Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Talous kuntoon palkka-alella ja palkkaveron kevennyksellä!

Suomen talouden menestys perustuu vientialan kilpailukykyyn. Jos vientialue on taantunut ja/tai kustannustaso Suomessa on noussut kilpailijamaita korkeammaksi, kilpailukykyä on tarvittaessa palautettu valuutan devalvoimisella.

Suomella ei omaa valtuuttaa ja sen devalvointimahdollisuutta enää ole, toisin kuin tärkeimmässä kilpailijamaassa, joka on sitä keinoa käyttänyt. Ruotsin vienti vetää.

Hintakilpailukykyä voidaan työvoimakustannusten osalta parantaa alentamalla palkkoja. Se ei talouden taantumassa yksin kuitenkaan tuota toivottua tulosta, koska tuolloin kuluttajien ostovoima ja kotimainen kulutuskysyntä laskisi. Jotta reaaliansiot voidaan pitää samalla tasolla, palkanalennuksesta aiheutuva ostovoiman lasku pitää korvata samantasoisella palkkaveron kevennyksellä.

Tämä ratkaisu ei vaikuttaisi valtiontalouteen välittömästi vaan edellyttäisi lisävelan ottoa, ellei veronkevennystä maksettaisi julkisia menoja leikkaamalla. Merkittävät julkisten menojen lisäleikkaukset kuitenkin pahentaisivat työttömyyttä ja heikentäisivät kotimaista kysyntää. Sen takia ei menoleikkauksilla voida veronkevennyksiä maksaa.  

Merkittäviä myönteisiä tuloksia ratkaisumallista pitäisi kuitenkin näkyä vientialoilla ja taloudessa jo 1-2 vuoden sisällä.

Viimeaikaiset maltilliset palkkaratkaisut ovat tosiasiallisesti olleet nollaratkaisuja, elleivät jopa negatiivisia reaaliansioiden kannalta. Jo toteutetut miljardiluokan sopeutustoimet valtiontaloudessa eivät nekään ole juuri lisänneet kotimaista kysyntää, kenties jopa päinvastoin.

Kun tälle vuodelle jo päätetyt sopeutustoimet iskevät valtiontalouteen, luvassa ei kotimaisista tekijöistä johtuen näyttäisi olevan piristystä talouteen. Melkeinpä ainoa merkittävä valopilkku on toteutettu yhteisöveron laskeminen, jonka dynaamisia vaikutuksia vielä odotellaan. Veronkevennys paransi kilpailukykyä, muttei riittävästi.

Suositukset, joita Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen raportissa Suomen strategiaksi esitetään, ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan ristiriitaisia ja odotuksissaan varovaisia. Ne eivät toteutuessaankaan korjaa valtiontaloutta eivätkä käännä velkaantumista laskuun seuraavan vaalikauden aikana. Borgin mukaan Suomella on edessä 5-10 vuoden "pitkä marssi" kilpailukyvyn palauttamisessa.

Mielestäni se on liian pitkä aika. Ellei rohkeita ratkaisuja tehdä vaan jatketaan nykyistä valtiontalouden sopeutusta, ei voi pitkään aikaan syntyä kasvua vaan talouden kurjistumista. Jos Borgin ja Vartiaisen raportin esittämällä tavalla lisättäisiin vielä työvoiman tarjontaa, työttömyys syvenisi entisestään. Pelkäänpä, että edessä on 1990-luvun lamaakin syvempi kriisi ja massatyöttömyys: Kreikan tie, jossa vauhtia otetaan pohjalta saakka. Siinä asiassa taidan olla samaa mieltä kuin Björn Wahlroos.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Kiitos rehellisyydestä blogissasi. Nostit heti blogin alussa kissan pöydälle ja manitsit ongelmien suurimman syyn eli oman valuutan puutteen. Mielestäni on oireellista, että perinteisten ns. kolmen suuren (kok, kesk, sdp) politiikoista kukaan muu kuin väyrynen ei mainitse valuuttaa taloudesta puhuttaessa.

Palkan alennukset kuitenkin johtaisivat suurella todennäköisyydellä talouden supistumisen kierteeseen, josta oikeneminen saattaisi viedä vuosia. Tämän kierteen jälkeen ei voitaisi ehkä enää puhua hyvinvointiyhteiskunnassa sellaisena kuin se on totuttu tuntemaan.

Pitää taas muistuttaa, että nousu 90-luvun lamasta alkoi siitä hetkestä kun markka asetettiin kellumaan syksyllä -90. Ja nousu oli uskomattoman nopea. Työttömyys lähti laskuun silti vasta -94, koska Ahon hallitus murjoi kansaa rajuilla leikkauksilla ja yrittäjiä ajettiin konkursseihin.

Petteri Hiienkoski

En usko, että Suomi eroaa eurosta ellei sitten euroalue muuten hajoa. Sellainen ei ole näköpiirissä.

Jos palkkoja ja ennakkoperinnän alaisia etuuksia leikataan, ihmisten käteen jäävät tulot pysyvät samalla tasolla, JOS ansiotuloverotusta samalla lasketaan yhtä paljon. Reaaliansiot pysyvät samalla tasolla. Ratkaisumalli itsessään on ostovoiman ja kotimaisen kysynnän kannalta siis neutraali.

Tämä edellyttää toteutuakseen kuitenkin työmarkkinaosapuolten ja hallituksen vahvaa sitoutumista ja yhteen hiileen puhaltamista.

Toinen vaihtoehto parantaa yritysten kilpailukykyä olisi poistaa yhteisöverot. Tämäkin edellyttäisi työmarkkinaosapuolten sitoutumista reaaliseen nollalinjaan, etteivät veroalen hyödyt valuisi palkkoihin vaan hintoihin. Tämä vaihtoehto vaatisi myös ratkaisua, jolla kansankirkkojen menetys yhteisöverotuotoista kompensoidaan.

Kumpikin vaihtoehto edellyttäisi hallitukselta eräitä muita toimia, jolla varmistetaan, että yritykset siirtävät saamansa taloudellisen hyödyn hintoihin, eikä niitä esim. tulouteta omistajille osinkoina.

ulf fallenius

Valutan vaihto olisi helpoin tie Suomelle tai sitten tämä jatkuu ikuisena lamana.

Toimituksen poiminnat