Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Tuleva hallitus törmäyskurssilla Venäjän kanssa?

  • "Maantieteelle emme voi mitään" (Kuva: IS)
    "Maantieteelle emme voi mitään" (Kuva: IS)

Tulevan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjauksesta on tehty keskenään vastakkaisia päätelmiä. Toisten arvioiden mukaan Suomen linja muuttuu, toisten mukaan mikään ei muutu vaan palataan vanhaan.

Seuraavassa esitetään kriittinen analyysi, jossa hallitusneuvottelijoiden kirjausta verrataan aiempien hallitusten ohjelmiin geopoliittisen realismin näkökulmasta.

Sen perusteella linjaus sisältää sekä muutoksen suhteessa Nato-jäsenyyteen että Venäjään. Muutos on seurausta poliittisesta kehityksestä, jonka lopputulos on edelleen avoin.

Samaan aikaan kun puolustusvoimien reserviläiskirjeet tipahtelevat postista, tuleva hallitus asemoi maatamme lähemmäs Natoa kuin yksikään edeltäjistään. Onko Suomi jäämässä vai jättäytymässä suurvaltapolitiikan puristukseen?

Hallitusneuvottelijoiden sopima ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaus ei ole tasapainoinen suhteessa Venäjään. Se sivuuttaa geopoliittisen todellisuuden. Siinä mukaudutaan – vaikkakin hillitysti – eroavan pääministerin ja puolustusministerin toimintamalliin. Se johtunee siitä, että eroava pääministeri on keskeisesti määritellyt linjausta.

Sen mukaista on nostaa Nato-jäsenyyttä aktiivisesti agendalle ja haastaa ottamaan kantaa jäsenyyteen sekä korostaa Venäjän arvaamattomuutta ja turvallisuustilanteen muutosta. Samalla lisätään jännitettä ja vastakkainasettelua lähialueella, mikä palvelee samaa tarkoitusta. Logiikka on yksinkertainen.

Linjauksen otsikkoon kirjattu väittämä heikentyneestä turvallisuustilanteesta määrää suunnan. Sama viesti, jota myös puolustusministeri huomiota herättäneessä yhteisartikkelissaan pohjoismaisten virkaveljiensä kanssa ennen vaaleja levitti, toistuu ohjelmatekstissä: Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt. Venäjää ei enää tarvitse mainita.

Tilannearvio on poliittinen. Se herättää epävarmuutta ja turvattomuutta. Tällaisilla lausumilla on taipumus toimia itseään toteuttavina ennusteina. Vahvistamalla mielikuvaa uhkasta, luodaan tarvetta sotilaalliselle liittoutumiselle.

Venäjän ulkoministeriön reaktio puolustusministerien kirjoitukseen oli ennakoitavissa, vaikka olikin sisällöltään varovainen. Tarvitaan uskottavampi uhka, että puolustusratkaisun muutokselle saataisiin painavampia perusteita.

Linjaukseen valitut ilmaisut viittaavat siihen, että tuleva hallitus ryhtyy valmistelemaan Nato-jäsenyyden hakemista. Sen mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä selvitetään jäsenyyden vaikutukset, ikään kuin nämä eivät olisi tiedossa. Tämäkin ratkaisu on täysin poliittinen.

Johdonmukaisesti tämän kanssa tekstistä puuttuu edellisen vaalikauden hallitusohjelmassa ollut maininta, jonka mukaan hallitus ei valmistele jäsenyyden hakemista. Sovittua Nato-kirjausta perusteltiin sillä, että se olisi otettu Vanhasen II hallituksen (2007) ohjelmasta, koska näin olisi palautettu mahdollisuus Nato-jäsenyyden hakemiseen, ns. Nato-optio. 

Tämä ei tarkkaan ottaen pidä paikkansa. Sanamuoto poikkeaa Vanhasen hallituksen ohjelmasta mutta on Nato-option muotoilun osalta aivan sama, mikä Kataisen hallituksen (2011) ohjelmassa: Suomi … ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

Siinä, että tuleva hallitus poistaa maininnan, jonka mukaan se ei valmistele jäsenyyden hakemista, se kuitenkin poikkeaa edeltäjistään. Ne eivät pitäneet Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena. Ratkaisua ei voi ymmärtää muuten kuin, että tulevat hallituspuolueet ovat päättäneet, että jäsenyyden hakeminen on nyt muuttunut ajankohtaisemmaksi.

Tuleva hallitus kääntää siis maatamme Nato-jäsenyyden hakemiseen – mutta samalla myös törmäyskurssille Venäjän kanssa. Tämä lupaa vähintäänkin harmaita hiuksia presidentti Sauli Niinistölle, joka toistuvasti on muistuttanut geopoliitikan kasvaneesta merkityksestä.

Venäjä on määritellyt ensisijaiseksi vaaraksi maan turvallisuudelle sen, että sotilasliitto laajenee sen rajoille. Se on myös osoittanut valmiutensa käyttää asevoimaa ja sivuuttaa kansainvälisen oikeuden säännöt puolustaakseen turvallisuusetujaan. Venäjän Nato-kanta johtuu siitä, että se pitää sotilasliittoa Yhdysvaltain suurvaltapolitiikan välineenä. Tämä tiedetään mutta ymmärretäänkö se?

Suhteet Venäjään on yksi niistä pilareista, jonka varaan presidentti Niinistö edeltäjiensä tavoin turvallisuusajattelunsa perustaa. Tulevan hallituksen linjauksessa ei kuitenkaan ole sanaakaan siitä, että se pyrkisi edistämään hyviä naapuruussuhteita. Tässäkin se siis poikkeaa edeltäjistään. Syynä lienevät EU:n Venäjä-pakotteet. Onko Suomi jäämässä tai jättäytymässä EU-jäsenyytensä vangiksi?

Linjauksen varsinainen epätasapaino ilmenee kuitenkin siinä, ettei Natoa koskevan linjamuutoksen herättämää epävarmuutta yritetä hälventää toteamalla, että Suomi valvoo aluettaan eikä salli sitä käytettävän naapureitaan vastaan. EU-jäsenyys tuskin estäisi tällaista vakuutusta. Tilannetta siis kiristetään. Odotetaanko Venäjältä vastareaktiota? – Mahdollisesti osa suorastaan toivoo sitä.

Tulevan hallituksen linjauksessa tyydytään toteamaan, että Venäjä on tärkeä naapuri ja että Suomi noudattaa Euroopan unionin yhteisiä Venäjä linjauksia ylläpitäen myös monipuolisia kahdenvälisiä suhteita sen kanssa. Hallitus ei näytä haluavan tai uskaltavan ottaa vastuuta vaan vierittää sitä EU:lle.

Vanhasen hallituksen ohjelmassa, johon vedottiin Nato-kirjauksen osalta, todettiin, että Suomi edistää … hyviä suhteita lähialueellaan ja kehittää aktiivisia, laaja-alaisia ja monentasoisia kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa.

Kirjaus on tosin Ukrainan kriisiä ja EU:n pakotteita edeltävältä ajalta. Pakotteistakin huolimatta Venäjä on kuitenkin tärkein naapurimaamme. Yhteinen raja ei häviä vaikka Suomi olisi kaikissa EU-ytimissä valmiina kuin partiopoika.

Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut sen pakotepolitiikkaan. Hallituksella on itsenäistäkin valtaa, jos se vain haluaa käyttää sitä. Sen ei tarvitsisi tekeytyä passiiviseksi ajopuuksi. Hallituspuolueiden keskenään ristiriitainen suhtautuminen unioniin saattaa kuitenkin johtaa siihen. Hallitus on siitä huolimatta valinnoistaan vastuussa.

Toisin kuin eroava hallitus, tuleva ei edes aseta tavoitteekseen tukea Ukrainan kriisin ratkaisua. Se ei ilmoita pyrkivänsä siihen, että jännitettä ja vastakkainasettelua lievennettäisiin. Sekin on poliittinen valinta.

Hallitusneuvottelijat eivät myöskään määrittele tavoitteitaan EU:n Venäjä-politiikalle, vaikka Suomi kärsii pakotteista suhteellisesti enemmän kuin moni muu EU-maa. Joko tavoitteita ei ole tai ne salataan kansalaisilta.

Reserviläiskirjeen tarkoituksena on parantaa puolustusvoimien yhteydenpitoa reserviläisiin. Toivottavasti tätä yhteydenpitoa ei enää tarvitse tiivistää.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mihin maahan tuleva pääministeri tekee ensimmäisen valtiovierailun.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Heikki Paananen

Puolueettomuuspolitiikan mukaan ensimmäinen kohteliaisuusvierailu tehdään Ruotsiin. Ensimmäinen työvierailu tehdään Brysseliin eli EU maiden edustustoon. Suomessa pääministeri vastaa eurooppapolitiikasta.

Venäjälle pääministeri ei mene, jos hän noudattaa EU:n susositusta pitää etäisyttä korkean tason tapaamisiin Venäjän kanssa.

Veikkaukseni on, että Putin tekee aloitteen ja kutsuu pääministerin vierailulle. Putinin ensimmäinen testi Juha Sipilälle.

Vierailu Venäjälle on kuitenkin mahdollista kahdenvälisten suhteiden hoitamiselle, mutta vallitsevaa poliittista EU:n, lännen ja Venäjän välistä kylmyyttä se ei muuta.

Petteri Hiienkoski

Yleensä pressa kutsuu pressan, pääministeri pääministerin. Meillä Venäjä-suhdetta ja ulkosuhteita - EU-yhteistyötä lukuun ottamatta - hoitaa ensisijassa Niinistö.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Mikään ei muutu vaan palataan vanhaan."

Toivotaan, ettei kuitenkaan liian vanhaan, eli 30-lukulaiseen, IKL-vetoiseen oikeistouhopolitiikkaan.

Ennen talvisotaa noudatettu ulkopolitiikka vei meidät loppujen lopuksi tuhon partaalle.

Nyt ulkopolitiikkamme noudattaa likimain samanlaisia doktriineja kuin 30-luvulla.

Tukenamme ovat käytännössä samat maat kuin kansainliiton aikaan, eli Ranska ja Iso-Britannia.

Saksa oli silloin oma lukunsa, kuten se on tänäkin päivänä. Saksalla on nyt rahaa, mutta sillä ei ole sotavoimia. Siis täysin päinvastoin kuin toisen maailmansodan alla.

Kriisin tullessa emme tule saamaan apua mistään.

Sen on historia osoittanut jo useaan otteeseen.

Meitä tarvitaan puskurina ja hyökkääjän voimaa kuluttavana tekijänä.

Siksi saimme aseapua jo hyvää vauhtia raunioituvalta Saksalta kesällä 1944. Tosin vain osasto Kuhlmey tuli paikalle vastikkeetta.

Kaikesta muusta maksoimme.

Muuta käyttöä Suomella ei strategisesti ole.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Suomen vei tuhon partaalle venäjän pyrkimys palauttaa vuoden 1914 rajat. Tämän venäjä toteuttikin paitsi suomessa.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Ei, kato kyllä se on niin että raiskaukseen pakotti neitosen päätös pukea päälleen lyhkänen mekko...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ensimmäinen virkkeesi pitää paikkansa täysin. Toisesta sen verran, että Puola säilyi melkein yhtä itsenäisenä kuin Suomi. Kuuluihan se Varsovan liittoon ja oli käytännössä pitkään yksipuoluejärjestelmä, mutta koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan se on ollut myös elokuvan, jazzin ja katolisen kirkon tärkein keskus koko Euroopassa.

Kulttuuri on tärkeätä. Tätäkin voisi pitää kommenttina hallitusohjelmaan.

Petteri Hiienkoski

Kieltämättä yhtymäkohtia 1930-luvun tilanteeseen on. Silloin, kuten nykyään, on idealisteja, jotka eivät tiedosta geopoliittista todellisuutta ja maailmanpolitikan anarkkista luonnetta tai eivät kykene orientoitumaan sen edellyttämällä tavalla.

Mutta on myös isoja eroja. Kansainliitto oli järjestö mutta EU on valtioliitto, jolla on ylikansallisia hallintoelimiä.

EU on tosin ekspansiivinen, muttei verrattavissa Hitlerin Saksaan. Venäjälle ensisijainen vaara ei ole EU vaan Yhdysvallat, joka on Venäjän globaalistrateginen vastapari.

Talvisodan syttyminen perustui ensisijassa Hitlerin ja Stalinin sopimukseen etupiirijaosta. Välirauhan aikana Suomi valitsi liittolaisekseen Hitlerin Saksan, jonka avulla toivottiin revanssia neukuista.

Voi olla, että nykyään Natosta toivotaan vähän vastaavanlaista turvaa Venäjää vastaan kuin Hitlerin Saksasta aikanaan. Jatkosodan alla tapahtui sitten se, että Saksa hyökkäsi Suomen alueen kautta itään. Tämä on Venäjällä hyvässä muistissa eikä tämän haluta uusiutuvan.

Olennaista olisi pyrkiä lieventämään jännitystä ja vastakkainasettelua, välttää tilanteen kriisiytyminen ja eskaloituminen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Hiienkoski: "Venäjän Nato-kanta johtuu siitä, että se pitää sotilasliittoa Yhdysvaltain suurvaltapolitiikan välineenä. Tämä tiedetään mutta ymmärretäänkö se?" Miten se pitäisi "ymmärtää," jos se kerran jo tiedetään? Pitäisikö Suomen pyrkiä estämään esimerkiksi Ukrainan liittyminen Natoon?

"Avoimen, demokraattisen ja rauhallisen Euroopan rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen on suuri menestystarina," muistuttaa Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg venäläisen Novaja Gazetan haastattelussa. "EU:n ja Naton laajentuminen mahdollistivat tuon rauhanomaisen kehityksen. Nyt suuri ongelmamme on se, että Ukrainan kriisi palautti sodan Eurooppaan."

Stoltenberg: "Kun kysymys on Naton laajentumisesta, tärkein periaate on se, että jokaisella maalla on oikeus valita oma tiensä. Tuo periaate on vahvistettu Helsingin päätösasiakirjassa ja monissa muissa kansainvälisissä sopimuksissa, jotka myös Venäjä on allekirjoittanut."

"Jos Ukraina hakee Naton jäsenyyttä, käsittelemme sen hakemuksen samassa järjestyksessä kuin muutkin hakemukset."

Putinin Venäjä on ajanut itsensä Ukrainan-hyökkäyksellään törmäyskurssille koko Euroopan kanssa. Suomi kuuluu Stoltenbergin tarkoittamiin avoimiin ja demokraattisiin maihin eikä sillä ole paljon nappuloita tässä isossa pelissä.

http://www.novayagazeta.ru/politics/68553.html

Petteri Hiienkoski

Maailmanpolitiikan realismin näkökulmasta Naton pääsihteeri esittää virallista liturgiaa, jonka tarkoituksena on legitimoida hänen edustamansa järjestön toimintaa.

Viestini on se, ettei pidä antaa idealismin johtaa harhaan. Loppupeleissä siitä on aika vähän iloa siinä vaiheessa, kun istuu savuavan tiilikasan päällä lähiomaiset verisinä kappaleina vieressä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ranskalainen populisti Marine Le Pen Moskovassa - tällaistako kaipaat?

http://uk.reuters.com/article/2015/05/26/uk-russia...

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Kuinka monta miljoonaa syytä Le Penillä on olla Moskovassa?

Otetaan lainaus tuosta artikkelista:

"Le Pen, whose anti-immigrant, euro-sceptic party previously secured a major loan from a Russian-owned bank, has fiercely criticised the West's policy towards Russia over the conflict in Ukraine as overly hostile to Moscow."

Mikä on Le Penin puolueen suunnitelma maksaa korkoa ja myöhemmin tuo laina takaisin? Jos pankki lainaa rahaa, niin yleensä pankki haluaa sijoitukselleen korkoa ja suunnitelman siitä, miten laina maksetaan takaisin. Jos Le Penin puolueella ei ole suunnitelmia lainan takaisin maksamisesta, niin tällöin kyse on ulkomaisesta lahjoituksesta, ei lainasta.

Petteri Hiienkoski

Sota on ensisijainen asia, jota en kaipaa. Eiköhän se olisi katastrofeista suurin. Valitettavasti sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta ei voi sulkea täysin pois.

Minulla ei ole mitään tekemistä Ranskan oikeistopopulistien kanssa. Nämä epäilemättä käyttävät tilaisuutta hyväkseen siinä missä Kreml heitä.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Asialla näyttää olevan muitakin selityksiä:

Follow the money.

Maan tapa toimia?

  1. Venäjä kieltää ensin ulkomailta rahaa saavat organisaatiot Venäjällä.
  2. Venäjä alkaa sitten rahoittaa Euroopassa yhtenäisyyttä rapauttavia organisaatioita.

Euroopassa on ilmiselvästi asiaan havahduttu.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Jostain syystä vaihtoehtona länsimaiden yhteiselle venäjänpolitiikalle halutaan esittää vain ja ainoastaan tiiviimpii yhteistyö ja myöntyväisyyspolitiikka Venäjän kanssa.

Tosiasia kuitenkin on että Suomella on täysi vapaus päättää paljon tiukemmista sanktioista ja taloudellisen riippuvuuden vähentämisestä itäsuuntaan. Unionin jäsenyys ei sitä tosiasiaa muuksi muuta.
Nykyhistorian valossa onki käynyt hitaimmillekin selväksi miten katastrofaalista YYA-aika Suomelle oli, miten kalliiksi se kävi ja kuinka paljon sillä rajoitettiin maamme sekä kansalaistemme taloudellisia ja poliittisia toimintavapauksia.

Petteri Hiienkoski

Mielestäni asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia kuin millaisena ne esität.

Kylmän sodan tilanne oli Suomen kannalta toinen eikä siihen ole paluuta. Etenkin 1970-luvulla Suomessa valtaan pääsivät poliitiikot, jotka tekivät poliittisen vallanhimon sokaisemina karkeita virheitä. Siihen kuului se, että vaiennettiin toisinajattelijat ja sitoutettiin myös valtamedia siihen. Valitettavasti samoja epädemokraattisia ja totalitaristisia piirteitä esiintyy edelleen. Vain tuulen suunta on muuttunut.

EU:n Venäjä-politiikan ongelmat ja niiden syyt tiedämme hyvin. Koska Suomen kansa on se, joka niistä maksaa kovan hinnan, olisin odottanut, että hallituksella olisi rakenteva näkemys siitä, miten pakotepolitiikkaa olisi terävöitetty. Siihen tai kriisin ratkaisuun ei kuitenkaan tunnu olevan mitään näkemystä.

Presidentti Niinistön viime viikolla esittämän puheen perusteella, hän tuntui epäilevän EU:n Venäjä-pakotteiden toimivuutta. Sitä suuremmalla syyllä luulisi, että Suomessa olisi kiinostusta EU:n Venäjä-politiikan terävöittämiseen.

Myöntyvyyspolitiikka, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, ei nähdäkseni kuitenkaan ole mikään todellinen, saati optimaalinen vaihtoehto.

Mielestäni Suomen kannalta ylivoimaisesti olennaisinta olisi pyrkiä Ukrainan kriisin ratkaisemiseen. Suomella oli tähän valttikortit käytettävissään, kun Etyjin puheenjohtajuus oli suomalaisella. Valitettavasti tämä mahdollisuus hukattiin.

Jos EU haluaa olla osa ongelman ratkaisua eikä ainoastaan kriisin osapuoli, EU-johtajien pitäisi luopua jauhamasta EU-liturgiaa ja ryhtyä puhumaan tavalla, jolla on Kremlille merkitystä. Tällä hetkellä myös Kreml vastaa omalla liturgiallaan. Molemmat osapuolet puhuvat toistensa ohi.

Kriisin ratkaiseminen edellyttäisi myös Yhdysvaltain sitoutumista siihen.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Ihan pikkuinen ongelma ei ole se, että luottamus on rikottu pitkäksi aikaa.

Millä rakennetaan takaisin luottamus maata kohtaan, joka ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita tai itsenäisen maan suvereniteettia? Tai miten rakennetaan luottamus maata kohtaan, jonka toimenpiteiden seurauksena on ammuttu alas siviililentokone täynnä siviilimatkustajia?

Sellaiseen ei taida olla minkäänlaisia takuita.

Tiedän kyllä yhden väylän ulos umpikujasta. Venäjän vetäytyminen Ukrainasta ja Krimiltä. Kuinka realistinen se vaihtoehto on?

Ei nykytiedoin vaikuta kovinkaan realistiselta.
Tosin ihmeitäkin tapahtuu ja ihmiset voivat toki muuttua.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #22

Suosittelen kriittisyyttä myös lännessä levitettäviin näkemyksiin. Asioilla näet tuppaa olevaan vähintään kaksi puolta.

Mielestäni Venäjän vetäytyminen Ukrainasta ja myös Krimiltä on periaatteessa mahdollista. Se edellyttää kuitenkin poliittista tahtoa eri osapuolilta. Nyt sitä ei näytä löytyvän.

Ukrainan konfliktissa Venäjä ei ole ainoa ulkopuolinen osapuoli. EU ja Yhdysvallat myös osapuolina.

Jos vertaamme tilannetta 1930-lukuun herää kysymys tuleeko Ukrainasta 2010-luvun Espanja.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #25

Kun sanot, että asioilla on kaksi puolta, niin kyllä nykyään aletaan nähdä se Venäjän puoli asiasta. Systemaattiselta se alkaa vaikuttaa.

Tuon Hesarin lehtijutun keskusteluketjussa on erittäin kuvaavia kommentteja, tässä yhdestä mielipiteestä pari klippiä:
"Vasta-argumentti venäjällä em väitteisiin on että länsikin ja isreal. Itse asiassa tässä argumentissa noudatetaan em menettelyä 2 viestittäen että kaikkihan ovat monneja, uivat pohjamudissa ja syövät jätettä. Tämä ei ole kuitenkaan totta.

"Menetelmä 2)"
2) soluttautuminen eri tavoin läntiseen mediaan ja läntiseen mediaan kohdistuva valheellinen mediakritiikki (mediakritiikkiin sinällään aina on aihetta) tavoitteena redusoida kaikki media epäluotettavaksi
- näin tavoitellaan suhteellisen aseman parantumista; kun itse rämpii lätäkössä pyritään vetämään sinne muutkin
-hyödynnetään häpeämättömästi läntisen avoimen median ja demokratian arvokkaimpia saavutuksia tavoitteena pilata ne

Itse uskon, että Ukrainassa rauhoittuu, kun Venäjä ymmärtää pitää näppinsä Ukrainasta poissa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nykyään kieltäydytään usein tunnustamasta sitä, että kaikkien merkittävien suomalaispoliitikkojen ajatuksissa vuosina 1972–75 oli tuleva ETYK. Jokainen kuvitteli, että juuri hän jää siitä syystä maailmanhistoriaan.

Tietysti nykyään kaikkia nolottaa, että jopa presidentinvaalit piti tälle asialle uhrata.

Nykytilanteessa ei ole mitään vastaavaa. Ei ole mitään Itä- ja Länsi-Eurooppaa tai Jaltan sopimusta. On vain Eurooppa ja Euraasia. Suomi saa valita. Presidentti Niinistö ja ulkoministeri Soini saavat valita.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #24

Onkohan todellisuus ihan niin mustavalkoinen kuin millaiseksi sitä maalailet.

Suomi on EU:n eikä näköpiirissä ole eroaminen unionista, vaikka Perussuomalaiset Nuoret sitä vielä vähän aikaa sitten vaativat. Päätösvalta valtiosopimusten suhteen ei ole ulkoministerin eikä presidentin vaan Suomen kansan käsissä, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

EU-jäsenenäkin Suomella on merkittäviä ulkopoliittisia valintoja tehtävissä.

Hmm. Eiköhän tuohon UKK:n valintaan poikkeuslailla ollut vähän muitakin syitä kuin Etyk.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tuleva hallitus joutunee määrittelemään suhteensa myös Donetskin "kansantasavaltaan," jonka johtaja Denis Pushilin, Johan Bäckmanin "hyvä ystävä," päätti viime vuonna perustaa Suomeen "suurlähetystön." Donetskissa on tästä uutisesta päätellen meneillään jonkinlainen sisäinen valtataistelu:

http://www.unian.info/politics/1082487-separatists...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ei tuossa tietenkään paljon määrittelemistä ole, koska Pushilin oli yksi ensimmäisistä EU:n pakotelistalle asetetuista henkilöistä. Huumorimielessähän Bäckmanin "edustusto" kutsui hänet silti Suomeen ja oli olevinaan yllättynyt viisumivaikeuksista.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jos Pushilin taas palauttaisi Donetskin Ukrainaan, keskustelu erillisestä kansantasavallasta edustustoineen olisi tietenkin ohi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En todellakaan näe järjen hiventäkään siinä, että hallitusohjelmaan kirjataan negatiivisia lupauksia. "Emme valmistele sitä tai tätä, vaikka mitä tapahtuisi."

Petteri Hiienkoski

Tokihan ohjelmissa on kieltoja. Katsopa huvikses hallitusohjelmia ja puolueohjelmia. Miksi ihmeessä ei muka voisi olla niin? Toisinaan on tarkoituksenmukaista sanoa selvästi "ei". Ohjelmia laaditaan tietyssä ajankohtaisessa kontekstissa. Tässä tapauksessa olisi ehdottomasti kannattanut ottaa huomioon Venäjä. Lopputulos on epätasapainoinen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tuleva ulkoministeri Soini äsken: "Finland maintains the option to seek Nato membership."

Jari Rauhala

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä!

Geopoliittinen aihe on yksi olennaisimpia. Kaikilla siitä ei ole käsitystä, Hahmotuskyky suurempiin kokonaisuuksiin puuttuu.

Toimituksen poiminnat