Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Brysselin terrori-iskujen syyt ja keinot terrorismin torjuntaan

Voipuneena otin tänään vastaan uutisen Brysselin terrori-iskuista ja kuulin suomalaisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden kommentteja asiasta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Virheistä voidaan kuitenkin oppia ja välttää tilanteen kehittyminen ainakin suomalaisten kannalta huonommaksi.

Tiivistän seuraavaan analyysini nykytilanteesta ja siihen johtaneista syistä. Siihen sisältyy myös varoitus tulevasta, ellei poliittista suuntaa esitetyllä tavalla tarkisteta:

1. Ensinnäkin ilmaisen syvän osanottoni terrori-iskujen uhreille ja uhrien läheisille. Laillista esivaltaa vastaan tähdätty väkivalta, jossa joukkomurhan kohteeksi valikoituu viattomia siviilejä, on paitsi tuomittavaa myös äärimmäisen raukkamaista. Rikoksiin osalliset tulee ottaa kiinni, saattaa oikeudelliseen vastuuseen ja tuomita ankarimmalla mahdollisella rangaistuksella. 

2. Muslimiterrorismikaan ei synny tyhjästä vaan siihen on syynsä. Terrorismille otollisiin olosuhteisiin kuuluu paitsi uskonnollis-poliittisesti motivoitu viha ja katkeruus, myös aineelliset puitteet, joissa itsensä ja perheensä rauhanomaisen elättämisen edellytykset ovat heikot tai ainakin vähemmän houkuttelevat kuin ideologinen mielihyvä siitä, että osallistuu terrori-iskuihin, mahdollisesti henkensä uhraten (jihad-oppi).   

3. Länsivallat – etenkin Yhdysvallat mutta myös Euroopan Unioni Britannian ja Ranskan johdolla – ovat ainakin toista vuosikymmentä toimineet muslimimaissa lyhytnäköisen itsekkäästi tavalla, joka on ollut omiaan herättämään siellä asuvissa vihaa ja katkeruutta länsimaita kohtaan (Palestiinan kriisi, Afganistanin sota, Irakin miehitys, Libyan pommitukset, Syyrian sisällissota jne.).

  • Päävastuullinen on Yhdysvallat, jonka toimien seurauksista ja hyväksymisestä EU-maat joutuvat maksamaan kovan hinnan pakolaiskriisin ja terrori-iskujen muodossa. Syypäitä ovat myös EU:n suurvallat, jotka arabikevään huumassa vuorostaan ottivat kansainvälisen oikeuden omiin käsiinsä.
  • Kun länsivallat asettuvat kolmansissa maissa laillista esivaltaa vastaan ja ryhtyivät siellä väkivalloin kaatamaan diktatuurihallituksia vaihtaakseen tilalle mieluisamman hallituksen, niiden toiminnalta puuttuu kansainvälisoikeudellinen ja moraalinen oikeutus. Se ei voi jäädä ilman kielteisiä seurauksia. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.
  • Suomen kaltaiset EU-maat, jotka aktiivisesti tukemalla tai passiivisesti vaikenemalla osoittavat hyväksyntäänsä tällaisille suurvaltojen toimille, tulevat väistämättä osaltaan vastuullisiksi niistä ja saavat myös kantaa siitä aiheutuvat seuraukset.

4. Siirtomaakaudelta eivät ole periytyneet pelkät siirtomaaisäntien mielivaltaisesti vetämät rajat alueiden välille. Myös niiden harjoittama taloudellinen riisto on jatkunut näihin päiviin asti, vaikkakin uusissa muodoissaan (kansainväliset suuryritykset) ja entistä useamman valtion (mm. Kiina) voimin. Aineellinen hyvinvointi ei ole jakaantunut oikeudenmukaisesti rikkaan Pohjoisen teollisuusmaissa ja köyhän Etelän kehittyvissä maissa asuvien välillä. Kehittyvissä maissa tulo- ja varallisuuserot saattavat tästä johtuen olla vielä suuremmat kuin länsimaissa. Sen lisäksi, että harjoitetaan kehitysyhteistyötä, jolla edistetään paikallisten asukkaiden edellytyksiä omaehtoiseen elinkeinotoimintaan, on kansainvälisesti korjattava maailmankaupan rakenteita tavalla, jolla estetään kehittyvien maiden luonnonrikkauksien yksipuolinen hyväksikäyttö ja mahdollistetaan paikallisille kohtuullinen korvaus raaka-aineista ja tuotteista. 

5. Kommunismin ja sosialismin ideologisen haaksirikon jälkeen aineellisesti köyhien ja sorrettujen tyytymättömyys ja kapinointi kolmannessa maailmassa kanavoituu ensisijaisesti islamin radikaalien suuntausten kautta. Uskonnollis-poliittisena ideologiana islam soveltuu tarkoitukseen valitettavan hyvin. Se ei motivoi seuraajiaan poliittiseen ja aseelliseen toimintaan ainoastaan aineellisin vaan ennen muuta uskonnollisin tai hengellisin yllykkein.

6. Mitä näkyvämmin ja tiiviimmin Suomi samastuu EU:ssa entisiin siirtomaaisäntiin ja osallistuu läntisten suurvaltojen muslimimaihin kohdistamaan sotilaalliseen toimintaan ja sen oikeuttamiseen niitä tukemalla, sitä todennäköisemmin suomalaiset joutuvat terrorismin kohteeksi omalla maaperällään:

  • Erittäin merkittävä askel tähän suuntaan olisi tehdä puolustuslakiin hallituksen kaavailema muutos, joka mahdollistaa sen, että Suomi lähettää asevoimiaan tai muuta sotilaallista apua mille tahansa EU-maalle sen sitä pyytäessä Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteen perusteella.
  • Toinen askel – jonka Suomi osittain on jo EU:ssa ottanut – olisi luopuminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklaan kirjatusta kansainvälisen oikeuden vaatimuksesta, jonka mukaan oikeus sotilaallisen voiman käyttöön koskee ainoastaan oman alueen puolustamista vieraan valtion aseellista hyökkäystä vastaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. 

Mitä pitäisi tehdä, että kehityksen suunta muuttuisi?

Sen lisäksi, mitä totesin askelista, joiden ottamista välttämällä todennäköisyys sille, että Suomeen kohdistettaisiin terrori-iskuja, vähenee merkittävästi, akuutti tilanne edellyttää sekä globaalien että alueellisten suurvaltojen yhteisesti takaaman rauhan saamista Syyriaan ja Irakiin, Daesh/ISIS-järjestön riisumista aseista ja sen johtajien asettamista oikeuteen tuomittavaksi sekä jälleenrakentamisen aloittamista alueella.

Terrorismin torjumiseksi on välttämätöntä puuttua aiemmin mainittuihin syihin, jotka aiheuttavat terrorismia tai ainakin luovat sen kasvulle otolliset olosuhteet. Terrorismia ei voida torjua pelkästään sotilaallisin toimin eikä tiedusteluviranomaisten valvontaoikeuksia lisäämällä.

Terrorismi on epälineaarista sodankäyntiä, jota ei perinteisin sotilaallisin keinoin voiteta. Sota terrorismia vastaan edellyttää rahoituskanavien ja asekuljetusväylien tunnistamista ja tukkimista sekä intensiivistä ja totuudellista informaatiosodankäyntiä. Myös ideologista sodankäyntiä tarvitaan.

Sillä, että mahdollisimman moni terrorismiin syyllistynyt saadaan tuomittavaksi, on suuri moraalinen merkitys. Sillä on mahdollista heikentää uskonnollista tai hengellistä motiivia (jihad), johon vetoamalla ihmisiä saadaan osallistumaan terroritekoihin. Historiallisesti islam on kristillisestä kirkosta eriytynyt uskonkäsitys, johon hengelliseltä kannalta katsoen tehokkain lääke on terve kristillinen oppi.

Jos poliisin valvontaoikeuksia tietoverkoissa nykyisestään lisätään, demokratian toimivuuden, oikeusvaltioperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä huolehtia siitä, että tällaisten valtuuksien käyttö on tarkoin säänneltyä ja poliisista riippumattoman elimen kontrolloimaa. Valtaoikeuksien lisääminen edellyttää usein vallankäytön tasapainotusta, mihin perustuu esimerkiksi Suomessakin sovellettava Montesquieun vallan kolmijako-oppi. Viranomainenkin on vain ihminen ja sellaisena hänkin luonnostaan taipuvainen toimimaan itsekkäästi ja käyttämään asemaansa väärin.

Demokraattisessa järjestelmässä, jossa valtiovalta kuuluu kansalle, äänestäjillä on mahdollisuus vaikuttaa hallituksensa poliittisiin ratkaisuihin. Toivon, että Suomen kansalla olisi sellaiset johtajat kuin se ansaitseekin, mutta pelkään pahinta.

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo kyllä taustoja tullee tuossa plokissa ja semmosia linjoja, joita ois hyvä nähä ja kattoa tarkoin. No minun sanoilla sanottuna, mitä tekoa usalla on koko ajan häslätä ympäriämpäri. no usa häslää ihan kommunisminki takia. No kyllä venäjäki. Ja tuo saksa-ranska on totta. Tämmösiä met ihmiset olema, mutta yhessä pitäs ellää ja siihen käy vanha viissaus, toinen toista tukien, rakastaen, sois sitä ihan ennaltaehkäsyä. Valvomiset ja sotimiset ja rajojen kiinni laittamiset on jo myöhästä terroristien kans, mutta tietenki vähentää. Ratkasu ois kuitenki se mukhaan ottaminen.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Niin, eikös Stubi ollut kovasti sitä mieltä, että mennään mukaan turvaamaan jotain kun Libyaa pommitettiin?
Yritti selittää jotain "turvaamisesta".
Se on aivan sama ollaanko me itse pommittamassa vai olemmeko huoltotehtävissä vapauttaen näin muita sotilaita hyökkäyssodassa.

Näin muistan, mutta en silloin ehtinyt tarkemmin perehtyä Libyan tilanteeseen.

Henry

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kiitos Sinulle tästä kirjoituksesta!
Toivo mukaan kansa pian herää - myös Antti Pesonen kirjoitti aiheesta ja on tuolla ollut aika lailla kommentteja, jotka kertovat, että jengi alkaa jo osata kääntää pöytää 180 astetta.

Henry

Toimituksen poiminnat