Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Puolustuslain muutos horjuttaa turvallisuutta

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan hallitus valmistelee lakia, joka mahdollistaisi sotilaallisen avunannon EU:n turvatakuiden puitteissa. Suomen armeijan joukkoja voitaisiin lähettää sotimaan muiden EU-maiden puolesta.

Puolustusministeri Niinistön mukaan puolustuslain muutos tuotaisiin eduskunnan käsiteltäväksi jo ensi vuoden alussa eikä vasta keväällä kuten alkujaan oli tarkoitus. Avunpyyntöä, jonka Ranska Pariisin terrori-iskujen jälkeen EU:n avunantolausekkeen perusteella jäsenmaille esitti, käytetään ilmeisesti keppihevosena, jolla lainmuutosta kiirehditään ja yritetään ajaa läpi.

Hallituksessa lakimuutosta on puskemassa – kukas muu kuin – valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok). Hän on rientänyt kuuluttamaan, että lakiuudistuksen jälkeen Suomi voi antaa sotilasapua myös Baltian maille. Lausunto on herättänyt kiinnostusta ja intohimoja ainakin Virossa.

En jaksa lakata ihmettelemästä, että puolue, jonka nimensä perusteella luulisi ajavan kansallista etua, valitsi johtajakseen Stubbin, jonka kiinnostus kerta toisensa jälkeen näyttää olevan muualla kuin Suomen etujen ajamisessa. Toivoisin, että puolue voisi palata kansalliselle linjalle, jolle J.K. Paasikivi joutui sen palauttamaan ensin puheenjohtajana 1930-luvulla ja sitten pääministerinä ja presidenttinä 1940- ja 1950-luvuilla.

Syy siihen, että Stubb haluaa mahdollisuuden lähettää suomalaisjoukkoja sotimaan muiden maiden puolesta, liittyy todennäköisesti hänen pyrkimykseensä liittää Suomi Natoon. Wikileaks-palvelun vuotamien salaisten diplomaattiasiakirjojen mukaan kokoomusjohdosta on luvattu Yhdysvaltain viranomaisille viedä Suomi Natoon. Isänmaallista? – Ei minun mielestäni. Annetun lupauksen mukaisesti Stubb on kuitenkin esiintynyt.

Lainmuutos tarkoittaisi sitä, että Suomi olisi velvoitettu aseellisesti puolustamaan mitä tahansa EU-maata, esimerkiksi unioniin liittyneitä entisiä neuvostotasavaltoja, jos niiden syystä tai toisesta katsottaisiin joutuneen Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisessa konfliktitilanteessa Suomi varsin todennäköisesti olisi Venäjän ennaltaehkäisevien sotatoimien kohteena. 

Tällaista lainmuutosta tuskin näin ollen voi pitää muuta kuin hölmöläisten hommana. Stubbilla on lakihankkeessa ilmeisesti "ketun häntä kainalossa": kunhan Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista asemaa on ensin saatu horjutettua, sillä voidaan sen jälkeen perustella Nato-jäsenyyden hakemista. Isänmaallista? – Ei minun mielestäni.

Ensinnäkin on todettava, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen asema on tällä hetkellä vahvempi kuin kenties milloinkaan historian aikana. Ei Venäjä eikä mikään muukaan valtio uhkaa sotilaallisesti Suomea. Suomen kautta ei muodostu sotilaallista uhkaa Venäjälle eikä mihinkään muuallekaan.

Tulevaisuuden kannalta todellisen turvallisuusuhkan muodostavat lähinnä ne, jotka onnistuvat horjuttamaan turvallisuus- ja puolustuspoliittista asemaamme. Vain me suomalaiset itse voimme olla niin tyhmiä, että suostumme sellaiseen tai muutamme asemaamme heikommaksi.

EU-maiden keskinäinen avunantovelvoite antaa Suomelle turvatakuut. Jos Suomi joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, muut EU-maat ovat sitoutuneet auttamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Sotilaallisia keinoja ei ole poissuljettu, toisin kuin joistain lausunnoista voisi päätellä. Pikemminkin päinvastoin. Ensisijaisesti sotilaallisesta avusta Ranskan avunpyynnössäkin oli kysymys.

Kaikilla niillä EU-mailla, joilla on sotilaallista voimaa eikä estettä antaa sitä muiden avuksi, ovat sitoutuneet niin myös tekemään. Esimerkiksi Irlannilta tai Itävallalta on kuitenkin turha odottaa aseellisia joukkoja puolustamaan Suomea. Nämä – niin kuin Suomikin – noudattavat tässä suhteen näet turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, jonka perusteella ne pysyttelevät sotilasliittojen ja muiden puolesta sotimisen ulkopuolella.

Kuten moneen kertaan on toistettu, lainsäädäntömme estää sen, että puolustusvoimiamme lähetettäisiin avunantolausekkeen perusteella sotimaan muiden puolesta. Tämä tiedettiin muissa EU-maissa Lissabonin sopimusta solmittaessa ja tiedetään edelleen. Se ei ole niille ongelma.

Avunantolausekkeeseen sisällytettiin Irlantia, Itävaltaa, Suomea ja Ruotsia koskeva lisäys. Sillä nimenomaisesti turvattiin sotilasliittoon kuulumattomille EU-maille oikeus harjoittaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa omien erityistarpeidensa mukaisesti: Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.

Lisäys tähtää siihen, etteivät nämä valtiot ajautuisi suurvaltojen pelinappulaksi käymään sotia näiden puolesta. Suomen ja muiden EU-maiden, joihin avunantolausekkeen lisäyksessä viitataan, ei lausekkeen perusteella edellytetty eikä edellytetä muuttavan  turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa eikä lainsäädäntöään tältä osin. Ranskan avunpyyntökään ei sitä tee. Lisäykseen pitäytyminen ei vähennä avunantovelvoitteen sitovuutta auttaa sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen asema on peilikuva sille, mikä se oli kylmän sodan aikana.

YYA-sopimuksen perusteella Neuvostoliitto antoi Suomelle turvatakuut: jos Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta olisi joutunut sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, Suomi olisi saanut apua Neuvostoliitosta. YYA-sopimus ei velvoittanut Suomea puolustamaan Neuvostoliittoa. Sopimuksessa turvattiin Suomelle oikeus pysyä puolueettomana.

Esitetty puolustuslain muutos ei lisäisi eikä vähentäisi turvatakuita, jotka avunantovelvoitteen myötä EU-mailta Suomelle tulevat. Toteutuessaan se vain heikentäisi Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista asemaa.

Niitä, jotka nyt ajavat lainmuutosta, että Suomi voisi lähettää sotilaitaan sotimaan muiden EU-maiden puolesta, voi perustellusti verrata niihin, jotka toisen maailmansodan jälkeen olisivat halunneet, että Suomi olisi voinut sotia Neuvostoliiton puolesta. Isänmaallista? – Ei ainakaan minun mielestäni.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Sanden blogi:http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/11/suomi-seuraavaksi.html

Petteri Hiienkoski

Kiitos linkistä, Markku Perttula! Sanden blogissa on selkeä näkökulma. En kuitenkaan ole ihan samaa mieltä kaikista tulkinnoista enkä suhtaudu asioihin ihan niin "fatalistisesti".

Tärkeää, että erilaisia asioita tuodaan keskustelussa esiin. Faktat on usein syytä tarkistaa, mutta niistä voi saada uusia oivalluksia.

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Hyvin toimiva ja suomalaisiin vetoava vertaus tai uhkakuva on tietenkin tuo entisten neuvostotasavaltojen puolustaminen Venäjän hyökkäykseltä. Paljon todennäköisempänä pidän kuitenkin joutumista vedetyksi syvemmälle mukaan tohon "terrorismin vastaiseen" sotaan.

EUn puolustusministerit yhdessä venyttävät ja vanuttavat YK artikla 51:tä ja ottavat turvatakuujärjestelyn 42-7 yksissätuumin käyttöön vaikkei siihen pykälän itsensä mukaan oikeudellista perustaa olekkaan. Pykälä hakee oikeutuksensa mainitusta YK art 51:stä, kuten myös Naton artikla 5.

Nythän on kuitenkin niin, että terrorismi ei ole tuon artiklan 51 mukainen asellinen hyökkäys. Terrorismia käsitellään YK artiklan 39 mukaisena uhkana rauhalle. Ilman viittausta artiklaan 51, eli Lissabonin sopimuksen 42-7 turvatakuu pykälän käyttöönoton perusteita ei ole oikeasti olemassa.

Terrorismia on kerran käytetty YK artiklan 51 mukaisen itsepuolustuksen perusteena ja se oli 9/11 jälkeen kun artikla 5 oli ensi kertaa voimassa ja USA aloitti sotatoimet Afganistanissa.
Tätä tapausta on luonnehdittu poikkeukselliseksi.

Nyt näyttää siltä että poikkeuksesta ollaan luomassa sääntöä.

Ja koska artikla 51 on luonteeltaan vahva ja sen nojalla voi maa tai koalitio itsepuolustuksen nimissä iskeä vasta-iskun ilman YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä, ollaan minun mielestäni EUn johdolla taluttamassa maailmaa kyseenalaiseen suuntaan. Turvallisuusneuvostolle pitää vain antaa ilmoitus suoritetuista toimista.

Tässä on eväät monenlaisille kansainvälisille solmuille. Selvää on että tuo sama oikeus iskeä vastaiskuja ilman YKTN:n päätöstä on kaikilla muillakin. Myös Venäjällä, Turkilla, Iranilla, Kiinalla ym ym. Ei tarvita kuin terrorismia. Ja sitähän riittää.
On myös helppoa luoda "roistovaltioita", riittää kun vaan myöhemmin tuomitaan tai (ei hyväksytä) nämä artikla 51 nojalla tehdyt toimet, se mahdolisuus turvallisuusneuvostolla on.

Siihen on syynsä miksi terrorismia käsitellään artiklan 39 mukaisena uhkana rauhalle.

Silloin YKTN:n tulee todeta rauhan rikkoontumisen uhka, hyökkäyteon olemassaolo jne.. Ja antaa suositukset toimista. Vain sillä tavoin meillä on edes pienet mahdollisuudet saada tämä homma pysymään lapasessa.

Ja vaikka YKTN onkin antanut päätöksen jossa antaa moraalisen ja poliittisen tukensa Ranskalle, ei se kuitenkaan oikeuta ketään yhtään mihinkään, varsin avoimesta muotoilustaan huolimatta.

Ny Times kertoo tästä tuoreimmasta päätöksestä näin.

The United Nations Security Council on Friday adopted a resolution, drafted by France, calling on countries around the world to take “all necessary measures” to fight the Islamic State...

Kuitenkin..

...The resolution approved Friday gets around that knot by offering no legal basis for military action. Nor does it cite Chapter 7 of the United Nations Charter, which authorizes the use of force...

The latest measure does not specifically authorize any new action by France or any other country. It does offer France the moral and political backing of the Security Council.

http://mobile.nytimes.com/2015/11/21/world/europe/...

Eli näin ollen YKTN:n ei ole linjannut näitä iskuja Lissabonin sopimuksen 42-7 pykälän mukaisiksi aseellisiksi hyökkäyksiksi ja kollektiivisen puolustuksen laukaiseminen tässä tilanteessa tapahtui ja tapahtuu ilman oikeutusta.

EU jälleen kerran rikkoo omia sopimuksiaan vastaan.

Petteri Hiienkoski

Kysymys YK-artiklojen 51 ja 39 soveltamisesta näyttää menevän juurikin kuten erinomasen oivaltavasti tuot esiin. Epäselvyys asiassa, ei vastaa sitä ulkopoliittista linjaa, jota Suomi on edustanut ja mikä on myös on maamme etujen mukaista.

Lissabonin sopimusta koskevassa hallituksen esitetyksessä 2008 on "valuvirhe" avunantovelvoitteeseen liittyvän YK-artiklan 51 tulkinnan kohdalla.

Terrorismin vastaisen sodan (huom! "sodan") varjolla voidaan poikkeuksellisesti. Siihen liittyy näitä ongelmia. Suomen sotilaiden osallistuminen voiman käyttöön terrorismioa vastaan olisi mahdollista nykyisen kriisihallintalainkin puitteissa.

Pidän puolustuslain muuttamista esitetyllä tavalla kuitenkin Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen aseman kannalta lähes fataalina. Se horjuttaisi perustavalla tavalla asemaamme. En usko että menee läpi.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"The problem we in the West have, apart from ISIL, is Russia." Kekkosen ja YYA-sopimuksen aikana emme varsinaisesti kuuluneet länteen, mutta tänä päivänä presidentti on länsisuuntautuneesta Kokoomuksesta.

Alexander Stubb hyppää välillä pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin tonteille, mikä on maan kokonaisedun kannalta hyvä asia. Suomi voi omilla toimillaan parantaa Baltian ja sitä kautta koko EU:n turvallisuutta.

http://www.politico.com/magazine/story/2015/11/isi...

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentistasi, Jouni!

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että Suomi on kuulunut länteen iät ajat, joskin itäisen kulttuuripiirin raja kulkee osittain Suomen sisällä. Kylmän sodan aikanakin oltiin osa länttä, jaskin puolustussopimus sitoi Suomea NL:oon. Sen takia sitä yritettiin tulkita Suomen eduksi ja vääntöä riittikin.

Presidentti Niinistö on periaatteessa toiminut kuten pitääkin. Puolustuslain uudistuksen kohdalla kannattaisi kuitenkin ottaa huomioon tietyt Suomen turvallisuuden kannalta oleelliset reunaehdot.

Yhteinen aluevalvonta Ruotsin kanssa on mahdollista toteuttaa ilman että puolustuslakia pitäisi muuttaa nyt ehdotetulla tavalla.

Mielestäni Suomen johdon tulisi ensisijaisesti parantaa Suomen turvallisuutta. Ei horjuttaa sitä.

Toimituksen poiminnat