Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Kadonneen järjen metsästäjät Guggenheimista suurmoskeijaan

Ensin oli Guggenheim, sitten suurmoskeija. Ihmettelen kotikaupunkini johtajien harkintakykyä – tai pikemminkin sen puutetta. Edellinen tuntui olevan oikeistolaispoliitikkojen, mutta jälkimmäinen punaviherpoliitikkojen, hanke.

Jostain syystä kuntapäättäjistä tulee tai kaupungin päättäville paikoille ajautuu poliitikkoja, jotka eivät osaa sanoa "Ei". Heille terveen kaupunkilaisjärjen käyttö tuntuu olevan ylivoimaista. Tuskin yksikään niistä, jotka näitä hankkeita ovat kannattaneet, olisivat valmiita maksamaan ratkaisuja vain omasta pussistaan tai kärsimään seuraukset vain omalla kontollaan, jos sellainen vaihtoehto olisi. Tämä on spekulointia.

Kollektiivisen toiminnan logiikka taitaa olla myös kollektiivisen toiminnan tragedia. Yhteisiä varoja on helpompi tuhrata kuin omiaan. Seuraukset on helpompi sysätä muiden niskaan kuin ottaa omille harteilleen. Politiikka näyttäytyy yksityisten irtopisteiden keräämisenä potentiaalisilta kannattajilta, joko rahoittajilta tai äänestäjiltä. Paitsi että tämä voi olla myös virhearvio. Ehkäpä ihmiset eivät somen ja digitaalisen median aikakaudella olekaan asioista niin tietämättömiä tai välinpitämättömiä kuin nämä päättäjät kuvittelevat. 

Miksei Guggenheim-museo periaatteessa voisi sopia Helsinkiin. Ongelma olivat vain ne tarjousehdot, jotka olivat helsinkiläisten kannalta kestämättömiä. Tyhmähän ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Ja ne, jotka bisnestä tekevät, haluavat tietysti tehdä hyvää bisnestä ulkoistamalla riskit.

Suurmoskeijan rakentamistakin on myyty kuntapäättäjille sillä perusteella, että muslimeja on Suomessa nyt niin paljon. Sillä, että kuitenkin vain kuudes- tai viidesosa heistä on rekisteröity uskonnollisiin yhdyskuntiin, jotka edustavat eri uskonsuuntia ja etnisiä taustoja, ei tunnu olevan merkitystä. Ei liioin sillä, että uudet muslimiryhmät tulevat lähinnä konfliktialueilta pakolaisina ja turvapaikanhakijoina, joiden on tarkoitus palata kotimaahansa, kun olot siellä rauhoittuvat.

Niin Guggenheim-museohanke kuin suurmoskeijahankekin näyttävät olevan pienten aktiiviryhmien projekteja. Keskeiset intressiryhmät tuntuvat löytyvät kaukaa rajojemme ulkopuolelta. Ensimmäisen hankkeen taustavoimat löytyvät Amerikasta ja jälkimmäisen Lähi-idästä. Epäilemättä Bahrain johtajalla olisi varoilleen – tai kenen varoja sitten koordinoikaan – käyttökohteita oman kansansa elinolojen kohentamisessa, ihmisoikeuksista puhumattakaan. 

Ellei islam olisi uskonnon lisäksi myös poliittinen liike, vieläpä laajentumishaluinen, väkivaltaan taipuvainen ja sisäisesti riitainen liike, moskeijan rakentamiskysymystä voitaisiin lähestyä uskonvapauden kannalta. Suurmoskeijan rakennushanke uhkaa kuitenkin siirtää kriisialueilta pakenevien muslimiryhmien välisiä ristiriitoja tänne pohjoiseen. Ryhmien väliset jännitteet ovat vaarassa lisääntyä entisestään.

Pääkaupunkiseudun muslimiyhteisöillä on jo omat uskonnonharjoituspaikkansa. Eri uskonsuuntia ja etnistä taustaa edustavien muslimien yhteisen moskeijan rakentamiselle ei ole tarvetta eikä edellytyksiä.

Poliitikon, joka ei osaa sanoa "ei", on vaikea ymmärtää, ettei kaupungin tule osoittaa tonttia eikä tehdä kaavamuutoksia sen enempää Guggenheimia kuin suurmoskeijaa varten. Onko ylivoimaista päätellä, että kaupungin tulee huolehtia ihmisten turvallisuudesta ja keskittyä kaavoituksessa siihen, että Helsinkiin rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja? Onhan turvallisuus kuitenkin se päähyödyke, mitä useimmat pakolaiset ja turvapaikanhakijat täältä hakevat.

Mitä tulee uskonnonvapauteen, jota länsimaissa on joskus pidetty demokraattisen yhteiskunnan keskeisenä perusoikeutena, kuinka halpana punaviherkuplassa elävät sitä nyt pitävätkään. Muslimimaailma ei sellaista kuitenkaan tunne. Sekin on hyödyke, jonka arvon taitaa ymmärtää vasta kun sitä ei ole.

Suomeen tulevat muslimit ovat ensisijaisesti ihmisiä. He ansaitsevat sen, että heillekin taataan todellinen uskonnonvapaus. Siihen kuuluu myös oikeus vaihtaa uskontoaan ilman pelkoa siitä, että joutuu tämän takia väkivallan uhriksi. Olemmeko todella valmiit puolustamaan tätä oikeutta ja varmistamaan, että nekin, jotka kotimaassaan ovat jääneet siitä paitsi, saisivat edes täällä omistaa sen?

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Guggenheimia ajetaan kun käärmettä piippuun. Huolimatta siitä, että aihe on jo kertaalleen torpattu. No, jos sen hankkeen rahoitus tulee yksityissektorilta, niin kaupunkilaiset tuskin ottavat siitä poroja nokkaansa. Moskeijoiden suhteen saattaa tosiaan olla syytä olla varovainen. Ei kai joka paikassa, mutta lähialueilta, Ruotsista ja Tanskastahan löytyy esimerkkejä moskeijoista tapahtuvasta kyseenalaisesta uskonnon opettamisesta. Roihuvuorikin on aina välillä vilahdellut medioissa. Enkä,oikein jaksa uskoa, että suurmoskeija helpottaisi tilannetta vähemmän radikaaliin suuntaan.

Vaikka tosaalta, olishan se varmaan komeaa, jos valaistu minareetin 50 m korkea torni, sieltä kuuluvine kutsuineen, komeilisi vaikka Eirassa, tai esim. Kulosaaressa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eikös yhtenä ehdokkaana paikaksi mainita Kalasataman uusi asuntoalue? Jos suurmoskeija sijoitetaan sinne, sopii vain arvailla, mikä sen vaikutus tulee olemaan asuntoneliöiden arvon kehitykseen...

Kyllä järki pakenee Helsingin kaupungin päätöksenteosta. Liittäisin listaan kolmanneksi megatyperyydeksi Malmin lentokentän tuhoamisen, jolla ei ole kuin marginaalista merkitystä asuntomaana (joksi pitäisi kelvata mm. Sipoosta juuri tällä perusteella Helsinkiin liitetty alue) mutta tuhoisa haittavaikutus Suomen ilmailulle ja kaikelle siihen liittyvälle elinkeinotoiminnalle.

Petteri Hiienkoski

#2. Malmin kenttä. Kyllä. Se on tärkeä turvallisuudenkin kannalta. Jos sattuisi esim. suuronnettomuus, sillä että lentokenttä on keskustan läheisyydessä voidaan pelastaa ihmishenkiä.

Petteri Hiienkoski

#1. Mikäs siinä, jos yritykset rahoittavat Guggis-hankkeen. Nytpä taitaa vaan olla niin, että dollarimiehet kolkuttelevat taas hallituksen oven takana. Jospa Sipilän-Stubbin tiimiltä heltiäisi julkista rahaa.

Niin. Suojelupoliisilla on töitä ilman suurmoskeijaakin. En halua tällä suinkaan leimata kaikkia muslimeja: suurin osa heistä on kunnon suomalaisia. Moni myös toimii vastuullisesti avoimessa yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa pyrkien osaltaan rajoittamaan mahdollista radikalisoitumista. Ääri-ilmiöthän eivät helpottaisi heidän asemaansa Suomessa. Käsittääkseni moni heistä suhtautuu tästä syystä suurmoskeijahankkeeseenkin varsin varauksellisesti.

Toimituksen poiminnat