Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Miksi hallitus sumuttaa suomalaisia?

Perusporvarihallitus näyttää johtavan suomalaisia harhaan uskotellessaan, että palkansaajiin sen kohdistamat yksipuoliset työehtojen heikennykset ja tulonsiirrot työantajille parantaisivat maamme kilpailukykyä, työllisyyttä ja taloudellista asemaa.

Yhteisen isänmaamme kannalta valitettavaa on se, että niin sanotun yhteiskuntasopimuksen valmistelussa hallitus näytti hirttäytyneen keinoihin, toisin sanoen vaatimaan työajan pidennystä, sen sijaan, että se olisi sitoutunut työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteisiin tavoitteisiin vientikilpailukyvyn, työn tuottavuuden ja työllisyyden parantamiseksi.

Vaikeatkin taloudelliset uhraukset olisivat hyväksyttävissä, jos ne olisivat mielekkäitä Suomen talouden kannalta. Valitettavasti hallituksen esittämät toimet eivät sitä ole.

Hallitus ja sen tukijat tuntuvat unohtaneen, että palkansaajat, joita nyt halveksutaan muka kohtuuttomista etuuksista, epäsolidaarisuudesta ja ties mistä, ovat niitä ihmisiä, jotka työllään pyörittävät tätä maata: hoitavat lapsia, opettavat, kouluttavat, siivoavat, tiskaavat, valmistavat ruokaa, ajavat bussia, piirtävät ja rakentavat taloja, siltoja ja teitä, toimittavat uutisia, tekevät radio- ja tv-ohjelmia, arkistoivat tietoja, myyvät, asentavat, huoltavat ja korjaavat koneita ja laitteita, valvovat tehtaita ja hoitavat sairaita ja vanhuksia 24/7, pelastavat ihmisiä tulesta ja vedestä, vartioivat ja partioivat öisin ja viikonloppuisin, jouluisinkin, kun muut ovat perheidensä kanssa jne. 

Hallituksen esittämien toimien toteutuessa monet heistä pakotetaan menemään sairaanakin töihin voidakseen elättää itseään ja perhettään. Miten tämä parantaa yksinyrittäjän asemaa, vaikka hänkin saattaa joutua näin tekemään? Raskasta vuorotyötä viikonloppuisin ja sunnuntaisin tekevien palkansaajien mahdollisuudet itsensä ja perheensä elättämiseen käyvät entistä vaikeammiksi. Tämäkö auttaa heitä jaksamaan entistä kauemmin työelämässä?

Isäni työskenteli vuosia yrittäjänä, itsekin olen yhtiön perustanut (vaikka sittemmin olen päätynyt palkolliseksi) ja tunnen lukuisia yrittäjiä. En kuitenkaan ymmärrä vastakkainasettelua yrittäjien ja palkansaajien välillä, jota nykyhallituksen aikana luodaan ja levitetään. Lisäksi tietoisesti sekoitetaan toisiinsa suuryritykset ja pienyritykset, vaikka yleisesti näiden edut tässäkin tilanteessa todellisuudessa ovat keskenään täysin vastakkaissuuntaisia. 

Erityisen vastenmieliseksi hallituksen sumutuksen tekee se, että toteutuessaan sen toimet ovat myrkkyä yrittäjille – etenkin yksinyrittäjille. Heitä on Suomessa peräti noin 170 000. Se on jopa noin 65 % kaikista yrityksistä. Niissä työskentelee vain yrittäjä yksinään ilman ulkopuolisia työntekijöitä ja ilman, että kukaan yrittäjän perheenjäsenistäkään on yrityksessä työssä.

Kaksi kolmannesta heistä on niin sanottuja itsensätyöllistäjiä. Vain pieni osa on niin sanottuja kasvuyrityksiä, joista joskus voi muodostua myös palkkatyötä muille tarjoavia suuriakin työpaikkoja.

Yksinyrittäjiä työvoimakustannusten alentaminen ei suoranaisesti hyödytä lainkaan. Yrityksille, jotka työllistävät palkansaajia, tulonsiirrosta työnantajille on kuitenkin hyötyä: kannattavuus paranee ja voitot kasvavat.

Hyöty jäänee kuitenkin lyhytaikaiseksi, koska työehtojen heikennykset hinnoitellaan työmarkkinaneuvotteluissa. Jos hallitus olisi suostunut sopimusratkaisuun palkansaajajärjestöjen kanssa, mitään korjausliikettä ei tarvittaisi. 

Ellei hallituksen esittämien toimien kustannusvaikutuksia tuloneuvotteluissa korjata, erityisen kielteiseksi "kilpailukykypaketti" muodostuu kotimaan markkinoilla toimiville yrityksille. Hallituksen toimien arvioidaan näet laskevan ostovoimaa lähes 3,0 %:lla. Ensi vuonna palkansaajalla olisi käytettävissään enimmillään 5 000 euroa vähemmän kulutukseen. Tämä näkyisi kotimaisten tuotteiden ja palveluiden kysynnässä. 

Tämä tuskin lisäisi yritysten intoa investoida hetkellisesti lisääntynyt tuotto toimintansa laajentamiseen, saati lisätyövoiman palkkaamiseen. Niinpä hallituksen toimien takia tapahtuva ansioton arvonnousu todennäköisesti lisätään yritysten taseisiin tai jaetaan osinkoina omistajille, kuten lienee tapahtunut viime vaalikaudella hallituksen toteuttaman yhteisöveroalennuksen seurauksena.

Vaikka hallituksen esitykset alentavat työvoimakustannuksia, olennaista on kuitenkin se, ettei esityksiin sisälly mitään, mikä kannustaisi yrityksiä investoimaan tai palkkaamaan lisää väkeä. Hallituksen väitteet kymmenistä tuhansista uusista työpaikoista ovat vailla reaalisia perusteita ja sen takia suomalaisten harhaanjohtamista.

Hallitukselle tuntuu nyt olevan tärkeintä se, että se tekee päätöksiä, eikä se, mikä on niiden sisältö Suomen talouden kannalta. Hinta, jonka se työmarkkinajärjestelmää murtavista ja taloudellisesti epätarkoituksenmukaisista ratkaisuistaan kansalaisten niskaan sälyttää, uhkaa muodostua kohtalokkaaksi.

Perusporvarihallitus näyttääkin käyttävän suomalaisten kriisitietoisuutta halpamaisesti hyväkseen toteuttaakseen taloustilanteen varjolla agendaa, joilla yhteiskunnan varakkaimman vähemmistön taloudellista asemaa entisestään vahvistetaan – vähävaraisimpien kustannuksella.

Tämän Juha Sipilä (kesk) ja Alexander Stubb (kok), kenties myös Timo Soini (ps), ilmeisesti ovat velkaa puolueidensa rahoittajille. Poliitikkoina heidän tehtävänsä on perustella ratkaisut julkisuudessa ikään kuin ne olisivat välttämätön paha, jolla talous saadaan kuntoon.

Demagogina tunnetulla Soinilla näyttää tässä sysimustassa porvarihallituksessa olevan aivan keskeinen rooli uskotella juuri pienituloisille ja pienyrittäjille, kuinka näillä toimilla muka pelastetaan Suomi. Tämän supliikin hän tunnetusti osaa.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset