Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Estääkö sopimus Iranin kanssa sitä saamasta ydinaseen?

  • Ilmaiskuun Israelilla olisi pohjoisreitti Turkin kautta, keskireitti suoraan ja eteläreitti Saudi-Arabian kautta (26.9.2008)
    Ilmaiskuun Israelilla olisi pohjoisreitti Turkin kautta, keskireitti suoraan ja eteläreitti Saudi-Arabian kautta (26.9.2008)

– Historiallinen sopimus sulkee Iranilta mahdollisuuden kehittää ydinaseita, hehkutti Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tehtyä sopimusta Iranin ydinohjelmasta.

Sopimuksesta Iranin kanssa neuvottelivat vuonna 2006 muodostetun niin kutsutun P+5 ryhmän maat, joihin kuuluivat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet – Yhdusvallat, venäjä, Kiina, Iso-britannia ja Ranska – sekä Saksa. Ydinsopimus herättää kuitenkin huolta paitsi Israelissa myös Yhdysvaltain kongressissa.

Puhuessaan paastokuukausi ramadanin televisioidussa päätösseremoniassa Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei julisti, ettei ydinsopimus muuta suhtautumista Yhdysvaltoihin, jota hän syytti ylimieliseksi. Uutistoimisto AFP:n mukaan yleisöstä laulettiin vastaukseksi sanoja "kuolema Amerikalle" ja "kuolema Israelille".

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on ilmoittanut pitävänsä Iranin kanssa tehtyä sopimusta "historiallisena virheenä". Hän on kutsunut sitä myös "vaaralliseksi".

Vaikka sopimus edellyttää, että Iran supistaisi merkittävästi ydinohjelmaansa, jota se on väittänyt rauhanomaiseksi, sopimus jättää sille mahdollisuuden kehittää ydinasetta sovitun ohjelman rajoissa. Sopimuksen puitteissa sen kuitenkin arvioidaan vaikeutuvan merkittävästi.

Sopimuksen mukaan uraanin rikastamiseen tarvittavien sentrifugien määrän laskee 6 000 sentrifugiin nykyisestä 19 000 sentrifugista. Uraanin rikastusaste lasketaan 3,7 prosenttiin. Se on lähes kymmenen kertaa alempi kuin ydinaseen valmistukseen vaadittava taso.

Iran ilmoitti helmikuussa 2010 nostavansa rikastusastetta 3,5 prosentista 20 prosenttiin, mikä tarvitaan lääketieteellisten isotooppien tuotantoon. Siitä voidaan puolessa vuodessa tuottaa ydinasekelpoista uraania. Jos Iran toimii sopimuksen puitteissa, sen valmius ydinaseen valmistukseen pidentyisi noin vuoteen.

Paperilla – jota sopimukseen sisältyy 159 sivua yhdessä viiden liitteen kanssa – tämä voi vaikuttaa hyvältä. Se tuskin kuitenkaan varmistaa sen, ettei Iran salaa rikkoisi tai – mikä myös on mahdollista – olisi jo rikkonut lupaustaan olla kehittämättä ydinasetta. Ei pidä unohtaa, että neuvottelut Iranin kanssa katkesivat ja vaihtuivat boikoteiksi kun YK-tarkkailijat löysivät Iranista toukokuussa 2012 jäänteitä 27-prosenttisesta uraanista.

Epäilyt Iranin motiiveista vahvistuivat jo kun ilmeni, että maa oli hankkinut ohjuksia muista maista, lähinnä Pohjois-Koreasta. Tarkoitusperät paljastuivat, kun kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA marraskuussa 2011 raportoi Iranin tutkivan Shahab 3 -ohjusten varustamista ydinkärjillä. Ohjuksen kantosäde ulottuu Israeliin.

Vaikka heinäkuussa solmittuun ydinsopimukseen sisältyy oikeus valvoa Iranin ydinohjelmaa, valvonnan tekniseen toteuttamiseen sisältyy asiantuntija-arvioiden mukaan käytännön vaikeuksia. Niiden ratkaiseminen edellyttää Iranilta suopeutta. 

Presidentti Barack Obaman mukaan sopimus ei perustu luottamukseen, sillä sopimuksen Iranilta vaatima ”kylmä, kova todistusaineisto” varmistaa sen ydinohjelman rauhanomaisuuden. Presidentti luottaa kuitenkin valvonnan pitävyyteen ja käytännössä myös Iraniin sopimusosapuolena.

Mutta miksi Iranin johtajat olisivat muuttuneet luotettaviksi, jos he eivät ole olleet sitä aiemminkaan?

Huolimatta presidenttikautensa alkajaisiksi saamastaan Nobelin rauhanpalkinnosta tai kenties jopa sen takia, Obama on ulkopolitiikassaan osoittautunut taitamattomaksi ja heikoksi johtajaksi. Vaikea on välttyä ajatukselta, että Yhdysvaltain viholliset – joista ei maailmalla ole pulaa – ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen.

Lisäksi Obamalla on kautensa lopulla suuri tarve saavuttaa ulkopoliittista menestystä osoittaakseen olevansa rauhanpalkinnon arvoinen. Tähän kuuluu paitsi diplomaattisuhteiden palauttaminen kommunistiseen Kuubaan, myös ydinsopimukseen pääsy islamilaisessa vallankumouksessa yhdeksi päävastustajaksi nousseen Iranin kanssa.

Vaikka neuvotteluratkaisu on se keino, jolla kansainvälisiä ristiriitoja tulee ratkaista, Obaman hehkuttama ydinsopimuksen ylivertaisuus muistuttaa Hitlerin kanssa Münchenissä neuvotellutta idealistista brittipääministeriä toisen maailmansodan aattona.

– Historiallinen sopimus sulkee Iranilta mahdollisuuden kehittää ydinaseita, mikä ehkäisee kilpavarustelua Lähi-idässä, totesi Obama optimistisesti uutistoimisto Bloombergin mukaan.

Hän on antanut ymmärtää, että vaihtoehto sopimukselle olisi ollut sotilaallinen, väitettään tarkemmin perustelematta.

Tuskin olen ainoa, joka ihmettelee, miksi öljy- ja maakaasuvaroiltaan maailman rikkaimpiin lukeutuva Iran ylipäätään panostaa vimmatusti massiiviseen ydinohjelmaan. Vaikea on olla sitä liittämättä siihen, että islamilaisesta vallankumouksesta syntyneen valtion politiikkaa ohjaavat shiia-johtajat, joilla on vahvoja uskonnollisia käsityksiä siitä, mitkä valtiot ja hallitukset ansaitsevat olla olemassa ja mitkä eivät.

Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu ennen muita toinen uskontovaltio, Israel. Se onkin varannut itselleen oikeuden puolustautua iskemällä tarvittaessa Iranin ydinlaitoksiin tai sabotoimalla niitä. Se ei salli Iranille ydinasetta.

Obaman kaudella Yhdysvaltain suhteet Israeliin ovat viilentyneet. Ydinsopimus on ajanut liittolaiset vastatusten. Ulkoministeri John Kerryn lausuntoja sopimuksesta on Israelissa tulkittu niin, että Yhdysvallat puolustaa Iranin ydinohjelmaa myös mahdolliselta Israelin kyberhyökkäykseltä maan ydinlaitoksia vastaan.

Kylmän sodan aikana todelliselta tuntunut ydinsodan uhka on sen jälkeen haihtunut: 20–30 vuodessa se on muuttunut etäiseksi. Siinä piilee vaara, ettei ydinaseen leviämiseen suhtauduta riittävällä vakavuudella ja ydinase tämän takia pääsee vääriin käsiin.

70 vuotta sitten Japaniin pudotettujen pommien tuhovaikutusten kertaaminen on terveellinen muistutus ydinaseen vaarallisuudesta. Niiden tehovoima tosin oli vain murto-osa nykypommien tehosta.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteet:

The Dummies' Guide To The Iran Nuclear Deal (By Shobhit Seth, The Investopedia, July 27, 2015)

Iranin ydinohjelmasta historiallinen sopu (14.7.2015 16:00 Taloussanomat–Bloomberg–Reuters)

Iranin ydinsopimus on viimein totta! (STT-AFP-REUTERS-TT, Iltalehti, Tiistai 14.7.2015 klo 14.00, päivitetty klo 20.30)

Iran profile - timeline (BBC News 14 July 2015)

Israeli Defense Minister: 'We Can in No Way Tolerate an Iran with Nuclear Weapons' (Interview Conducted By Ronen Bergman and Holger Stark, Der Spiegel International Online, August 07, 2015 – 06:44 PM )

Mitä Iranin ydinsopimus merkitsee todella? Vertaus Pohjois-Koreaan (Teemu Kammonen, Uusi Suomi, Luotu: 14.7.2015 18:55)

Obscure Particle Could Keep Iran Honest on Its Nuclear (Sophia Chen, The Wired, 07.23.15)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat