Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Markkinataloudesta komentotalouteen?

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) perusporvarihallituksen niin sanotun kilpailukykypaketin esitykset edustavat onnetonta yritystä harjoittaa esiteollisen ajan komentotaloutta maailmassa, jossa markkinatalous ja demokratia aika päiviä sitten ovat jättäneet sellaisen taakseen.

Sopimukset työehdoista valtiosta riippumattomien ammattiliittojen ja työnantajien välillä ovat olennainen osa tervettä markkinataloutta. Työmarkkinaneuvotteluissa osapuolet – yksinkertaisesti ilmaistuna – sopivat työn minimihinnasta vallitsevassa markkinatilanteessa. 

Valtiosta riippumattomat ammattiliitot kuuluvat olennaisena osana demokraattiseen yhteiskuntaan. Totalitaarisissa yhteiskunnissa niille sen sijaan ei ole sijaa.

Palkansaajien oikeus järjestäytyä ja puolustaa oikeuksiaan ammattiliittojensa kautta – mukaan lukien lakko-oikeus – sekä vapaasti sopia työehdoista työnantajan kanssa kuuluu demokratiaan. Yritykset rajoittaa näitä oikeuksia kohdistuvat demokraattisia perusoikeuksia vastaan.

Ottamatta kantaa siihen, ovatko hallituksen esitykset esimerkiksi Suomen kansainvälisten sitoumusten tai perustuslain vastaisia, ne joka tapauksessa määräävät työehdoista, joista sopiminen demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluu työmarkkinaosapuolille.

Puuttuessaan työmarkkinoihin hallitus lisäksi asettuu yksiselitteisesti toisen osapuolen kannalle. Se käyttää sinänsä demokraattisin keinoin saamaansa valtiovaltaa välineenään ajaakseen yksipuolisesti vahvemman eli työnantajan taloudellista etua.

Toteutuessaan esitykset eivät ainoastaan horjuta vaan jopa mullistavat työmarkkinoilla vallinnutta tasapainoa. Ne määrittelevät uudestaan puitteet, joissa työehdoista neuvotellaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että palkansaajia edustavat ammattiliitot joutuvat määrittelemään toimille hinnan. Tämä hinta epäilemättä lisätään nykyiseen palkkatasoon, ellei työnantaja suostu suoraan palauttamaan hallituksen heikentämiä työehtoja takaisin.

Ammattiliitto esimerkiksi laskee kuinka paljon työntekijä keskimäärin menettää ansioitaan sairauspoissaolojen takia. Tämä menetys tulee silloin huomioida hänen palkassaan.

Hallituksen toimet siis siirtävät tulevien työehtosopimusneuvottelujen lähtötasoa olennaisesti korkeammalle. Se ei tietenkään tapahdu automaattisesti vaan edellyttää sopimista. Tämän lisäksi tulevat neuvottelut yleisistä palkankorotuksista.

Koska hallitus esityksillään siirtää kehityksen pyörää taaksepäin, palkansaajat joutuvat ammattiliittojensa välityksellä yhdessä työnantajien kanssa neuvottelemaan sellaisista asioista, joista ei muuten olisi tarvinnut neuvotella.

Käytännössä työmarkkinaneuvottelut siis monimutkaistuvat, koska sovittavaa on aiempaa enemmän. Todennäköisesti myös sopimukseen pääseminen vaikeutuu, valitettavasti ilmeisesti myös lakot ja työnseisaukset.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna hallituksen yritys harjoittaa komentotaloutta muistuttaa hölmöläisten peiton jatkamista.

Vetoankin Suomen hallitukseen ja kansanedustajiin, että yhteiskunnallisen vastakkainasettelun kärjistämisen sijasta tehtäisiin yhteistyötä, luotettaisiin työmarkkinaosapuolten haluun ja kykyyn tehdä vastuullisia ratkaisuja yhteisen isänmaamme hyväksi, kannustettaisiin heitä siihen ja annettaisi työrauha. En jaksa uskoa, että Suomen taloutta saadaan kuntoon ilman yhteisvastuuta ja yhteistyötä työelämän kaikilla tasoilla.

Sopiminen ei aina ole helppoa. Se vaati usein kärsivällisyyttä mutta on kuitenkin kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin jatkuvat erimielisyydet ja riidat.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Kunhan saan jatkossakin sopia omasta palkastani ja muista ehdoista työnantajani kanssa, oli se sitten ali tai yli näiden muiden sopijoiden, mikäpä jottei?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Lakko-oikeus olisi OK, jos työnantajalla olisi oikeus erottaa lakkoilevat duunarit ja palkata tilalle sellaiset joille työ kelpaa. Nykyisen kaltainen lakko-oikeus on epädemokraattinen tapa kiristää työnantajaa ja haitata yhteiskunnan toimintoja.

Petteri Hiienkoski

Palkansaajat ovat työsuhdeasetelmissa lähtökohtaisesti aina heikoilla. Lakko on viimekätisiä, äärimmäisiä keinoja yrittää vaikuttaa oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi ja epäkohtien korjaamiseksi.

Tuskinpa kovin moni palkansaajista, ainakaan pienituloisista, mielellään ryhtyy lakkoilemaan, koska se merkitsee aina paitsi ansionmenetystä myös ilmapiirin koventumista ja haittaa ylipäätään työpaikkaa, jossa hän on töissä.

Valitettavasti kaikki työnantajat eivät halua tai kykene hoitaa asioita sopien ja neuvotellen. Sen takia lakko-oikeutta tarvitaan.

Suomi on pieni maa. Itsenäisyytemme historiasta pitäisi olla opittu jotain: vastakkainasettelulla emme menesty vaan tuhoamme toisemme, mutta yhteistyöllä selviämme ylivoimaisistakin haasteista.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on yhteistyön ja sopimisen yhteiskunta. Mielestäni se ei ole syynä Suomen taulouden ongelmiin mutta voi olla keskeinen osa niiden ratkaisua.

Toimituksen poiminnat