Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Hyvinvointimme perustuu kehitysmaiden pahoinvointiin

Maailma ei ole niin yksinkertainen, että voisimme pohjoisessa lintukodossamme sulkea muiden maiden asiat rajojemme ulkopuolelle ja keskittyä vain omiimme – vaikka haluisimme. Suomi on osa yhdentynyttä Eurooppaa, joka taas on osa globalisoitunutta maailmaa.

Valtiot muodostavat voima- ja valtasuhteiden verkoston, jossa ne pyrkivät asemansa parantamiseen. Niiden välillä vallitsee myös riippuvuus toisistaan: tapahtumat yhdessä maailmankolkassa tuppaavat vaikuttamaan tapahtumiin toisaalla. Kilpailua ja jopa konflikteja aiheuttavien kansallisten etujen lisäksi valtioilla on myös yhteisiä etuja, jotka ohjaavat niitä yhteistyöhön.

Ellei tätä tiedosteta, humanitaarinen maahanmuutto ja kehitysapu saatetaan tulkita turhaksi maailmanparantamiseksi ja verovarojen haaskaamiseksi. Niillä ei maailman ongelmia ratkaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei niillä olisi mitään merkitystä. Humanitaarisella maahanmuutolla ja kehitysavulla on niin suuri merkitys, että jos ne kokonaan lopetettaisiin rikkaan Pohjoisen ja köyhän Etelän välinen kuilu kasvaisivat rajusti.

Keskustelussa sivuutetaan usein se epämiellyttävä asia, että rikkaat teollisuusmaat – myös Suomi – ovat vuosikymmeniä riistäneet kolmannen maailman kehitysmaita ja vieneet niiden kasvavalta väestöltä elämisen perusedellytyksiä.  

Sen enempää Suomi kuin esimerkiksi Yhdysvallatkaan eivät tosin ole olleet siirtomaavaltoja. Niillä ei historiallisessa mielessä ole kolonialismin takia ”valkoisen miehen taakkaa”.

Kolonialismi muutti siirtomaiden itsenäistyttyä kuitenkin muotoaan. Taloudellisen hyväksikäytön rakenteet ovat säilyneet eivätkä Suomi tai Yhdysvallat siirtomaakaudelta perityssä taloudellisessa järjestyksessä käytännössä poikkea entisistä siirtomaavalloista.

Nämä luopuivat siirtomaistaan valtioina ja ulkoistivat siirtomaaisännöinnin monikansallisille suuryrityksille. Näistä ovat riippuvaisia paitsi kehitysmaat, joissa ne toimivat, mutta tietyllä tavalla myös kehittyneet teollisuusmaat, joille ne tuottavat edullisia hyödykkeitä.

Meillä on taipumuksensa syyllistää kehitysmaiden köyhyydestä niitä itseään. Silloin kuitenkin kiellämme historiasta juontuvien taloudellisten rakenteiden ja valtasuhteiden merkityksen.

Tiedämme, että monikansalliset suuryritykset käyttävät hyväkseen kehitysmaiden raaka-ainevaroja ja halpatyövoimaa: ne hallitsevat markkinoita ja estävät paikallisen elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Se ei ole reilua paikallisia yrittäjiä ja tuottajia kohtaan.

Paikallisilla ei yleensä ole riittäviä pääomia raaka-aineiden jalostukseen ja omaan tuotantoon, saati maailmanmarkkinoille pääsyyn. Ja vaikka olisi, paikalliset tuotteet eivät pärjää hintakilpailussa suurtuotannon etujen kanssa.

Millä paikalliset tuottajat ja yrittäjät elättävät perheensä, kun monikansalliset yhtiöt polkevat hintoja, eivätkä paikalliset tuotteet pärjää markkinoilla? Heidän on myytävä tilansa tai luovuttava yrityksistään ja mentävä suuryhtiöiden palkkalaisiksi. Miten välttää köyhtyminen, jos palkkataso jää alhaiseksi tai palkkatyötäkään ei ole?

Ei ole harvinaista, että suuryritykset varmistavat hallitsevan asemansa kehitysmaassa hankkimalla paikallisen eliitin suosion tarjoamalla sille taloudellisia etuisuuksia. Kysymys on suoraan sanoen lahjonnasta. Meidän on helppo syyttää korruptiosta kehitysmaita (ikään kuin sitä ei Suomessa olisi), joissa se usein on karkeaa. Saatamme unohtaa, että korruptio nykymerkityksessä sai varsinaisesti alkunsa vasta kun siirtomaavallat kolonialismin myötä liittivät alusmaansa rahatalouteen.

Suuryritykset eivät usein jätä käyttämättä taloudellisia mahdollisuuksiaan ostaa kehitysmaasta itselleen edullista toimintaympäristöä. Julkisuuteen tulleet tapaukset, jotka lienevät jäävuoren huippu, osoittavat, etteivät suuryritykset kehitysmaissa tyydy pelkästään hienovaraiseen korruptioon.

Osamme teollisuusmaissa on vaatia halvempia hintoja. Suomessa ei juuri mitään kannata valmistaa, koska tuotteiden hinnat ovat niin korkeita, ettei kukaan niitä osta. Vaatimukseemme edullisista tuotteista monikansalliset suuryritykset vastaavat vähentämällä tuotantokustannuksia siellä, missä se on mahdollista – köyhissä kehitysmaissa.

Näin toimiessamme vahvistamme maailmantalouden epäreiluja rakenteita ja kehitysmaiden köyhyyttä. Meidän ei kuitenkaan pitäisi sulkea silmiltämme epämiellyttävältä todellisuudelta ja sen seurauksilta, saati kieltää vastuutamme sen aiheuttajana.  

Jos ihmiset jossain menettävät itsensä ja perheensä elättämisen edellytykset, heillä on taipumus etsiä niitä muualta. Pääsyy muuttoliikkeeseen, joka suuntautuu köyhästä Etelästä rikkaaseen Pohjoiseen, johtuu tästä. Mitä syvemmäksi elintasokuilu kasvaa, sitä suurempi on muuttopaine. Paikalliset kriisit ja katastrofit aiheuttavat pakolaisuutta ja lisäävät muuttoliikettä akuutisti.  

Ellemme tiedosta maailmantalouden epäoikeudenmukaisia rakenteita ja sitä, että taloudellinen hyvinvointimme perustuu pitkälti kehitysmaiden ihmisten pahoinvointiin ja hyväksikäyttöön, petämme sekä itseämme että heitä.

Mitä useampi kehitysmaissa käsittää tilanteensa ja sen toivottomuuden, sitä enemmän se todennäköisesti synnyttää katkeruutta, joka purkautuu väkivaltana. On ilmeisestä, että radikaali-islam käyttää hyväkseen tätä katkeruutta ja kanavoi sen uskonnon kautta yhteiskunnalliseksi kumousvoimaksi. Ennen Neuvostoliiton hajoamista kolmannen maailman ihmisten katkeruus maailmantalouden valtarakenteista johtuvasta köyhyydestä kanavoitui pääasiassa vallankumouksellisen kommunismin kautta.

Radikaali-islam käyttää hyväkseen myös sitä, etteivät useimmat kehitysmaiden asukkaat voi tai halua lähteä tavoittelemaan parempaa elintasoa rikkaista länsimaista. Tämän se oikeuttaa uskonnollisesti vastustamalla länsimaista kulutusyhteiskuntaa ja materialistisia arvoja.

Jos haluamme ylläpitää hyvinvointiamme ja parantaa turvallisuuttamme, meidän on pyrittävä vähentämään köyhyyttä. Tarvitsemme keinoja maailmantalouden epäreilujen valtarakenteiden purkamiseksi ja kehitysmaiden ihmisten elinkeinotoiminnan edellytysten parantamiseksi.

Ihmiset, joilla elämän perusedellytykset ovat kunnossa, eivät ole yleensä taipuvaisia väkivaltaan ja kumouksellisuuteen. Köyhyys sen sijaan on erinomainen kasvualusta myös radikaali-islamille.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

P.H.>....Mitä syvemmäksi elintasokuilu kasvaa, sitä suurempi on muuttopaine....

ooo
Juuri noin.
Tämä toteutuu juuri näinä päivinä Afrikan ja Euroopan välillä.

Lievenpänä se on toteutunut Viron ja Suomen välillä

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Mitä syvemmäksi elintasokuilu kasvaa, sitä suurempi on muuttopaine."

Onneksi muuttoaalto tasaa tätä kuilua. Kehitysmaiden köyhistä tulee teollisuusmaiden köyhiä. Teollisuusmaiden "rikkaista" tulee maahanmuuton takia kiristyvän verotuksen takia köyhiä. Talous romahtaa ja kaikista tulee köyhiä. Elintasokuilu purettu ja tehtävä suoritettu.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista!

Maahanmuutto ei ratkaise ongelmia. Teollisuusmaiden väestörakenteen vääristymisen takia taloudelliset tarpeet edellyttävät työperäistä maahanmuuttoa.

Humanitaarisella maahanmuutolla vastuullisesti toteutettuna on merkitystä lähinnä akuuttien kriisien yhteydessä.

Tarvitaan rakenteellisia muutoksia joilla aidosti vahvistetaan paikallisen elinkeinotoiminnan edellytyksiä kehitysmaissa.

Kehitysapu osaltaan auttaa tässä ja helpottaa pakolaiskriisien ratkaisussa.

Esa Niemi

Petteri:
"Maahanmuutto ei ratkaise ongelmia. Teollisuusmaiden väestörakenteen vääristymisen takia taloudelliset tarpeet edellyttävät työperäistä maahanmuuttoa."

Eikä edellytä. Kerro mikä on oikea väestörakenne?

Väestöstä on ylitarjontaa ja työvoiman kysyntä alhaalla. Digitalisaatio vie viedä suorittavan käsivoiman tarpeen vielä laajemmin.

Työmarkkinat määräävät työperäisen maahanmuuton tarpeen eikä maahanmuutto itsessään ole kuin kaivoon kannettua vettä, joka valuu lainalaisuuksien perusteella sinne minne vie. Kokeile teoriaasi viemällä maahanmuuttajia Sodankylään, niin maahanmuutto valuu erinäisten vetovoimatekijöiden perusteella eri puolille maailmaa kun et voi pakottaa ihmisiä pysymään siellä.

Petteri:
"Humanitaarisella maahanmuutolla vastuullisesti toteutettuna on merkitystä lähinnä akuuttien kriisien yhteydessä."

Vastuullisesti sitä ei voida toteuttaa ainakaan tuloksiensa perusteella ja osaa tuloksista ei haluta edes näyttää julkisuudessa, jotta ei joudu demokraattisen prosessin perusteella arvioinnin kohteeksi.

Pakolaisleirit ovat ainoa tapa auttaa tässä mittakaavassa. Tarjotusta suojelusta kieltäytymiselle ei ole perusteita ja tälläinen ei ole humanitaarista maahanmuuttoa, vaan hyväntahtoisuutemme ja kansainvälisen hätämekanismin väärinkäyttöä oikeiden pakolaisten ja ihmishenkien kustannuksella.

Petteri:
"Tarvitaan rakenteellisia muutoksia joilla aidosti vahvistetaan paikallisen elinkeinotoiminnan edellytyksiä kehitysmaissa."

Eli markkinatalous.

Petteri:
"Kehitysapu osaltaan auttaa tässä ja helpottaa pakolaiskriisien ratkaisussa."

Vain jos kehitysapu siirretään pakolaisleireille ja sillä koulutetaan pakolaisleirin asukkaat länsimaisen koulutustason asteelle. Lisäksi nämä ihmiset koulutetaan yhteiskuntaninfran eri tehtäviin ja voivat työllistyä globaaleilla työmarkkinoilla tai maansa jälleenrakentamiseen. Se perustelisi kehitysaputeollisuuden olemassaolon paremmin kuin tuloksien peittely.

Kehitysavusta menee 1/3 suuryrityksille ja veroparatiiseihin, joten kannustat toimintaa, jota vastustat.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #8

Kärjellään keikkuva ikäpyramidi ei edusta tervettä väestörakennetta syistä, joista on vuosikausia jauhettu: huoltosuhde on epäedullinen.

Jonkun on hoidettava eläkeläisiä, tehtävä työtä ja saatava tuloa, jota verottaa, että voidaan kustantaa palveluja. Roboteilla ja tietotekniikalla voidaan tilannetta helpottaa, mutta tokkopa kokonaan ratkaista odotettavissa olevaa työvoimapulaa.

Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt esittämään mitään sellaista, minkä perusteella olisi syytä asettaa kyseenalaiseksi tätä logiikkaa.

En ole Borgin & Vartiaisen esittämän mallin kannalla: sen mukaanhan ulkomaisen työvoiman määrän lisääminen olisi keino taloustilanteen parantamiseen.

Ulkomaisen työvoiman lisäämisellä kasvatetaan työvoimareserviä, jolla voidaan palkkatasoa polkea alas ja pahentaa työttömyyttä: se taas heikentää kotimaista kysyntää ja lisää kustannuksia työttömyydestä.

