Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Hallitus ei paranna Suomen vaan työnantajien taloutta

  • Juha Sipilän hallitus (kesk) ajaa työnantajien asiaa pakkolailla (Kuva Petteri Paalasmaa/US).
    Juha Sipilän hallitus (kesk) ajaa työnantajien asiaa pakkolailla (Kuva Petteri Paalasmaa/US).
  • Työnantajien voittoja lisätään palkansaajien kustannuksella. Timo Soini on salkkuunsa tyytyväinen. (Kuva Petteri Paalasmaa/US)
    Työnantajien voittoja lisätään palkansaajien kustannuksella. Timo Soini on salkkuunsa tyytyväinen. (Kuva Petteri Paalasmaa/US)

 

Hallituksen esitykset toimista kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi tulivat yllätyksenä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ennätti yhteiskuntasopimuksen kaaduttua jo ilmoittamaan, ettei hallitus olisikaan toteuttamassa toimia, joilla se työmarkkinajärjestöjä uhkasi siinä tapauksessa, ettei sopimusta syntyisi.

En epäile, ettei hallituksessa olisi vilpitöntä halua parantaa Suomen taloutta. Epäilen kuitenkin, etteivät talouden ongelmat johdu ensisijassa heikosta kustannuskilpailukyvystä, mihin hallitus näyttää hirttäytyneen.

Mistä talouden ongelmat johtuvat?

Ongelmat johtuvat lähinnä elinkeinoelämän rakennemuutoksesta ja perinteisen vientialueen taantumasta. Vientiä rasittaa etenkin se, että idänkauppa on EU-pakotteiden takia tyrehtynyt eikä vastaavia vientikohteita ole tuotteille löytynyt. Poliittisista syistä tätä ei haluttaisi myöntää.

Paljon puhuttu rakennemuutos tarkoittaa sitä, että raskasta teollisuutta on siirtynyt Kiinaan, Intiaan ja muihin kehittyviin maihin. Niissä riittää edullisia raaka-aineita, työvoimakustannukset ovat alhaiset eikä kustannuksia lisäävää ympäristönsuojelullista sääntelyä ole kuten länsimaissa. Luulisi hallituksessa ymmärrettävän, ettei Suomi voi kustannuksissa kilpailla halpatyövoimamaiden kanssa.

Elinkeinorakenne on muuttunut ja muuttuu. Suuret teollisuustyöpaikat ovat vähentyneet ja vähenevät. Pienet palveluyritykset ovat lisääntyneet ja lisääntyvät. Monet näistä ovat teknologia-alan yrityksiä, ja monet toimivat perinteisillä vientiteollisuusaloilla.

Suomen kilpailuetuna on edelleen korkea asiantuntemus. Se perustuu korkeaan koulutusasteeseen. Sen tulevaisuus tosin näyttää entistä heikommalta hallituksen koulutusleikkausten takia.

Palvelualan yrityksillä kustannukset muodostuvat lähinnä henkilöstömenoista. Niiden vientimahdollisuuksia ei rajoita niinkään heikko kustannuskilpailukyky kuin uusien vientimarkkinoiden löytäminen. Yleisesti ottaen suomalaista osaamista ulkomailla arvostetaan ja sitä ostetaan: esteenä ei ole liian korkea hinta.

Erityishaasteena on markkinointi. Pienten palveluyritysten resurssit siihen ovat ratkaisevasti heikommat kuin suurten teollisuusyritysten. Vientiponnisteluissaan keskenäänkin kilpailevien yritysten kannattaisi tehdä yhteistyötä sekä kehittää yhteisiä palvelukonsortioita. Lähtökohtana tulisi olla asiakaskeskeisyys: asiakkaan tarpeita vastaavien palvelu- ja tuotekokonaisuuksien tarjoaminen. Näihin asioihin hallituksen esityksillä ei ole vaikutusta.

Miten hallituksen kilpailukykypaketti vaikuttaa talouteen?

Jos hallituksen esittämää pakettia arvioi mainittua taustaa vasten, siihen sisältyy sekä hyvää että vähemmän hyvää. Kuten tunnettua, hallitus ei voi lisätä työpaikkoja eikä vientiä, vaan ainoastaan luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle niiden lisäämiseksi. Olennaista on se, mikä on hallituksen esittämien toimien kokonaisvaikutus.

Hallituksen päätavoite on alentaa työvoimakustannuksia. Sen toteutumisesta ei ole epäilystä.

Työnantajan ja naistyöntekijöiden kannalta hyvää on se, että perhevapaakustannuksia hyvitetään työnantajille. Se, miten tämä vaikuttaa työllisyystilanteeseen, on toinen asia. Siihen se hyvä pienpalkkaisten naisten osalta sitten jääkin.

Työnantajan sotu-maksun alentaminen on turvallinen keino alentaa työvoimakustannuksia: se ei heikenne palkansaajien ostovoimaa, mutta on sellaisenaan riittämätön.

Toinenkin pääpiirre hallituksen esittämissä toimissa on selvä: se lisää työaikaa. Kysymyksessä on tulonsiirto palkansaajilta työnantajille.

Alexander Stubbin kokoomuksen, samoin kuin keskustan markkinaliberaalin siiven, rahoittajien kädenjälki näkyy kirkkaasti. Näyttää siltä kuin hallitusvaltaa käytettäisiin häikäilemättömästi suuryritysten ja niiden omistajien ja optiojohtajien voitontavoittelun välikappaleena.

Työnantajalle jää käteen enemmän rahaa. Voitot lisääntyvät myös, jos – ja vain jos – pidentyvä työaika lisää myyntiä. Se edellyttää kuitenkin sitä, että tuotteelle tai palvelulle on kysyntää.

Tulonsiirto työnantajille toteutetaan ensisijassa palkansaajien kustannuksella. Työntekijä joutuu entisellä tai entistäkin pienemmällä palkalla tekemään entistä enemmän töitä. Lisäksi häntä rankaistaan taloudellisesti siitä, jos hän sairastaa. Joko menet sairaana töihin tai vähennät perheesi menoja, jos sairastut.

Vaikka Timo Soinin johtamien perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on paljon palkansaajia, puolue näyttää hallitusvaltaan päästyään unohtaneen tämänkin osan kannattajistaan.

Pienenevät tulot ja lisääntyvä työaika vaikuttavat palkansaajien kulutuskäyttäytymiseen. Kotimainen kulutuskysyntä – joka toistaiseksi on pitänyt talouden pyörät pyörimässä – heikkenee. Kun kysyntä heikkenee, yritysten myynti laskee ja tarve henkilöstön vähentämiseen kasvaa.

Palkansaajien työehtojen heikentäminen saattaa vientialalla toimivissa palveluyrityksissä johtaa korkeakoulutetun työvoiman maastapakoon. Kilpailijamaissa maksetaan yleensä paremmin.

Ratkaisevaa on se, mihin työnantajat käyttävät kasvavat voittonsa. Vaikka hallituksen esitykset alentavat työvoimakustannuksia, niihin ei sisälly mitään, mikä kannustaisi investoimaan tai palkkaamaan lisää väkeä.

Yritysten varovaisuutta toiminnan laajentamiseen lisää se, että kotimainenkin kysyntä uhkaa hallituksen toimien takia heikentyä. Tällöin voitot lisätään yritysten taseisiin tai jaetaan osinkoina omistajille. Näin lienee tapahtunut viime vaalikaudella hallituksen toteuttaman yhteisöveron alennuksen seurauksena.

Mitä hallituksen pitäisi tehdä?

Hallituksen esittämä paketti ei sellaisenaan paranna Suomen taloutta vaan heikentää sitä.

Tarvittaisiin vielä esimerkiksi Viron mallin mukainen yritysverouudistus, joka kannustaisi investointeihin, sekä palkkaverojen alennus, joka varmistaisi sen, ettei kotimainen kysyntä romahda.

Lisäksi pitäisi lisätä työllistämisen kynnystä madaltavia toimia – ilman että ne heikentävät palkansaajien asemaa.

Kokonaan toinen asia on se, miten hallituksen nyt esittämät toimet vaikuttavat yhteiskuntarauhaan ja tuleviin työmarkkinaneuvotteluihin ja millaisia taloudellisia vaikutuksia niillä on. Tuskin kovin myönteisiä.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Pitäisikö sitten "yhteiskuntarauhan" nimissä jälleen sortua ay-liikkeen härkäpäisyyden edessä ja ottaa rahat vähäosaisilta. Todellisuudessa tässä maassa on kyllä kaikkialta muualta leikattu ja vaadittu lisää, mutta ei tuolta mafialta.

On korkea aika että myös työssäkäyvät osallistuvat talkoisiin. Vielä kun saisimme edes ay-liikkeen jäsenmaksun verovähennysoikeuden pois niin sieltä saataisiin merkittävä parannus julkiseen talouteen.

Petteri Hiienkoski

Palkansaajat ovat 1990-luvun lamasta lähtien tehneet entistä enemmän töitä entistä niukemmilla resurseilla.

Eikä siinä mitään, vaikka palkansaajat uhraisivat enemmänkin yhteisen hyvinvoinnin eteen. Moni luopuisi mieluusti ansioistaan, jos tietäisi, että siitä todella olisi hyötyä yhteiskunnalle.

Hallituksen esityksissä ei kuitenkaan ole kysymys siitä. Se on yksinkertaisesti tulonsiirto työnantajille. Se toteutetaan pääasiassa palkansaajien kustannuksella.

Lisäksi tilanne ikävä kyllä on se, että esitetty paketti tuskin taloutta korjaa. Päin vastoin.

Se, että hallitus nyt ryhtyy riistämään palkansaajaa pakkokeinoin, loukkaa sopimusyhteiskunnan periaatteita vastaan. Toimet voivat olla muodollisesti lain mukaisia mutta ovatko ne sitä moraalisesti? "Työmies on palkkansa ansainnut."

Vapaaehtoisesti on jokaisella oikeus luopua siitä, mitä on työllään ansainnut. Työantaja ja työntekijä voivat siitä vapaasti sopia. Jos osa sopimusperustasta pakkotoimin muutetaan muuttuu myös asetelma työmarkkinoilla.

Toni Lahtinen

Valtion on Suomen suurin työnantaja, joten siinä mielessä työnantajan aseman parantaminen varmasti parantaa myös valtion asemaa.

Esitetyt muutokset ovat kovia, mutta pakko on myös jotain tehdä, kun talous on kuralla vuodesta toiseen. Turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu luo myös lisää paineita valtiontaloudelle. Jos mitään ei tehdä, Kreikan kohtalo on myös meillä edessä. En sano, että kaikki mitä on tehty on järkevää/oikein, mutta ainakin jotain yritetää, ja sekin on tässä tilanteessa parempi kuin vain olla ja odottaa.

Petteri Hiienkoski

Eiköhän kaikki ole yhtä mieltä, että talous tulee saada kuntoon.

Eikä se mielestäni riitä, että "ainakin jotain yritetään". Täytyisihän siinä jokin tolkku olla.

Tällä hetkellä epäilyttää, onkohan ihan kaikkien ministerisherrojen tarkoituskaan saada taloutta kuntoon. Nyt esitetyillä toimilla se tuskin onnistuu.

Sen sijaan näyttää siltä, että taloudellista tilannetta käytetään verukkeena yksityiselle ahneudelle - siis sille, että työnantajat kahmivat vain entistä suurempia voittoja, pistävät väkeä pihalle kuten tähänkin asti, nostavat bonuksiaan ja maksavat omistajilleen korkeampia osinkoja.

Hallituksen esityksessä ei ole mitään mikä ohjaisi yrityksiä toimimaan toisin.

Mitä tulee valtioon työnantajana, harvalla kai lukee palkkalaskelmallassaan "valtio". Eiköhän yksityinen sektori sentään ole volyymiltaan aika paljon suurempi työnantajana kuin valtio...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Olisiko elintasokustannusten, asuinkustannusten ja terveyskustannusten alentaminen, tehostaminen ja järkeistäminen keino maddaltaa kynnystä työllistyä sen sijaan että leikattaisiin perusturvaa joka on eurooppakomission mukaan liian alhainen. Voisi lisätä myös progressiivisen perustulon käyttöön otto asteittain järjestyksessä opiskelijat, työkyvyttömät, eläkeläiset ja työttömät. Lisäksi siirtyminen yhdenluukun taktiikkaan kelan, sossun ja työkkärin osalta sekä niiden palvelujen yksinkertaistaminen mm digitalisoitumalla ja vähentämällä päällekkäistä työtä. Koulutukseen ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset tulisi unohtaa, sen sijaan tehdään säästöjä tehostamalla ja kehittämällä.

Petteri Hiienkoski

Eräs ongelma, mikä kasvattaa terveydenhuoltokustannuksia on palveluiden yksityistäminen ja julkinen tuki yksityisille, kun samaan aikaan kuitenkin ylläpidämme julkista terveydenhuoltoverkostoa. Julkisin varoin tuetaan yksityisiä, jotka näivettävät julkista palvelua. Kun julkinen palvelu sitten lopetetaan yksityinen pääsee hallitsevaan markkina-asemaan ja hinnoittelemaan palvelut mielensä mukaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Pitää varoa ettei sama tilanne pääse hiipimään perus- ja ammatilliseen opetukseen. Terveyden huolto on kohta varmaan jo menetetty.

Jouni Peltoniemi

Hyvä analyysi, mutta osuikohan sittenkään ihan kohdalleen?
Mielestäni edes useimmat työnantajat eivät tästä hyödy kysynnän laskiessa nopeammin kuin yrityksen velat.

Ainoa varma hyötyjä on isorikassijoittaja, joka voi rauhassa kuunnella tuulen huminaa ja katsella pankkitilin arvon kasvua, ja valmistautua ostamaan pilkkahinnalla kansallisomaisuutta, kaatuvia yrityksiä, yksityistettäviä toimintoja ja pakkomyytäviä asuntoja.

Petteri Hiienkoski

Niinpä. Tarkoittanet että palkansaajien ostovoima laskee siinä määrin että se vaikuttaa kotimaiseen kysyntään alentavasti.

Työnantajille jää tästä operaatiosta selvästikin ylijäämää mutta se on toinen kysymys mitä sillä ylijäämällä tehdää.

Yksityisten kohdalla oletettavasti käy, kuten esitit. Julkisella puolella säästöä periaatteessa tulee, jos valtio ja kunnat leikkaavat vastaavasti budjettejaan.

Mutta kun otetaan huomioon kotimaisen kysynnän lasku tilanne ei olekaan enää sama...yksityispuolella kysynnän lasku tietää työttömyyttä, mikä taas kasvattaa julkisia menoja.

Ellei ostovoimaa saada parannettua, joudutaan kurjistumisen kierteeseen. Sen takia palkkaveron alennus olisi kompensoinut tilannetta.

Tämä vielä teoretisointia sillä työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut kuuluvat terveeseen markkinatalouteen, jossa asioille määritellään hinta.

Jos hallitus tämän paketin aikoo runnoa läpi, todennäköisesti, että palkkavaatimukset tulevat nousemaan rajusti sen jälkeen kun hallituksen tekemien ratkaisujen kustannusvaikutukset on ensin laskettu.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ellei ostovoimaa saada parannettua, joudutaan kurjistumisen kierteeseen. Sen takia palkkaveron alennus olisi kompensoinut tilannetta."

Jos ostovoimaa ei saada parannettua sillä tavalla että vienti vetää ja tuloja tulee maahan sitä kautta, niin ainoaksi keinoksi lisätä kulutusta jää valtion velanotto ulkomailta, mikä tie on jo pian kuljettu katkeraan loppuun.

Ainut keino selvitä tästä suosta on pienentää vientiteollisuuden kustannuksia, mikä valitettavasti merkitsee vyön kiristystä koko Suomessa.

Emme nouse tästä suosta toinen toistemme paitoja pesemällä, koska halvemmaksi tulee pesettää paidatkin ulkomailla.

Ainut keino on saada vienti kannattavaksi. Ellei paperikoneet ja loistoristeilijät ja ökymersut mene kaupaksi, niin syytä on ryhtyä kilpailemaan muillakin aloilla, muussa tapauksessa suomalaiset joutuvat vielä nöyrtymään muiden maiden asukkaiden paitojen pesijöiksi, sillä rahalla mitä siitä maksetaan, henkensä pitimiksi.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista.

Tämä devalvaatioidea, olipa sisäinen tai ulkoinen, ei taida oikein enää tepsiä edes teoriassa, kuten ennen.

Teollisuudessa, joka on edelleen vientivoittoista, työntekijöiden osuus on kuitenkin pudonnut devalvaatioajalta 30 %:sta 20 %:iin, kun taas palvelualoilla työskentelevien osuus kasvanut 60 %:sta 70 %:iin. Muistaakseni lähemmäs 100 000 työpaikkaa on teollisuudesta menetetty.

Maailma on muuttunut eikä Suomi pysty kilpilemaan haltatuotantomaiden kanssa. Teollisuustuotteiden hintaa tuskin voidaan laskea niin alas.
Tuskinpa hallituksessakaan sellaista kuvitellaan. Volyymiltaan teollisuustuotantokaan ei ole vuosikausiin ole ollut sitä, mitä devalvaatioajalla. Vanhat lääkkeet eivät tepsi.

Elintarviketeollisuuden lama nähdäkseni johtuu Venäjän kaupan tyrehtymisestä eikä niinkään siitä, etteivät tuotteet olisi kilpailukykyisiä. Uusia markkinoita ei kädenkäänteessä löydy.

Palveluyrityksiä, mm. perinteisten teollisuusalojen ohessa, on vientialoilla mutta paljon enemmänkin voisi olla. Vientimarkkinoiden löytäminen pienille palveluyrityksillä on haaste, jota työvoimakustannusten laskeminen ei suoranaisesti auta. Hintataso ei nähdkseni tässä ole se ongelma: kilpailija maissa maksetaan paremmin.

Ymmärtääkseni ongelmana on paitsi markkinoinnin heikkous, mikä liittyy osittan pieneen yrityskokoon ja pääomien niukkuuteen. Tähän voisi siis auttaa yrityskokojen suurentaminen. Tarvittaisiin siis sijoittajia ja riskinottoa.

Mielestäni verotusta tulisi muuttaa tavalla, joka houkuttelisi sijoittamaan yrityksiin ja sen lisäksi yritysverotusta tulisi muuttaa investointeja suosivaksi. Nämä olisivat tärkeimpi toimia, joihin tulisi ryhtyä.

Hallituksen esittämät toimet toteutuessaan johtasivat kotimaisen kulutuskysynnän laskuun siinä määrin, ettei vientisektorilla mahdollisesti toteutettavilla hinnan alennuksilla (mitään takeita alennuksista ei ole) ole siihen verrattuna merkitystä.

Kotimaisen kysynynnän onneksi hallituksen esittämät toimet johtanevat siihen, että se osa työvoimakustannusten keventämisestä, minkä hallitus aikoo toteuttaa palkansaajien kustannuksella, korjataan seuraavissa tuloneuvotteluissa korkojen kera. Mutta mikä valitettavinta, tähän päälle mitä todennäköisimmin tulee myös työtaisteluita - kielteisine kustannusvaikutuksineen.

Jos aidosti haluttasiin alentaa työvoimakustannuksia palkansaajien kustannuksella pitäisi olla päivänselvää, että se kannattaa silloin tehdä heidän kanssaan neuvotellen.

Mielestäni järkevin keino olisi ollut hallituksen vierastamassa kolmikannassa reilusti sopia palkan alennuksista kompensoimalla menetys palkkaveron alennuksella. Tämä varmaan olisi edellyttänyt lisävelonottoa, mutta palkkakustannukset olisivat selkeästi alentuneet eikä ostovoimakaan olisi laskenut.

Mutta miten työvoimakustannusten aleneminen saadaan siirtymään hintoihin onkin sitten se tärkeämpi kysymys.

Toimituksen poiminnat