*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Armahduslaki verorikollisille nakertaa yhteiskuntamoraalia

Uutiset hallituksen ajamasta armahduslaista verorikollisille huolestuttavat ja puistattavat. Yhdessä hallituksen muiden toimien kanssa ne herättävät kysymään: onko hallitus käynnistänyt suomalaisen yhteiskunnan alasajon?

Suunnitelma, jonka mukaan verorikollisille myönnettäisiin 10 vuoden syytesuoja, jos nämä tunnustaisivat edes osan harjoittamastaan verokierrosta, sotii oikeuskäsitystäni vastaan. Hirvittää ajatellakin, mihin se johtaa, jos periaatetta sovelletaan myös muuhun rikollisuuteen. 

Kun hallitus samanaikaisesti aikoo piilottaa pörssiomistukset hallintarekisteriin ja leikkaa rajusti harmaantalouden tutkinnasta, viittaa se järkyttävän suoraan siihen, että hallitus edistää talousrikollisuutta!

Huolimatta siitä, että hallituspuolueiden poliitikot perustelevat esityksiä taloudellisen hyvinvoinnin edistämisellä, sinänsä hyvä tarkoitus ei sovellu oikeuttamaan esitettyjä keinoja.

Kenen etuja poliitikot näin toimiessaan ajavat? Valitettavasti on vaikea nähdä, että esitykset palvelisivat ainakaan isänmaa yhteistä etua.

Ilman hallituksen leikkauksiakin talousrikostutkinnan voimavarat ovat Suomessa olleet Ruotsiin verrattuna monin verroin heikommat. Vastuullista tulevaisuutta rakentava hallitus olisikin kohdentanut lisävaroja talousrikosten tutkintaan sekä yhteistyöhön veronkierron kitkemiseksi EU-alueelta ja globaalisti.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen vastuun edistämisen sijasta hallitus kannustaa ihmisiä itsekkääseen oman edun ajamiseen ja ahneuteen. Ökyrikkaille verorikollisille säädettävä armahduslaki aiheuttaa moraalikatoa. Se rapauttaa yhteiskunnan perusteita. Johdonmukainen seuraus lakiin kohdistuvasta moraalikadosta on yleinen lainkuuliaisuuden heikkeneminen ja rikollisuuden lisääntyminen.

Tällä on mittaamattomia kielteisiä taloudellisia seurauksia. Se on havaittavissa monista yhteiskunnista, joissa tilanne on sellainen.

Venäjällä hallitsematon siirtyminen "vapaaseen" markkinatalouteen johti julkisen sektorin alasajoon ja sen omaisuuden yksityistämiseen: valtavat määrät yhteistä omaisuutta siirrettiin "lain ja oikeuden varjolla" harvainvaltaiselle eliitille, oligarkeille, jotka hallitsivat rahojensa ja yksityisarmeijoidensa avulla. Venäjä oli helppo saalis myös ulkomaisille suursijoittajille ja maa ajautuikin vararikon partaalle.

Suomessakin hallituksen esitykset tapahtuvat yhteiskunnan ja sen yhteisen edun kustannuksella. Hallituksen valitseman toimintaohjelman taustalla ilmeisesti vaikuttavat samat talousliberalistiset teoriat, joilla yhteiskunnan alasajoa harvojen eduksi oikeutettiin oligarkkien Venäjälläkin.

Hallituspuolueiden poliitikot näyttävät kritiikittömästi alistuneen rahavallan mannekiineiksi. Huolimatta yrityksistään peitellä sitä, keiden juoksupoikina ja -tyttöinä toimivat, heidän taustavoimansa ovat tulleet ilmeisiksi hallituksen esitysten yhteydessä (esim. EK ja ns. yhteiskuntasopimus sekä FK ja hallintarekisteri).

Nämä poliitikot ovat kuitenkin ottaneet tehtäväkseen salata suomalaisilta esitystensä moraalisesti kyseenalaiset motiivit kieltämällä tai sivuuttamalla ne tai vähättelemällä niitä sekä korostamalla taloudellisen tilanteen surkeutta ja omien tavoitteidensa ylevyyttä.

Se, että kokoomuksen ja keskustan oikeistosiiven toiminta perustuu suuryritysten ja niiden suuromistajien niille ohjaamaan rahoitukseen, ei ole yllättävää: se on yleisesti tunnettua. Se, että näiden puolueiden poliitikot häikäilemättömästi ja aggressiivisesti ajavat rahoittajiensa etuja – isänmaan edun kustannuksella – on yllättänyt ainakin minut.

Hämmästyttävää on myös se, että he saivat perussuomalaisen puolueen muutaman ministerinsalkun avulla niin helposti samaan kuoroon kiltisti veisaamaan suurpääoman virttä sen toivomalla nuotilla. 

Hallituspuolueiden poliitikkojen julkisuudessa toistama mantra, jonka mukaan hallituksen toimet olisi pitänyt toteuttaa jo aiemmin – millä niiden kiirettäkin on perusteltu – on herättänyt kysymään: siirsikö keskustaedustaja Timo Kallin lausunnosta aikanaan virinnyt vaalirahaskandaali niiden toteuttamisen silloin tälle hallitukselle. Moraalikadosta ja lainkuuliaisuudesta silloinkin muuten oli kysymys.

Nykyinen hallitus on istunut vasta muutaman kuukauden – vaikkei ehkä uskoisi. Tässä ajassa se on kuitenkin onnistunut ulkopolitiikassa kiristämään suhteet Venäjään äärimmilleen (Ety-skandaali) ja työmarkkinapolitiikassakin saamaan maan yleislakon partaalle. Kuinka syvälle talousrikollisten suosiminen muun muassa säätämällä verorikollisille armahduslaki moraalikatoon se suomalaiset vie?

Petteri Hiienkoski

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Samaa mieltä. Voi vain kauhistuneena katsella kuinka tämä hallitus nakertaa työntekijöiden asemaa ja tekee veronkierron helpommaksi. Eikä se edes kuuntele asiantuntijoiden näkemyksiä, vaan toteuttaa omaa talousoikeistolaista politiikkaa. Kauniisti osaavat selittää, mutta ei tästä mitään hyvää seuraa. Taitaa Suomi olla vuonna 2019 vieläkin pahemmassa kunnossa kuin on nyt.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset