Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Valtamedia vastamedian kimpussa

  • Valtamedia iski takaisin? YLE selvitti vastamedioiden ja vaihtoehtoisten uutislähteiden taustoja. (Kuva: Stina Tuominen / Yle).
    Valtamedia iski takaisin? YLE selvitti vastamedioiden ja vaihtoehtoisten uutislähteiden taustoja. (Kuva: Stina Tuominen / Yle).

YLE Uutiset on julkaissut joukon kirjoituksia, joissa käsitellään niin sanottujen vastamedioiden ja vaihtoehtoisten uutislähteiden toimintaa ja taustoja.

Ylen mukaan MV-lehti, Magneettimedia ja Verkkomedia levittävät kärkeviä ja toisinaan valheellisia uutisia yhä suuremmille yleisöille. Tässä tiedossa tuskin on useimmille julkaisuihin tutustuneille mitään uutta.

Magneettimedian sivuilta paistaa avoin juutalaisvastaisuus. MV-lehti keskittyy käsittelemään maahanmuuttoa ja islamia negatiivisessa valossa. Verkkomedia eroaa edellisistä, sillä se on sävyltään vahvasti venäläismyönteinen, tiivistetään Ylen jutussa keskeisten vastamedian julkaisujen erityispiirteet.

Verkkomedian kohdalla "venäläismyönteisyyttä" osuvampi luonnehdinta taitaisi kuitenkin olla Kreml-myönteisyys. Julkaisu näyttäisi ensisijaisesti näet tähtäävän Venäjän nykyhallinnon niin sanotun maanmiespolitiikan tukemiseen.

Ylen toimittajat Eero Mäntymaa, Stina Tuominen, Anna Hurtta ja Janne Toivonen ovat tehneet tärkeää työtä selvittäessään MV-lehden, Über-uutisten, Magneettimedian ja Verkkomedian taustoja. Julkaisujen tekijöiden, ylläpitäjien ja rahoittajien henkilöllisyydestä ja sidonnaisuuksista voi muuten olla vaikea saada tietoa. Edes perustiedot julkaisusta ja sen tekijöistä eivät sivustoilta välttämättä ilmene, poliittisista ja taloudellisista sidonnaisuuksista puhumattakaan.

Ylen haastatteleman yliopistotutkija Heikki Heikkilän mukaan vastamediat kiinnittävät huomiota, koska ne ovat uusia ja niin selvästi erottuvia. Hänen mukaansa syy siihen, että vastamediaksi kutsuttuja julkaisuja luetaan paljon, on se, että Suomessa on enemmän mediakriittisyyttä ja herravihaa kuin on totuttu ajattelemaan.

Epäilemättä nämä asiat selittävät vastamedian suosiota. Niin sanotulla herravihallahan on Suomessa pitkät perinteet. Niistä myös poliittiset protestiliikkeet ja populistipuolueet käyttövoimaansa ammentavat.

Kiinnostavampi havainto koskee kuitenkin mediakriittisyyttä ja sen tarvetta. Tiedämme, että valtamedia on Suomessa entistä keskittyneempää. Valtiollisella Ylellä on suorastaan hegemoninen asema. Keskittyneisyyden aiheuttamaa vahinkoa pahentaa vielä se, että Suomi muodostaa pienen kielialueen.

Heikkilä lähestyy asiaa hieman toisesta näkökulmasta:

Suomessa mediajärjestelmä on rakentunut pitkällä aikavälillä sellaiseksi kaiken kansan mediaksi. Mikä tahansa media on tarkoitettu kenelle tahansa, yliopistotutkija toteaa.

Toimittaja Mäntymaan jutussa "Kansa on kyllästynyt manipulointiin, kontrolliin ja valehteluun" – tämän vuoksi MV-lehteä luetaan, kerrotaan, että Yle kysyi vastamedian lukijoilta, miksi he luottavat mieluummin maahanmuuttovastaiseen MV-lehteen tai antisemitistiseen Magneettimediaan kuin perinteisiin tiedotusvälineisiin.

Kriittinen lukija ymmärtää, ettei toimittajan käyttämän "satunnaisotannan" perusteella pitäisi tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä. Kiinnostavaa vastamedioiden lukijoiden vastauksissa on toimittajankin päätelmän mukaan se, että niiden perusteella lukijatkaan eivät niele kaikkea mitä julkaisut tuottavat.

Ylen kannalta vähemmän mairitteleva on kuitenkin havainto, jonka mukaan vastamedioiden lukijoiden luotto Yleen ja muuhun "valtamediaan" on vielä alhaisempi.

Vastamediakaan tuskin tyydyttää mediankäyttäjiä, jotka ovat tympiintyneet valtamedian yksipuolisuuteen ja vaihtoehtoisten lähestymistapojen puutteeseen. Ongelma on ollut tiedossa jo kauan. Ehkä Ylessä ja muussa valtamediassa olisi aihetta itsetutkisteluun, olettaen tietenkin, että se on mahdollista ja siitä on jotain hyötyä.

Esimerkkejä valtamedian julkaisupolitiikan asenteellisuudesta ja yksipuolisuudesta löytyy pilvin pimein. Yhden selkeästi hallitsevan tendenssin muodostaa Venäjä-vastaisuus ja esimerkiksi NATO-kritiikittömyys, toisen muodostaa perinteisten arvojen vastaisuus ja esimerkiksi SETA-kritiikittömyys, kolmannen muodostaa perinteisen kristinuskon vastaisuus ja kritiikittömyys esimerkiksi skientismiä, ateistista humanismia, filosofista naturalismia kohtaan jne. Syyt ovat ilmeisiä

Se, että Suomesta puuttuu valtiovallasta ja elinkeinoelämästä riippumaton ammattimainen media, on vakava uhka demokratian toimivuudelle. Sen lisäksi, että valtamedian yksipuolisuus lisää vastamedian suosiota, vaikka se sinänsä olisi marginaali-ilmiö, sitäkin vaarallisempaa on se, että valtamediaa käytetään poliittisen mielipiteen muokkauksen välineenä, kuten tiedetään tapahtuneen esimerkiksi ennen EU-kansanäänestystä (IS 21.7.2010).

Perinteinen media voisi helposti lisätä uskottavuuttaan yksinkertaisesti julkistamalla toimittajien poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet, panostamalla laadukkaampaan ja kriittisempään tutkivaan journalismiin ja totuudellisempaan uutisointiin sekä asioiden käsittelemiseen monipuolisemmin ja nykyistä useammasta näkökulmasta.

Rakenteellisesti keskittyneisyyden ongelmaa voitaisiin ryhtyä ratkaisemaan paitsi karsimalla Ylen toimintoja esimerkiksi pilkkomalla mediamammuttia pienempiin osiin, myös luomalla esimerkiksi verotuksella paremmat toimintaedellytykset valtiovallasta ja elinkeinoelämästä riippumattomalle medialle.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Klassinen esimerkki valtamedian uutistoiminnasta on Hesarin tapa uutisoida seksuaalirikoksesta lukijoita harhaan johtavasti:

http://www.halla-aho.com/scripta/lammilla_asuva_mi...

Missä näkyvät Journalistin ohjeen kohdat 1. ja 8. ? http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

Tällainen toimituspolitiikka vieraannuttaa lukijat, nostaa Halla-ahon europarlamenttiin ja johtaa YT-neuvotteluihin Sanoma-konsernissa -- eikä syyttä.

TV-ruudussa katsoja saa käsityksen myös toimittajan persoonasta, jolloin katteeton omahyväisyys ja ylimielisyys paistaa monen kohdalla niin, että sanoman uskottavuus kärsii. Herravihaa tai ei, mutta suomalaisille ei kannata kukkoilla eikä halveksia niitä johtopäätöksiä, joihin he tapahtumista päätyvät omilla aivoillaan. Propagandistinen asenne keskusteluohjelmien järjestelyissä, suun tukkiminen "poliittisesti epäkorrekteilta" ajatuksilta sekä hölöttävä toisinajattelijoiden päälle puhuminen ja alleviivaavan yksipuolinen lähetysajan jakaminen "korrekteille" puheenvuoroille toimii pitkän päälle tarkoitustaan vastaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Se, jos suomalaiset klikkaavat auki "vastamedian" juttuja, ei kerro vielä siitä, että niitä kukaan uskoisi. Valtamedia kokee sen tietysti uhkaksi, kun mainostajat ja kyllä Ylen poliittiset pomotkin laskevat vain noita klikkauksia.

"Esimerkkejä valtamedian julkaisupolitiikan asenteellisuudesta ja yksipuolisuudesta löytyy pilvin pimein. Yhden selkeästi hallitsevan tendessin muodostaa Venäjä-vastaisuus ja esimerkiksi NATO-kritiikittömyys, toisen muodostaa perinteisten arvojen vastaisuus ja esimerkiksi SETA-kritiikittömyys, kolmannen muodostaa perinteisen kristinuskon vastaisuus ja kritiikittömyys esimerkiksi skientismiä, ateistista humanismia tai filosofista naturalismia kohtaan jne. Syytkin ovat ilmeisia."

Media taistelee yhtenä rintamana putinismia vastaan ja se on hyvä asia. Ettei käy niin kuin naapurissa...

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista (#2).

"Media taistelee yhtenä rintamana putinismia vastaan ja se on hyvä asia. Ettei käy niin kuin naapurissa..."

Hyvä tarkoitus pyhittää keinot? Oletko varma, että jos media toimii näin, se on todella oikea tai ainoa keino estää Venäjän kehityksen toistuminen Suomessa?

Eikö siinä ole holhouksen makua, jos kansalaisten ei anneta itse tehdä päätelmiään jakamalla heille tietoa eri näkökulmista? Jos media ottaa tehtäväkseen alistua kansalaisten poliittisen ohjauksen välineeksi, minkä puolesta se oikeastaan silloin taistelee? - Tuskinpa ainakaan sananvapauden puolesta.

Mitäs kun media ottaakin vastakkaisen tavoitteen, jonka puolesta se toimii, kuten tapahtui 1970-luvulla?

Näen tämän ilmiön hyvin kielteisenä ajoipa media mitä poliittista agendaa tahansa. Mielestäni media ei täytä silloin tehtäväänsä, mikä sille kansanvalaisessa järjestelmässä kuuluisi.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ei ole välttämättä mitään keinoa estää Venäjän kehityksen toistumista Suomessa. Media voi tehdä vain voitavansa niin kuin Venäjälläkin. Kaikkialla yritetään välittää tietoa "eri näkökulmista," mutta voi tulla päivä, jolloin jotkut näkökulmat esimerkiksi historiasta tai politiikasta on yksinkertaisesti lailla kielletty. Niin on käynyt Putinin Venäjällä.

Mielestäni medialla ei voi eikä saa olla mitään keskitettyä "tehtävää."

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #11

#11. Tarkoittanet sitä, ettei medialla pitäisi sellaista "tehtävä" että se ajaisi tiettyä poliittista agendaa, kuten esim. EU-kansanäänestyksen yhteydessä päätoimittaja Karhuvaara myöhemmin paljasti olleen.

Miten sitten ns. vallan vahtikoiran tehtävä, jolla yleensä määritellään median roolia länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa?

Tämä tietysti tarkoittaa kriittistä suhtautumista vallankäyttäjiin omassa maassa eikä niinkään naapurimaissa, kuten totalitaaristen maiden medioilla on tapana toimia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

En toivo Suomen valtamedian ajautuvan yhä pahenevaan ahdinkoon ja luottamuspulaan, vaan toivon siltä ryhdistäytymistä ja yleisön luottamuksen palauttamista.

Totuudenmukainen ja valpas uutisointi, sananvapauden edistäminen sensuurin sijaan, korkeatasoinen lehtimiehen etiikka ja laadukas journalistinen ammattitaito nostaisivat median alennustilastaan -- ei mikään jippoilu, kikkailu, ei yleisön tai valtaeliitin kosiskelu, ei poliittinen korrektius totuudellisuuden kustannuksella.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Vastamedian suosion kasvu kertoo enemmän valtamediaan kohdistuvasta epäluottamuksesta kuin vastamediaan kohdistuvasta luottamuksesta. Ylen Mäntymaan jutun otsikko "Kansa on kyllästynyt manipulointiin, kontrolliin ja valehteluun" oli nähtävästi tarkoitettu vastamedian lukijoihin kohdistuvaksi alentuvaksi letkautukseksi, mutta siinä on totuutta enemmän kuin toimittaja haluaisi myöntää. Valtamedia on tietysti hälyttynyt, kun vahtikoiralle, joka ei enää hoida tehtäväänsä, on ilmestynyt vahtikoira. Se ei ole journalistisesti korkeatasoinen eikä erityisen luotettava, mutta se nuuskii kyllä ärhäkkäästi esiin sellaisia asioita, jotka valtamedia mieluiten piilottaa. Olisi tietysti hyvin toivottavaa, että tämä aikaansaisi valtamediassa itsekritiikkiä, joka johtaisi journalistisen rehellisyyden ja valppauden parantamiseen. Valitettavasti reagointi viittaa päinvastaiseen suuntaan. Framille marssitetaan tutkijoita todistamaan, että vastamedian suosion kasvu "heijastaa suomalaista herravihaa" ja pyrkii olkiukkoja rakentelemalla todistelemaan vastamedian lukijoiden tyhmyyttä ja kritiikittömyyttä. Ainakin väite manipuloinnista saa vahvaa tukea valtamedian reagoinnista.

Petteri Hiienkoski

#5. Teräviä pointteja!

Kieltämättä mediatutkijoiden suusta olisi odottanut kuulevansa hieman syvällisempää pohdintaa syistä, jotka ovat siivittäneet vastamedian suosiota.

Yle on tietenkin niin keskeinen valtamedian toimija, ettei sen voi odottaa julkaisevan kriittistä tietoa omasta asemastaan ja toiminnastaan. Kuka toimittaja sellaiseen rohkenisi. Tuskinpa toimituspäällikkö sellaista edes julkaisisi. Tällä hetkellä ministeri Bernerin asettama työryhmä (Ylen osalta Matti Vanhanen) arvioi Ylen tehtäviä, joten kysymys on hyvin sensitiivinen.

Ylen arviointi on kilpailevien medioiden tehtävä. Mutta koska piirit ja toimittajien työmarkkinat ovat pienet, kynnys siihenkin on korkealla.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tunnen jossain määrin näiden Ylen mollaamien vastamedioiden taustoja ja tiedän niiden toimivan äärimmäisen niukoilla resursseilla. Se heijastuu väkisinkin sekä laadullisesti että määrällisesti.

Jos tämä panos-/tuotossuhde huomioidaan, pärjäävät vastamediat ihan kohtuullisesti.

Itse seuraan suhteellisen monia kansainvälisiä vaihtoehtomedioita, jotka toimivat joukkorahoitusperiaatteella. Sellainen kulttuuri meillä on vielä alkutekijöissään ja toki pienenä kielialueena kovin haastavakin.

Itsekin olen hyvin tyytymätön ansaintalogiikan puuttumisesta kansalaisjournalismilta, koska yhdenkin perusteellisen analyysin laatiminen vie helposti kymmeniä tunteja aikaa taustaselvittelyineen. Sellaisia harvoin löytää valtamedioista, eikä niistä ole läheskään kaikilla varaa maksaa pyydettyä hintaa tai vahtoehtoisesti halua alistua hirvittävälle mainossaasteelle.

Perustulo olisi tietysti erinomainen "pohjapalkka" myös journalistisissa pyrkimyksissä. Asialliseen toimeentuloon tarvittaisiin sitten niin laadukasta sisältöä, että siitä ollaan valmiita maksamaan.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

YLE Jaana Kanninen taannoin suoritti tutkivaa journalismia ja matkusti Malediiveille tutkimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, YLE otsikoi tuloksen, Malediivien asukkaita evakuoidaan ilmastonmuutoksen tieltä, 16 eniten vaarassa olevaa saarta on tyhjennetty asukkaista.

Kanninen oli haastatellut Malediivien entistä presidenttiä, miestä joka oli tunnettu moukkamaisesta tavastaan hakata nyrkkiä pöytään YK:n ilmastokokouksissa vaatimuksissaan saada valtavat summat rahaa Malediiveille ilmastonmuutokseen varautumista varten.

Kuitenkin esimerkiksi Malediivien virallisen väestörekisterin mukaan 12 saarta oli tyhjennetty asukkaista, vaan yhtäkään ei ilmastonmuutoksen vuoksi, pääasiallinen syy oli raha.

Julkisten palveluiden tuottaminen harvaan asutuilla ulkosaarille oli koettu liian kalliiksi.
Osalle saarista osa asukkaista oli jo palannutkin omaehtoisesti elämään yhteiskunnan palveluiden ulkopuolella.

YLE ei suostunut korjaamaan uutista, joten siitä tehtiin kantelu julkisen sanan neuvostolle.
Julkinen neuvosto vatuloi vastineessaan ja lopulta ei suostunut ollenkaan antamaan tuomiota tapauksesta, sen sijaan se sortui kehumaan Jaana Kannista henkilönä, eli otti kantaa sellaiseen asiaan johon sen ei tulisi ottaa kantaa ja samalla paljasti puolueellisuutensa.

YLE uutisoi tämän kehumisen ja kantaa ottamattomuuden vapauttavana tuomiona ja varmisti virheellisen uutisen valheeksi julistaessaan Kannisen uutisen totuudenmukaisuutta, vaikka yksiselitteiseti on totta ettei se ole.

Jaana Kannisen journalistisella tai henkilökohtaisella erinomaisuudella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että Malediivien yhtäkään saarta ei ole tyhjennyt asukkaista ilmastonmuutoksen vuoksi toisin kuin YLE Kannisen suulla väitti ja väittää edelleen, tällöin kyse ei ole uutisoinnista,
kyse on propagandasta.

Ylimielisyyden multihuipentumaksi muodostui vielä se, että Jaana Kanniselle myönnettiin myöhemmin tuona vuonna journalistiliiton journalismipalkinto.

----------------

YLE, julkinen neuvosto ja journalistiliitto siis avoimesti halveksivat tarkkaavaisia ja jopa asioista enemmän tietäviä aktiivisia lukijoitaan ja palautteenantajia,
sitten vielä ihmettelevät miksi vaihtoehtomedioille on tilausta,
usein juuri nämä ylimielisyyden muuriin törmänneet ihmiset ovat heitä jotka näitä vaihtoehtomedioitakin pystyttävät jotta heidänkin totuutensa asioista saadaan julki.

----------------

Tällaista meillä täällä suomistoliitossa jonka julkisivuna YLE:kin on, saat mielipiteesi julki fanfaarien kera jos olet samaa mieltä ja saat mölytä mitä tahansa sylki suuhun tuo Tervon lailla,
mutta jos oletkin perustellusti eri mieltä, päällesi kustaan.

Petteri Hiienkoski

#20. Maantieteellisestä laajuudestaan huolimatta Suomi taitaa kuitenkin olla niin pieni maa, ettei tänne edelleenkään mahdu kuin yksi totuus kerrallaan. Henkinen pohjoiskorealaisuus rules.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset