Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

"Auschwitzin kirjanpitäjä" halusi vain oikeudenmukaisuutta

  • Oskar Gröning halusi edistää oikeudenmukaisuutta: hän liittyi SS-joukkoihin ja erosi kirkosta. SS-Rottenführerin univormussa.
    Oskar Gröning halusi edistää oikeudenmukaisuutta: hän liittyi SS-joukkoihin ja erosi kirkosta. SS-Rottenführerin univormussa.

”Auschwitzin kirjanpitäjänä” tunnettu Oskar Gröning tuomittiin viime viikolla neljäksi vuodeksi vankeuteen avunannosta 300 000 ihmisen murhaan. Oikeudenkäynti entistä SS-kersanttia, nyt jo 94-vuotiasta Gröningiä vastaan alkoi huhtikuussa Lüneburgissa, Pohjois-Saksassa. Rikokset, joista hänet tuomittiin, tapahtuivat kahden kuukauden aikana yli 70 vuotta sitten.

Gröning syntyi vuonna 1921. Äiti kuoli pojan ollessa 4-vuotias. Sodassa invalidisoituneen isän kokema katkeruus Versailles’n rauhansopimuksen epäoikeudenmukaisuudesta kasvoi sen jälkeen, kun hänen tekstiililiikkeensä vuonna 1929 meni konkurssiin riittämättömän pääoman takia. Nuori Gröning liittyi ajan hengen mukaisesti Hitler Jugend -nuorisojärjestöön.

Gröning kuvaili oikeudenkäynnissä, miten hänen kiinnostuksensa natsien asialle kasvoi. Siihen vaikutti valtakunnankansleri Adolf Hitlerin johtaman kansallissosialistisen työväenpuolueen menestys hyperinflaation ja massatyöttömyyden poistamisessa. Hänen johdollaan monet kokivat saavansa kaipaamaansa oikeudenmukaisuutta.

Sodan sytyttyä Gröning ei epäröinyt 20-vuotiaana vapaaehtoisena liittyä Waffen-SS -järjestöön ja jättää työtään pankissa, jossa hän 17-vuotiaana aloitti harjoittelijana. Hän erosi evankelisesta kirkosta SS-johtaja Heinrich Himmlerin SS-miehille antaman ohjeen mukaisesti. Waffen-SS oli Saksan asevoimien Wehrmachtin rinnalla sen taktisessa komennossa taistellut eliittijoukko, johon hän halusi kuulua.

– Se oli spontaania intoa, tunne siitä, ettei halunnut olla pelin viimeinen, kun koko juttu [sota] oli käytännössä ohi, selitti Gröning ratkaisuaan der Spiegelin haastattelussa vuonna 2005.

Syksyllä 1942 Gröning sai huippusalaisen erikoistehtävän. Sen kerrottiin olevan tärkeä Saksan sotamenestykselle: hän sai komennuksen Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille miehitettyyn Puolaan. Perillä selvisi leirin erityistarkoitus: se oli myös juutalaisten tuhoamisleiri. Gröning palveli siellä lokakuuhun 1944 asti.

Hänen ei tiedetä tappaneen ketään eikä aktiivisesti osallistuneen kenenkään tappamiseen.

En koe olevani syyllinen, en tehnyt kenellekään edes sen vertaa, että olisin läpsäissyt poskelle, Gröning kertoi Hannoversche Allgemeine Zeitungin haastattelussa viime joulukuussa.

Hänen päätehtävänään oli rahojen ja arvoesineiden kerääminen vankien vaatteista ja matkatavaroista, eri valuuttojen erotteleminen ja laskeminen sekä lähettäminen SS:n päämajaan Berliiniin.

Tuolloin ajattelin palvelevani Saksaa, hän kertoi haastattelussa. Minulle siinä ei ollut mitään eroa siihen, mitä tapahtui rintamalla. Pidin sitä oikeana, mitä Auschwitzissa tapahtui.

Gröningin mukaan hänelle oli kymmenvuotiaasta asti syötetty ajatusta, että se, mitä tapahtui, oli oikeudenmukaista. Hän uskoi Hitleriin ja kansanvalistusministeri Joseph Goebbelsiin. Hän uskoi siihen, että Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan juutalaisten takia.

Olimme maailmankatsomuksemme mukaisesti vakuuttuneita siitä, että meitä oli petetty … ja että juutalaisilla oli suuri salaliitto meitä vastaan, hän kertoi BBC:n tv-dokumentaarissa vuonna 2005.

Toisinaan Gröning vartioi matkatavaroita asemalaiturilla, jossa junalla saapuneet vangit eroteltiin niihin, jotka lähetettiin pakkotyöhön ja niihin, jotka marssitettiin suoraan kaasukammioon.

Ensimmäisellä kerralla tässä tehtävässään asemalaiturilla, kaksi kuukautta leirille saapumisestaan, hän näki, miten eräs vartijoista vaiensi parkuvan vauvan, joka oli piilotettu matkalaukkuun: SS-mies tarttui pienokaisen jalasta ja hakkasi sen päätä kuorma-auton tukirautaan kunnes pää oli murskana ja vauva kuollut.

Gröning kertoi anoneensa tästä järkyttyneenä siirtoa. Hänen esimiehensä kuitenkin vakuutti, että tapaus oli epätavallinen ja muistutti, että Gröning oli allekirjoittanut sitoumuksen. Jokaisen tuli palvella siellä, mihin hänet oli määrätty.

Oikeudenkäynnissä Gröning väitti, että tapauksen jälkeen hänen ”innostuksensa Adolfiin” alkoi hiipua. Gröningin mukaan vasta kolmas siirtoanomus hyväksyttiin: loppuvuodesta 1944 hän sai komennuksen länsirintamalle Ardenneille. Todisteita siirtopyynnöistä ei kuitenkaan ole koskaan löydetty.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteet:

An SS Officer Remembers: The Bookkeeper from Auschwitz (By Matthias Geyer, DER SPIEGEL ONLINE International, May 09, 2005 – 12:00 AM AUS DEM SPIEGEL Ausgabe 19/2005)

Die Angst des Buchhalters von Auschwitz (Von Thorsten Fuchs, Hannoversche Allgemeine Zeitung, 9.12.2014)

Oskar Gröning,  Wikipedia – Die freie Enzyklopädie (23.7.2015)

Oskar Gröning trial: ‘Bookkeeper of Auschwitz’ admits moral guilt (Kate Connolly in Lüneburg, The Guardian, Wednesday 22 April 2015 07.19 BST)

Profile: Oskar Groening, 'book-keeper of Auschwitz' (BBC 15 July 2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Viljo Häggman

Näyttää ihan formulakuskilta.

Juha Hämäläinen

Tämä jäi kertomatta:

"Herra Gröning on ollut jo kerran oikeuden edessä aiheesta, mutta tuolloin (1985) Frankfurt am Main:issa käyty oikeus lopetti käsittelyn todisteiden puutteeseen. Tuolloin syyttäjä totesi, ettei kirjanpitoa voi pitää murhan avustamisena ja lopetti käsittelyn."

http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194257...

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Typerää ruveta tuomitsemaan vanhuksia siitä, että he palvelivat Hitlerin aikaista Saksaa. Eikös tuo ala olla oikeusvaltioiden periaatteitakin vastaan?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olet aivan oikeassa. Saksan traumat natsiajoista ovat sairaalloiset - edelleen.

Kyseessä on henkilö, joka oli kyseiseen tehtävään armeijassa ollessaan märätty ja sitä tehtävää suorittaessaan hän oli anonut monta kertaa siirtoa pois. Ei hänellä ollut mahdollisuutta uhmata esimiestensä tai armeijan koneiston määräyksiä eikä hän itse ollut osallistunut tappamiseen tai väkivaltaisuuksiin.

Miltei tulee mieleen, että vähän on taitanut Saksassa todellisia syyllisiä olla, jos tällaisiin tapauksiin joudutaan puuttumaan nyt, kun äijä on 94-vuotias. Mitähän kaikkea Venäjältä löytyisi Stalinin komennon jäljiltä? Siellä he ovat edelleen sankareita.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Saksalaisethan ovat pärjänneet kohtalaisen hyvin traumojensa kanssa – vaikkapa verrattuna Suomeen.

Tottakai hysteerisiä ylilyöntejä Saksankin häviäjän traumaterapiassa on ollut, mutta trauman alkuperä oli historiallisestikin niin megalomaaninen, että saksalaiset oli pakotettu korjaamaan vaurioituneet päänsä.

Suomessa asiat ovat toisin. Täällä vaikenemista ja erityisesti avointa itsepetosta jatketaan edelleen suhteessa sotaan liittyviin tabuihin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #5

Tosiasia on, että murha on rikos, joka ei vanhene. Näin ollen ei vanhene myöskään avunanto murhaan.

Mitä tekemistä syytetyn iällä on asian kanssa? Koskevatko lait siis vain nuoria?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #19

Hänet pakotettiin kirjanpitäjäksi kyseiselle leirille. Tehtävä oli hänelle vastenmielinen, mutta hän ei voinut siitä kieltäytyä. Lisäksi on kyseenalaista voiko tuota kirjanpitäjän roolia edes tulkita avustukseksi murhiin, sillä ne murhat olisi kyllä suoritettu ilman kirjanpitäjääkin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #24

Eräs tärkeimmistä argumenteistä Nürnbergin oikeudenkäynnin syyttäjällä oli, että ketään SS:n keskitysleirijärjestelmän jäsentä ei pakotettu mihinkään, vaan kaikki olivat vapaaehtoisia.

Samalla "kyseenalaista" -argumentilla voi puolustella myös itse kaasuttajia; joku olisi tehnyt homman joka tapauksessa.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #24

Gröning liittyi Waffen-SS:ään vapaaehtoisesti ja otti innolla vastaan myös salaisen erikoistehtävänsä lähteä keskileirille. Omien sanojensa mukaan hän anoi sieltä siirtoa kahdesti jo ennen kuin sai komennuksen rintamalle lokakuussa 1944, mutta siitä ei ole todisteita.

PEKKA LEHTI

1900-luvulla tapettiin erilaisissa karkeloissa kevyesti yli 100 miljoonaa ihmistä.

Muun muassa Venäjällä tapettiin käytännössä koko kristitty kansa. Se näkyy vieläkin Venäjällä. Saksassa kuoli rauhanteon jälkeen miljoonia ihmisiä.

Mutta vain yhtä ryhmää pitää itkeä. Toiset ovat paljon, paljon tärkeämpiä kuin toiset.

Miksi?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Koska voittaja kirjoittaa aina historian.

Yleisten arvioiden mukaisen neljän miljoonan juutalaisen tappaminen oli tietysti massiivinen joukkomurha, mutta on silti valheellista siitä puhuttaessa mainita varsinkin amerikkalaisten usein käyttämä käsite "ihmiskunnan hirmuisin kansanmurha", koska se ei ole totta. Se vastaa Pol Potin hallinnon suoritusta 70-luvun Kamputseassa, mutta ei ole lähelläkään Stalinin saavutuksia.

Stalinin leirivankikuolemien määrä nousee yleisten arvioiden mukaan 20 miljoonaan. Solzhenitsynin "Vankileirien Saaristossa" mainitsema arvio 60 miljoonasta on todennäköisesti hyvin yläkanttiin ja pitää sisällään sodassa kaatuneet y.m.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Mitä Stalinin terroriin tulee, se pitänee paikkansa, vaikka kaipa Mao teki sen vieläkin tehokkaammin.

Mitä se, että nämä sankarit tekivät tekosensa kommunismin nimissä, kertoo kommunismista tai sosialismista?

Ei yhtään mitään. Tai korkeintaan sen, että minkä tahansa aatteen nimissä voidaan tehdä mitä tahansa tekoja – hyviä tai pahoja.

Kertovatko inkvisitio ja veriset ristiretket jotain kristinuskon sisällöstä?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Onneksi en maininnutkaan kommunismista mitään tuossa kommentissani.

Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että totalitaristisissa järjestelmissä tuollaisten kansanmurhien todennäköisyys on ylivertainen verrattuna kansanvaltaisin järjeestelmiin.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #10

Tottakai, mutta asialla on monet kasvot: Kiinan taloudellinen menestys on pääasiassa totalitarismin "ansiota".

Kommunismia Kiina ei ole nähnytkään, saati Venäjä.

Ylipäänsä taloudellinen menestys vaatii melkein aina valtavasti uhreja, ainakin valtiollisella tasolla. Todellisessa kansanvallan tilassa ei menestytä taloudellisesti, se nyt on vain myönnettävä. Sellainen edellyttää aina jonkin sortin totalitarismia – vaikka sitten peiteltyä, kuten USAssa, jossa talouseliitti pitää valtakuntaa kuristusotteessaan. Ja samaa kaavaillaan EU:iin, ja aika pitkällä jo ollaan.

Sillä ei ole paljonkaan tekemistä menestyksen kanssa, minkä aatteen nimissä menestytään. Eliitin ahneus ratkaisee kaikkialla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Samat lainalaisuudet taloudellisen menestymisen saavuttamiseksi eivät yhden suhde yhteen päde kaikissa valtioissa, koska niillä on erilainen kulttuuri, erilaiset edellytykset niin luonnonvaroiltaan, historialtaan kuin väestöphjaltaankin y.m.

On totta, että Kiina tuskin olisi ilman nykyisenasteista totalitarismia voinut saavuttaa samanlaista taloudellista menestystä kuin se on viimeisten vuosikymmenien aikana saavuttanut. Tämä johtuu sen suuresta väestöstä ja historiallisesta eripuraisuudesta, jolloin kansakunnan pitäminen yhtenäisenä on ollut yksi perusedellytys sille, että se on pystynyt keskittymään vaurastumiseen. On kuitenkin Kiinankin kohdalla syytä ymmärtää, että vaurastuminen alkoi sinä päivänä, kun maa siirtyi suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja yksityisyritteliäisyys sallittiin.

Jos puolestaan USA:n menestystä pyrit perustelemaan "totalitarismilla", niin totalitarismin käsite käyttämälläsi tavalla laajenee niin äärettömiin sfääreihin, että jokainen maailman valtio voitaisiin tavalla tai toisella luokitella sen piiriin kuuluvaksi. Varmaan tuon mukaan Ruotsin, Sveitsin ja Englanninkin taloudelliselle menstymiselle voidaan osoittaa perusteeksi totalitarismi, joka on kyseisissä maissa omalla omalaatuisella tavallaan "peitelty".

Tuo viittauksesi tässä yhteydessä EU:n kehitykseen antaa ymmärtää, että pidät siis EU:n taloudellista menestymistä hyvin todennäköisenä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Marxin tarkoittama kommunismi ei voi olla totalitaarinen järjestelmä vaan kansanvaltaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #15

Proletariaatin diktatuuri ei kuulosta kovin kansanvaltaiselta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Leninin oppien mukaan proletaarin diktatuuri on välttämätön välivaihe siirtyessä kommunistiseen yhteiskuntajärjestelmään. Sillä oikeutettiin maa-omaisuuden pakkolunastukset.
Eikö ns.länsimainen demokratia ole enemmistön diktatuuria?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #9

Juuri tuossa se "relativistien" perusharha.

"Kertovatko inkvisitio ja veriset ristiretket jotain kristinuskon sisällöstä?"

Kyllä. Ne nimenomaan kertovat.

Sama koskee kommunismia, kansallissosialismia ja muita vastaavia "herrauskontoja".

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #9

"Hedelmistään puu tunnetaan." Vai "hyvä aate, mutta jätkät pilas."

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tämähän se kylmä totuus on. Maokin on edelleen Kiinassa kunniassa - teki maasta taas suurvallan, ehkä hintaa pidetään kohtuullisena?

Juha Hämäläinen

Nyt, kun wiimeinen natsi on linnassa voidaan kai aloittaa "Rheinwiesenlager"-oikeudenkäynnit ?

Vai onko tämä voittajien tekemä joukkotuho vähemmän "arvokas", kun kohteena oli hävinneet "sakut" ?

http://www.rheinwiesenlager.de/Rheinwiesen.htm

Pieni video mistä käy ilmi olennainen kyseisen keskitysleirin oloista.

https://www.youtube.com/watch?v=TWHylyvZSr8

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Tarkoitatko Eisenhowerin kuolemanleirejä?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

--Waffen-SS oli Saksan asevoimien Wehrmachtin eliittijoukko, johon hän halusi kuulua.

Waffen-SS oli puolueen aseistettu siipi, joka oli täysin erillään Wehrmachtista. Tavallaan se oli toinen armeija Saksassa, sillä sodan loppuvaiheessa pisimmät kutsuntavelvolliset lähetettiin siihen, mm. kirjailija G. Grass. Waffen-SS:ssä eivät siis kaikki olleet vapaaehtoisia.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Eksääktli tö point! Kolmannessa valtakunnassa EI ollut yleistä, yhtäläistä asevelvollisuutta, joka on kaiken kansanvaltaisen hallinnon perusta ja ainoa tae.

Petteri Hiienkoski

#11. Kiitos huomiosta! Tein tekstiin pienen tarkennuksen.

Tämä on muutenkin mielenkiintoinen kysymys.

Suomalaisen Wikipedian mukaan "Waffen-SS liitettiin 1940 Wehrmachtin neljänneksi päähaaraksi" https://fi.wikipedia.org/wiki/Waffen-SS

Englannikielisen mukaan se oli tosiasiallisesti osa Wehrmachia "Part of Wehrmacht (de facto)". "Upon mobilization its tactical control was given to the High Command of the Armed Forces (Oberkommando der Wehrmacht)."
https://en.wikipedia.org/wiki/Waffen-SS

Saksankielisen mukaan "Ihre Kampfverbände wurden im Zweiten Weltkrieg dem Oberbefehl der Wehrmacht unterstellt..."
"Im Laufe des Krieges wurde sie propagandistisch als militärische Elitetruppe des Reichsführers SS Himmler neben den regulären Teilstreitkräften der Wehrmacht stilisiert und mit einem „Nimbus der Unschlagbarkeit“ umgeben."
https://de.wikipedia.org/wiki/Waffen-SS

-> Elikkä Waffen-SS oli itsenäinen sotilasorganisaatio, joka kuului SS-järjestöön. Sodassa se kuitenkin taisteli tavallisen armeijan Wehrmachtin rinnalla ja oli sen taktisessa komennossa.

***

Waffen-SS:llä on rekrytoivista kriteerit, joita tosin höllennettiin sodan loppuvaiheessa. Koska kyseessä oli poliittinen organisaatio, jonka sotilailta edellytettiin erityistä motivaatiota ja uskollisuutta, rekrytoitiin siihen vapaaehtoisia.

Mitä tarkoitat "pisimmillä kutsuntavelvollisilla"? Olisiko sodan loppuvaiheessa joitain pakotettu "vapaaehtoisesti" liittymään Waffen-SS:ään vai tarkoitatko vapaaehtoisuudesta luovuttiin niin, että kutsuntavelvollisuus ulotettiin koskemaan Waffen-SS:ään liittymistä? Ja saiko sitten ikään kuin valita kumpaan liittyi, Wehrmachtiin vai Waffen-SS:ään?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Liittoutuneiden massiiviset ilmapommitukset saksalaisiin siviilikohteisiin ja Saksan kaupunkien raunioittaminen ja tietoinen siviiliväestön tappaminen vuodesta 1943 lähtien oli teko, johon verrattuna kirjanpitäjä Oskar Gröningin sotarikos jää sangen mitättömäksi.

Voittajat kirjoittavat historian.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kerrankin järjen ääni näissä keskusteluissa kuuluu! Osut täysin nappiin. On suoranaista avunantoa natsien tekemiin joukkomurhiin, että Saksan siviilikohteisiin alettiin tosissaan iskeä vasta 1943 (tai, muutamaan sellaiseen, tosiasiassa - sekin jäi puolinaiseksi).

Jos liittoutuneet olisivat iskeneet Saksan siviilikohteisiin täydellä voimalla heti sodan alussa, kun Saksa iski Puolan siviilikohteisiin täydellä voimalla, sota olisi todennäköisesti loppunut alkuunsa, Hitlerin hallinto romahtanut ja koko Eurooppa säästynyt suursodalta.

Mutta ei. "Länsimaisen" perinteen mukaisesti Hitlerin toiminnan syy ja mahollistuminen oli Hitlerin vika, ei hänet valtaan nostaneen Saksan riemuitsevan kansan vika.

Petteri Hiienkoski

Onko sillä merkitystä, kuka aloitti hyökkäyssodalla? - Mielestäni on.

Toimituksen poiminnat