Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Presidentti Niinistö tyrmäsi "multikulturalismin"

  • "Baabelin torni" (1563) Pieter Brueghel vanhempi, n. 1525–1569 (Kunsthistorisches Museum Wien).
    "Baabelin torni" (1563) Pieter Brueghel vanhempi, n. 1525–1569 (Kunsthistorisches Museum Wien).

Rasisminvastaiseen Meillä on unelma -tapahtumaan 28.7.2015 lähettämässään tervehdyksessä presidentti Sauli Niinistö näyttää tyrmänneen ”multikulturalismin”, jota vihervasemmiston ääriainekset ilmeisesti kannattavat.

Presidentti Niinistö toivoi ”kiihkotonta ja asiassa pysyvää” maahanmuuttokeskustelua. Kun kiihkoilu Olli Immosen (ps) onnettoman FB-manifestin ympärillä laantuu, asialliselle keskustelulle alkaa olla sijaa.

Niinistö otti tervehdyksessään kantaa paitsi maahanmuuttoon myös monikulttuurisuuteen. Hän ei tosin käytä monikulttuurisuus-termiä, jota muuten Jaakko Häkkinen on blogikirjoituksessaan Ohipuhumisesta määrittelyyn: monikulttuurisuus (27.7.2015 05:30) ansiokkaasti eritellyt. Sisältönsä puolesta teksti kuitenkin käsittelee sitä.

Ei liene yllätys, että Niinistön viesti lyhyydestään huolimatta on selkeämpi kuin Immosen manifesti. Ei ainakaan niin monitulkintainen. Tämän ongelman Henry Laasanen on ratkaissut selvittämällä Immosen vanhoja blogikirjoituksia.

Yllättävämpää on ehkä se, että presidentti näyttää määrittävän monikulttuurisuuden tavalla, joka on kaukana multikulturalismin (multiculturalism) ideologiasta. Sitä vastaanhan Immonen ”taistelee”. FB-manifestiin sisältyvään mahdolliseen kehotukseen väkivallan käyttöön Niinistö otti kuitenkin jyrkän kielteisen kannan itseään lainaten:

”Jos demokratiassa ajaa asiaansa väkivaltaa käyttämällä – oli kyse sitten sanoista tai teoista – se on väkivaltaa kaikkia kohtaan.”

Paitsi että presidentti vahvistaa kansallisen kulttuurimme (”suomalainen elämäntapa”) arvon, hän korostaa voimakkaasti valtiollista tai kansallista yhtenäisyyttä ja yhteistä normistoa.

– Suomalainen demokratia, oikeusjärjestys ja yhteisöllinen eheys luovat peruspuitteet hyvälle elämälle. Niitä pidämme arvossa ja ne luovat pelisäännöt yhdessä elämiselle. Arvostamme myös suomalaista elämäntapaa, ja haluan muistuttaa, että siihen on aina kuulunut tilan antaminen erilaisuudelle ja toisenlaiselle tapakulttuurille. Tapojen ja kulttuurin kenttä on yhteisten pelisääntöjen puitteissa avoin ja rikas; ei toisiaan rajoittava vaan toisilleen antava, kirjoittaa presidentti tervehdyksessään mielenosoittajille.

Multikulturalismiksi kutsuttu ideologia sen sijaan kannattaa kulttuurisille vähemmistöryhmille säädettäviä ryhmäoikeuksia. Will Kymlicka, joka lienee tunnetuin multikulturalismin teoreetikko nykyisin, esittää teoksessaan Multicultural Citizenship (1995), että ihmisten tulee voida elää kulttuuristen toimintamalliensa mukaan ja mahdollisuus tähän tulee turvata vähemmistökulttuureille ryhmäoikeuksien avulla. Tähän liittyy myös termihirviö positiivinen diskriminointi eli syrjintä.

Kymlickan kulttuurikäsitys on mekaaninen ja välineellinen: millään kulttuurilla ei ole mitään arvoa itsessään – saati etusijaa toiseen nähden. Sen takia hän vaatii vähemmistöille vastaavia oikeuksia kuin enemmistökulttuurin edustajilla on.

Niinistön tervehdyksestä sen sijaan välittyy klassinen käsitys suvaitsevaisuudesta. Sen mukaan erilaisuus ja valtakulttuurista poikkeava tapakulttuuri sallitaan tai hyväksytään – tietysti niin pitkälle kuin se yhteisen lainsäädännön puitteissa on mahdollista.

Tätä suvaitsevaisuuskäsitystä voinee luonnehtia kansanviisaudella: Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin. Siitä epäilemättä seuraa erilaisten ihmisryhmien ja kulttuurien rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä asian merkitystä presidentti myös korostaa.

Niinistö näyttää hylkäävän suvaitsevaisuus-käsitteen ”aggressiivisen” uustulkinnan, joka poikkeaa termin klassisesta merkityssisällöstä. Uustulkinnan mukaan suvaitsevaisuus näyttäisi vaativan enemmistökulttuurin edustajilta vähemmistökulttuurien erilaisten arvojen omaksumista ja omasta kulttuuristaan ja arvoistaan luopumista näiden sulauttamiseksi tai yhdentämiseksi toisiinsa.

– Yhteiskunnan eheys ei tarkoita samankaltaistamista, vaan toinen toisensa ymmärtämistä ja kunnioittamista, Niinistö toteaa ja jatkaa: Jos niin menettelee, on oikeutettu odottamaan vastavuoroisuutta.

Valtakulttuurin yhdentäminen tai samankaltaistaminen vähemmistökulttuurin kanssa ei ehkä periaatteessa ole Kymlickan teorian mukaista. Mutta johtaako se käytännössä siihen?

Ei ole vaikea ymmärtää, että suvaitsevaisuuskäsitteen uustulkinta synnyttää ristiriitoja ja konflikteja ihmisryhmien välille. Osa enemmistökulttuurin edustajista voi ulkonaisesti suostua "uussuvaitsevaiseksi". Sisäisesti siitä todennäköisesti seuraa kulttuurista juurettomuutta ja uuden identiteetin etsintää.

Kenellekään ei liene yllätys se, että presidentti Niinistön käsitykset eivät edusta monokulturalismia (monoculturalism). Toisin on kansanedustaja Immosen unelmien kohdalla, sikäli kuin hänen FB-manifestiaan on tulkittu oikein.

Monokulturalismi tarkoittaa homogeenisen kansallisen kulttuurin aktiivista säilyttämistä torjumalla ulkoiset vaikutteet esimerkiksi isolationismilla eli eristäytymispolitiikalla (vrt. Japani).

Niinistön ”monikultuurisuusstrategiassa” on kulttuurisen assimilaatio- eli sulauttamispolitiikan (cultural assimilation) piirteitä (vrt. Ranska ja Yhdysvallat). Siinä näkyy kuitenkin vahva interkulturalismin (interculturalism) vaikutus. Se tarkoittaa kulttuurien välisen keskustelun ja vuorovaikutuksen aktiivista edistämistä eikä pelkästään passiivista erilaisten kulttuurien hyväksymistä.

Sen tavoitteena on edistää maahanmuuttajaryhmien sosiaalista yhdentymistä (social integraatio) yhteiskuntaan ja estää kulttuurinen eristyminen eli segregaatio. Tämä näyttäisi myös edelleen olevan suomalaisen kotouttamispolitiikan keskeisiä pyrkimyksiä.

Petteri Hiienkoski

 

Lisätietoja:

"Monikulttuurisuus", Annamari Vitikainen (julkaistu 15.8.2014)

Pasi Saukkonen, Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa (Cupore 2013)

Mikael Järvelin, Ryhmäoikeuksien liberaali kritiikki (Pro gradu Helsingin yliopisto, Joulukuu 2012)

Timo Soukola, Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet (Sitra tammi- ja helmikuussa 1999)

"Multiculturalism", The Stanford Encyclopedia of Philosophy, ed. Edward N. Zalta (First published Fri Sep 24, 2010)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Erittäin selventävä kirjoitus! :)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Siirtolaisuudesta, sopeutumisesta ja sekoittumisesta kirjoittaa psykologian professori Carlos Mina eräässä kirjassaan varsin osuvasti. Se sopinee pitkälti myös tähän päivään.

Koko läntistä maailmaa on koetellut vuosien 1850 – 1950 välillä voimakas siirtolaisuus. Argentiina on ollut ylivoimaisesti suurin siirtolaisten vastaanottaja suhteessa paikalliseen asukaslukuun. Edellä mainittujen vuosien aikana maan pääkaupunkiin, Buenos Airesiin, asettui suuri määrä ulkomailta tulleita siirtolaisia. Toinen toistaan seuraavat siirtolaisaallot taistelivat keskenään 'uppoavan laivan pelastusrenkaista'.

Vastustus, inho, viha ja katkeruus toisia kohtaan oli suurta. Buenos Airesin ulkomailta ja maaseudulta tulleiden kotiuttamis- ja sopeuttamisprosessi onnistui erinomaisesti verrattuna esimerkiksi New Yorkin etnisten kortteleiden keskinäisiin väkivaltaisuuksiin ja niiden olemassa oloon edelleen nykypäivänä. Vain yhteisellä kulttuurilla oli riittävästi potentiaalia ilmaista näitä ongelmia ja helpottaa sekoittumista. ..

http://xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/ihmesekoitus...

Toimituksen poiminnat