Valtamedia hävisi vaalit – You're Fired
Yhdysvaltain presidentinvaalit saivat ennennäkemättömän paljon tilaa Suomessa – valtamediassa. Toinen toistaan viisaampi asiantuntija kiikutettiin vakuuttamaan, kuinka kelvoton Donald Trump olisi presidentiksi, ja mitä kauheaa seuraisi, jos hänet valittaisiin. Hänet on leimattu rasistiksi, sovinistiksi, fasistiksi.
Vaalituloksen selvittyä valtamedia välittää katastrofitunnelmia ja asiantuntijat ovat ymmällään. Kommentit, joissa vaalitulosta kauhistellaan, sen merkitystä vähätellään ja demokratian esitetään olevan kriisissä, ovat yleisiä. Vastaava ilmiö tapahtui Britannian EU-kansanäänestyksen (Brexit) yhteydessä. – Elitistinen kaksinaismoraali ilmenee juuri siinä, että jos demokratia ei tuota toivottua tulosta, päätellään, että järjestelmässä tai äänestäjissä täytyy olla jotain vikaa.
Kirjoitin vuosi sitten blogiini vaaliasetelmasta. Tuolloin jo oli helppo ennakoida, että valinta tapahtuisi poliittisesti korrektin ja epäkorrektin vaihtoehdon välillä. Media- ja bisnesmiehenä Trump ymmärsi tilanteen ja onnistui hyödyntämään sen. Sekä republikaanien että demokraattien valtaeliitin Trumpiin kohdistama julkinen paheksunta palveli hänen kampanjaansa: ääniä satoi suoraan hänen laariinsa.
Kasvaneen latinalaisperäisen väestön äänestyskäyttäytyminen muodosti vaalien kiinnostavimman kysymyksen. Trumpin rasistisiksi leimattujen lausuntojen tulkittiin tarkoittavan sitä, että tämä äänestäjäryhmä kannattaa Hillary Clintonia. Odotan mielenkiinnolla analyysejä sitä, pitivätkö nämä väitteet paikkansa. En olisi yllättynyt, jos asiantuntijat olisivat ennakkoarvioissaan erehtyneet.
Siihen, että tuloksen kannalta ratkaisevaksi arvioitu latinoväestö tuskin on kannattanut Clintonia vaan on pikemminkin antanut äänensä Trumpille, on helppo nähdä parikin syytä. Se taas, etteivät nämä asiat ole Suomessa olleet esillä, johtuu valtamedian ideologisesta ja asenteellisesta yksipuolisuudesta, näkökulmien köyhyydestä.
Tämä liittyy uskontoon ja erityisesti kristinuskoon. Aihepiiri on valtamediassa muodostunut tabuksi, joka ei voida käsitellä ilman kielteistä ennakkoasennetta. Yhdysvallat on arvoiltaan huomattavasti kristillisempi maa kuin valtaeliitti haluaisi myöntää. Kristillisyys ja uskonasiat ovat siellä arkipäiväisiä ja luonnollisia eikä suhtautuminen julkisuudessa ole neuroottista, kuten niin sanotussa jälkikristillisessä Suomessa (vrt. teofobia, kristofobia).
Latinalaisperäinen väestö on vahvasti uskonnollista ja roomalaiskatoliseen kristillisyyteen sitoutunutta. Tämä määrittelee Yhdysvaltain politiikan suuntaa myös tulevaisuudessa. Korruptoituneeksi miellettyä valtaeliittiä edustava arvoliberaali valkoihoinen naispoliitikko ei välttämättä ole se henkilö, jota tämä väestöryhmä ensimmäiseksi kannattaisi.
Kristillisiltä arvoiltaan Trump tuskin oli ihannevaihtoehto häntään. Hänellä oli kuitenkin etunaan mielikuva henkilökohtaisesta taloudellisesta menestyksestä. Trump lienee saanut äänestäjänsä vakuuttumaan siitä, että hekin pääsevät osalliseksi paremmasta elintasosta, jos hänet valitaan. Latinot ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin juuri paremman elintason toivossa. He ovat myös valmiit tekemään sen eteen työtä mieluummin kuin jäisivät elämään yhteiskunnallisten tukien varassa. Perhe ja sukulaiset sekä seurakunta muodostavat heille keskeisen sosiaalisen ja taloudellisen turvaverkoston.
Obaman hallinto ei saanut Yhdysvaltain taloutta jaloilleen eikä Clintonilla ollut vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi. Talous on finanssikriisin ja teollisuuden rakennemuutoksen takia ongelmissa. Se ilmenee monien amerikkalaisten arkielämässä. Yhdysvallat on velkaantunut.
Kalliiden yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisen epäilemättä pääteltiin kiihdyttävän velkaantumista ja kiristävän verotusta. Tämän tuskin uskottiin parantavan maan taloudellista tilannetta sekä keskiluokan ja työväestön asemaa. Se, kykeneekö Trump saamaan Yhdysvaltain talouden kuntoon, on kokonaan toinen asia.
Olennaista tässä kuitenkin on se, että valtamedia, joka keskittyy siihen, miten asioiden sen mielestä pitäisi olla, sivuuttaa tehtävänsä uutisoida ja raportoida maailmasta moniarvoisesti ja monipuolisesti sellaisena kuin se on. You're Fired!
Petteri Hiienkoski
Viime vuodet ovat olleet tosiaan hyvin lohduttomia poliittisessa konsensuksessa marinoituneille mediataloille, niin julkisen kuin yksityisen tarjonnan osalta.
Omalla kohdalla saldo on aika murskaava;
Viimeinen printtisanomalehden tilaus päättyi 2004.
Tuulilasi taisi tulla vuoteen 2006. Sen jälkeen kotiin ei ole tullut kuin ilmaisjakeluja, enkä lue niitäkään.
Maksullisia lehtiä en lue edes sähköisessä muodossa. Viimeinen suomalainen säännöllisessä seurannassa ollut lehti oli Taloussanomat, joka hiljattain pilaantui iltisformaattiin siirryttyään niin sisällön määrän kuin laadun suhteen. Puheenvuoron käyn tsekkaamassa harvakseltaan.
Television mainoskanavia katson äärimmäisen harvoin ja silloinkin vaihdan mainosten ajaksi kanavaa. Ylen ajankohtaisohjelmia ja uutisia ei voi juuri ylenantamatta katsoa mainitsemistasi syistä, joten sekin jää Areenalta poimittuun sisältöön. Kotimaan uutiset selailen pikana teksti-TVstä, vaikka se onkin heikkolaatuinen.
Seuraan lähinnä muutamia monipuoliseksi osoittautuneita ulkomaisia uutissaitteja ja Youtubesta laadukkaasti toteutettuja podcasteja, videohaastatteluja ja sen sellaista. Mainossaastetta on harvassa ja senkin voi skipata yleensä 5 sekunnin kohdalla, mikä ei aiheuta sietämätöntä häiriötä.
Kun silloin tällöin selaan kahvilassa päivän lehden, huomaan joka kerta, etten ole jäänyt mistään paitsi. Jos tubeen ilmaantuisi vielä laadukasta suomenkielistä tuotantoa, perinteistä telkkaria tuskin kaipaisi lainkaan.
Tällainen käyttäytyminen on tietysti pelottava skenaario sisällöntuottajalle, jonka pitäisi keksiä jokin ansaintalogiikka itselleen. Ei sitä minullakaan ole kun satunnaisesti näitä tekstejä tuotan.
Ilmoita asiaton viesti
Yle ja Hesari uurastivat Clintonin puolesta – siitä täysi tunnustus – unohtaen yhden tärkeän asian: amerikkalaiset äänestäjät eivät katsele Ylen uutisia eivätkä lue Hesarin juttuja. Hukkaan meni koko kampanjointi!
Ilmoita asiaton viesti