitoistakin. Osan voi sivuttaa suoralta kädeltä, mutta jotkut voivat antaa aihetta lisäselvityksiin.

Erkko Korppaanmäki

Suomen hallinnollinen rakenne ja pienen maan lain valvonnan ja tuomiovallan pienet piirit johtavat siihen, että poliisi on kovin omavaltainen eikä sen tekemiä virheitä kyetä käsittelemään. Eikä sisäpiirin sisällä halutakaan. Useimmissa asioissa poliisi valvoo itse itseään ja tutkii itse omat rikoksensa ja virheensä.

Petteri Hiienkoski

Mielestäni tuomioistuinlaitos toimii sinänsä hyvin. En näkisi moitittavaa tuomioistuinten toiminnassa. Vika ei ole tuomareissa vaan siinä, mitä on tehty ennen kuin juttu on tuotu oikeuteen. Jos poliisin toiminnassa on puutteita ja virheitä, ne kertaantuvat ja ilmenevät sitten tuomioistuinkäsittelyssä.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Ihan sikamaista leimaamista oli ylen A-studio: Talk kun katsoin äsken. Toimittajasta lähtien kaikki antoivat ymmärtää että syyllinenhän se on mutta kun tehtiin niin paljon virheitä niin ei saatu todistettua. Ja nämä sitten paasaa toisille tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä vihapuheestä.
Sama laulu on myös tämänpäiväisissä lehtikirjoituksissa ihan läpeensä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015022019232423_u...
Räsänen vaatii että jos nyt kumminkin jotain löytäsitten kun vuosia on jo kaivettu niin nytkö sitä pitävätä todistusta sitten löytysi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015022019229806_u...
No,perkele tuossakin syyttäjä ruikuttaa että ,ei vastaa todellisuutta ,sille on annettu mahdollisuus todistaa ja hankkia todisteet mutta kun on istunu sormi perseessä vuositolkulla niin ei ole tullu niitä todisteita vastaan,nyt sitten lehellä annetaan ymmärtää että"syyllinen se on kuitenkin"

Oli syyllinen sitten ihan kuka tahansa mutta kun oikeus on päättänyt että on syytön niin silloin turpa kiinni syyttäjälle ja muille jotka ei aikanaan ole tehny töitänsä.
Tämmönen sakinhivutus ei ole demokratiaa eikä oikeusvaltion toimintaa vaan jotain ihan muuta. Venäjällä varmaan laitettasiin varoiksi linnaan oottamaan jos löytisi joku uusi todiste niin voitas taas alkaa piiskaamaan.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Näiden Gustafssonin ja Auerin juttujen jälkeen on täysin selvää että maamme poliisi tarvitsisi ulkopuolisen valvontaelimen, aivan kuten demokraattisissa oikeusvaltioissakin on. Mutta mitäpä se kertoo maastamme, ettei tällaista ulkopuolista valvontaelintä ole edes suunnitteilla? Se kertoo sen että poliisi suojelee rikollisia poliitikkojamme ja virkamiehiämme ja he taas omalta osaltaan suojelevat poliisia. Elämme täydellisessä banaanivaltiossa!

Petteri Hiienkoski

On tärkeää tiedostaa se, mistä hovioikeus ratkaisussaan, muistuttaa: tuomioistuin voi ja sen tulee tehdä päätöksensä vain esitetyn näytön perusteella.

Jos esitutkinta on puutteellista ja virheellistä, näytön arviointi muodostuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi, kuten Ulvilan tapaus osoittaa. Tuomioistuimet ovat toimineet parhaansa mukaan. Vika ei ole tuomareissa vaan siinä, mitä on tehty ennen kuin juttu on tuotu oikeuteen.

Vastuu on poliisilla ja syyttäjillä.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Poliisien toiminnasta leviää hervoton pilavideo. Ei tälläiseen tutkinta töppäilyyn voi enää oikein mitään sanoa, jossa kaikki menee pieleen, oliko se tarkoituskin.. en tiedä.
http://www.stara.fi/2015/02/21/anneli-auerin-tuomi...

Petteri Hiienkoski

Great! Traagiseksi asian tekee se, että koominen pilavideo olisi hyvin mahdollista tehdä myös toisesta näkökulmasta. (Terassioven lasin rikkomisesta ulkoa päin oli näet selkeitä rikospaikkatodisteita.)

Tapani Lahnakoski

Niinhän se ainakin pääosin on tapahtunut, joskin on viitteitä siitä, että lasia olisi rikottu kahteen kertaan, mikä sekään ei todista lavastusta, koska tekijä on voinut vielä raksia lasia helpottaakseen ulospääsyä.

Jos on mielenkiintoa, niin tästä voi lukea hovioikeuden materiaalin, jota riittää: http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus...

Eniten minua ihmetyttää siinä se, että tästä tekotavasta ei löydy mitään arviointeja tekijästä. Minusta ainakin on äärimmäisen kummallista, että esim. sorkkaraudalla varustautunut harkittua murhaa tekemään tuleva ei käytä sitä sorkkarautaa heti, jolla lopuksi surma kuitenkin tehtiin, vaan ottaa veitsen, jolla saa aikaan monenlaista nirhaumaa ja myös syviä pistojälkiä.

Tähän kului runsaasti aikaa, kun suurikokoiseksi mieheksi kuvattu tappaja olisi voinut tyytyä pelkkään sorkkarautaan, parilla iskulla tappaa uhrinja ja hipsiä pakoon alle puolen minuutin.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #14

Millä perusteella ikkunaa olisi rikottu kahteen kertaan? Ulkopuolinen tekijä tuskin on raksinut lasia poistuessaan, a) koska häke-tallenteella ei ole tähän viittaavia ääniä ja b) koska vanhin lapsi, joka on kertonut nähneensä ulkopuolisen poistuvan, ei ole kertonut sellaisesta vaan nopeasta nopeasta poistumisesta.

Ikkunaverhosta ja ikkuna-aukkoon jääneestä lasista ja oven karmista havaittujen iskujälkien sekä asunnon sisään kertyneiden lasinsirujen perusteella on ilmeistä, että ikkunan rikottiin ainakin pääoin ulkoapäin.

Pistohaavoja havaittiin uhrissa muuten lähes 70. Tämä viittaa siihen, että teko tehtiin raivon vallassa ja että tarkoitus oli aiheuttaa tuskaa eikä tappaa heti. Todennäköisesti ensin on ollut kamppailutilanne, jonka seurauksena uhri on vammautunut ja menettänyt toimintakykyään siinä määrin, että tekijälle on tullut mahdollisuus löydä astalolla uhrin päähän kuolettavat iskut.

Oikeuden päätöksestä ilmenee, että AA on arvioinut tekijän olleen asunnossa 15-20 minuuttia. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä hätäpuhelun perusteella tiedämme ulkopuolisella käytettävissä olleesta ajasta: se on voinut olla vain runsaat 4 minuuttia.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #15

Terassin tuolilla oli myös lasinsiruja, joka oli todennäköisesti siirretty paikoilleen ikkunan rikkomisen jälkeen ja pojalla oli jonkilainen hatara muistikuva kaksista lasinsärkemisäänistä.

Voi hyvinkin olla kyse jostain kidutuksesta. Kumma, että tällä rpofiililla ei ole ketään löytynyt, vai oliko jotain pidätettynä, en muista.

Yksi outo piirre on kuitenkin, että Auer soitti hätäkeskukseen niin myöhään. jos murhaaja oli jo liki vartin tehnyt tehtäväänsä.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #16

Tapahtumahetkellä 7-vuotias poika muisteli noin kolme vuotta myöhemmin mitä oli peiton alla ollessaan kuullut...

AA on kertonut menneensä soittamaan hätäkeskukseen melkein heti sen jälkeen kun hän oli paennut takkahuoneesta saatuaan veitseniskun rintaansa. AA kertoi menneensä uhrin ja tunkeutujan väliin pian sen jälkeen kun tämä oli tullut sisään asuntoon. Takkahuoneesta paettuaan AA käväisi kertomansa mukaan eteisessä huutamassa lapsilleen kehotuksen paeta ja avaamassa tätä varten ulko-oven ennen kuin meni itse soittamaan.

Tuskin siinä paljon minuuttia kauempaa on voinut jäädä ulkopuoliselle aikaa ennen hätäpuhelua.

AA:n esittämä aika-arvio on mielestäni huomattavasti liikaa yläkanttiin, vaikka kysymys onkin kokonaisajasta.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #17

Tässä asiassa ei liene muuta varmaa kuin se, että oikeusjärjestelmämme on sössinyt oikein kunnolla.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #18

Niin. Jättäisin tuomioistuimet kritiikin ulkopuolelle. Ne nähdäkseni ovat toimineet asianmukaisesti niille esitetyn näytön perusteella.

Hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että poliisi on sössinyt sekä rikospaikkatutkinnan alkumetreillä joulukuussa 2006 että varsinkin tutkinnanjohtajan ja tutkintalinjan vaihtamisen jälkeen elokuusta 2008 alkaen. Kysymyksiä herättää myös syyttäjien toiminta.

Toimituksen poiminnat