Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Pakkomielle Assadin kaatamisesta ajoi länsivallat paitsioon

Yhdysvaltain ja sitä myötäilevien läntisten suurvaltojen kompastuskiveksi Syyrian kriisin ratkaisemisessa näyttää muodostuneen pakkomielle presidentti Bashar al-Assadin hallinnon kaatamisesta.

Se esti niiltä aikanaan rauhan solmimisen ja johti ääri-islamistisen ISIS-järjestön (engl. Islamic State of Iraq and Syria, myös IS ja ISIL, Islamic State of Iraq and the Levant tai arab. Daish ja Daash) ja sen perustaman  kalifaatin muodostumiseen sekä viimein niiden kyvyttömyyteen sopia sotilaallisesta yhteistyötä Venäjän kanssa ISIS:tä vastaan.

Presidentti Barack Obaman oli aikanaan helppo esittää vaatimus diktaattorin eroamisesta: Assad must go! Pienten valtioiden poliitikkojen on se vielä helpompi toistaa suurvaltajohtajien perässä. Ylimielinen vaatimus voi kuitenkin tulla suurvallallekin poliittisesti kalliiksi, elleivät asiat etene toivotulla tavalla eikä vaatimuksen täytäntöönpanoon voimatoimin ole valmiutta eikä siitä luopumiseenkaan nöyryyttä.

Yhdysvallat ja muut länsivallat näyttävät aloittaneen Syyrian opposition tukemisen yhdessä Turkin, Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden arabimaiden kanssa varsin pian arabikevään jälkeen. Britannia on jo vuosia myynyt huomattavia määriä raskasta aseistusta saudeille. Nämä taas ovat alusta alkaen aseistaneet ja tukeneet runsaskätisesti Assadia vastaan taistelevia kapinallisia.

Sotamateriaalin toimitusketjut Syyrian kapinallisille toimivat epäilemättä vähintään yhtä hyvin kuin Venäjältä maan hallitukselle.    

Yhdysvallat rahoitti opposition toimintaa, muttei ilmeisesti kuitenkaan suoraan kouluttanut ja aseistanut kapinallistaistelijoita vielä vuonna 2011. Keskustiedustelupalvelu CIA:n (Central Intelligence Agency) salainen koulutus- ja aseapu kapinallisille alkoi todennäköisesti jo alkuvuonna tai viimeistään kesällä 2012. Toimintaa on yleensä jo ennen muodollisia päätöksiä.

Yhdysvallat on tehnyt yhteistyötä kapinallistaistelijoiden tukemiseksi ainakin Jordanian ja Turkin tiedustelu- ja sotilasviranomaisten kanssa niissä sijaitsevissa sotilastukikohdissaan.

Tavoitteena oli Assadin hallinnon kaataminen. Ongelma näytti alusta alkaen kuitenkin olevan opposition hajanaisuus. Vapaan Syyrian Armeija (eng. Free Syrian Army), joka perustettiin jo heinäkuun lopulla 2011, oli ainakin alkuvaiheessa erillisiä ryhmiä muodollisesti ”brändäävä” katto-organisaatio ilman yhtenäistä komentojärjestelmää. Länsivallat ovat kutsuneet sitä ”maltilliseksi” oppositioksi. Sekin oli tosin vain yksi lukuisista kapinallisryhmistä.

Käytännössä tukea päätyi radikaali-islamisteille, jihadisteille. Nämä olivat kapinallisista motivoituneimpia ja sotilaallisesti kyvykkäimpiä taistelijoita. Myöhemmin nämä liittyivät ISIS-järjestöön, jonka juuret ovat Irakin al-Qaidassa, tai al-Nusra -rintamaan (Jabhat al-Nusra jank), jota pidetään Syyrian al-Qaidana, tai muihin islamistiryhmiin.

Taistelukoulutuksen saaneiden kapinallisten epäillään pitäneen näitä ryhmiä sotilaallisesti uskottavampana kuin Vapaan Syyrian Armeijaa. Valintaan on vaikuttanut myös palkkaus ja muut etuudet: ne olivat jihadisteilla houkuttelevampia kuin "maltillisilla" kapinallisilla.

Aseiden päätyminen jihadisteille herätti huolta Yhdysvalloissa. Viranomaiset yrittivät sen takia rajoittaa suoran tuen kanavoitumista ääriryhmille. Siihen pyrittiin muun muassa tarkistamalla rekrytoitavien taustoja. Se oli käytännössä kuitenkin hidasta ja vaikeaa. Taustoiltaan täysin ”puhtaita” ei myöskään ollut riittävästi tarjolla.

Epävarmuudet heijastuivat siihen, miten Yhdysvallat tuki kapinallisia: ainakin virallisesti annettu tuki pysyi tämän takia ilmeisesti varsin rajoitettuna. 

Venäjä perusteli syyskuun lopussa aloittamiaan ilmaiskuja taistelulla ISIS:tä ja muita ääriryhmiä ja terroristeja vastaan. Pommitukset kohdistuivat Yhdysvaltain mukaan ensisijaisesti kuitenkin CIA:n tukemiin ”maltillisiin” kapinallistaistelijoihin.

Huolimatta siitä, että Venäjän ulkopoliittinen johto on ilmoittanut, ettei se pidä Vapaan Syyrian Armeijaa terroristijärjestönä, se on myöntänyt pommittaneensa myös "muita terroristeja" kuin ISIS-taistelijoita. Kremlistä on muistutettu, että maalinosoitus tulee Assadin hallintoa puolustavalta Syyrian armeijalta, jonka maahyökkäyksiä Venäjän ilmavoimien on määrä tukea.

Assadin armeijan raportoidaan edenneen taistelussa kapinallisia vastaan. Yhdysvallat ilmoitti jokin aika sitten, että se on lopettanut ”maltillisten” kapinallistaistelijoiden kouluttamisen. Assadin armeijan edustajan arvion mukaan Vapaan Syyrian Armeijasta tuskin mitään on enää jäljelläkään.

Saudien johtama liittouma on kuitenkin tehostanut sotilaallista tukeaan Assadia vastaan taisteleville kapinallisille. Yhdysvallat on sen sijaan tyytynyt pudottamaan lentokoneista kapinallistaistelijoille lisää aseistusta ja ammuksia. Keitä nämä taistelijat ovat, jos Vapaan Syyrian Armeijaakaan ei enää ole, jää arvoitukseksi.

Näyttää siltä, että Yhdysvallat ja muut länsivallat ovat virhearvioinneillaan ajaneet itsensä paitsioon Syyrian tilanteesta ja kriisin ratkaisemisesta sen jälkeen. Tämä kävi ilmeiseksi, kun Venäjä teki länsivalloille aloitteen ISIS-vastaisesta yhteistyöstä ja sen kariuduttua käynnisti ilmapommitukset ISIS:tä ja muita kapinallisryhmiä vastaan.

Yhdysvallat on tämän jälkeen tyytynyt kritisoimaan Venäjää. Se on myös sortunut levittämään propagandaa, joka on lähestulkoon vienyt viimeisetkin uskottavuuden rippeet, joita sillä on ollut. Tämä taitaa olla paljon puhutun infosodan varjopuoli silloin kun sekin epäonnistuu.

Läntisten suurvaltojen uskottavuutta nakertaa myös niiden kaksinaismoraali. Ukrainassa ne tukevat Kiovan hallitusta mutta tuomitsevat maan suvereeniutta loukkaavina Venäjän toimet, joilla se tukee Itä-Ukrainan kapinallisia.

Syyriassa ne taas vaikenevat siitä, että itse loukkaavat maan suvereeniutta tukemalla laillista hallitusta vastaan taistelevia kapinallisia ja toteuttamalla ilmaiskuja ilman hallituksen suostumusta. Lisäksi ne kritisoivat Venäjää Syyrian laillisen hallituksen tukemisesta.

Pakkomielle Assadin kaatamisesta ja uskottavuuden mureneminen liittyvät läntisten suurvaltojen moraalisen johtajuuden rapautumiseen. Syyriassa tämä on ajanut länsivallat seuraamaan Lähi-idän kehitystä sivusta.

Petteri Hiienkoski 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Tässä kirjoituksessa on pikemminkin kyse alustajan pakkomielteestä yrittää todistaa länsivallat pääsyyllisiksi Syyrian kriisiin.

Ja arvataan jo valmiiksi, että joku ipulainen ilmestyy pian kehumaan tätä roskaa.

Toimituksen poiminnat