Pakottiko Venäjä länsimaat ydinsopimukseen Iranin kanssa?
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama esitteli heinäkuussa Iranin kanssa solmittua ydinsopimusta historiallisena saavutuksenaan.
Riemuaan ei pidätellyt etenkään Venäjän presidentti Vladimir Putin. Venäjä on toistuvasti kyseenalaistanut todisteita, joiden mukaan Iran tavoittelisi ydinasetta, vastustanut ankaria Iran-pakotteita ja vaatinut niiden purkamista.
Iran on Venäjälle tärkeä liittolainen. Sen merkitys on korostunut Assadin hallinnon jouduttua ahtaalle Syyriassa keväästä 2011 alkaen ja lännen asettamien Venäjä-pakotteiden takia tammikuusta 2014 alkaen.
Yhteistyötä maiden välillä on jouduttu rajoittamaan, kun YK:n turvallisuusneuvosto on kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n raportoinnin perusteella päättänyt Iranille asetettavista pakotteista joulukuusta 2006 lähtien ja kiristänyt niitä viimeiseksi kesäkuussa 2010. Joulukuussa 2011 EU ja Yhdysvallat asettivat Iranille entistä laajempia pakotteita, joihin Venäjä ja Kiina eivät kuitenkaan enää olleet turvallisuusneuvostossa suostuneet.
Heinäkuussa solmitun ydinsopimuksen seurauksena Irania koskeva kauppasaarto ja pakotteet puretaan sovitun siirtymäajan mukaisesti. Iranin yhteistyö Venäjän ja sen johtamien järjestöjen kanssa tiivistyy sikäli kuin kauppasaarto on sitä rajoittanut.
Euraasian talousunioni (Eurasian Economic Union, EEU), joka on itäinen vastine EU:lle, sopi Iranin kanssa jo viime keväänä neuvottelujen aloittamisesta vapaakauppasopimuksen solmimiseksi.
Iran hyväksytään Shanghain yhteistyöjärjestöön (Shanghai Cooperation Organization, SCO), jossa se tähän asti on ollut tarkkailijajäsen. SCO on turvallisuusyhteistyötä varten sekä terrorismin, separatismin ja ekstremismin torjumiseksi perustettu järjestö. Sitä pidetään vastapainona Natolle.
Iran-pakotteista huolimatta Venäjä – joka Krimin kriisin takia itse joutui lännen pakotteiden kohteeksi – on ainakin viime vuoden alusta asti neuvotellut Iranin kanssa yhteistyöstä. Yhdysvalloissa epäiltiin, että tämä johtaisi Iranin kauppasaarron kiertämiseen.
Elokuussa 2014 epäilyt saivat tukea: Venäjä ja Iran – jotka ovat maailman suurimpia öljyntuottajamaita – allekirjoittivat historiallisen sopimuksen, arvoltaan 20 miljardia dollaria. Öljyä ruuasta -periaatteeseen osin perustuva sopimus tähtäsi yhteistyöhön energiateollisuudessa sekä kulutustavaroiden ja teollisuus- ja maataloustuotteiden kaupassa.
Käytännössä Venäjä oli siis murtamassa Iranin vastaista kauppasaartoa. Se käytti tilannetta hyväkseen ja vei perusteita pakotteiden jatkamiselta. Tämä lienee osaltaan vaikuttanut Yhdysvaltain ja johtavien EU-maiden haluun päästä sopimukseen Iranin kanssa.
Sotilaallisestikin merkittävää on se, että Venäjä on päättänyt jatkaa keskeytynyttä asevientiään Iranille. Venäjä suostui vuonna 2010 jäädyttämään kolme vuotta aiemmin tekemänsä 800 miljoonan dollarin kaupan S-300 ilmatorjuntaohjusjärjestelmän myymisestä Iranille. Viime huhtikuussa presidentti Putin kuitenkin ilmoitti, että Yhdysvaltain ja Israelin viisi vuotta kestäneistä vastalauseista huolimatta Venäjä poistaa Iranille itse asettamansa S-300 järjestelmää koskevan vientikiellon ja kauppa toteutuu.
Ilmapuolustusjärjestelmällä, jota nyt on nykyaikaistettu, voidaan tuhota Yhdysvaltain tai Israelin lentokoneet, jos ne yrittäisivät iskeä Iranin ydinlaitoksiin. Iran toivoo saavansa ohjukset käyttöönsä jo tänä vuonna. Venäjä on ilmoittanut, että järjestelmä toimitetaan sille vasta ensi vuonna.
Käytännössä ohjusjärjestelmä suojaa Iranin kohteita seitsemänkin koneen yhtäaikaiselta ilmaiskulta riippumatta siitä jatkaako maa ydinaseohjelmaansa vai ei.
Petteri Hiienkoski
Kyllä Iran atomipomminsa hankkii aikaa myöten. ”Sopimukset” ovat vain paperia tai bittejä, eivät ne nykyään estä parempiakaan piireja tekemästä kulloisenkin halunsa mukaan. Luulen, että sopimuksen teolla tunnustetaan estämisen epäonnistuminen.
Varsinainen pointtini on, että Venäjä ja Iran ovat energia päätuotteenaa kilpailijoita. Välittömästi saarron purkaminen lisää öljyä ja kaasua markkinoilla, on jo pudottanut hintoja ja vaikeuttaa sitä kautta Venäjän hallituksen asemaa.
Maat eivät siten ole kaikkein luonnollisimpia liittolaisia. Yhteinen vihollinen saattaa olla yhdistävä tekijä. Obaman intressejä on vielä vaikeampi listata. Öljyn halpeneminen ei kuitenkaan suoraan loukkaa Yhdysvaltojen etuja.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista. Venäjän talouden kannalta öljyn maailmanmarkkinahinnan aleneminen olisi myrkkyä. Mielenkiintoista sen Iran yhteistyössä onkin se, että Venäjä on sopinut ostavansa Iranilta öljyä jopa 500,000 barrelia päivässä vastineeksi käteisestä sekä venäläisistä tuotteista ja palveluista.
Israel on ilmoittanut ettei se tule sallimaan Iranille ydinasetta. Israel on epäilemättä valmis melkein mihin tahansa varmistaakseen tämän.
Ilmoita asiaton viesti