Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Poliisitoimintaa parannettu mutta riittääkö se?

Ulvila-jutun poliisitutkinta epäonnistui! Poliisihallitus on nyt laatinut muistion siitä, miten esitutkintaa on parannettu. Riittääkö se?

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) vaati helmikuun lopulla, että ministeriön poliisiosasto ja Poliisihallitus käyvät läpi nykyisen esitutkintaprosessin. Vaasan hovioikeus näet arvosteli Ulvila-juttua koskevassa tuomiossaan 19.2.2015 poliisitutkinnan puutteita. Selvityspyynnön tarkoituksena oli varmistaa, että ongelmat voidaan jatkossa välttää. Se on tärkeää!

Ulvila-jutussa kysymys ei ole kuitenkaan vain teknisen tutkinnan puutteista ja virheistä, joita tapahtui rikostutkinnan alussa joulukuusta 2006 alkaen. Näistä epäkohdista on nyt epäilemättä otettu oppia. Suuremmissa yksiköissä on hallintouudistusten jälkeen ainakin periaatteessa paremmat resurssit ja enemmän osaamista kuin aiemmin pienissä. Puutteita ja virheitä voi tosin ilmetä, vaikka ohjeita ja käytäntöjä on parannettu ja toiminta siirretty leveämmille hartioille. Errare humanum est.

Kansalaisten lisääntynyt epäluottamus poliisiin ilmenee siinä, että Poliisin sisäinen korruptio tai epäeettinen toiminta nähdään selvästi todennäköisempänä kuin 2012. Tämä on eri asia kuin tahattomat erehdykset. Kysymys on asenteista ja periaatteista, jotka ohjaavat toimintaa joskus enemmän kuin kirjoitetut ohjesäännöt.

Ulvila-jutussa tutkinnanjohtajaksi tuli elokuussa 2008 Juha Joutsenlahden tilalle hänen esimiehensä Pauli Kuusiranta, joka oli pian eläköitymässä. Tutkinta kohdistettiin Anneli Aueriin, vaikka Joutsenlahden mukaan hänen mahdollinen osallisuutensa tekoon oli selvitetty alkuvaiheessa eikä mikään viitannut hänen syyllisyyteensä. Joutsenlahden rasitteeksi poliisin kannalta näyttää muodostuneen se, että hän oli oikeuskäsittelyissä puolustuksen todistajana.

Poliisi ryhtyi Joutsenlahtea vastaan oikeustoimiin ja hänet pantiin viralta. Tämä tapahtui kuitenkin muusta syystä kuin ne esitutkinnan virheet ja puutteet, joita Vaasan hovioikeus tuomiossaan luettelee. Joutsenlahden virkavirhe, josta hänet tuomittiin, koski sitä, että hän lähetti valokuvia tunnistettavista sähköpostissa asianomistajana olleelle Auerille ennen rivitunnistusta. Satakunnan Kansan rikostoimittaja piti rikettä vähäisenä: hänen tietojensa mukaan sellaiseen syyllistyy ”puolet poliisikunnasta”. Tehtiinkö Joutsenlahdesta ns. syntipukki: uhrattiinko hänet huomion siirtämiseksi pois poliisin virheistä ja rankaistiin samalla siitä, että hän puolusti syytettyä oikeudessa?    

Tutkinnassa syksyllä 2008 tapahtuneen käänteen seurauksena poliisin asenteet ja periaatteet tulevat esiin. Esitutkinnan epäkohdat eivät Hovioikeuden mukaan suinkaan loppuneet siihen, kun tutkinnanjohtaja vaihtui. Pikemminin päinvastoin. Tämän voi selittää johtuvan yrityksestä peitellä alkuvaiheen virheitä ja puutteita. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan enää ole kysymys vain tahattomista erehdyksistä vaan tarkoitushakuisuudesta.

Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa ei ole aivan kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin. (Vaasan HO 19.2.2015, Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen. Korostukset: PH.)

Tutkintalinjan muututtua poliisin tekemien virheellisten rekonstruktioiden sekä käytettyjen pakkokeinojen – peitetoiminnan sekä tila- ja telekuuntelun – merkitys korostui. Tutkintakeinoja käytettiin harhaanjohtavasti ja mahdollisesti laittomasti hyväksi syksyllä 2009, kun Auerin ja tämän kahden vanhimman lapsen kuulustelut alkoivat.

Lasten kuulemisia toteutettiin tavalla, joka ilmeisesti on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Sopimus on osa sitovaa lainsäädäntöä. YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimmän raportin mukaan sopimuksen sisältöä suuri yleisö ja jopa lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat heikosti.

Auerin puolustus teki jo 15.7.2012 tutkintapyynnöt sekä tutkinnanjohtaja Kuusirannan että päätutkija Tapio Santaojan virkatoimien laillisuudesta ajalla 9.2.2009–13.1.2010. Ne koskivat kymmentä lainvastaiseksi väitettyä tai epäiltyä menettelyä, kuten tutkinnanjohtaja Joutsenlahden aikaisen aineiston toimittamatta jättämistä ja mainittujen kuulustelujen toteuttamiseen liittyviä virheitä. Länsi-Uudenmaan syyttäjävirasto teki kuitenkin 29.11.2013 tutkimatta jättämispäätöksen. Sen mukaan rikosta ei ollut syytä epäillä tapahtuneeksi.

Syytetty teki ratkaisusta valituksen valtakunnansyyttäjälle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan syyttäjän päätös olla aloittamatta uutta esitutkintaa oli kuitenkin lainmukainen eikä ylittänyt laissa hänelle annettua harkintavaltaa. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös näyttää koskevan vain sitä, oliko syyttäjällä lailliset perusteet ratkaisuunsa, ts. oliko päätös tehty lainmukaisesti vai ei. Tutkintapyynnön sisältöön hän ei ottanut kantaa.

Syyttämättäjättämispäätös ja osin apulaisvaltakunnansyyttäjän ”vapauttava” ratkaisukin joutuvat Vaasan hovioikeuden tuomion kannalta kuitenkin outoon valoon.

Poliisihallituksen muistio selvittää tutkintaa parantavia hallinnollisia ja teknisiä muutoksia yleisellä tasolla. Tärkeää on se, että v:sta 2013 lähtien Keskusrikospoliisi KRP valvoo paikallispoliisissa tehtävän teknisen rikostutkinnan laatua ja luotettavuutta sekä rikostutkimuskeskusten teknistä valmiutta ja ammattiosaamisen tasoa. Mutta riittääkö se ehkäisemään sen, jos poliisi toimii tarkoituksellisesti väärin?

Poliisihallituksen muistiossa ei arvioida poliisissa vallitsevia asenteita ja periaatteita, jotka ohjaavat käytännön tutkintaa, eikä oteta kantaa Ulvila-jutun tutkinnan epäkohtiin, saati niiden motiiveihin. Onko pukki kaalimaan vartijana? Olisiko toiminnan valvonta uskottava poliisiorganisaation ulkopuoliselle elimelle?

Ulvila-juttu on poikkeukselliset mittasuhteet saanut tapaus, joka osaltaan on horjuttanut kansalaisten luottamusta poliisiin ja syyttäjälaitokseen. Poliisitutkintaa on nyt parannettu. Luottamuksen palauttamiseksi, myös viranomaistoimien lainmukaisuus tulisi puolueettomasti selvittää. Tämä tarve ei poistu sillä, vaikka tapaus edelleen selvittämättömänä henkirikoksena onkin tilastoja uhmaava poikkeus.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat