*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Venäläiskoneen pudottaminen osoitti Naton haurauden

  • Turkin vaakuna. Väestöstä 99,8 % on muslimeja, joista valtaosa sunneja. (Kuva: Kaygtr / Wikipedia.)
    Turkin vaakuna. Väestöstä 99,8 % on muslimeja, joista valtaosa sunneja. (Kuva: Kaygtr / Wikipedia.)
  • Turkin asukasluku on 75 miljoona (Kuva: CIA The World Factbook 2004 / Public domain).
    Turkin asukasluku on 75 miljoona (Kuva: CIA The World Factbook 2004 / Public domain).

Se, että Nato-maa Turkki pudotti venäläiskoneen Syyrian rajalla, vahvistaa epäilyjä, joiden mukaan epäluottamus Turkin haluun ja kykyyn auttaa taistelussa Daeshia/ISIS:tä vastaan, vaikutti osaltaan siihen, ettei Ranska pyytänyt apua Natolta.

Sen sijaan, että Ranska olisi Pariisin terrori-iskujen jälkeen vedonnut Naton 5. artiklaan, se vetosikin EU-maiden keskinäisen avunantovelvoitteeseen.

Turkki on Naton jäsen puhtaasti Yhdysvaltain suurvaltastrategisista tarpeista johtuen. Se on kuitenkin poliittisesti, kulttuurisesti, maantieteellisesti ja historiallisesti muista Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön jäsenmaista selvästi poikkea valtio. Ero ilmenee selkeimmin paitsi sen poliittisessa järjestelmässä oikeus- ja moraalikäsitysten kohdalla myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Turkilla on oma agendansa, jonka taustalla vaikuttaa sen mennyt suurvalta-aika. Daesh/ISIS-vastaisen sodan varjolla se käy lähialueellaan taistelua paitsi kurdeja myös Syyrian presidentti Bashar al-Assadin shiialaista alaviittihallintoa vastaan. Sunni-islamismin noustua poliittisesti merkittäväksi tekijäksi myös se vaikuttaa entistä vahvimmin Turkin ratkaisuihin.

Turkin tukemiin aseellisiin ryhmiin kuuluu "maltillisiksi" kapinallisiksi länsivalloissa kutsuttujen lisäksi  ääri-islamistisia terroristiryhmiä, kuten al-Qaida-verkostoon kuuluvaa al-Nusra, mutta myös Daesh/ISIS.

Turkki suosii Isisiä ja antaa sille aseapua. Käytännössä se on merkinnyt liittosuhdetta Turkin ja Isisin välillä, totesi Ulkopoliittisen instituutin Turkki-asiantuntija Toni Alaranta Seura-lehden haastatelussa päivää ennen kuin Turkki ampui alas venäläiskoneen.

Turkki muodostaa Nato-maille potentiaalinen turvallisuuspoliittisen riskin. Se voi käyttää ja käyttääkin tilannetta hyväkseen. Tuskin voidaan sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että jäsenmaa saattaa aktivoida sotilasliiton kollektiivisen puolustuksen ilman, että YK:n peruskirjan mukaista artiklan 51 mukaista sotilaallista hyökkäystä olisi tapahtunut.

Venäjällä, Yhdysvalloilla ja eräillä muillakin mailla on kyky tarkkailla Syyrian ilmatilaa tehokkaasti: syyllinen tiedetään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että länsimaissakaan saadaan siitä luotettavaa tietoa. Natolla on näet suuri tarve osoittaa solidaarisuutta jäsenilleen, vaikkei sille olisi todellisia kansainvälisoikeudellisia perusteita. Tässä merkityksessä sotilaallinen liittoutumisen mukanaan tuoma turvallisuus on yhtä hauras kuin sotilasliiton haurain jäsenvaltio.

Venäjä on joka tapauksessa päättänyt paitsi poliittisista myös sotilaallisista vastatoimista, jotka eivät ainakaan vähennä riskiä konfliktin laajenemisesta. Se, että totuutta venäläiskoneen pudottamiseen johtaneista tapahtumista on vaikea saada selville, kertoo osaltaan, kuinka kiistanalaisilla perusteilla toimitaan. 

Yhteenoton riski Venäjän ja Yhdysvaltain johtamien liittoumien välillä Syyrian ilmatilassa on ollut suuri syyskuun lopusta asti. Ranskan kannalta yhteenotto sattui kuitenkin pahimpaan mahdolliseen aikaan. Sehän yrittää yhdistää liittoutumia laajaksi Daesh/ISIS-vastaiseksi liittoumaksi. Haaste on melkoinen, sillä Turkin lisäksi myös Persianlahden arabimaat ovat siihen vähintäänkin haluttomia.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset