Poliisin toiminta Ulvila-jutussa selvitettävä

Poliisin toimien lainmukaisuus sekä esitutkinnan puutteet ja virheet Ulvila-jutussa tulisi puolueettomasti ja perusteellisesti selvittää. Hovioikeuden eilen antama ratkaisu osoittaa yksiselitteisesti, että poliisin esitutkinta on ollut puutteellista ja virheellistä. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, mutta ratkaisusta ilmenee tuomioistuimen kanta ja sen perusteet.

Esitutkinnan puutteet ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä. Se on kestänyt kaikkiaan jo yli kahdeksan vuotta tapahtumasta. Se on kohtuuttoman pitkä aika. Tästä on aiheutunut ja aiheutuu yhteiskunnalle suuret taloudelliset menetykset. Pitkittynyt oikeusprosessi on myös lisännyt ulkopuolisille, kuten syytetyn lapsille, inhimillisiä kärsimyksiä, joita ei voi rahassa mitata.

Lisäksi esitutkinnan puutteet ja virheet ovat aiheuttaneet yhteiskunnallista vahinkoa, koska ne heikentävät kansalaisten luottamusta poliisiin. Sisäministeriön julkaiseman poliisibarometrin 2014 mukaan kansalaisten käsitys poliisin sisäisestä korruptiosta tai epäeettisestä toiminnasta on kasvanut: Poliisin sisäinen korruptio tai epäeettinen toiminta nähdään selvästi todennäköisempänä kuin 2012.

Tulos on samansuuntainen kuin hovioikeuden käsitys Ulvila-jutun tutkinnasta. Sen mukaan esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien esittämää todistelua tarkasteltaessa syntyy käsitys, jonka mukaan objektiviteettiperiaatteen toteutumista ei tutkinnassa ole kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistamaan (ks. Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen). Se, että tuomioistuin esittää tällaisen käsityksen, on erittäin vakava asia.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että poliisi hoitaa esitutkinnan objektiivisesti ja tasapuolisesti syyttömyysolettamaa kunnioittaen ja objektiviteettiperiaatetta noudattaen. Esitutkinta on toteutettava sellaisella huolellisuudella, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan. Sen takia olisi tarpeen, että poliisitoiminnan laillisuus ja asiallisuus puolueettomasti selvitetään sekä ilmenevät epäkohdat korjataan ja rikkeisiin mahdollisesti syyllistyneet pannaan vastuuseen.

Prosessioikeuden emeritusprofessori Jyrki Virolainen totesi eilisessä blogi-kirjoituksessaan: Olen itse alusta lähtien ollut vakuuttunut siitä, ettei syytteen tueksi saatu näyttö, jota tutkijat ja syyttäjät ovat yrittäneet hankkia osin kyseenlaisilla tai jopa laittomilla menetelmillä, tule riittämään langettavan tuomioon, jos maasta löytyy oikeudenmukaisia ja taitavia tuomareita.

Oikeustieteilijät, kuten ammattituomarit tuomioistuimissakin, ovat päätyneet erilaisiin käsityksiin näytön riittävyydestä langettavaan tuomioon. Emeritusprofessorin lausunnossa huomattavaa on kuitenkin se, että hänen mukaansa rikostutkijat ja syyttäjät ovat yrittäneet hankkia näyttöä syytteen tueksi osin kyseenalaisilla tai jopa laittomilla menetelmillä.

Toistan saman, minkä olen esittänyt jo aiemmin: tapausvyyhdin käsittely on paljastanut asioita, jotka heittävät synkän varjon poliisin ja syyttäjän toimintatapojen ylle.

Petteri Hiienkoski

 

Otteita Vaasan hovioikeuden ratkaisusta 19.2.2015 (lihavoinnit PH):

Hovioikeus toteaa, että poliisin Anneli Auerille kuulusteluissa ilmoittamat seikat ovat olleet virheellisiä tai harhaanjohtavia seuraavista syistä: — 7. Teknistä rikostutkintaa suorittaneen MM:n kertomuksen ja sitä tukevan MM:n laatiman havainnekuvan sekä teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella rekonstruktiossa 2.12.2011 on ollut virhe. Rekonstruktiossa on selvitetty mahdollisuutta Jukka Lahden ruumiin koskettamiseen pesuhuoneen puolelta. Tämä virhe on voinut vaikuttaa sanotusta rekonstruktiosta tehtäviin johtopäätöksiin (ks. kohdat 255–259). (Vaasan HO 19.2.2015, Hovioikeuden johtopäätökset Anneli Auerin tunnustukseen viittaavista esitutkintalausumista, kohdat 38.)

130. JJ:n kertoman mukaan useita ulkopuolista tekijää koskevia poliisin tutkintalinjoja oli poissuljettu sillä virheellisellä perusteella, että potentiaalisten epäiltyjen DNA-tunnisteet eivät olleet vastanneet takkahuoneen sängyssä, tyynyjen puoleisessa päädyssä olleesta halosta taltioitua, tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta. Niin kuin keskusrikospoliisin lausunnoista ja selvityksestä ilmenee (kirjalliset todisteet nrot 31–32), mainitun DNA:n olikin sittemmin selvitetty olleen peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.

131. Kun kysymys on henkirikoksesta, jonka tekijästä on epäselvyyttä, on luonnollista, että tutkintalinjoja on ollut useita. Hovioikeus ei voi ratkaistessaan tätä nyt käsillä olevaa syytettä Anneli Aueria vastaan ottaa huomioon muuta kuin sen oikeudenkäyntiaineiston, joka sille on esitetty. Esitutkinnan puutteellisuudet, kuten teknisen rikostutkinnan rajaaminen vain takkahuoneeseen, terassille ja olohuoneen takkahuonetta lähellä oleviin osiin, jättävät avoimeksi esimerkiksi kysymyksen siitä, ovatko tekoon ja tekijään liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta vai eivät. Samalla tavalla avoimeksi jää kysymys siitä, olisiko tarkemmissa teknisen rikostutkinnan tutkimuksissa ollut tuoreeltaan löydettävissä Jukka Lahden verta talon peseytymistiloista, vaikka poliisin silmämääräisissä tutkimuksissa tällaisia havaintoja ei ollut välittömästi teon jälkeen tehty eikä kirjattu. Myöskään sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä ei ole esitetty tässä oikeudenkäynnissä tarkempaa selvitystä, mikä jättää avoimeksi sen, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut verisenä sängyn päällä. Jos tekninen rikostutkinta olisi tehty parhaalla mahdollisella tavalla välittömästi henkirikoksen jälkeen, mikä oli ollut myös esimerkiksi MM:n tarkoitus, tässä oikeudenkäynnissä voisi olla käsillä yhtä hyvin syytettä tukevaa kuin sitä vastaan puhuvaa näyttöä. Edellä lausutulla tavalla esitutkinnan puutteellisuudet eivät voi varsinkaan näin vakavassa rikosasiassa, jota on laajalti käsitelty julkisuudessa jo vuosien ajan, johtaa siihen, että teknisen rikostutkinnan selvitettävissä olleita seikkoja ryhdytään tätä epävarmempien todistuskeinojen, kuten Anneli Auerin nuorimpien lasten kertomusten, perusteella päättelemään vastaajan vahingoksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Esitutkinnan suuntautumisesta ja surmaajan profiloinnista, kohdat 130-131.)

Hovioikeus toteaa, että sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä olisi ollut esitettävissä tarkempi selvitys, jos tämä asia olisi tutkittu esitutkinnassa. Tätä esitutkinnan puutteellisuudesta johtuvaa näytön epävarmuutta ei saa tulkita Anneli Auerin vahingoksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Jukka Lahden vammat ja kuolema, kohta 168.)

Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen.  (Vaasan HO 19.2.2015, Poliisin toimenpiteistä rikospaikalla ja teknisestä rikostutkinnasta, kohta 213.)

MM:n mukaan lyötäessä ikkunaelementtiin tylpällä esineellä lasiin ei kohdistu niin suurta liikevoimaa, että sisätiloihin syntyisi lasipölyä toisin kuin esimerkiksi räjähdyksissä. Hovioikeus toteaa, ettei tätä kysymystä ole ilmeisesti tarkemmin selvitetty esitutkinnassa. (Vaasan HO 19.2.2015, Kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimukset, kohta 228.)

Useiden todistajina kuulusteltujen, asian tutkintaan osallistuneiden poliisimiesten kertomuksista on todettavissa, että taloa ei ollut tutkittu kuitujen suhteen muutoin kuin takkahuoneen ja terassin osalta. TS on muun muassa todennut, että oli ollut iso virhe, ettei kuitututkimusta ollut tehty koko talossa. Ruskeankirjavien tekokuitujen alkuperä oli jäänyt poliisilta selvittämättä. (Vaasan HO 19.2.2015, Kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimukset, kohta 231.)

Rekonstruktiot eivät lähtökohdiltaan ole edellä todetulla tavalla täysin vastanneet tapahtumapaikalla muun asiassa esitetyn todistelun perusteella vallinneita olosuhteita. Rekonstruktioita rasittavien virheiden vuoksi niiden perusteella voidaan tehdä enintään suuntaa-antavia johtopäätöksiä. (Vaasan HO 19.2.2015, Kokonaisarvio rekonstruktioista, kohta 262.)

Ulvilan surma on erikoinen rikostapaus, ja se on herättänyt runsaasti keskustelua ja pitkälle menevää mielenkiintoa kansalaisten ja tiedotusvälineiden keskuudessa. Asiassa halutaan saada selville totuus. Hovioikeuden tehtävä rajoittuu kuitenkin ainoastaan siihen totuuteen, joka voidaan saavuttaa sille esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Tuomarin on kyettävä, harkittuaan huolellisesti asiassa esitettyä näyttöä ja sen yhteydessä esille tulleita seikkoja, päättämään, mitä asiassa on pidettävä totena, sekä kyettävä perustelemaan johtopäätöksensä tukeutuen näihin tosiseikkoihin. Edellä kuvattu tuomarin harkinta ei voi rikosasiassa koitua syytetyn vahingoksi sellaisten harkinnanvaraisten, avoimien kysymysten osalta, joita ei ole esitutkinnassa kyetty selvittämään ja joihin ei saada riittävän varmoja vastauksia esitetyn näytön perusteella. Tämä rajoittaa merkittävästi sitä, millä tavalla tuomarin johtopäätökset voivat asian ratkaisun perustaksi asetettavien tosiseikkojen suhteen perustua sellaisiin oletuksiin, jotka ovat mahdollisia tai todennäköisiä tuomarin elämänkokemuksen perusteella tai muutoin. (Vaasan HO 19.2.2015, Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät, kohta 318.)

Tapahtumat ovat olleet järkyttäviä myös A:lle, mikä yhdessä hänen ensimmäisen puhuttelunsa yhteydessä tehtyjen virheiden kanssa voi selittää sen, miksi myös A:n kertomuksen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi siltä osin kuin hän on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen. (Vaasan HO 19.2.2015, Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät, kohta 320.)

Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa ei ole aivan kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin. (Vaasan HO 19.2.2015, Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen.)

Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin todettava, että esitutkinnassa on ollut puutteita, jotka ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä ja joihin palaan jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä. Puutteita ei tietenkään tulkita syytetyn haitaksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, Todistelun arviointi: Esitutkinta.)

Hovioikeudessa hän on selittänyt kertomusten perumista siten, että 23.9.2009 alkaen annetut kertomukset olivat hänen arvailujaan tapahtumien kulusta sellaisten poliisin antamien tietojen perusteella, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi. (Vaasan HO 19.2.2015, Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, Todistelun arviointi: Anneli Auerin kertomukset esitutkinnassa vuonna 2009.)

Poliisi on tehnyt rekonstruktion tilanteesta ja päätynyt siihen, että oven avaaminen ja uhriin koskeminen ei ole ollut mahdollista. Rekonstruktiossa on kuitenkin tehty virhe sikäli, että uhri on sijoitettu liian lähelle ovea. Anneli Auerin laatima piirros kuvaa oikeita mittasuhteita ja sen nojalla hän on mahtunut ovenraosta koskemaan Jukka Lahtea. (Vaasan HO 19.2.2015, Eri mieltä olevan jäsenen lausunto, Todistelun arviointi: Käynti pesuhuoneessa.)

petterihiienkoski
Helsinki

Elokuva- ja tv-ilmaisun ja käsikirjoittamisen vastuuopettaja. VTM, TaK. Lastentarhanopettajavaimon aviomies ja neljän koululaisen isä. Toiminut aiemmin muun muassa vapaana toimittajana ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijana. *Sydän taivaassa, jalat tukevasti maassa.*
Käsitykseni edustavat vain itseäni ellei joku muu välttämättä katso olevansa jostain samaa mieltä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu