Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

"Auschwitzin kirjanpitäjä" kumoaa holokaustin kieltäjien valheen

  • Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirin vankien kenkiä ja vaatteita. (Kuva: US Holocaust Memorial Museum.)
    Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirin vankien kenkiä ja vaatteita. (Kuva: US Holocaust Memorial Museum.)

Viime viikolla vankeustuomion avunannosta joukkomurhaan saanut 94-vuotias Oskar Gröning, joka tunnetaan ”Auschwitzin kirjanpitäjänä”, vaikeni vuosikymmenet tehtävistään ja kokemuksistaan keskitysleirillä. Useimmat entiset SS-miehet vaikenivat koko elämänsä vieden kammottavan salaisuutensa hautaan asti.

Kolmekymmentä vuotta sitten tapahtui Gröningin kohdalla käänne, josta hän kertoi der Spiegelin haastattelussa vuonna 2005.

Hän keskusteli filatelistien vuosikokouksessa vuonna 1985 postimerkeistä ja politiikasta erään toisen harrastajan kanssa. Tämä piti uskomattomana sitä, että ihmisiä, jotka julkisesti kieltävät holokaustin, on jo alettu jopa haastamaan oikeuteen, vaikkei mitään juutalaisten massamurhaa todellisuudessa edes tapahtunut. Gröning ei voinut olla hiljaa:

– Tiedän hieman enemmän siitä asiasta. Meidän pitäisi keskustella siitä joskus, hän sanoi.

Keräilijätuttava lainasi hänelle Die Auschwitz-Lüge -nimisen kirjasen, jonka oli kirjoittanut Thies Christophersen. Gröning palautti kirjan ja liitti siihen kirjoittamiaan kommentteja vastaukseksi teoksen kirjoittajalle.

– Näin kaiken. Kaasukammiot, krematoinnit, valintaprosessin [kaasukammioita varten]. Puolitoista miljoonaa juutalaista murhattiin Auschwitzissa, hän kirjoitti. Minä olin siellä.

Puoli vuotta myöhemmin hänen kommenttinsa julkaistiin uusnatsien julkaisussa. Gröning ei voinut enää piilotella asiaa eikä peruuttaa taaksepäin.

Holokaustin kieltäjien ja epäilijöiden takia hän katsoi velvollisuudekseen kertoa julkisesti tuhoamisleirin toiminnasta ja siellä todistamistaan julmuuksista. 

– Olen nähnyt krematoriot, olen nähnyt palavat ruumiskaivannot ja haluan vakuuttaa teille, että nämä julmuudet tapahtuivat. Olin asemalaiturilla kun valinnat [kaasukammioita varten] tehtiin, hän kertoi BBC:n tv-dokumentaarissa vuonna 2005.

Ei voi kuin ihmetellä, että Gröningin ja muiden aikalaisten yhdenpitävistä silminnäkijätodistuksista sekä todistusvoimaisista asiakirja- ja valokuva-aineistoista huolimatta, Suomessakin on vielä niitä, jotka katsovat oikeudekseen julkisesti kieltää juutalaisten massamurhan.

Eräs juutalaisten kansanmurhan avoimesti kieltävä julkaisu on Magneettimedia, jonka kirjoitukset ovat herättäneet huomiota kauemman aikaa. Samansisältöisiä väitteitä salatun henkilöllisyyden takaa levittävät myös "totuusblogi" -niminen sivusto sekä Radio Islam. Jälkimmäistä ilmeisesti johdetaan Suomen ulkopuolelta.

Kertomalla julkisesti Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiristä ja sen toiminnasta Gröning on ilmeisesti kuitenkin yrittänyt löytää omantunnonrauhaa, jonka hänen historiansa oli häneltä vienyt. Se ei kuitenkaan ole häntä auttanut.

– En ole koskaan löytänyt todellista sisäistä rauhaa, hän myönsi Hannoverische Allgemeine Zeitungille viime vuonna.

Jos Gröning kuvitteli toiminnallaan holokaustin kieltäjiä vastaan välttävänsä joutumisen oikeuden eteen, hän erehtyi. Hänen kertomuksensa tuhoamisleiriltä vaikuttivat lopulta siihen, että häntä vastaan viime syksynä nostettiin Lüneburgin käräjäoikeudessa Ala-Saksin osavaltiossa syyte avunannosta joukkomurhaan.

Viime viikolla päättynyt oikeudenkäynti, siellä esitetyt todistukset ja hänen saamansa vankeustuomio osoittavat holokaustin kieltäjien esittämien väitteiden mielettömyyden. ”Auschwitzin kirjanpitäjän” oikeustapaus on vastaansanomaton todiste juutalaisten massamurhasta.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteet:

An SS Officer Remembers: The Bookkeeper from Auschwitz (By Matthias Geyer, DER SPIEGEL ONLINE International, May 09, 2005 – 12:00 AM AUS DEM SPIEGEL Ausgabe 19/2005)

Die Angst des Buchhalters von Auschwitz (Von Thorsten Fuchs, Hannoversche Allgemeine Zeitung, 9.12.2014)

Oskar Gröning,  Wikipedia – Die freie Enzyklopädie (23.7.2015)

Oskar Gröning trial: ‘Bookkeeper of Auschwitz’ admits moral guilt (Kate Connolly in Lüneburg, The Guardian, Wednesday 22 April 2015 07.19 BST)

Profile: Oskar Groening, 'book-keeper of Auschwitz' (BBC 15 July 2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vaikuttaa melko vakuuttavalta todisteelta yhtenä muiden joukossa, mutta kysymykseksi jää kuitenkin miksi virallisia totuuksia surmattujen määrästä on niin monenlaisia.

Ne, jotka väittävät, että vain parisataatuhatta juutalaista tapettiin, syyllistyvät holokaustin kieltämiseen, mutta neljän miljoonan ja kahdeksan miljoonan välillä ollaan jo turvassa. Olettaisin, että melko tarkka totuus olisi löydettävissä.

Lisäksi oikeudentajuni ei salli kieltämisen kriminalisoimista, sillä siinä on kyse yleisestä puhevapaudesta, ei siis esimerkiksi yllytyksestä rikokseen, viharikoksesta t.m.s.

Ja vielä kolmanneksi on syytä todeta, että vasten tahtoaan leirin kirjanpitäjäksi lähetetylle annettu vankeustuomio yli 60 vuoden jälkeen on oikeudellisesti varsin kyseenalainen.

Petteri Hiienkoski

Tietääkseni joukkomurhan uhrien määrä on noin 6 miljoonaa, joista Auschwitz-Birkenaussa noin 1-1½ miljoonaa.

Erilaisiin lukumääriin vaikuttanee se, että kaikkia ei tapettu välittömästi. Pienempi osa menehtyi pakkotyöhön, aliravitsemukseen ja sairauksiin, minkä jälkeen he kuolivat joko sen seurauksena tai heidät tapettiin sitten.

Leirille tulijat valikoitiin näet kahteen ryhmään jo asemalaiturilla. Gröning on myös tästä todistanut.

Toinen syy uhrien lukumääriä koskevien arvioiden eroihin lienee se, että natsit ilmeisesti yrittivät tuhota joukkotuhontaa koskevia todisteita ennen liittoutuneiden tuloa.

Nähdäkseni arvioita voidaan tehdään kullakin miehitysalueella eläneiden hävikin perusteella tai annettujen kuljetusmääräysten, aikataulujen, junakuljetusten ja junavaunujen määrän ja vaunutilavuuden perusteella tai kenties myös leireiltä löytyneen jäämistön perusteella.

Lisäksi on huomattava, että useimmilla uhreilla todennäköisesti jäi eloon edes joitain omaisia, jotka ovat voineet ilmoittaa kadonneet omaisensa nimeltä mainiten.

Tietääkseni juutalaiseen perinteeseen kuuluu vahva sidos sukuun, joten näiden tietojen pohjalta todennäköisesti päästään aika tarkkoihin määriin kadonneista. Ottaen huomioon tarkkuuden, jolla uskon näissä rekisteröinneissä toimitun, en pidä todennäköisenä, että kadonneisiin olisi kirjattu olemattomia ihmisiä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki kadonneet olisi tapettu leireillä, joten siinä sijaa päättelylle ja arvioinnille.

Väestölaskentoihin perehtyneet osaavat myös välttää systemaattisia virheita eri laskentamenetelmiä yhteensovitettaessa kaksinkertaisen laskemisen välttämiseksi.

Gröning palveli Auschwitz-Birkenaussa pari vuotta, mutta todistettavuuden takia syyte nostettiin ja tuomio langetettiin ainoastaan kahden kuukauden ajanjaksosta, joilloin leirille tuoduista 425 000 juutalaisesta kaasutettiin ainakin 300 000.

Gröning ei kiistä tätä. Hän vahvistaa sen, että tuhoaminen oli tehdasmaista.

Mielestäni hänen todistuksensa on painava.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ehkä meidän suomalaisten olisi aiheellisempaa kohdistaa katseemme jatkosodan Suomeen ja omiin tekoihimme. Vaikeneminen on myös eräänlaista kieltämistä.

Ylipäällikkö Mannerheim määräsi heinäkuun 8. päivänä 1941 valloitettujen alueiden venäläiset siviilit vangittaviksi ja toimitettaviksi keskitysleireihin.

Itä-Karjalassa keskitysleirejä oli 9 kappaletta ja niissä 24000 venäläistä siviiliä, enimmäkseen naisia ja lapsia. Pelkästään vuonna 1942 Äänislinnan keskitysleirissä kuoli 3017 venäläistä.

Keskitysleirien nimi muutettiin vasta vuonna 1943 siirtoleireiksi.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

P.H.>.... Suomessakin on vielä niitä, jotka katsovat oikeudekseen julkisesti kieltää juutalaisten massamurhan....

000

”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.”

On aika olla vaiti.

Juha Hämäläinen

Tästä aiheesta olen keskustellut useasti niin sen kokeneiden, sivusta seuranneiden ja spekulanttien kanssa ympäri Eurooppaa.

Yksi asia minua on jäänyt vaivaamaan ja yleensä sen esittäminen on hiljentänyt keskustelun.

Raamatussa lukee, ettei totuus pala tulessakaan, joten miksi tätä aihetta saa tutkia vain emotionaalisesti, uskonnollisesti ja tai muuten tutkimaan hyväksytyt tutkijat ?

Olisko mahdollista järjestää todistusaineiston ristiinvertailu, kuten normaalissa historian tutkimuksessa ja julistaa tämän keskustelun jälkeen niin absoluuttinen totuus, kuin se yleensä meidän putteellisessa eturistiriitojen ohjaamassa maailmassa on mahdollista ja vetää lopullinen viiva tälle historialliselle tragedialle ?

Oletko muuten lukenut saksalaisen Dr. Wilhelm Staglich Der Auschwitz- Mythos kirjan ?

http://archive.org/stream/Staeglich-Wilhelm-Der-Au...

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista. En ole lukenut teosta. Tutustun siihen jossain vaiheessa.

Mielestäni on varsin ymmärrettävää, että tämän kysymyksen käsittelyyn liittyy poikkeuksellisen vahvoja tunteita.

Saksaan on muodostettu totalitaarinen hallinto, jonka eksplisiittisten määräyksten mukaisesti ihmisryhmää on hävitetty systemaattisesti saksalaisella järjestelmällisyydellä ja tehokkuudella. Valtavat määrät ihmisiä ovat tämän takia menettänyt omaisiaan.

Tapaus lienee ainutlaatuinen ihmiskunnan historiassa. Sitä on lähes mahdoton järjellä käsittää. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että epäilyksiäkin herää, kuten itselleni murrosiäissä. Koska kysymys voi mennä jopa inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolelle sen saattaa helposti myös sivuuttaa. Vastenmielistä suorastaan.

Sekä niillä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet osallisia tähän järjestelmään että sen uhreilla ja heidän omaisillaan on epäilemättä tunnesiteitä tapahtuneeseen.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole estänyt sitä, että holokaustia on tutkittu - ja paljon. En pidä uskottavana ajatuksia, joiden mukaan nämä tutkimukset olisivat systemaattisesti valheellisia. Vaikka tutkijoilla olisi tunnesiteitä uhreihin tai tekijöihin ei se mielestäni automaattisesti tarkoita sitä, että historiaa tieten tahtoen väärennetään. Tutkijat ja yleisö arvioivat havaintoja ja tuloksia ja vertaavat niitä keskenään. Valheilla on yleensä taipumus paljastua.

Eikö niin oikeastaan tapahtunut Gröningin tapauksessakin? Holokaustin kieltäjillä oli ideologisia tarkoitusperiä ja heillä oli otollinen tilanne. Lähinnä vain uhrit tai heidän omaisensa pitivät asiaa esillä, kun taas järjestelmään osalliset vaikenivat joko lojaaliudestaan taustalleen tai julkiseen häpeään tai oikeudelliseen vastuuseen joutumisen pelossa.

Grönining ei kuitenkaan voinut vaieta asioista, jotka hän tiesi mutta joista hän olisi halunnut edelleen vaieta.

Ehdottomaan varmuuteen jokaisen yksittäisen juutalaisen kohtalosta tuskin koskaan päästään. Historiallinen tieto siitä, että kyseessä oli poikkeuksellisiin mittoihin edennyt systemaattinen kansanmurha, on nähdäkseni kuitenkin olemassa. Todistusaineisto on mielestäni vastaansanomaton. En siis näkisi järjellisiä perusteita kyseenalaistaa sitä.

Mielestäni "Auschwitzin kirjanpitäjän" tapaus itsessään on myös varsin painava todistus, jonka kumoaminen on vaikeaa.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Tiesittekö, että 2010 Opetushallitus antoi täydentävän määräyksen perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisiin ihmisoikeuksista ja holokaustista? Tämä herätti vähän hämmästystä suomalaisissa kouluissa. Se oli ideana ja huolena peräisin Ruotsista ja siitä tuli jotenkin yhteiseurooppalainen virike, vaikka koulutus kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin.
Syynä tälle oli se, että opettajat kouluissa (ei juuri Suomessa) kohtasivat yhä enemmän oppilaita, jotka hyvin kärkkäästi kiistivät juutalaisten joukkotuhon ja olivat hyvin kuohuksissaan, kun aihetta historiantunneilla käsiteltiin. Vanhemmatkin tulivat toisinaan koululle aiheen käsittelystä räyhäämään. Kyse oli Turkista, Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikan maista tulleista. (Juutalaisvastaisuus on muuten ankara päähänpinttymä Muhammedille läpi koko Koraanin.)
Samoihin aikoihin myös Le Penin puolue Ranskassa ja natsiryhmät Ruotsissa möykkäsivät holokaustin kieltämisen ympärillä. Monilla paikkakunnilla Ruotsissa olikin oikea natsibuumi nuorten parissa 90-luvulla.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista. Olen kiinnittänyt huomiota mainittuun täydennykseen, vaikken peruskoulussa opettaja olekaan. En tiennyt sen taustaa. Todennäköisesti syy on juuri mainitsemasi.

Mielestäni holokausti ei ole uskonnollinen tai muutenkaan maailmankatsomuksellinen kysymys, vaikka siihen sellaisiakin latauksia voidaan liittää. Juutalaisten massamurha on historiallinen tosiasia. Siitä ei historiallinen merkittävyytensä takia voi eikä saa koulussa vaieta, vaan asiasta on kiihkottomasti ja asiallisesti opetettava kuten muistakin historian tapahtumista.

Tämä ei tietenkään vähennä esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossa toteutettujen vainojen merkitystä, mitkä omat kouluhistoriankirjani taisivat sivuuttaa kokonaan.

Teppo Marttinen

"Olen nähnyt krematorion, olen nähnyt palavat ruumiskaivannot ja haluan vakuuttaa teille, että nämä julmuudet tapahtuivat."

Henkilö ei maininnut missään vaiheessa nähneensä minkäänlaisia kaasutuksia. Ei kreamatorioiden näkeminen vielä todista mitään. Keskitysleireillä kuoli sodan viimeisinä kuukausina tuhansittain ihmisiä joka päivä pilkkukuumeeseen ja lavantauteihin. Tietenkin ruumiit piti polttaa krematorioissa tautien leviämisen estämiseksi.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista.

Gröning on kertonut näkemästään kaasutustapausesta. Löytyy lähteistä. Kaasutus ei kuitenkaan kuulunut hänen tehtäviinsä. Tapauksen yhteydessä hänelle selvisi yksityiskohtia myös avokaivannoissa poltettavista ruumiista.

SS-miehet viettivät leirillä paljon aikaa yhdessä, pelasivat ja huvittelivat. Heillä oli salassapitovelvollisuus, mutta muistaakseni se koski sitä, ettei tehtäviin liittyviä tietoja saanut kertoa ulkopuolisille.

Ellei kysymys ollut systemaattisesta, tehdasmaisesta juutalaisten tuhoamisesta, vaan että krematoriot olivat ainoastaan sairauksiin kuolevia varten, miksi Gröning olisi ryhtynyt muuta väittämään ja kertomaan asemalaiturilla tehdystä valintaprosesseista ja muista asioista julkisesti ja oikeudessa? Mielestäni siinä ei olisi mitään järkeä.

Hän on selittänyt, ettei pitänyt juutalaisten tuhoamista tuolloin ihmeellisenä. Kysymys oli hänelle sodasta, jossa hän osaltaan halusi palvella Saksaa voiton saamiseksi. Se oli hänelle silloin oikeudenmukaista ja johdonmukaista toimintaa. Hän uskoi, että Saksalla oli historiallinen tehtävä hävittää juutalaiset Euroopasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset