Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

EU tarvitsee suunnan kohti isänmaiden Eurooppaa

  • EU-elinten tehtävät tulee uudistaa niin, että ne kehittävät unionia itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestönä.
    EU-elinten tehtävät tulee uudistaa niin, että ne kehittävät unionia itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestönä.
  • Jäsenmaiden kansallisten parlamenttien asemaa tulee vahvistaa EU-päätöksenteossa.
    Jäsenmaiden kansallisten parlamenttien asemaa tulee vahvistaa EU-päätöksenteossa.

Euroopan unioni on alusta alkaen paininut ongelmissa. Sen ymmärtämiseksi ei tarvita edes erään entisen oppositiopoliitikon tunnettua sutkautusta.

Euroalueen kriisille ei loppua ole näköpiirissä, sillä apupaketeilla on ostettu vain lisäaikaa. Velkakellot tikittävät edelleen.

Pakolaiskriisiäkään ei ole kyetty ratkaisemaan, saati, että sen syihin olisi puututtu. Maahanmuuttajatulva on pannut EU-maiden sisäiset järjestelmät koville.

Liittovaltiota kannattavat federalistit käyttävät kriisejä verukkeena yhdentymisen tiivistämiseen, kun taas EU:n vastustajat käyttävät niitä perusteena unionista eroamiselle.

EU:n komissiolla on aina sama ”lääke” kriiseihin: lisää yhdentymistä. Syyskuussa komissio ehdotti pysyvää kriisimekanismia, jolla se voisi päättää turvapaikanhakijoiden siirtämisestä jäsenmaasta toiseen. Marraskuussa komissio ehdotti euroalueelle yhteistä talletussuojajärjestelmää. Eilen se ehdotti EU:n yhteisen raja- ja rannikkovartioston perustamista, jolloin kansallisista rannikkovartiostoista tulisi osa sitä. Kriisitoimien varjolla unionia hivutetaan kohti vallan keskittämistä.

Komissio on ohjelmoitu edistämään liittovaltiokehitystä. Sitä se myös tulee tekemään, kunnes se ohjelmoidaan uudestaan. Yksittäisen jäsenvaltion, kuten Suomen, mahdollisuudet pysäyttää tätä kehitystä, saati kääntää sen suuntaa, ovat osoittautuneet käytännössä vähäisiksi. Tästä seuraa se, että niin kauan kuin Eurooppaa hallitsee komission ajama yhdentymisvisio, myös unionia hajottava keskipakoisvoima lisääntyy.

Nyt uhkana on jo Britannian eroaminen EU:sta, Brexit. Asia ratkeaa vuoden 2017 loppuun mennessä järjestettävässä kansanäänestyksessä. Ei ole mahdotonta, että Brexit käynnistää prosessin, joka johtaa unionin hajoamiseen. Brittihallitus on esittänyt vaatimuksensa EU:n uudistamisesta sellaiseksi, että britit äänestäisivät unionissa pysymisen puolesta.

Unionin ongelmat, joihin pääministeri David Cameron vaatii korjausta, eivät yllätä. Niitä ovat juuri euroalueen ongelmat, Euroopan kilpailukyvyn kriisi, demokratiakuilu EU:n ja sen kansalaisten välillä sekä vapaan liikkuvuuden hyväksikäyttö maahanmuuttoaallon yhteydessä.

Haasteisiin vastaamiseksi brittihallitus vaatii takeita siitä, että euroalueen ulkopuoliset jäsenmaat pääsevt yhdenvertaisesti EU:n sisämarkkinoille, ja sitä, että unioni keskittyisi Euroopan kilpailukyvyn tehostamiseen, takeita erivapaudesta jättäytyä tiiviimmän yhdentymisen ulkopuolelle ja jäsenmaiden kansallisten parlamenttien aseman vahvistamista sekä mahdollisuutta rajoittaa maahanmuuttajien sosiaalietuuksia.

Brittihallituksen vaatimukset tarkoittavat eriytymistä (segregaatio), joka on yhdentymisen (integraation) vastakohta. Ne ovat myös selviä viitteitä unionin tosiasiallisesta hajoamiskehityksestä.

Tämä osoittaa, että Eurooppa ja EU tarvitsevat kipeästi uutta ja vahvaa visiota äärivaihtoehtojen tilalle. Liittovaltion ja EU:sta eroamisen välissä on vaihtoehto, joka perustuu EU:n kehittämiseen itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyöelimenä. Tällöin päätöksenteko pidetään mahdollisimman lähellä kansalaista. Ensin tulee yksilö ja hänen perheensä, sen jälkeen yhteisö ja jäsenvaltio. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU-tasolla.

Tämä ei oikeistaan ole edes mikään uusi visio. Ranskan presidentti Charles de Gaulle esitti jo 1960-luvulla isänmaiden Eurooppa -näkemyksensä, joka on samankaltainen sen kanssa.

EU:n komission ja muiden toimielinten tehtäviä tulee tämän mukaisesti uudistaa niin, että ne kehittävät unionia itsenäisten valtioiden yhteisönä, joka edistää toimivien sisämarkkinoiden kautta työllisyyttä ja hyvinvointia. EU:n pitää keskittyä toiminnassaan vain niihin asioihin, joissa yhteistyöllä voidaan aidosti saavuttaa olennaista lisäarvoa kansalliseen politiikkaan.

EU tarvitsee uuden suunnan kohti isänmaiden Eurooppaa.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Huhuh, isänmaiden eurooppa ja maakuntien Suomi. Tästä puuttuu enään se että Saamelaiset saavat itsehallinnon ja tunnustuksen kansaksi sekä että Skotlanti ja Katalonia itsenaistyy. Mutta ei tässä ole tullut vieläkään Grexit tai finexit eroamista, vaan Kreikka ja Suomi porskuttaa osana mukana. Mutta ei siinä mikään jos ollaan palaamassa itenäisten valtioiden Eurooppaan kun han pysyvät sovussa eikä tule konflikteja kuten sotia maiden välille.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentistasi (#1.), Daniel.

Nähdäkseni liittovaltiokehitys kulkee oikeastaan käsikädessä ns. alueiden Euroopan kanssa. Keskitetyn vallan käytön kannalta suvereenien valtiorakenteiden hajottaminen pienemmiksi (vrt. Skotlanti, Katalonia) on trkoituksenmukaista, sillä juuri ne ovat EU-vallan esteenä. Divide et impera.

Tähän sisältyy kuitenkin myös väkivallan mahdollisuus. Toisen maailmansodan jälkeen verisimmät sodat Euroopassa liittyvät liittovaltioiden hajoamiseen. Sen takia tullaan EU:n johtaman oman väkivaltakoneistoa perustamista todennäköisesti vaatimaan lähitulevaisuudessa.

Sipilän hallituksen ajama "kehittyvien maakuntien Suomi" voidaan tavallaan nähdä jatkumona tuolle kansallisvaltiorakenteiden hajottamiselle.

Liittovaltiokehitys tarvitsee muunkin vaihtoehdon kuin EU:n hajo(tt)amisen, jotta voidaan turvatata ne hyvät saavutukset, joita valtioliiton kautta on saavutettu ja kehittää niitä lisää. Tämä edellyttää samanmielisten voimien yhdistämistä että tämä visio saadaan kanavoitua poliittiseksi voimaksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ainakin koulun historiassa puhuttiin aikoinaan että näistä liittovaltioiden hajoamisista syntyi rajakiistoja. Nyttemminhän näillä vähemmistöryhmillä on nykyään enemmän vaikutus mahdollisuuksia. Ongelmia tietysi tulee siitä etteä esim muualla Eurooppaa voidaan katsoa Skotlannin vieneen julkeasti osan maa-alaa joka kuului Britannialle. Suomessa maakunnat puolestaan mukailevat vanhoja heimoalueiden rajoja (joten Suomi on kuin pieni liittovaltio).

Petteri Hiienkoski

Rajakiistoja voi nousta siinä tapauksessa, että jokin taloudellisesti tärkeä kohde on jäämässä rajan taakse.

Muuten pitäisin vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia alueilla merkittävämpänä asiana: ihmiset ovat näet valtioiden sisällä liikkuneet ja sekoittuneet eivätkä saman etnisen ryhmän väki rajaudu tarkoin omalle alueelleen.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomessahan käyään nyt kiistaa metsänhuoltolain muutoksesta jossa on poistettu aiempikohta mikä on taannut mm saamelaisille oikeuden omiin maihinsa, mahdollisuuden perinteiseen poro elinkeinoon sekä vapaan liikkuvuuden. Saamelaisista se heikentää heidän asemaansa koska lappi on yksi Suomen tärkeimmistä kaivosalueista.

Ja on toki totta että etniset ryhmät ovat osin sekoittuneita mutta niinsanottu pääpaino alkuperäisestä ryhmästä pitää omallaalueella enemmistöä esim Skotit Skotlannissa ja sekoittuessa syntyy myös uusia ryhmiä kuten Hämäläisten ja Karjalaisten sekoittuttua Savolaiset Savossa.

Toimituksen poiminnat