Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Mistä Suomen velkaantuminen johtuu?

Suosittu teesi, jonka mukaan elämme yli varojemme, pitää ainakin lyhyellä aikavälillä kutinsa. Se ei kuitenkaan anna tietoa Suomen velkaantumisen syistä.

Velkaantuminen lähti kasvuun vuonna 2008. Pitkälle menevä yksimielisyys vallitsee siitä, että käänne liittyy vuosien 2007–2009 finanssikriisiin, joka alkoi Yhdysvalloista ja levisi pian Eurooppaan.

Maailmantalous ja -kauppa romahtivat vuosina 2008–2009. Sitä seurasi nopea korjausliike, joka saavutti huippunsa vuosina 2010–2011. Korjausliikkeen jälkeen maailmankauppa laski voimakkaasti ja on jäänyt hitaan kasvun uralle.

Suomessa talouden kehitys on seurannut muun Euroopan kehitystä mutta jäänyt sen alapuolelle. Se ei ole palautunut finanssikriisiä edeltävälle tasolle. Tähän yksimielisyys taitaakin loppua.

Perinteisen selityksen mukaan Suomen talous seuraa maailmantalouden suhdanteita eikä siinä "säännössä" ole tapahtunut muutosta ennen eikä jälkeen finanssikriisin. Kun talouskasvu romahti maailmalla, se romahti myös Suomessa; kun kasvu on taas nopeaa maailmalla, se on sitä myös Suomessa.

Tämän selitysmallin mukaan hallitus voi suhdannepolitiikalla pehmentää kielteisiä suhdannevaikutuksia, kuten työttömyyttä ja konkursseja, muttei muuttaa suhdanteita. Se voi luoda edellytyksiä tulevalle kasvulle, muttei saada sitä aikaan.

Kukaan tuskin kokonaan kieltää suhdannetekijöiden vaikutusta. Perinteinen selitys on saanut rinnalleen selityksen, jonka mukaan ongelmat johtuvat rakenteellisista tekijöistä. Sen mukaan taloudessa onkin rakenteellisia ongelmia, minkä takia talous ei kasva toivotulla tavalla.

Nythän talous ja vientikin tosin jo ovat lähteneet kasvuun – toisin kuin pääministeri Juha Sipilä (kesk) tv-puheessaan esitti.

Käsitykset siitä, mikä on suhdanne- ja rakennetekijöiden välinen suhde ongelman selittäjänä, vaihtelevat.  Joidenkin mielestäni näiden tekijöiden erottelu toisistaan ei ole mahdollista eikä edes tarpeen. Toisaalta nekään, jotka myöntävät rakenteellisilla tekijöillä olevan selitysvoimaa, eivät ole yksimielisiä siitä, mitä nämä rakenteelliset syyt ovat.

Runsaasti julkisuutta muun muassa Sipilän tv-puheen takia saaneen selityksen mukaan rakenneongelmana on heikko kilpailukyky. Tätä ei kuitenkaan voida yksiselitteisesti osoittaa. Nekään, jotka myöntävät kilpailukyvyssä olevan ongelmia, eivät ole yksimielisiä siitä, mitä kilpailukyvyllä tarkoitetaan.

Käsitteellä ei näet ole yksiselitteistä sisältöä eikä voida kiistatta osoittaa yhtä tai useampaa tunnuslukua, joka sitä kuvaisi. Edellisen hallituksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) sanoi suoraan: ”Tää kilpailukyky on hyvin hämärä käsite, ja sillä tarkoitetaan milloin mitäkin.”

Käsitteelle on erilaisia määrittelyjä ja sitä voidaan arvioida erilaisin tunnusluvuin. Tästä osoituksena ovat erilaiset valtioiden kilpailukykyvertailut, joita kansainväliset organisaatiot julistavat. Esimerkiksi Maailman talousfoorumin kesällä julkaiseman raportin mukaan Suomi on maailman neljänneksi (!) kilpailukykyisin maa – Sveitsin, Singaporen ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Joidenkin mielestä näillä maavertailuilla ei ole kuin korkeintaan viihdearvo, koska kilpailukyvyllä ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä kansantalouden kanssa. Tätä kantaa edustaa talousnobelisti Paul Krugman, jonka mukaan käsite tarkoittaa vain valtioissa toimivien yritysten kilpailukykyä. Hän pitää kilpailukyky-käsitteen käyttämistä maiden yhteydessä jopa haitallisena.

Kapean tulkinnan mukaan jota esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Sipilän hallitus edustavat Suomen kilpailukyvyn heikkous tarkoittaa heikkoa työn tuottavuutta, jota korkeat yksikkötyökustannukset kuvaavat.

Toisaalta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparannan mukaan Suomen teollisuuden yksikkötyökustannukset suhteessa Saksan teollisuuteen ovat OECD:n tilastotietojen perusteella kahdessa vuodessa enemmän kuin puolittuneet. EK puhuu kaikkien palkansaajien mutta professori Haaparanta vain teollisuuden yksikkötyökustannuksista.

Esimerkiksi PT:n erikoistutkija Pekka Sauramon mukaan Suomen tilannetta on perusteltu "mittareilla, joiden perusteella hintakilpailukyvyn tasosta ei voida sanoa yhtään mitään". Asiaa hänen mielestään paremmin kuvaavilla tunnusluvuilla hän on tehnyt erilaisen päätelmän kuin EK.

– Käytettäessä kilpailukyvyn tasoa kuvaavia mittareita Suomen hintakilpailukykyä ei voida luonnehtia huonoksi, vaikka se onkin heikentynyt vuoden 2000 jälkeen, Sauramo kirjoitti toukokuussa Talous & Yhteiskunta -lehdessä.

Jos ongelmana on työn heikko tuottavuus, sitä voi parantaa reaalisesti esimerkiksi lisäämällä työtahtia ja tehostamalla työtapoja, mihin palkansaajajärjestöt tähtäsivät. Toinen vaihtoehto on parantaa työn tuottavuutta näennäisesti ja laskennallisesti lisäämällä työaikaa tai leikkaamalla palkkoja, mihin Sipilän hallitus tähtää. Nämä ovat ainoat vaihtoehdot, jos ongelmana ovat liian korkeat yksikkötyökustannukset, joita tulee pienentää.

Kilpailukykyvajeelle vaihtoehtoinen rakennetekijä, jolla talouden ongelmaa selitetään, on teollisuuden ja elinkeinorakenteen muutos, joka vaikuttaa etenkin vientisektoriin.

Tämän selityksen mukaan ongelmana on vientisektorin kapeus: kun paperin kysyntä digitalisoitumisen seurauksena on vähentynyt ja Nokian kännykänvalmistus myytiin ulkomaille, vienti supistui sen takia, eikä maailman markkinoille ole saatu tuotteita, jotka täyttäisivät menetyksen.

Viennin kapea-alaisuuden syiksi esitetään vientiyritysten johtajia, jotka eivät ole riittävästi panostaneet tuotekehittelyyn ja markkinointiin uusien tuotteiden saamiseksi markkinoille. Tätä mieltä on ollut esimerkiksi professori Haaparanta, jonka mukaan vientituotteiden kysynnän heikentyminen on johtunut yritysjohdon virheistä ja heikosta myyntiosaamisesta.

Toisaalta osavastuu tästä voidaan lukea myös maan hallituksille, jotka eivät ole ajoissa luoneet riittäviä kannustimia vientiyrityksille.

Suomen talous ei tosin ainakaan vielä ole palannut finanssikriisiä edeltävälle tasolle, mutta eipä ole muunkaan Euroopan talous. Suunta on kuitenkin parempaan päin.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Eero Mattila

Suhdanteieden vaihtelu on yhtä itsestään selvää kuin säätilan vaihtelu. On sulaa hulluutta uskoa jatkuvaan kasvuun - se on luonnonlakien vastaista. Kasvullahan on pitkään luultu, että Suomi pelastetaan. Edellisen hallituksen talousnerot (Katainen ja Urpilainen) uskoivat että höpöttämällä positiivisesti Suomi saadaan takaisin jatkuvan kasvun tielle. Ja tukemalla Kreikkaa vahvistetaan mielikuvaa vahvasta Euroopasta. Euroopassa ei varmaan muita noin uskovaisia poliitikkoja olekaan. Mielikuvat on mielikuvia ja tosiasiat tosiasioita. Mielikuvilla ei voi taloutta ohjata. Se voi toimia mediaan ja äänestäjiin, mutta kansantaloutta pitää ohjata realiteettien pohjalta. Eli yhteiskunnan palvelut sen mukaisiksi kun kansakunnalla on varaa. Jos sitten taas joskus talous lähtee kasvuun ei sitäkään tarvitse heti ulosmitata palveluiden paisuttamiseen. Voisi vaikka hankkia valtion omaisuutta takaisin ja luovuttaa sen tuleville sukupolville.

Petteri Hiienkoski

Eikös se kuitenkin ole niin että talous joko kasvaa tai supistuu?

Lauri Toikka

Eero iskit naulan kantaan.

EU artikkeli; Korruptio Suomessa
1970 luvulla SAK ja SDP aloittivat valtakautenaan
julkisen sectorin korkeimman virkapaikkojen miehittämisen.
Nämä , saatuaan vallan puolestaan täydensivät uusien
keksittyjen virkapaikkojen jaon
SAK ja SDP jäsenkirjojen haltijoilla.
Suomen kansantalouden tilinpidon mukaan julkisen
sectorin palveluksessa on 718 500 henkilöä.
Keskipalkka 38 400 vuodessa.
Palkat 27 590 400 000 Euroa vuodessa.
10% korkeampi kuin samanlaisissa yksityis sectorin
viroissa.
Plus toimistohuoneet,lukemattomat erikoisedut
joita ei julisteta.
Julkisen sectori käyttää 58% tilastokeskuksen mukaan
Suomen Brotto Kansantulosta.
Näin suuri erikoisasemassa oleva yhteisö pitää
Suomessa valtaa koska kaikki politiikot ovat
eduskunnassa neutraalilla äänten menetysten pelosta.
Leikattavaa riittää yllä olevasta ja
hallitus tietää sen.
Ja hallitus ei näe missä syy on Suomen talous
kriisiin?

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Suomen velkaantuminen alkoi, kun alettiin haaveilla yhteisvaluuttaan liittymisestä.

Petteri Hiienkoski

Suomen valtionvelan määrä ei edelleenkään ole sinänsä ongelmallisen suuri. Ongelmaksi sen tekee lähinnä jäsenyys euroalueessa.
"Suomen velkaongelma ennen vapaata pudotusta"
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

"Nobel-palkittu taloustieteilijä Krugman: Suomen ongelma on euro, ei velkaantuminen" (Talous, Helsingin Sanomat 1.6.2015 17:18)

"Epäonnistunut eurohanke tarvitsee ihmeen" (Raimo Sailas, Helsingin Sanomat
Pääkirjoitus 1.9.2015 2:00)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Velkaantumista voidaan selittää osin sitenkin, että v. 2007 jälkeen tähän päivään Suomen viennistä hävisi liki 15 miljardia euroa ja samaan aikaan julkisen sektorin palkkasumma on kasvatettu n. kuudella miljardilla eurolla, vaikka rahaa moiseen ei todellisuudessa olisi ollut. V. 2007 jälkeen olemattoman talouskasvun ja tuottavuuden aikana julkisen sektorin palkkasumma on kasvanut 24 %, kun samaan aikaan sitä rahoittavan yritysten makasamien palkkojen summa on kasvanut alle 7 %.

Nykyinen hyvinvointi tarvitsisi kipeästi 200.000 yksityisrahoitteista työpaikkaa, mutta todellisuudessa tämä taisi nyt olla aivan liian suuri haaste hukkaan vatuloitujen vuosien jälkeen.

PS: Muun Euroopan talous on palannut hyvinkin ennen finansikriisin olleelle tasolleen ja jopa kasvanut siitä. Kaikissa muissa ( pl. Kreikka ) EU-maissa vienti oli jo v. 2010 tasolla, joka oli korkeampi kuin v. 2007. Vain Suomen vienti ja BKT syöksyi pysyvämmin ja rutkasti alemmalle tasolleen.

Petteri Hiienkoski

Kansantalous ei toimi samalla tavoin kuin yritys tai kotitalous.

Kun kokonaiskysyntä vientikysynnän osalta finanssikriisissä romahti sitä paikattiin kotimaisella kysynnällä. Ellei näin olisi tehty koko talous olisi syöksynyt. Tämä näkyy julkisten menojen lisäyksenä, myös velkaantumisena. Kotimainen kysyntä ylläpitää kotimarkkinoilla toimivia yrityksiä. Kun kuluttajien ostovoima laskee, yritysten myynti laskee.

Reaalinen BKT:n kasvu, 2003–2013 (%-muutos edeltävään vuoteen verrattuna) – Lähde: Eurostat http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/...

Reaalinen BKT:n kasvu, 2003–2013
(%-muutos edeltävään vuoteen verrattuna; keskiarvo 2003–2013) – Lähde: Eurostat
http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/...

Jarmo Timonen

Vientitulojen suuri pudotus johtuu ennen muuta paperiteollisuuden, Nokian ja Venäjänkaupan supistumisesta.

Paperiteollisuudesta suljettiin urakalla 2006-2011 7 paperitehdasta, 4 sellutehdasta ja yksi kartonkitehdas - työntekijämäärä väheni noin 40000:sta noin 17000:een. Lisäksi kerrannaisvaikutuksena esim. puunkorjuusta ja kuljetuksesta on vähentynyt tuhansia työpaikkoja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_paperiteollisuus

Nokia työllisti vielä 2008 Suomessa 23320 henkilöä http://yle.fi/uutiset/nain_nokia_kasvoi_ja_kutistu...
ja tällä hetkellä enää 6855 henkilöä.
http://yle.fi/uutiset/uusi_nokia_tyollistaa_eniten...

Petteri Hiienkoski

Prof. Haaparanta on toisellut tuota samaa. Minulla ei ole perusteita kyseenalaistaa tätä. Olihan se tiedossa jo ennen finanssikriisiä tiedossa, että teollisuus siirtyy halpatuotantomaihin, paperin kulutus vähenee digitalisaation takia eikä Nokia ole ikuinen.

Jarmo Timonen Vastaus kommenttiin #10

Halusin tuoda esille, että viennin nykyinen taso ja valtion velkaantuminen johtuu suurelta osin noiden kolmen suuren tekijän vaikutuksesta - ei siis mistään kilpailukyvyn puutteesta, kuten EK ja Sipilän hallitus uskottelee.

Kilpailukykyähän Suomella on:
1. Yhteisövero 20% on Euroopan matalimpia - Ranska 35%, Saksa 29%, Ruotsi 22%.
Suomalaisten suuryritysten mediaaniveroaste oli 2013 6,76 prosenttia, johtuen kansainvälisen toiminnan mahdollistamasta verosuunnittelusta.
http://www.hs.fi/talous/a1423205249829
2. Sähkön hinta yrityksille on Euroopan matalimpia
3. Korkeasti koulutettua työvoimaa on runsaasti saatavilla
4. Työvoimakustannukset ovat Pohjoismaiden halvimmat ja pienemmät kuin Saksassa
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/11/arvoitus-m...

Kyllä nyt on työnantajien aika käynnistää investoinnit ja palkata lisää työntekijöitä. Työntekijät ovat tulleet vastaan jo 5 vuotta maltillisella palkkaratkaisulla ja luvanneet jo puolittain tehdä 2016-2017 alkavaksi työsopimuskaudeksi maltillisen palkkaratkaisun, jos palkkojen leikkaukset perutaan. Eli käytännössä palkat ei nouse tällä vuosikymmenellä ollenkaan. Esimerkiksi Ruotsissa teollisuuden palkat nousivat 6,2% meneillään olevassa työehtosopimuksessa 1.4.2013 – 31.3.2016 ja Saksan IG-metalliliitto sai työehtosopimuksessa 3.4%:n korotukset viime huhtikuussa alkaneessa sopimuskaudessa.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #11

Aivan. Palkkakustannukset eivät ainakaan teollisuudessa ole kilpailijamaita korkeammat. Yhteisöveron alennus 4,5 %-yksiköllä lisäsi yritysten kannattavuutta merkittävästi. Lisäksi yritysten kannattavuutta ovat lisänneet - kuten totesit - myös maltilliset palkanratkaisut, jotka käytännössä reaalivaikutuksiltaan ovat olleet ns. nollasopimuksia.

Vastuullinen yritys ei kuitenkaan investoi eikä palkkaa lisää väkeä, ellei usko sen kannattavan. Täytyy olla kysyntää: tuotteelle tai palvelulle täytyy olla tarve tai perusteltu odotus tarpeesta, ennen kuin voi investoida koneisiin tai työvoimaan.

Vientisektorin osalta se on yritystason ratkaisuja: tuotekehittelyä, markkinatutkimusta, yhteistyöverkostojen rakentamista, markkinointia, brändäystä, asiakaskeskeistä palvelua. Tulee kehittää tuotteita, joihin on vahvuuksia ja joita muut eivät tee ollenkaan tai ainakaan yhtä hyvin. Sitä kautta rakennetaan todellista vientikilpailukykyä eikä siten että tyydytään vaatimaan palkkojen polkemista.

Suomeenkaan ei kukaan investoi, ellei ole kysyntää. Kuluttajilla on oltava ostovoimaa.

OECD julkaisi joku aika sitten tärkeän tutkimustuloksen, joka liittyy tähän. Taloudellinen eriarvoisuus heikentää talouskasvua ja sen vähentäminen parantaa sitä. Tämä korrelaatio tuntuu nyt loogiselta, mutta poikkeaa siitä uskomuksesta, jota viime vuodet on toitotettu.

Toimituksen poiminnat