Vastuullista humanitaarista maahanmuuttoa olisi se, että länsimaat lakkaisivat tukemasta ihmissalakuljetukseen perustuvaa turvapaikkatehtailua, suuntaisivat resursseja selkeästi enemmän pakolaisleireille ja siirtyisivät ottamaan sieltä valittuja kiintiöpakolaisia esim. niiden periaatteiden mukaisesti kuin yhdessä sovitaan.

Pakolaisleirit ja sieltä valitut kiintiöpakolaiset ovat akuuttiapua kriisitilaiden seurausten lieventämiseen. Näihin tarvitaan tietenkin kehitysapuvaroja.

Sillä tavalla ei kuitenkaan korjata rakenteellisia ongelmia, jotka estävät kehitysmaiden väestöä elättämään itseään markkinaehtoisesti omalla elinkeinotoiminnallaan.

Paikallisen elinkeinotoiminnan elvyttämiseen tarvitaan kehitysyhteistyötä kuten koulutusta.

Esa Niemi Vastaus kommenttiin #10

Petteri:
"Kärjellään keikkuva ikäpyramidi ei edusta tervettä väestörakennetta syistä, joista on vuosikausia jauhettu: huoltosuhde on epäedullinen."

Huoltosuhden kertoo huoltosuhdeen, mutta ei sen enempää. Pelkkä hokeminen ei auta jos joku ei keksi mikä on oikea huoltosuhde ja mitä tapahtuu kun huoltosuhde on epäedullinen.

Petteri:
"Jonkun on hoidettava eläkeläisiä, tehtävä työtä ja saatava tuloa, jota verottaa, että voidaan kustantaa palveluja. Roboteilla ja tietotekniikalla voidaan tilannetta helpottaa, mutta tokkopa kokonaan ratkaista odotettavissa olevaa työvoimapulaa."

Eläkeläisten määrä on jonkin aikaa korkea, joka korjaantuu luonnollisen poistuman kautta. Eläkeläiset näyttävät myös karkaavan muihin maihin. Eläkeläisyys on myös rakenteellista ja eläkeikää voidaan muuttaa, kustannuksia siirtää julkiselta sektorilta yksityiselle jne.

Maahanmuuttomme on sosiaaliturvaperäistä, joten miten tulonsiirtojen nettosaajien määrän kasvattaminen näkyy huoltosuhteessa ja kuinka paljon hyvinvointivaltion rahoitus kestää tulonsiirtojen nettosaajien määrän kasvua?

Digitalisaatio voi viedä jopa puolet työpaikoista vuoteen 2030 mennessä. Inex Partnersin robottivarasto vie n. 1000 työpaikkaa 1600:sta ja kun robotit tekevät töitä 24/7 pl. huoltotauot, niin ihmistyövoima häviää tehokkuudessa. Kun digitalisaatio pyyhkäisee suorittavan käsityövoiman varassa olevia aloja laajemmin, niin työvoimaa vapautuu työmarkkinoille valtavia määriä.

Petteri:
"Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt esittämään mitään sellaista, minkä perusteella olisi syytä asettaa kyseenalaiseksi tätä logiikkaa."

Työvoimapulaennusteet ovat järjestäen menneet pieleen. Muutoin meillä on alle 5-Kuinka paljon työttömiä Suomeen tarvitaan? Suomessa on reilu miljoona osa- ja kokopäivätyötöntä.

Suomi on osa 500 miljoonan EU/ETA työmarkkinoita ja työntekijöitä tulee sitä mukaa kun on avoimia työpaikkoja. Kaivoon kannetun veden taktiikka ei toimi koska maahanmuttajat etenkin koulutetut muuttavat herkästi muihin EU-maihin parempien palkkojen, kevyemmän verotuksen ja paremman ostovoiman perässä.

Petteri:
"En ole Borgin & Vartiaisen esittämän mallin kannalla: sen mukaanhan ulkomaisen työvoiman määrän lisääminen olisi keino taloustilanteen parantamiseen."

Samaa mieltä Vartiaisen työlinjan ongelmista.

Miksi toisit kuitenkin maahanmuuttajia väestön kasvattamiseen kun tiedät mitä tämä tarkoittaa?

Vartiaisella itselläänkin on ongelma milloin hän ajaa työikäisten maahanmuuttoa ja milloin työperäistä maahanmuuttoa. Kaksi eri asiaa, mutta molemmat ovat pitkälti tulonsiirtojen varassa. Väestöä voidaan kasvattaa myös kotimaisesti ja suomalaisten työllistymisaste on korkea.

Petteri:
"Vastuullista humanitaarista maahanmuuttoa olisi se, että länsimaat lakkaisivat tukemasta ihmissalakuljetukseen perustuvaa turvapaikkatehtailua, suuntaisivat resursseja selkeästi enemmän pakolaisleireille ja siirtyisivät ottamaan sieltä valittuja kiintiöpakolaisia esim. niiden periaatteiden mukaisesti kuin yhdessä sovitaan."

Samaa mieltä.

Petteri:
"Pakolaisleirit ja sieltä valitut kiintiöpakolaiset ovat akuuttiapua kriisitilaiden seurausten lieventämiseen. Näihin tarvitaan tietenkin kehitysapuvaroja."

Sillä tavalla ei kuitenkaan korjata rakenteellisia ongelmia, jotka estävät kehitysmaiden väestöä elättämään itseään markkinaehtoisesti omalla elinkeinotoiminnallaan.

Paikallisen elinkeinotoiminnan elvyttämiseen tarvitaan kehitysyhteistyötä kuten koulutusta."

Fiksuja ajatuksia edelleenkin. Markkinatalous on loppupeleissä kaikkein tehokkain kehitysapu.

Pakolaisleireillä olisi miljoonan tai useamman taalan paikka kääntää onnettomuus voitoksi. Me voimme kouluttaa asukkaat sekä ammatillinen koulutus yhteiskunnan eri tehtäviin. Näin ollen asukkaat saavat koulutuksen maansa jälleenrakentamista ajatellen sekä saavat valmiudet globaaleihin työmarkkinoihin. Pakolaisleiriltä voisi hakea töihin, vaikka minne päin maailmaa. Se olisi melkoinen harppaus kehityksessä tai jälleenrakennuksen suhteen.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #11

Kiitos kommenteista.

En ole massiivisen maahanmuuton kannalla, minkä varmaan olet huomannutkin. Päinvastoin.

Ymmärrän, että muuttopaine Etelästä Pohjoiseen ja vastakkainasettelun kärjistyminen näiden välillä johtuu pohjimmiltaan maailmantalouden rakenteellisesta epäsuhdasta ja elintasokuilusta. Olemme tätä kehitystä Pohjoisessa itse edistäneet.

Ongelmaa ei aseellisesti voida ratkaista. Yhdysvallat on näin kuitenkin yrittänyt tehdä. Se on pahentanut tilannetta, mistä etenkin Eurooppa kärsii.

Jos haluamme tilannetta korjata, tarvitaan oikeasti reilumpaa kauppaa, ns. kohtuutaloutta. Ahneella tuppaa olemaan sellainen loppu kuin sananlasku sanoo.

Historia osoittaa, että hyvinvoinnin epätasaisen jakaantumisen ja suurten tuloerojen aiheuttama katkeruus luo otollisen maaperän yhteiskunnalliselle levottomuudelle valtioiden sisällä.

Kansalaissodan kokeneissa maissa tämä usein herkemmin tiedostetaan. Logiikka on sama kansainvälisellä tasolla.

Muistan, että jo 1970-luvulla puhuttiin siitä, että automaatio lopettaisi työnteon tarpeen, koska koneet tekisivät hommat. Tämä herätti ajatuksia vastikkeettomasta kansalaispalkasta.

Suhtaudun varauksellisesti siihen, että tilanne digitalisaationkaan myötä muuttuisi sellaiseksi. Työntekoa ja sen tekijöitä epäilemättä tarvitaan jatkossakin, vaikka työt muuttuisivat ja työntekijöiden tarve jakaantuisi toisin kuin ennen.

Kokemukseni työelämästä osoittaa, että työmäärät eivät teknologista uudistuksista huolimatta ole vähentyneet vaan päinvastoin kasvaneet.

Massiivisen vieraisperäisen maahanmuuton sijasta olen kotoperäisen väestönkasvun kannalla. Kannatan avioliittoinstituution sekä lasten synnyttämisen ja kasvattamisen tukemista.

Käyttäjän ErkkiSeppnen kuva
Erkki Seppänen

Kiitos Petterille keskustelusta, monista kohdista ihan samoilla linjoilla. Toivoisin kommenttia tähän lainaukseen Simo Tuupasen Fb-kirjoituksesta. Lainaan siksi kun tässä on viittauksia myös konkreettisiin tutkimuksiin, joista voimme keskustella. Jos ns. "demografinen argumentti" maahanmuutolle olisi totta, niin sitä vastaanväittäminen olisi tietysti tyhmää ja minä ainakin korjaisin kantaani. Mutta mielestäni se ei ole pätevä ja kuten Esa Niemikin kommentoi, digitalisaation myötä menetämme yhä enemmän työpaikkoja, joten maahanmuutto ei ole ratkaisu:

Simo Tuupanen "Maahanmuuttoa perustellaan sillä, kuinka tarvitsemme työvoimaa. Kuitenkin Suomessa työpaikkoja vähenee 120kpl per päivä vauhtia (Kokko 2014). Lisäksi Suomessa on tällä hetkellä yli 400 000 työtöntä, piilotyöttömät mukaan lukien (Tilastokeskus 2015). Puolet työttömiksi ilmoittautuneista on vaikeasti työllistettäviä, johon syynä mm. peruskoulupohja (Uusi Suomi 2015). ”Peruskoulun päättävillä maahanmuuttotaustaisilla nuorilla on havaittu erityisen korkea riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle." (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014) Yksinkertaisia, peruskoulupohjaisia töitä tulee olemaan yhä vähemmän; seuraavan kuuden vuoden aikana 200 000 tällaista työpaikkaa tulee häviämään (Tuovinen 2015). Lisäksi maahanmuuttajaoppilaat, myös toisen polven, pärjäävät koulussa kantasuomalaisia huonommin (Heikkilä 2015). Nuorten maahanmuuttotaustaisten työllistyminen ei siis näytä tulevaisuudessa kovinkaan valoisalta.

Työvoiman tarvitsemista perustellaan sillä kuinka meidän suuret ikäluokat (1945-1950 syntyneet) jäävät eläkkeelle. Nämä ovat tällä hetkellä 65-70 -vuotiaita. Kuitenkin eläketurvakeskuksen (2015) mukaan vuonna 2014 keskieläköitymisikä oli 61,2 vuotta. Suuret ikäluokat siis ovat jo eläkkeellä. Lisäksi suuret ikäluokat eivät enää ole huomattavan suuria; ”Vuoden 2010 loppuun mennessä suuret ikäluokat ovat pienentyneet lähes 130 000 hengellä alkuperäisestä noin 520 000 hengestä.” (Pajunen & Ruotsalainen 2012)"

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Köyhien ulkomaalaisten asuttaminen tänne tuskin on "maailmantalouden epäreilujen rakenteiden purkamista". Menisi aika paksuksi jos Suomen kansalaisia syytettäisiin niistä.

Suomi voi lähinnä ajaa omaa etuaan, päätökset Afrikan ja Lähi-Idän asioista tehdään muualla.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista. Maahanmuutto ei ratkaise rakenteellista ongelmaa, jota kuvailin.

Kehitysmaiden elinolosuhteiden parantaminen on Suomen ja teollisuusmaiden etujen mukaista. Epäonnistumisessä häviäjiä olemme juuri me!

Esa Niemi

Markkinatalous on maailman tehokkainta kehitysapua ja se kehittää, levittää vaurautta ja hyvinvointia. Markkinataloudesta kieltäytyminen on taloudellinen ja hyvinvoinnillinen itsemurha.

Kehitysapu nykyisessä muodossaan on este kehitykselle, hyvinvoinnille ja vaurauden leviämiselle, mutta kriisiapu auttaa maita selviytymään poikkeuksellisissa tilanteissa.

Kaikki maat kehittyvät mitä enemmän siirtyvät markkinatalouteen ja ihmiset tulevat riippuvaiseksi toisistaa, yhteisöstään ja kansainvälisestä yhteisöstään.

Kiina nosti 400 miljoonaa ihmistä köyhyydestä keskiluokkaan vajaassa 30 vuodessa ja arvioiden mukaan seuraavien 15 vuoden aikana nousee seuraavat 400 miljoonaa uutta ihmistä keskiluokkaan. Markkinatalouden voima on melkoinen ja Kiina on vallattomista teorioistasi huolimatta sijoittanut Afrikkaan ja näiden maiden talous nousee.

Mikä on radikaali-islam?

Petteri Hiienkoski

Eipä ole mitään markkinavoimien "näkymätöntä kättä" joka automaattisesti jakaisi hyvinvointia kaikille. Sorry vaan.

Markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä. Sen takia tarvitaan ohjausta, ts. sosiaalista ja ekologista markkinataloutta.

Kiinalaisten suuryritykset harjoittavat Kiinassa ja Afrikassakin samaa riistoa kuin länsimaisetkin. Kenties vielä karseampaakin hyväksikäyttöä, koska Kiinassa ei ole vapaata mediaa, joka osoittaisi näitä tapauksia kiinalaisyleisölle, kuten länsimaiden media tekee länsimaiselle yleisölle. Kiinassa ei ole kuluttajaliikettä.

Radikaali islam tarkoittaa ääri-islamistista väkivaltaista liikehdintaa, jihadismia, jota edustavat esim. Isis, Boko Haram ja Al Quida.

Esa Niemi

Petteri:
"Eipä ole mitään markkinavoimien "näkymätöntä kättä" joka automaattisesti jakaisi hyvinvointia kaikille. Sorry vaan.

Markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä. Sen takia tarvitaan ohjausta, ts. sosiaalista ja ekologista markkinataloutta."

Mikään ei ole varmasti täydellinen järjestelmä, joka takaa kaikille hyvinvointia. Kehitysapu nykyisellään yksi heikoimmin ja se voi nimenomaa estää kehitystä ja yhteiskuntajärjestyksen muodostumista.

Markkinatalousmaat maksavat kehitysavun ja markkintalousmaissa kehitys ja hyvinvointi on pisimmällä. Kerro mikä olisi markkinataloutta tehokkaampi tapa levittää kehitystä, hyvinvointia ja vaurautta?

Petteri:
"Kiinalaisten suuryritykset harjoittavat Kiinassa ja Afrikassakin samaa riistoa kuin länsimaisetkin. Kenties vielä karseampaakin hyväksikäyttöä, koska Kiinassa ei ole vapaata mediaa, joka osoittaisi näitä tapauksia kiinalaisyleisölle, kuten länsimaiden media tekee länsimaiselle yleisölle. Kiinassa ei ole kuluttajaliikettä."

Markkinatalous nosti 400 miljoonaa ihmistä Kiinassa äärimmäisestä köyhyydestä keskiluokkaan. Arvioidaan, että 400 miljoonaa uutta ihmistä nousee keskiluokkaan seuraavan 15 vuoden aikana. Intia ja muut maat. Esimerkkejä on paljon. Kyllä ahneutta on, mutta ahneus levittää vaurautta kuitenkin ympärilleen ja esim. Angola nousi jaloilleen kiinalaisten sijoitusten myötä ja tuki mm. entistä siirtomaaisäntäänsä Portugalia tämän pankkikriisin aikana.

Kiinan sijoitukset ovat nostaneet talouksia ja sitoneet ihmisiä riippuvaiseksi toisistaan eikä sotiminen kiinnosta kuten aiemmin.

Petteri:
"Radikaali islam tarkoittaa ääri-islamistista väkivaltaista liikehdintaa, jihadismia, jota edustavat esim. Isis, Boko Haram ja Al Quida."

Edustaako profeetta Muhammed radikaali-islamia/ ääri-islamia, joka on tunnetusti muslimien suuri esikuva?

Petteri Hiienkoski

Olen sosiaalisen ja ekologisen markkinatalouden kannalla. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioiden tulee käyttää (yksin ja yhdessä) ohjauskeinojaan, joilla hallitsemattoman markkinatalouden, ahneuden epäkohtia rajoitetaan.

Kehitysyhteistyön tulee ensisijaisesti vahvistaa kehitysmaiden paikallisen elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Sen tulisi myös tukea ilmastonsuojelun tavoitteita.

Kehitysavun historiaan mahtuu epäonnistuneita projekteja. Tiedossani ei ole sellaista minkä perusteella olisi perusteita väittää, että kehitysyhteistyö yleisesti ottaen estäisi kehitystä ja yhteiskuntarakenteiden vahvistamista.

Olkoonkin että Kiinan ja Intian talouskasvu on tuottanut niille absoluuttisesti mitattuna vaurautta, en olisi niin optimistinen sen autuaallisuudesta. Toistaiseksi kasvu on tapahtunut pitkälti ympäristön kustannuksella eikä vauraus ole jakaantunut tasaisesti. Kehitystä on toteutettu lyhytnäköisesti sekä ihmisiä että ympäristöä alistamalla ja riistämällä.

Kiinassa ruokapula ja aliravitsemus on ilmeisesti tosin saatu poistetuiksi. Lukumääriin köyhien määrän valtavasta vähenemisestä kannattaa silti suhtautua suurella varauksella. Kiina on totalitaristinen valtio, jonka hallitus propagoi saavutuksiaan ja kieltää epäkohtia paljon enemmän kuin länsimaiden hallitukset. Köyhyys etenkin Kiinan tapauksessa on myös määrittelykysymys.

Kun Kiinan maaseutuväestö, joka vielä 1970-80 eleli maataloudessa ja osin rahatalouden ulkopuolella, määritellään äärimmäisen köyhäksi tulojen pienuuden takia, heidän määränsä ennen Dengin kautta oli tietenkin suuri. Mutta pienelläkin tultiin maalla paremmin toimeen kuin kaupungeissa.

Kun väestö on teollistumisen myötä siirtyi kaupunkeihin palkkatyöhön, on selvää, että kaupunkien palkkatyössä on absoluuttisesti mitattuna ansaittu enemmän rahaa kuin maaseudulla. Tämä rahan määrä ei kuitenkaan kerro sitä, mitä rahalla kulloinkin saa kaupungeissa. Hintataso siellä on korkeampi ja noussut ja pakkatyöntekijä riippuvaisempi rahasta kuin maataloudessa elävä.

Köyhyyden määrän arvioinnissa tulisikin ottaa huomioon maataloudessa elävien taloudellisen aseman ja elinolosuhteiden muutos. Samoin tulisi huomioida rahataloudessa olevien palkkatyöläisten taloudellisen aseman ja eliolosuhteiden muutos.

Kuinka monen palkkatyöläisen elinolot kaupungeissa ovat parantuneet ja suhteellinen ostovoima kaupungeissa kasvanut? Epäilemättä teollistuminen on synnyttänyt kaupunkeihin ääriköyhälistönsä. Siltä puuttuu sekin mikä maataloudessa elävillä vielä oli. Todennäköisesti tämän väestön määrä tulee kasvun hidastumisen myötä kasvamaan.

Koska tämä väestö on riippuvainen rahasta eikä sitä voi sitoa riisipelloille ja kun vielä kuilu Kiinan rikkaiden ja köyhien välillä on valtava, odotettavissa on suuria sosiaalisia ongelmia ja ristiriitoja...

Ilmeisesti maaseudulle jääneiden ostovoima on teollistumisen ja hintatason nousun myötä vähentynyt: sekä suhteellinen että absoluuttinen köyhyys on siellä kasvanut.

Kysymys suhteellisen ja tosiasiallisen köyhyyden määrästä onkin vallan eri asia kuin absoluuttisten tulojen määrän kasvu.

Intiassakin keskiluokka ja upporikkaiden määrä ovat tosin kasvaneet, mutta suuren massan köyhyyttä se ei ole helpottanut. Ilmeisesti jopa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elintaso on useissa maissa korkeampi kuin Intiassa.

--

Mitä tulee Angolaan, lähes 30-vuotisen sisällissodan jälkeen talous kasvoi vahvasti vuosina 2002–2008. Kasvu perustui kuitenkin paljolti öljyn vientiin, kuten talouskasvu Venäjälläkin.

Kun Angola ja muut Portugalin entisistä siirtomaista sijoittivat entiseen emämaahansa sen kärsiessä velkakriisista, ei se ollut hyväntekeväisyyttä. Kyse oli sijoituksista valtionyhtiöihin, mikä johtui osaltaan siitä, että niiden kannatti tukea tärkeää kauppakumppiaan.

Angola pidetään esimerkkinä siitä, ettei se osannut hyödyntää nopeaa talouskasvuaan viisasti. Pääkaupunki Luanda on arvioitu maailman kalleimmaksi kaupungiksi. Köyhyys on öljy- ja timanttivaroista huolimatta laajaa ja tuloerot jyrkät.

Angola kamppailee talousvaikeuksien kanssa ja siellä toivotaan portugalilaisyritysten sijoituksia. Kiina on maan tärkein öljyn ostaja.
Kun Kiina on lainoittanut Angolan valtion öljy-yhtiötä, ei sekään ole tehnyt sitä hyväntekeväisyydestä.

--
Muhammed edustaa joillekin radikaali-islamia/ääri-islamia. Islamissa on kuitenkin useita eri suuntauksia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset