Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Ahvenanmaan koskemattomuus on vahvistettu sopimuksin mutta riittääkö se?

  • Suomi vastaa Ahvenanmaan puolustamisesta. Lisäksi länsivallat ovat taanneet alueen sotilaallisen koskemattomuuden.
    Suomi vastaa Ahvenanmaan puolustamisesta. Lisäksi länsivallat ovat taanneet alueen sotilaallisen koskemattomuuden.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) lausunto, jonka mukaan Suomi varautuu Ahvenanmaan miehittämiseen, on herättänyt keskustelua saarimaakunnan turvallisuuspoliittisesta merkityksestä.

Niinistön mukaan toimintaympäristö on muuttunut Ukrainan kriisin ja Krimin valtauksen myötä:

Sekä sotilasliitto Naton että Venäjän sotilasliikenne Itämerellä on lisääntynyt viime aikoina. Itämeren sotilaspoliittinen asema on korostunut, hän selitti Yle Uutisten haastattelussa.

Niinistön mukaan puolustusministeriö pohtii sitäkin, että Ahvenanmaalle tunkeutuja käyttäisi operaatiossa niin sanottuja vihreitä miehiä, tunnuksettomia sotilaita. Tällä hän viittasi Krimin valtaukseen.

Huolimatta Ahvenanmaan demilitarisoidusta asemasta, Suomella on velvoite puolustaa saarimaakuntaansa. Puolustusministerin lausunto kertoo varautumista kriisitilanteeseen, jos asetelmat jostain syystä muuttuisivat.

Vaikka sotilaallinen toiminta suurvaltasuhteiden kiristymisen takia on Itämerelläkin lisääntynyt, viittaukset Ukrainan kriisiin ja Krimin valtaukseen voivat johtaa harhaan. Ukraina ja Krim ovat Venäjälle eri asemassa kuin Suomi ja Ahvenanmaa. Virhepäätelmät saattavat lisätä sotilaallista jännitystä ja konfliktin uhkaa. Onnettomimmat seuraukset olisivat luultavasti sillä, jos ei ymmärrettäisi, että Venäjällä on turvallisuustarpeita Suomen suunnalla, kuten sillä on Ukrainassa.

Ahvenanmaan asema on kansainvälisoikeudellisesti tarkoin säädelty

Ahvenanmaalla on sijaintinsa takia sotilaallista merkitystä Venäjälle ja monille muillekin maille, mutta erityisesti Suomelle ja Ruotsille. Tähän liittyy myös se, että sen asema on kansainvälisoikeudellisesti tarkoin määritelty.

Se, että Ahvenanmaa on demilitarisoitu tarkoittaa minimissään sitä, että alue on linnoittamaton eikä siellä ole pysyviä tukikohtia. Laajemmassa merkityksessä se tarkoittaa sitä, että alueella on kielletty kaikki sotilaallinen läsnäolo ja toiminta, lukuun ottamatta Suomelle kuuluvaa valvontatehtävää ja eräitä pieniä poikkeuksia.

Pariisissa vuonna 1856 solmitussa sopimuksessa Ranska, Suurbritannia ja Venäjä sitoutuivat siihen "että Ahvenanmaan saaria ei linnoiteta ja ettei siellä tule säilytettäväksi tai rakennettavaksi mitään sotilaallista tai merilaitosta".

65 vuotta myöhemmin Saksa, Puola, Pohjoismaat (Norjaa lukuun ottamatta) ja Baltian maat (Liettuaa lukuun ottamatta) sekä länsivallat solmivat Genèvessä vuonna 1921 ”Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuutta ja neutralisoimista koskevan sopimuksen”. Osapuolet täydensivät Pariisin sopimusta, jossa Venäjä sitoutui olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata ”mainittua sitoumusta kuitenkaan loukkaamatta”. Demilitarisointiin sitoutuivat nyt myös muut Itämeren rantavaltiot (paitsi Liettua) – ennen muuta Saksa ja Ruotsi, joka oli saariryhmän vastikään miehittänyt.

Uutta oli se, että sopimus kielsi kaikkien maiden – myös Venäjän – asevoimilta sekä alueelle tunkeutumisen että siellä oleskelun. Lisäksi ”aseiden ja sotatarpeiden valmistus, tuonti, kauttakuljetus ja vienti ovat siellä nimenomaan kielletyt”. (4 artikla.) Sodan aikana Ahvenanmaata pidetään ”puolueettomana alueena, eikä sitä saa välillisesti eikä välittömästi käyttää tarkoitukseen, joka on jossain yhteydessä sotilaallisten toimenpiteiden kanssa” (6 artikla).

Puolustusministeri Niinistön huomautus, jonka mukaan Venäjä ei ole hyväksynyt Ahvenanmaan neutralisointia, herättää kysymyksiä. Olettaako hän, että Venäjä sen perusteella katsoisi oikeudekseen harjoittaa sotilaallista toimintaa alueella tai varautua sen miehittämiseen?

Vaikkei Venäjä ole neutralisointia koskevan sopimuksen osapuoli, sopimusvaltiot – joihin kuuluvat myös Iso-Britannia, Ranska ja Italia – sitoutuvat takaamaan Ahvenanmaan aseman demilitarisoituna ja neutraalina vyöhykkeenä – toisin sanoen sen sotilaallisen koskemattomuuden – myös sodan aikana. Sopimus solmittiin, ”jotta saataisiin takeet siitä, etteivät nämä saaret koskaan tule aiheuttamaan vaaraa sotilaalliselta kannalta”. 

Suomella on myös oikeus – ”jos Itämeri joutuu sodan piiriin” – vyöhykkeen ”puolueettomuuden turvaamiseksi väliaikaisesti" miinoittaa vesialue ja ryhtyä "laivastotoimenpiteisiin, jotka ovat aivan välttämättömiä” (6 artikla). Näin tehtiinkin toisen maailmansodan aikana.

Lisäksi Suomen on ryhdyttävä alueella ”tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi”, jos ”Ahvenanmaan saaria taikka niiden kautta Suomen mannermaata vastaan suunnattu äkillinen hyökkäys saataisi vyöhykkeen puolueettomuuden vaaraan” (7 II artikla). Tämä antanee mahdollisuuden ennaltaehkäiseviin toimiin, mikäli hyökkäyksen uhka todetaan.

Suomen ja Neuvostoliiton (joka on Venäjän edeltäjä) välillä Moskovassa 1940 solmitussa sopimuksessa vahvistetaan ”ettei Suomi eivätkä muutkaan valtiot” saa rakentaa tukikohtaa ”eikä mitään muutakaan sotilastarkoituksiin käytettävää laitetta” Ahvenanmaan saarille. Lisäksi Suomi sitoutuu ”olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi” (1 artikla).

Ahvenanmaan demilitarisointi "vallitsevan tilanteen mukaisesti" vahvistettiin Suomen sekä Neuvostoliiton, Iso-Britannian ja eräiden muiden liittoutuneiden – ei kuitenkaan Yhdysvaltain (sic!) – kanssa Pariisin rauhansopimuksessa 1947.

Ahvenanmaan demilitarisoitua ja neutralisoitua asemaa ei haluta horjuttaa

Sekä Ahvenanmaan erityisasema että Suomen oikeus ja velvollisuus puolustaa alueen koskemattomuutta on kansainvälisesti tunnustettu. Yhdelläkään alueen valtioista ei ole tarvetta muuttaa tilannetta.

Jos saariryhmän asemaa halutaan kansainvälisoikeudellisesti vahvistaa, Venäjä ja Yhdysvallat tulisi saada liittymään vuoden 1921 Genèven sopimukseen sekä päivittää siihen liittyviä sanktiomääräyksiä.

Ruotsille on tärkeää, ettei Suomen lisäksi muut maat – etenkään Venäjä – tule sotilaallisesti Ahvenanmaalla, josta voisi hyökätä sitä vastaan. Venäjälle taas on tärkeää, ettei siellä ole Naton toimintaa, ettei aluetta voi käyttää tukialueena sitä ja sen laivastoa vastaan.

Suomelle on tärkeää, ettei yksikään muu valtio (paitsi Ruotsi) ole sotilaallista siellä. Sitä ei voi sallia Venäjältä, muttei sen uhkana pitämiltä Nato-mailtakaan, ettei se pakottaisi Venäjää toimimaan. Muille Itämeren rantavaltioille, kuten muille Länsi-Euroopan maillekin, on tärkeää, että Venäjä pysyy pois Ahvenanmaalta eikä aiheuta epävakautta alueella.

Ahvenanmaan aseman vahvistaminen on Suomelle välttämätöntä

Ainakin mailla, joille nykyisen status quo -aseman muuttuminen aiheuttaisi turvallisuusuhkan, kuten Suomella, Ruotsilla ja Venäjällä, on todennäköisesti suunnitelmat saarten miehittämiseksi. Eräiden tietojen mukaan Venäjä olisi jossain muodossa tällaista harjoitellut. Suomen on välttämätöntä osoittaa sekä halua että kykyä saariryhmän puolustamiseen, ettei Venäjälle eikä Nato-maille syntyisi yllykettä kriisitilanteessa pyrkiä alueelle.

Puolustusministeri Niinistö viittasi Ylen haastattelussa mahdollisuuteen, että Suomi ja Ruotsi tekisivät asiassa yhteistyötä. Hän muistutti, että maat syventävät yhteistyötään hallitusohjelman mukaisesti. Siihen lienee nyt otollisempi tilanne kuin koskaan. Ahvenanmaan osalta se saattaa tosin edellyttää sopimusjärjestelyjä muiden valtioiden kanssa.  

Suomella ja Ruotsilla oli jo 1930-luvulla sotilaallista yhteistyötä, johon kuului myös suunnitelma Ahvenanmaan miehittämisestä. Kaavailut yhteisestä puolustuksesta eivät tuolloin toteutuneet eikä Ahvenanmaata koskevia suunnitelmia pantu käytäntöön. Sota syttyi ja asetelmat ehtivät muuttua nopeaan tahtiin.

Petteri Hiienkoski

Edit: Tekstiä täydennetty ja stilisoitu sekä väliotsikot ja kuvateksti lisätty 31.7.2015 klo 18:15.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Minusta Jussi Niinistön ulostulo itsestään selvyydestä oli hiukan kummallinen, mutta ehkä hän vain vastasi kysymykseen ja siitä media yrittää tehdä myyvää kohu-uutista.

Jos en väärin muista niin Ahvenanmaan puolustamien oli esillä vuosia sitten autolauttojen ulosliputuksen yhteydessä. Lauttoja oli ajateltu joukkojen kuljetukseen Ahvenanmaalle.

Poliittisesti mielenkiintoinen oli maininta yhteistyön mahdollisuudesta Ruotsin kansaa Ahvenanmaan puolustamiseksi, jos siitä sovitaan niin se on jo merkityksellinen asia.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista.

Eiköhän asian esille ottaminen ollut J.Niinitöltä harkittu lausunto. Olettaisin. Oolannin asema kun on ollut julmisuudessa pariinkin otteeseen.

Viesti oli epäilemättä kotimaiselle yleisölle rauhauttamaan mahdollista huolta (ja ehkä vähän tyynyttämään Immoskohuakin jossa PS sai negatiivista julkisuutta).

Luultavastikin myös kyseessä oli signaali itänaapurille. Ahvananmaan puolustus on todennäköisesti ensimmäisiä käytännön kysymyksiä jos yhteistyössä Ruotsin kanssa päästäisiin mahdolliseen operatiiviseen yhteistyöhön. Siihen Ruotsilla lienee vahva intressi vaikka yhteinen puolustus ei muuten etenisikään.

Ahvenanmaan asema on tosin niin vahvasti säännelty että kansainvälisoikeudelliset kysymykset pitäisi luultavasti ratkaista jotenkin.

Mielenkiintoinen asia tässä taas on se, että länsivallat ovat jo 1921 tietyllä tavalla antaneet turvatakuut Ahvenanmaan demilitarisoidulle ja neutraalille asemalle. Kysymys on nykyisistä johtavista EU-maista.

Olisiko siinä konkreettinen askel EU:n yhteisen puolustuksen toteuttamiselle, jolloin puolustusyhteistyö ei saarialueen kohdalla rajautuisi vain Ruotsin kanssa toteutettavaksi? Siinä on tosin ongelmana tuo "Nato-peikko", jolle Venäjä on tullut lähes yliherkäksi.

Käytännössä kysymys olisi uskottavista puolustussuunnitelmista mahdollisen invaasioyrityksen varalle. Aluehan on edelleen kuitenkin pidettävä normaalitilanteessa sotavoimien ulkopuolella.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Historia näyttää toistavan itseään siinä mielessä, että jo silloin 1850-luvulla, kun Ahvenanmaan demilitarisoinnista sovittiin, kyse oli Krimin sodan seurauksesta, Krimillä puolestaan Venäjä ja Englanti taistelivat nimenomaan Sevastopolin laivastotukikohdan hallinnasta. Tutulta kuulostavat kupletin juonet.

Petteri Hiienkoski

Niinpä. Kuosi on vähän muuttunut mutta yllättävän paljon samoja piirteistä.

Toimituksen poiminnat