Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistaa turvallisuutta

Puolustusministeri Carl Haglundin (rkp) lausunto, jonka mukaan pohjoismaisten puolustusministerien kannanotto yhteistyön tiivistämisestä ei olisi viesti Venäjälle, mitätöi asian turvallisuuspoliittista merkitystä.

Julkilausuma ottaa yksiselitteisesti kantaa Venäjän sotilaallisiin toimiin Ukrainassa ja perustelee yhteistyön tiivistämisestä sillä. Venäjän toimien tuomitsemisessa ja pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä ei ole mitään uutta eikä yllättävää, mutta siinä on, että jälkimmäistä perustellaan edellisellä.

Ellei sotaministerien kannanotto ole viesti Venäjälle, mikä se sitten on? Kansalaisethan ovat saaneet ja saavat tietoa yhteistyön tiivistymisestä muullakin tavoin. Ministeritason kannanotto luo ja vahvistaa Pohjoismaiden keskinäistä yhteenkuuluvuutta tilanteessa, jossa ne valtiosopimuksilla ovat päätyneet toisistaan poikkeaviin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin. Erilaisten turvallisuusratkaisujen takia puolustusyhteistyön tiivistämiselle ja sen julkilausumiselle voidaan nähdä olevan erityinen tarve.

Tarkoittaako yhteistyön tiivistäminen sitä, että Suomi tai Ruotsi tämän takia tai kautta lähenisivät NATO:a? – Ilmeisesti. Haglundin väite, jonka mukaan tämä ei lähentäisi Suomea NATO:on, on tuntuu turhalta kiertelyltä. Lausunto lienee tähdätty hälventämään Venäjän ja kansalaisten keskuudessa vallitsevia epäluuloja NATO:a kohtaan. Kommenteillaan Haglund tulee kuitenkin turhentaneeksi kannanoton merkitystä.  

Puolustusyhteistyön tiivistäminen Pohjoismaiden kanssa ei tarkoita sitä, että Suomi tai Ruotsi tämän perusteella liittyisivät NATO:oon. Se on eri asia. Siinä Haglund on oikeassa.

Yhteistyön tiivistäminen voidaan nähdä konkreettisena jatkona sille, että NATO-jäsenyyden kynnys pyritään saamaan alas. Tämä realisoi sitä, että suvereenina valtiona Suomi varaa itselleen mahdollisuuden hakea NATO:n jäsenyyttä, jos katsoo sen jossain vaiheessa tarpeelliseksi. Eikö tämä kannattaisi lausua rohkeasti julki, että siitä olisi vastaava hyöty?

Pohjoismaat ovat sijaintinsa takia Suomelle sotilaallisesti tärkeitä. Vielä tärkeimpiä ne ovat Baltian maille, joille NATO-jäsenyydestä ei ole hyötyä ellei sotilaallisen avun nopealle saamiselle on ole käytännön edellytyksiä. Tiivistämällä puolustusyhteistyötä poistetaan ja vähennetään logististeknisiä esteitä Pohjoismaiden väliltä ja parannetaan edellytyksiä myös poliittisille päätöksille.

Puolustusyhteistyön tiivistymiseen ei kannata kohdistaa perusteettomia odotuksia. Suomen poliittinen johto harjoitti toisen maailmansodan kynnyksellä ennen talvisodan syttymistä myös pohjoismaista yhteistyötä. Sen jälkeen kun talvisota 30.11.1939 syttyi, Pohjoismaiden hallituksilta ei sotilaallista apua kuitenkaan herunut. Länsivallat sen sijaan olivat valmiit tukemaan Suomea myös lähettämällä sotilaallisia joukkoja.

Ongelmaksi muodostui se, etteivät Pohjoismaat suostuneet länsivaltojen joukko-osastojen kauttakulkuun alueidensa kautta. Sotatekninen kehitys on vähentänyt kauttakulkuoikeuden merkitystä, muttei poistanut geopoliittista todellisuutta.

Turvallisuuspoliittinen asetelma Pohjois-Euroopassa on kuitenkin toinen kuin 75 vuotta sitten. Suomi kuuluu eurooppalaiseen valtioliittoon, jonka jäseniä sitoo toisiinsa paitsi EU:n ylikansalliset instituutiot ja keskinäinen avunantovelvoite jäsenmaan joutuessa sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, myös poliittistaloudellinen keskinäisriippuvuus. 

Suomen turvallisuuspoliittinen asema on muuttunut vaikka maamme edelleen sijaitsee muiden Pohjoismaiden ja Venäjän välissä. Toisin kuin Ruotsilla ja Tanskalla, jotka ovat EU-maita, unioniin kuulumattomilla Norjalla ja Islannilla ei ole samanlaista velvoitetta auttaa Suomea, jos maamme joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.

Puolustusyhteistyön tiivistämisellä Ruotsin ja Tanskan kanssa vähennetään esteitä saada sotilaallista apua johtavilta EU-mailta sen mukaan kuin tarve vaatii ja siitä niiden kanssa sovitaan. Yhteistyöllä Norjan ja Islannin kanssa sen sijaan helpotetaan mahdollisuutta saada apua ennen muuta Yhdysvalloilta, jos avunsaannille muuten on edellytyksiä. Puolustusministerien kannanotolla on Virolle ja muille Baltian maille suurempi merkitys kuin Suomelle.

En näe tarvetta tai hyötyä kieltää sitä tosiasiaa, että Pohjoismaiden puolustusministerien kannanotto on suorasanainen viesti Venäjän johdolle. Yhtä selvää on myös se, ettei tiivistyvä puolustusyhteistyö uhkaa millään tavoin Venäjän turvallisuutta.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Jos yhteistyö toteutuu, siitä tuskin on mitään haittojakaan. Tulee kuitenkin huomata, että tällaiset sisällöllisesti tyhjät solidaarisuusilmoitukset eivät merkitse mitään lisäturvaa Suomelle ja Ruotsille, jotka toistaiseksi ovat yksin murheineen. EU on taustalla, mutta mitä se voi taata muuta kuin solidaarisuutta kriisitilanteessa? Kysymys kuuluukin, mitä EU uskaltaa tarjota tilanteessa, jossa Venäjä lähtee kokeilemaan Ruotsin tai Suomen suvereeniteettia? Hyvä veikkaus on, että kokouksia, voivotteluja ja hyviä kahvihetkiä.

Yhteistyöstä tulee ehdottomasti erottaa se, että muut Pohjoismaat on turvattu, kun Suomi ja Ruotsi taas ovat yksin. Venäjän intresseissä ei ole pommittaa Nato-maita, mutta irrallaan yksin kekkuloivat muut valtiot ovat eri juttu. Ne voi poimia vaikka yksitellen, jos kiinnostusta ja rahaa riittää. Jos tulee tiukka paikka, Nato ei anna suojaa ilman jäsenyyttä ja yksikin lähes kolmestakymmenestä Nato-maasta voi estää esimerkiksi jonkin Nato-Pohjoismaan ehdotuksen puolustaa liittoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia. Sen jälkeen kyse on enää uskaltamisesta: uskaltaako joku Pohjoismaista auttaa Suomea tai Ruotsia?

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista.

Jokainen Pohjoismaista on erilaisessa geopoliittisessa asemassa suhteessa Venäjään. Niiden keskinäinen vertailu ei sen takia ole yhteismitallista.

NATO-jäsenyys itsessään ei ole automaattinen "koskemattomuusseerumi" tai patenttilääke Venäjän mahdollisen hyökkäyksen ennaltaehkäisemiseksi. NATO-jäsenyydellä on tietyissä tapauksissa, kuten Suomen kohdalla, päinvastainen vaikutus: NATO-jäsenyys luo yllykkeen Venäjän ennaltaehkäisevälle sotilaalliselle interventiolle.

Ei ole asiallisia perusteita sille, että Venäjä uhkaisi Suomen turvallisuutta ellei Venäjä koe tulevansa uhatuksi Suomen alueen kautta.

Sitä, että Suomen kaltaisen naapurivaltion turvallisuuspoliittinen asema vahvistuu Venäjän hyökkäystä ennaltaehkäisevästi, edistetään sillä, että minimoidaan Venäjän yllyke hyökätä. Se on periaatteessa mahdollista kahdella tavalla: 1) Suomen alueen kautta Venäjälle kohdistuvan sotilaallisen uhkan mahdollisuus minimoidaan ja 2) Suomen alueeseen mahdollisesti kohdistuvasta hyökkäyksestä Venäjälle koituvat kustannukset maksimoidaan niin että ne ylittävät hyökkäyksellä mahdollisesti saavutettavat kuvitellut hyödyt.

Siihen, että hyökkäyksen kustannukset nousevat Venäjän silmissä suuremmiksi kuin sillä mahdollisesti saavutettavat hyödyt, vaikuttaa se, että hyökkäyksellä saavutettavissa olevat hyödyt ovat vähäiset sekä Suomen oman puolustuskyvyn ja mahdollisen vastaiskukyvyn uskottavuus, mahdollista hyökkäystä seuraavan sodan eskaloitumisen todennäköisyys ja mahdollisen nopean sotilaallisen avun saamisen kynnyksen mataluus.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kremlin linjaa myötäilevä Vzgljad analysoi Pohjoismaiden puolustusministerien kannanottoa: jopa "puolueeton Suomi" "lietsoo hysteriaa." Norja on fiksoitunut Yhdysvaltoihin, mutta Suomessa mielipide on Natoon liittymistä vastaan. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Arkadi Moshes sanoo, että yleinen mielipide Suomessa on viimeisen vuoden aikana muuttunut "varovaisemmaksi ja huolestuneemmaksi."

http://vz.ru/politics/2015/4/10/739249.html

Petteri Hiienkoski

Sekä Venäjällä että Suomessa, samoin kuin muissakin länsimaissa, on niitä, jotka lisäävät vastakkainasettelua ja epäluottamusta osapuolten välille vahvistamalla viholliskuvia enemmänkin kuin siihen olisi aihetta.

Syyt ja motiivit tähän ovat moninaiset. Motiivina voi olla silkasta ymmärtämättömyydesta johtuva aito huolestuneisuus tai itsekkäistä valtapoliittisista pyyteistä johtuva tietoinen manipulointi tai jotain näiden väliltä.

Reaalitodellisuus huomioon ottaen, olen varma, ettei vastakkainasettelun kärjistäminen edistä Suomen etua. Päinvastoin. Suomella ei ole muuta kuin hävittävää, jos epäluulot kasvavat, jännitys lisääntyy ja kriisi leviää.

Tosiasiat ja olettamukset olisi syytä pitää visusti erossa toisistaan. Suomen kannattaisi lisätä ponnistelujaan jännityksen lieventämiseksi ja rauhanomaisten ratkaisujen aikaan saamiseksi.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Krasnaja Zvezdan rivienväleistä on luettavissa että Venäjä tietää suomalaisten epäluottamuksen ruotsalaisen sotilasavun vakavastiotettavuuden suhteen ja kolmen Pohjoismaan olevan hirveitä natoimperialistivaltoja ja että varsinkin öky-Norjan kasvavan uhouhan oloissa kansakuntana kavahdamme Länttä.

Mutta onhan Suomi-neidolla luontevia vaihtoehtojakin Nato-jäsenyydelle: YYA2.0 ja Lähestymiskieltosopimus, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192580-s...

Petteri Hiienkoski

Ehkä meidän kannattaisi välttää sitä, ettemme jäisi historian haamujen vangiksi. Luulottelussakin on se ikävä piirre, että olettamukset ja uskomukset saattavat kasvaa kollektiiviseksi harhaksi ja ikään kuin itseään täyttäviksi profetioiksi.

Toimituksen poiminnat