"Auschwitzin kirjanpitäjä" todistaa tuhoamisleirin tehokkuudesta
Avunannosta 300 000 juutalaisten murhaan tuomittu ”Auschwitzin kirjanpitäjä” Oskar Gröning, 94, kertoi oikeudenkäynnissä avoimesti Auschwitz-Birkenaun tuhoamis- ja keskitysleiristä. Hänen todistuksensa vahvistaa kuvaa saksalaisesta järjestelmällisyydestä, jolla tuhoamisleiri toimi.
Saksalaisilla oli Auschwitzissa, Etelä-Puolassa, toisen maailmansodan aikana kolme keskitysleiriä. Auschwitz I oli pääleiri, Auschwitz II eli Auschwitz-Birkenau toimi varsinaisena tuhoamisleirinä ja Auschwitz III oli Monowitzin työleiri. Keskeisimmät kaasukammiot sijaitsivat Birkenaussa.
Vaikka Gröningin päätehtävä oli leirille kuljetetuilta juutalaisilta otettujen rahojen käsittely, toisinaan hänet määrättiin vartioimaan tulijoiden matkatavaroita junarampille, jossa heidät eroteltiin niihin, jotka joutuivat pakkotyöhön ja niihin, jotka lähetettiin suoraan kaasukammioon.
Gröning kuvaili oikeudessa, miten leirille tuotiin suuria määriä juutalaisia. Hän vartioi matkatavaroita säännöllisemmin Auschwitz I:n eli pääleirin junarampilla. Auschwitz II:n eli Birkenaun leirin rampilla hän kertoi olleensa kolme kertaa. Yksi niistä oli kiireinen 24 tunnin vahtivuoro.
Gröning selosti, miten juutalaisia täynnä olevat karjavaunut tuotiin leirille, ihmisiltä otettiin heidän tavaransa ja useimmat heistä lähetettiin kaasukammioon.
Syyte Gröningiä vastaan rajoittui touko- ja heinäkuun väliseen jaksoon vuonna 1944. Tuolloin noin 425 000 Unkarin juutalaista kuljetettiin Auschwitz-Birkenaun leirikompleksiin. Useimmat kaasutettiin hengiltä saman tien. Junakuljetuksia saapui niin monta, että usein kahden niistä täytyi odottaa suljetuin ovin kunnes ensimmäinen oli "prosessoitu", Gröning todisti Lüneburgin käräjäoikeudessa viime keväänä.
– Kaasukammioiden ja krematorioiden kapasiteetti oli melko rajallinen. Joku sanoi, että 5 000 ihmistä olisi käsitelty 24 tunnissa, mutta en tarkistanut asiaa. En tiennyt sitä, hän sanoi. Järjestyksen säilyttämisen takia odotimme kunnes ensimmäinen juna oli kokonaan käsitelty ja valmis, myös matkatavaroiden poistamisen osalta, ennen kuin seuraava tyhjennettiin, hän selosti.
Tuomari Franz Kompisch kysyi Gröningiltä tulijoiden mielialasta. Tämä vastasi, että he olivat epätietoisia.
– Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtumassa. Se muuttui ajan myötä … riippuen siitä mistä he olivat tulleeet ja mitä olivat kuulleet, jotkut epäilivät jotain, muut eivät epäilleet mitään, Gröning kertoi.
Hän korosti toistuvasti sitä, että jokaiselle sotilaalle oli taottu järjestyksen ylläpitämisen tärkeyttä: junat tuli pitää liikkeessä ja selvittää saapuvalle junalle ramppi ja viereinen asemalaituri välittömästi sen jälkeen kun juna oli tyhjennetty sen varmistamiseksi, että seuraava voitiin purkaa niin pian kuin mahdollista.
Gröning muisteli, että päivystämässä olisi ollut kaksi lääkäriä "päättämässä siitä, kuka oli työkykyinen ja kuka ei". Ne, jotka eivät työhön sopineet lähetettiin suoraan kuolemaan.
Auschwitzista eloonjääneet ovat kuvailleet saapumistaan leirille kaoottiseksi vartijoiden huutaessa käskyjään, koirien haukkuessa ja perheenjäseniä revittäessä toisistaan erilleen. Gröning piti kuitenkin kiinni käsityksestään, jonka mukaan Birkenaun asemalaiturilla "se oli hyvin täsmällistä eikä rasittavaa" ainakaan hänelle.
– Prosessi oli sama kuin Auschwitz I:ssä. Ainoa ero oli siinä, ettei siellä ollut kuorma-autoja, hän kertoi oikeudenkäynnissä. He kaikki kävelivät – jotkut yhteen suuntaan, toiset toiseen suuntaan… missä krematoriot ja kaasukammiot olivat.
Gröning muistutti, että hän piti juutalaisia vihollisina.
– En tuolloin tuntenut ketään, joka ei olisi ajatellut, kuten minä – että juutalaiset olivat Saksan vihollinen, hän sanoi oikeudessa.
BBC:n tv-dokumentaarissa vuonna 2005 hän kertoi, että taustalla oli koko ajan ajatus siitä, että juutalaiset olivat vihollisia, jotka tulivat Saksan sisältä: propaganda oli vaikuttanut niin, että heidän tuhoamisensa oletettiin olevan perusteiltaan samaa mitä sodassa tapahtuu. Hän lisäsi tähän, ettei uskonut, että juutalaiset vangit pääsisivät leiriltä hengissä.
– En voinut edes kuvitella sellaista, Gröning totesi oikeudenkäynnissä.
Petteri Hiienkoski
Lähteet:
Auschwitz trial: Oskar Groening recalls 'queue of trains' (BBC 22 April 2015)
Former Nazi guard: "I couldn't imagine" Jews surviving Auschwitz (CBS/AP April 23, 2015, 10:06 AM)
The SS man at Auschwitz (The Guardian, Sunday 9 January 2005 00.46 GMT)
Dachaun krematoriossa ihastelin saksalaista käytännön järkeä: hirttokoukut oli sijoitettu niin, että köyden päässä kiikkuva vanki voitiin heilauttaa köyden säteen puitteissa suoraan krematorion arinalle, jäi yksi työvaihe välistä pois.
Ilmoita asiaton viesti
Nurnbergin oikeudenkäynti oli voittajien oikeutta.
Myös länsiliitoutuneiden sotarikokset olisi pitänyt käsitellä. Silloin tuomiot olisivat olleet oikeudenmukaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni kysymys ei ole niin yksinkertainen. Kommentissa #11. pohdin hieman myös kysymystä liittoutuneiden rikoksista.
Tarkoitukseni olisi myöhemmin Gröningin tapauksen yhteydessä vielä käsitellä Nürnbergin ja muiden natsirikoksia koskevien oikeudenkäyntien moraalista ja laillista oikeutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitappa Göringistä. Hän osoittautui oikeudenkäynnissä älykkääksi mieheksi, kun oli päässyt lääkeriippuvuudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Riippuu kai vähän mitä ”älykkyydellä” tarkoitetaan. Varmaankiin hän oli ainakin omasta mielestään terävä.
Pitäisin hänen pientä tytärtään melkeimpä isäänsä viisaampana. Valitettavasti isä ei viimeisillä tapaamiskerroillaan kuunnellut tai kuullut häntä.
Julkisuudessa natsijohto on demonisoitu tavalla, jonka varjoon on jäänyt se, että osa Nürnbergissä kuolemaantuomituista tuli uskoon ennen tuomion täytäntöönpanoa. Göring ei kuulunut heihin.
Vankien hengelliseen tukeen määrätty luterilainen sotilaspastori on tästä kertonut vuosia myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Dachau ollutkaan tuhoamisleiri; siellä kuoli vain n. 20 000 vankia. Osa hirtettiin krematorion katosta, voit käydä koukkuja katsomassa.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta eikö ole niin, että sotilaallista tai kansallista, kirjallista päätöstä ei ole olemassa siitä että juutalaiset on tuhottava.
On vain Vannseen kokouksen pöytäkirja, jossa todetaan, että ”Juutalaiskysymys on lopullisesti ratkaistava.” Ilmeisesti se miellettiin siten että Saksasta oli tehtävä juutalaisista vapaa maa.
Pian alettiin käyttäytyä jyrkemmin, juutalaisia alettiin tappaa suurin joukoin.
Kuka käski tappaa juutalsiset, koska ja miksi, on edelleen selvittämättä?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wannseen_konferenssi
Rauha kuolleille.
Ilmoita asiaton viesti
#1
Ihmetyttää se että näin valtavalle tapahtumalle ei löydy dokumentteja. Paras taitaa olla Raamattu, jossa sanotaan että juutalaiset ovat erikoisasemassa kansojen joukossa.
Miljoonia ihmisiä tapettiin, ilman että vieläkään tiedetään selkeää syytä, miksi. Saattoi olla kyseessä maailmanhistorian iljettävin tapahtumaketju, jonka ihminen on suorittanut.
Mielipiteitä on paljon.
Hitler muuten puuttui Wannseen konferenssista.
Ehkä allekirjoitettua dokumenttia ei tehty, koska jokainen paikallolija ymmärsi, että sota voidaan myös hävitä.
Ja näin asia vaiettiin pois päiväjärjestyksestä.
Ilmoita asiaton viesti
#1. Virallisesta kirjallisesta dokumentaatiosta, jota on jäänyt jäljelle, en tiedä, onko muuta kuin tuo Wannseen pöytäkirja löytynyt.
Järjestelmähän oli kuitenkin hierarkkinen ja sanan varsinaisessa merkityksessä äärimmäisen johtajakeskeinen. Ei nähdäkseni ole kuviteltavissa muuta mahdollisuutta kuin että tuhoamiskäsky on tullut aivan huipulta eli Hitleriltä.
Ymmärtääkseni operaatio toteutettiin Himmlerin johdolla SS:n ja Gestapon kautta. Muistaakseni jokaiselta näihin organisaatioihin kuuluneelta edellytettiin uskollisuudenvalaa Hitlerille ellei sitten muiltakin kuin poliittisilta virkamiehiltä.
Molemmat tekivät itsemurhan, joten heitä ei saatu vastuuseen tässä ajassa.
Natsirikosoikeudenkäynneissä syytetetyt ovat yleensä perustelleet omaa toimintaansa tuhoamisprosessissa ylempää tulleilla määräyksillä ja vedonneet puolustuksessaan siihen. Merkittävin heistä lienee Adolf Eichmann.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Kirjoittelen Gröningin tapaukseen liittyen luultavasti jatkossakin. Kiinnostuin hänen elämäntarinansa kautta paitsi juutalaisten massamurhasta myös holokaustin kieltäjistä.
En tiedä, onko NL:n aikaisia rikoksia viety oikeuteen. Todennäköisesti ei. Tunnetuin sotarikoksista lienee Katynin joukkomurha (vaikkakin kohteena taisivat olla upseerit).
Lisäksi NL syyllistyi esim. hyökkäyssotaan Suomea vastaan (talvisota), mikä rikkoi ns. Briand-Kellogg sopimusta vuodelta 1928.
Helsingin suurpommitukset 1944 alussa olivat historian siihen asti massiivisin siviilikohteeseen kohdistettu sotatoimi. Sekin voitaisiin tulkita sotarikokseksi (vaikka Suomi jatkosodassa olikin hyökkääjä).
Mielestäni kannattaa pitää mielessä erilaisten tapausten väliset eroavaisuudet. Esim. sotavankeus ei sinänsä ole rikos, mutta sotavankien huono kohtelu on.
Mitä tulee esim. Dresnedin massiivisiin ilmapommituksiin tai Japaniin pudotettuihin atomipommeihin, jotka kiistatta olivat siviilikohteita, tullaan ainakin vaikeiden moraalisten kysymykseen eteen. Voisiko sinänsä sotarikoksen kriteerit täyttävä toimi olla oikeutettu sodan lyhentämiseksi, millä niitä tietääkseni on perusteltu?
Lisäksi ainakaan moraaliselta kannalta ei mielestäni myöskään ole täysin yhdentekevää se, onko kyseessä ns. oikeutettu sota vai ei. Hyökkäyssotaan syyllistyneeltä puuttuu moraalinen oikeutus.
Summasummarum: juutalaisten joukkotuhonta järjestelmällisyydessään kuuluu nähdäkseni kuitenkin omaan kategoriaansa.
Ilmoita asiaton viesti