Onko Venäjä arvaamaton?

Päätelmänä Ukrainan kriisistä Nato-jäsenyyttä ajaneet poliitikot ja tutkijat ovat toistelleet mantraa, jonka mukaan Venäjä on arvaamaton ja turvallisuustilanteemme on sen takia muuttunut. Hokema johtunee paitsi tarpeesta vahvistaa mielikuvaa Venäjästä uhkana Suomelle, myös uskosta kansainvälisen politiikan integraatioteoriaan.

Idealistisen integraatioteorian mukaan kansallisvaltioiden rajat menettävät merkityksensä sen takia, että niiden keskinäisriippuvuus ja hyvinvointi lisääntyvät vapaakaupan ja tuotannontekijöiden vapaan liikkuvuuden seurauksena. Myös sodat häviävät maailmasta, sillä valtioilla ei sen mukaan olisi enää yllykettä sotia keskenään.

Kannattajilleen integraatioteorian ylivertaisin ilmentymä on Euroopan Unioni, josta he uskovat kaikkien haluavan osallisiksi. Liittovaltiota ajavien federalistien on sen takia ollut vaikea sovittaa Venäjää tähän muutoin kuin arvaamattomana uhkana.

Kansainvälisen politiikan realisteilla ei ole samanlaista vaikeutta. Valtion oletetaan näet lähtökohtaisesti pyrkivän maksimoimaan kansallisen etunsa (raison d'État) ja näin ollen toimimaan perusteltavissa olevalla tavalla järkevästi ja tarkoitushakuisesti (rationaalisesti ja intentionaalisesti).

Venäjän johdon toiminta Ukrainassa ei välttämättä ole niin yllättävää, ennakoimatonta eikä epäloogista, jos sen perusteet tunnistetaan ja tunnustetaan. Venäjä toimii, kuten muutkin valtiot, edistääkseen ensisijaisesti turvallisuustarpeitaan. Niistä voi päätellä paljon selvittämällä sen sotilasdoktriinia (2010) ja vertaamalla sitä käytettyihin keinoihin ja siihen, miten niitä perustellaan.

Vaikka aseteknologia on vuosikymmenten saatossa huikeasti kehittynyt, maatieteellä on edelleen merkitystä. Presidentti Vladimir Putin perusteli maaliskuussa 2014 Krimin valtausta Ukrainan mahdollisen Nato-jäsenyyden aiheuttamalla uhkalla Venäjän Mustanmeren laivastotukikohdan tulevaisuudelle.

Sitä, kuinka luotettaviin tietoihin Kremlissä tehty päätelmä Ukrainan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä perustui, on vaikea arvioida. Jäsenyysprosessi tuskin olisi ollut nopea eikä lopputulos varma, vaikka hakemus olisi ollut Kiovassa valmiina. Avoimeksi jää se, olisiko Ukraina täyttänyt jäsenyyskriteerit edes siinä tapauksessa, ettei tilanne maan itäosissa olisi kriisiytynyt. Ainakin joulukuussa 2014, kun kriisi oli jo edennyt aseelliseksi konfliktiksi, Ukraina ilmoitti luopuvansa puolueettomuudestaan ja hakevansa Naton jäsenyyttä.

Olipa huoli Ukrainan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä aiheellinen tai ei, sillä perustellut toimet ovat kuitenkin yhteneviä sen kanssa, että sotilasdoktriinissaan Venäjä määritteli Naton itälaajenemisen (Nato-maiden sotilaallisen infrastruktuurin lähentyminen kohti Venäjän Federaation rajoja mukaan lukien Naton laajentuminen) yksiselitteisesti tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi (suurimmat ulkoiset sotilaalliset vaarat). Venäjä ilmoitti olevansa valmis puolustamaan intressejään ja kansalaistensa turvallisuutta asevoimin tarvittaessa myös rajojensa ulkopuolella.

Putin on perustellut Venäjän toimia Ukrainassa myös jälkimmäisellä perusteella, joka tunnetaan maanmiespolitiikkana. Natoa myötäilevät tutkijat ovat vetäneet tästä ilmeisen tarkoitushakuisesti turhan pitkälle meneviä päätelmiä, joiden mukaan Venäjä muodostaisi potentiaalisen uhkan Suomelle maamme venäjänkielisen vähemmistön takia.

Maanmiespolitiikka on kuitenkin tähdätty Venäjän sisäpoliittiseen käyttöön oikeuttamaan mahdolliset interventiot lähiulkomaihin, joilla tarkoitetaan entisiä neuvostotasavaltoja. Oletus, jonka mukaan Venäjä tunkeutuisi Suomeen täällä asuvan venäjänkielisen väestönosan mahdollisesti esittämän avunpyynnön perusteella, on kaukaa haettu ja osoittaa arviointikyvyn puutetta.

Sotilaallinen toiminta ulkorajojen tuntumassa sisältää aina riskejä eikä suurvalta ryhdy sellaiseen ilman, että sillä on painavat perusteet siihen.

Krimillä on huomattava strateginen merkitys. Savastopolissa sijaitsee Venäjän laivastotukikohta, joka on tarpeen suurvallan ydinaselaivaston huollolle (huom! ydinpelotteen uskottavuus) ja Mustanmeren liikenteen valvomiselle. Niemimaalla ja sitä ympäröivällä merialueella on myös runsaasti öljy- ja kaasuesiintymiä sekä laivanrakennusteollisuutta.

Krimin valtauksen jälkeen Ukrainalle jää merialueelle vain muutama öljykenttä, mutta se menettää suurimmat, Skifskan ja Forosan esiintymät, jotka tuottavat 142 tuhatta öljybarrelia päivässä.

Vähentääkseen riippuvuutta Venäjän maakaasusta Ukraina aloitti jo ennen kriisiä rakentamaan Mustanmeren rannalle nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaaleja. Polttoainetta niihin on tarkoitus tuoda Yhdysvalloista.

Venäjä on vastaavasti ilmoittanut rakentavansa LNG-säiliöaluksia sekä LNG-tuotantolaitoksen Krimille, josta nesteytetty maakaasua olisi tarkoitus viedä Euroopan markkinoille.  

Itä-Ukrainan kapinallisalueilla on strategista merkitystä Venäjälle paitsi puskurivyöhykkeenä sen ja vihamieliseksi leimaamansa Kiovan hallituksen valvoman alueen välissä, myös aseteollisuuden ja energiantuotannon kannalta.

Harkovassa kapinallisalueella sijaitsee yksi Ukrainan neljästä sotateollisuuden tuotantolaitoksesta. Ukrainassa tuotetaan Venäjän ilmavoimien kalustolle välttämättömiä komponentteja, joita ei kyetä korvaamaan muilla tuotteilla. Mannertenväliset SS-18-ohjukset on valmistettu Ukrainassa ja niiden huollosta vastaa ukrainalaisyritys, joka tosin toimii Kiovan hallituksen valvomalla alueella Dnepropetrovskissa. SS-25 ja SS-19-ohjukset on sen sijaan valmistettu Venäjällä, mutta niidenkin ohjausjärjestelmät ovat Harkovassa toimivan ukrainalaisyrityksen tuotantoa. Yhdessä SS-18-ohjusten kanssa ne ovat enemmän kuin puolet Venäjän strategisesta iskukyvystä.

Donbass, johon Luhanskin ja Donetskin kapinnallisalueet kuuluvat, oli Neuvostoliiton aikana erittäin tärkeä kaivosteollisuuden keskittymä. Alueella on yli 140 hiilikaivosta, joista enää vain 37 on Ukrainan kontrolloimilla alueilla.

Venäjällä on Ukrainassa ajettavanaan strategisesti merkittävät turvallisuusintressinsä, joihin liittyy myös huomattavia taloudellisia etuja. Vallanvaihdos Kiovassa helmikuussa 2014 uhkasi vakavasti näitä tarpeita. Ilman niiden tunnistamista ja tunnustamista Venäjän toiminta voi näyttäytyä arvaamattomana.

Petteri Hiienkoski

petterihiienkoski
Helsinki

Elokuva- ja tv-ilmaisun ja käsikirjoittamisen vastuuopettaja. VTM, TaK. Lastentarhanopettajavaimon aviomies ja neljän koululaisen isä. Toiminut aiemmin muun muassa vapaana toimittajana ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijana. *Sydän taivaassa, jalat tukevasti maassa.*
Käsitykseni edustavat vain itseäni ellei joku muu välttämättä katso olevansa jostain samaa mieltä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu