Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Arabikevään kuplan puhkeaminen tuo pakolaisia Eurooppaan

  • Arabikevään kuplan puhkeaminen tuo pakolaisia Eurooppaan

Eurooppaa koetteleva ja yhä paheneva pakolaiskriisi on suoraa seurausta ns. arabikeväästä. Se osoittautui kuplaksi, jonka paisumista etenkin länsimaiset arvoliberaalit kilvan edistivät.

Vuodenvaihteessa 2010–2011 alkanut mielenosoitusten, kansannousujen ja väkivaltaisuuksien aalto levisi Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa. Länsimaiden aiemmin tukemia yksinvaltiaita kaatui. Euroopan silloiset johtajat Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman johdolla painostivat heitä eroamaan.

Libyaa pommitettiin massiivisesti. Seitsemän pommituskuukauden aikana alkuperäinen tavoite siviilien suojelemisesta muuttui kapinallisten sotilaalliseksi auttamiseksi. Nato-maat suorittivat 26 000 taistelulentoa ja yli 9 600 ilmaiskua. Nato-haukat Kokoomuksen Alexander Stubbin johdolla olisivat halunneet, että Suomikin olisi osallistunut sotatoimiin. Hänen mukaansa Gaddafilla olisi ollut joukkotuhoaseita.

Niissäkin arabimaissa, joissa vallanpitäjät vaihtuivat, olosuhteet ovat kuitenkin pysyneet epävakaina. Muutosta parempaan ei ole näköpiirissä. Islamistit ovat vahvistaneet asemiaan.

Yhteiskunnallinen ja taloudellinen turvattomuus yleisesti sekä sisällissota ja nälänhätä erityisesti, ajavat ihmiset etsimään turvaa muualta. Ei ole sattuma, että pakolaisia tulee etenkin niistä maista, joita on pommitettu. Yhdysvallat on pakolaisaallolta maantieteellisesti suojassa, mutta Eurooppa etulinjassa.

EU-maiden johtajien kannattaisi jatkossa ennakolta tiiviimmin valvoa etujaan suhteessa Yhdysvaltoihin eikä suostua liian helposti tukemaan Valkoisessa talossa jo tehtyjä ratkaisuja.

Syynä siihen, että länsimaiden johtajat vetivät tukensa entisiltä vallanpitäjiltä ja tukivat eri tavoin mielenosoittajia ja kapinallisia, lienee ollut lyhytnäköinen yritys hypätä toivotun voittajan puolelle. Piirre tuntuu olevan tyypillinen pinnallisille arvoliberaaleille poliitikoille, jotka tavoittelevat lyhytnäköisiä pistevoittoja.

Taustalla oli myös utopistinen kuvitelma länsimaisen demokratian nopeasta leviämisestä. Liberaali valtamedia pönkitti osaltaan tätä harhaa. Ideologisen harhan lisäksi länsimaiden johtajien karkeaan virhearvioon todennäköisesti vaikutti myös se, etteivät ymmärretty alueen valtioiden historiaa ja poliittisia valtasuhteita.

Syyria on hyvä esimerkki heterogeenisestä valtiosta. Sen rajat on vedetty siirtomaakauden päätteeksi tavalla, joka sulkee sisäänsä erilaisia keskenään kilpailevia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä. Näiden välille oli muodostunut herkkä tasapaino. Sen horjuttaminen on johtanut maan veriseen sisällissotaan. Loppua ei vuosikausiin ollut näköpiirissä. Pientä toivoa antaa se, että noin viikko sitten YK:n turvallisuusneuvosto pääsi sopuun Syyrian uudesta rauhansuunnitelmasta.

Sisällissodassa oli aluksi kysymys Bashar Al-Assadin hallinnon kaatamisesta, jota Yhdysvallat ja EU-maat edistivät. Ne antoivat paitsi taloudellista myös suoraa sotilaallista apua kapinallisille. Se oli karkea virhe.

Elokuussa 2013 Damaskoksen liepeillä tehtiin tuhoisa isku kemiallisilla aseilla: noin 1 400 kuollutta. Yhdysvallat syytti kaasuiskusta Assadin hallintoa, joka kiisti teon. Länsimaat saivat YK:n turvallisuusneuvostossa läpi päätöslauselman Syyrian kemiallisten aseiden hävittämisestä, minkä epäiltiin johtavan konfliktiin Assadin hallintoa vastaan. Yllättäen se suostuikin turvaneuvoston vaatimukseen ja luopui kemiallisista aseistaan: perustetta ilmaiskuille ei löytynyt.

Rauhantutkija Johan Galtung ilmoitti olevansa 99,9 prosenttisen varma, että sariini-isku oli amerikkalaisten järjestämä peiteoperaatio. Pari viikkoa sitten YK:n turvaneuvosto päätti selvittää kemiallisten aseiden käytön Syyrian sisällissodassa.

Kun Isis vuosi sitten perusti hallitsemilleen alueille Irakissa ja Syyriassa sharia-lakiin pohjautuvan kalifaatin eli islamilaisen valtion, sodan painopiste siirtyi selvemmin uskonnollisten ryhmien väliseksi. Syyskuussa Yhdysvallat aloitti ilman YK:n valtuutusta ilmaiskut Syyriaan mutta kohteena olikin nyt ensisijaisesti Isis.

Vaikeimpaan tilanteeseen sisällissodassa lienee joutunut Syyrian kristittyjen vähemmistö. Ennen arabikevättä se tuki Assadin johtamaa hallintoa, joka taas koostui lähinnä maan alawiittivähemmistöön kuuluvista. Venäjän poliittinen johto toimi Syyrian suhteen vastuullisemmin kuin länsimaiden johtajat.

Poliittinen paine Syyrian kristittyjen auttamiseksi on Euroopassa kasvanut. Ketkä heitä auttaisivat, elleivät Euroopan maat, joiden kulttuuriset juuret ovat kristillisyydessä ja Lähi-idässä?

Syyrian pakolaisista arvioilta puolet on kristittyjä. Suomen kristofobisille poliitikoille tämä asia tuntuu olevan pikemmin este kuin peruste auttaa heitä.

EU-maiden tulisi yhdessä Yhdysvaltojen kanssa edistää yhteiskunnallista vakautta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa eikä horjuttaa sitä. Niissä maissa, joissa se on mahdollista, tulisi käynnistää kehitysohjelmia, joilla tuettaisiin taloudellisen toiminnan edellytyksiä nykyisen lyhytnäköisen itsekkään jälkikolonialistisen ryöstötalouden harjoittamisen sijasta.

Eurooppalaisten kalastusalusten tehotroolaus Länsi-Afrikan rannikolla on karu havaintoesimerkki jälkimmäisestä.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Hyvä analyysi! Pätevyyteni ei riitä arvioimaan sen oikeellisuutta, mutta odotan mielenkiintoista keskustelua kommenttiosiossa. :)

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

On se kummallista, etteivät arvolibelaarit anna diktaattoreiden toimia rauhassa, vaan sekaantuvat asioihin jotka eivät heille kuulu.

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Tilanne ei ole ihan noin yksioikoinen.
Lännellä on kovin kapea kuva asioista.
Sekä islamin, maantieteen ja kulttuurin
tosiasiat ovat niitä joiden ohi esim,
Obama toimii länsimaisin idealistisin
ajatuksin, eikä osu tällöin kohteeseen.
(Saatoin ymmärtää väärinkin kommenttisi.)

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Tarkoitin oikeastaan sitä,, ettei arvakeväästä voi syyttää arvolibelaareja, heitähän ei noissa maissa juurikaan ole.

Esa Niemi

EU sunnitteli arabikevään aikana hätätilamekanismin aktivoimista ja humanitaarisen viisumin käyttöönottoa, jonka perusteella toistasataa miljoonaa pohjois-afrikkalaista olisi ollut oikeutettu matkustamaan EU:n alueelle hakemaan turvapaikkaa.

EU:n maahanmuuttokomissaari Malmström harmitteli taannoin ettei tätä viisumia otettu käyttöön ja EU menetti tilaisuuden saada "nuorta työvoimaa". Ihmismassojen siirtämisen motiivit ovat epämääräisiä, mutta harvassa tapauksessa kyse on pakolaisesta.

Nyt EU:n komissio pyrkii saamaan enemmistöpäätöksen muutaman tuhannen turvapaikanhakijan taakanjakoon, joka tarkoittaa tuon hätätilamekanismin aktivointia ja humanitaaristen viisumien jakamisen aloittamista ja taakanjakoa. Lisäksi kyse on päätäntävallan siirtämisestä EU:n komissiolle, joka siitä lähtien päättää kansallisen päätännän sijaan maahantulevien määriä.

Pakolaisuus hoidetaan näissä mittasuhteissa ainoastaan pakolaisleireillä ja Välimeren elintasorajan yli pyrkivä liikenne tyrehtyy nopeasti mikäli turvapaikanhakijat palautetaan UNHCR:n pakolaisleireille.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Libyan tapauksessa Yhdysvallat tavallaan tuki, mutta jarrutteli omaa osallistumistaan. Kärkenä oli Ranska, Saksa ei osallistunut ollenkaan. Varsinaisen voima oli heimojen välinen patoutunut jännitys. Kenelläkään ei ollut ajatusta, mitä Gaddaffin jälkeen.

"Sisällissodassa oli aluksi kysymys Bashar Al-Assadin hallinnon kaatamisesta, jota Yhdysvallat ja EU-maat edistivät. Se oli länsimailta karkea virhearvio."

Muuttui virhearvioksi, kun ei pantukaan riittävää voimaa "omien" kapinallisten taakse. Uusliberaalien tapaan vain leikiteltiin.

Suuret pelurit olivat odottaneet tilaisuutta. Saudi-Arabia on äärisunnien puolella. ISIS katsotaan kehittyneen näiden sotaorganisaatioksi. Iran tukee shiioja, joiksi lukeutuu Assadin alawiitit. Venäjä tukee Assadia säilyttääkseen laivastotukikohtansa. Turkki luovii, näkisi mielellään Assadin kaatuvan ja katsoo ISIS:n toimia pommituksistaan huolimatta sormien läpi. Kurdit puolustaa henkeään, Turkin Erdogan vihaa kurdeja.

Israel hieroo käsiään, kun arabit tappavat toisiaan. EU ja Yhdysvallat ja muut arvoliberaalit ovat alkuinnostuksen jälkeen vetäytyneet taka-alalle, Syyrian liekeissä taisi sormet jo vähän kärventyä.

Kuten Petteri arvelee, loppua ei ole näkyvissä.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista. Libyan interventiossa USA yritti johtaa taustalta. Obama ei ilmeisesti halunnut profiloitua pommitusten keulahahmona. Sarkozy oli aika paljon kukkona tunkiolla ja EU-maiden ministerit peesasivat.

Sen verran Syyrian kohdalla on toivon pilkahdusta että noin viikko sitten turvaneuvostossa on näköjään saatu sovittua rauhansuunnitelmasta. Sen sisällöstä ei ole minulla kuitenkaan tietoa.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ihmiset mielestäsi mätää?

Petteri Hiienkoski

Ei! Otsikointi ei tainnut mennä ihan nappiin. Täytyy muuttaa.

Toimituksen poiminnat