Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Varoitus eläinrääkkäyksestä

  • Esimerkki amerikkalaiselta tehotuotantoa harjoittavalta sikafarmilta (kuva: stopfactoryfarming)
    Esimerkki amerikkalaiselta tehotuotantoa harjoittavalta sikafarmilta (kuva: stopfactoryfarming)
  • Esimerkki pennsylvanialaiselta sikafarmilta joka toiminut Whole Foods -yhtymän tuotantotilana Yhdysvalloissa (kuva: PETA 2015).
    Esimerkki pennsylvanialaiselta sikafarmilta joka toiminut Whole Foods -yhtymän tuotantotilana Yhdysvalloissa (kuva: PETA 2015).
  • Esimerkki häkkikanan munatuotantoon perustuvalta ontariolaiselta farmilta Kanadasta (kuva: Chr. Katsarov / TheGlobeandMail).
    Esimerkki häkkikanan munatuotantoon perustuvalta ontariolaiselta farmilta Kanadasta (kuva: Chr. Katsarov / TheGlobeandMail).
  • Esimerkki kentiläiseltä vapaankanan munafarmilta Englannista (kuva: TheDailyMail 2016).
    Esimerkki kentiläiseltä vapaankanan munafarmilta Englannista (kuva: TheDailyMail 2016).

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta luterilaisen uskonpuhdistuksen alkamisesta. Kirkollisesti reformaatiosta on jäljellä enää vain rippeet. Maailmanhistoriallisesti sillä oli kuitenkin käänteentekevä vaikutus koko länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle erityisesti Pohjois-Euroopassa. 

Esitän uskonpuhdistuksen kunniaksi otteita Martti Lutherin kirjoituksista. Hänen eläinsuojelua koskeva kirjoituksensa on mielestäni nyt jopa ajankohtaisempi kuin hänen aikanaan. Olkoonkin ettei hän ottanut kantaa intensiiviseen tehotuotantoon, jonka osana tuotantoeläimiä nykyään pidetään.

Eläimet ovat myöskin Jumalan luotuja olentoja, ja Hänen luomiaan olentoja ei saa häpeällisesti väärinkäyttää; ja jos sitä teet, kantavat he sinun päällesi [kostoa] Herran, heidän Jumalansa edessä, joka on luonut heidätkin ja ylläpitää heitä.

Mutta monenkaan ihmisen omatunto ei soimaa häntä siitä, että hän antaa eläimensä nähdä nälkää, tahi kiusaa ja vaivaa niitä, tahi pieksää ja pakoittaa niitä ylenmääräiseen työhön. Tätä kaikkea kutsun sydämettömyydeksi. Se joka on sydämetön eläimiä kohtaan, hän on myöskin sydämetön ihmisille.

Meillä on oikeus tappaa ja syödä eläimiä, se ei ole mikään synti, sillä sitä varten ovat ne meille annetut; mutta niiden kiusaaminen ja rääkkääminen on kauhea synti. […]

Mutta mitä vastaat sinä eläinrääkkääjä, kun Jumala kutsuu sinut tilinteolle siitä miten olet kohdellut Hänen luomiaan olentoja? – Kurjaa iloa on myöskin eläinten ärsyttäminen ja kuolemaan asti uuvuttaminen; siinä minä en tahdo olla mukana, sillä en saata nähdä sellaista tuskaa ja kidutusta.

Ankarasti tulisi myöskin teroittaa lasten mieliin, että he oppisivat säälimään eläimiä, jotteivät heidän sydämensä tulisi kylmiksi ja lemmettömiksi ihmisiäkään kohtaan.

(Lähde: Martti Luther, Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä. 1546. Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle 4. SLS. Helsinki 1897.)

***

Mitähän Uskonpuhdistaja mahtaisi sanoa tänään, jos näkisi miten tuotantoeläimiä nykyään pidetään ja kohdellaan joissain tehomaatalouden suurissa tuotantoyksiköissä? Luoja toki näkee ja kuulee senkin.

En haluaisi suoralta kädeltä leimata suurtiloja. Niillä kuten pienilläkin tiloilla voidaan eläimiä hoitaa joko hyvin tai huonosti. Valokuvat eläimistä suurissa tuotantolaitoksissa herättävät kuitenkin kysymyksen niiden hyvinvoinnista vaikka eläimet muuten näyttäisivät olevan terveitä ja niiden tilat siistejä.

Vertailukohtana on kuitenkin lapsuudesta tuttu maalaisidylli. Mielessä ovat perhetilat, joissa karjaa ja kotieläimiä oli huomattavasti vähemmän kuin tehotuotantolaitoksissa. Eläimet myös saivat liikkua suhteellisen vapaasti niille varatuilla alueilla. 

Tuotantoeläinten olosuhteisiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota ainakin länsimaissa. Monessa muussa maailmankolkassa, jossa sääntely ja valvonta on heikompaa kuin vaikkapa Euroopassa, eläinten olot saattavat kuitenkin olla varsin kurjat.

Kysymys tuotantoeläinten hyvinvoinnista ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin joskus esitetään. Syylliseksi ei mielestäni voi osoittaa sormella yksittäistä tuottajaa eikä edes tuotannonalaa sikäli kuin nämä hoitavat eläimiään säädyllisesti voimassa olevien sääntöjen puitteissa. Yhtä hyvin syyllisiä ovat kuluttajat, jotka vaativat saada tuotteita mahdollisimman edullisesti, tai elintarvikkeiden jalostusteollisuus tai kauppa, jotka osaltaan tavoitteilevat alempia tuotantokustannuksia ja edullisempaa hintaa. Vastuu on kollektiivinen.

Eläinten hyvinvoinnin kannalta eettisesti kestävämmät ratkaisut maksavat: kysymys on rahasta. Olosuhteiden kohentamisesta sääntelyn kautta aiheutuvat kustannukset siirtyvät lopulta tuotteiden hintohin. Eettisesti kestävän ja kestämättömän tuotantotavan välisen rajan vetäminen on kuitenkin kuin veteen piiretty viiva. Mikä on välttämätöntä ja mikä kohtuullista eläinten hyvinvoinnin kannalta?  

Voivatko oheisissa valokuvissa olevat tuotantoeläimet hyvin? – Pidetäänkö eläimiä niin kuin Jumalan luomia olentoja kuuluisi pitää?

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hieno kirjoitus, kiitos.

En tiennytkään Lutherin lausuneen moisia viisaita sanoja. Kauas on tultu noista opeista tämän "luomakunnan kruunun" toiminnassa sen valjastaessa muu luonto omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

Vielä tuotantoeläimiäkin surkeampaa on pelkän turhamaisuuden vuoksi ylläpidetty turkistarhaus, jonka lähes ainoa laajuuden syy Suomessa on viennistä saatava raha.

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentistä.

Mielestäni ahneuden synnistä on muodostunut osa ajatteluamme niin ettemme sitä enää edes syntinä pidä. Mihin muuhun kuin ahneuteen perustuu taloudellisen voiton maksimointi yritystoiminnan yleisenä periaatteena?

Hallitukset toteuttavat sitä valtiontaloudessa. Taloudellisen kilpailukyvyn nimissä. Jos joku hallitus ei niin toimisi leimaisimme sen todennäköisesti kelvottomaksi. Tarkoitusperät voivat olla hyvät. Rakas Suomenmaamme on kilpailukykyvertailuissa kuitenkin jo maailman huippuluokkaa. Tästä on mielestäni kohtuus kaukana. Ahneudelle on ominaista ettei mikään riitä.

Vastuu on kuitenkin kollektiivinen. Emme mielestäni voi osoittaa toisia sivuuttamatta samalla sitä, että olemme itsekin vastuussa siitä. Jos ei juuri jonkin yhden asian kohdalla, sitten jossain toisessa.

Lainaamani Lutherin mukaan syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen alkuperäisestä eläinmaailman valtiudesta on jäljellä pelkkä "irvikuva". Hän sanookin tätä "valevaltiudeksi".

Viitaten ihmiselle annettuun viljely- ja varjelutehtävään (1. Moos. 2:15) Luther toteaa: "Yhä vielä pitäisi nimittäin liittyä toisiinsa näiden tehtävien, ettei maata vain viljeltäisi, vaan myös viljeltyjä paikkoja suojeltaisiin. Kumpikin tehtävä on monin tavoin laiminlyöty." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1–7. 1535–1545. Suom. Heikki Koskenniemi. SLS. H:linna 2004.)

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Kiitos hienosta kirjoituksesta, Petteri Hiienkoski! Luther kirjoitti asiaa jo 1500-luvulla. Vaikka lihaa liian mukavuudenhaluisena nautiskelijana syönkin, teen sen huonolla omallatunnolla. Toivottavasti tuotantoeläinten oloja saataisiin kohennettua niin länsimaissa kuin kehitysmaissakin, vaikka se sitten hiukan kalliimpaa ruokaa merkitsisikin. Pettymys huomata, että arvostamani amerikkalaisen Whole Foods-ketjunkaan hankkima liha ei aina täytä eettisen lihantuotannon vaatimuksia (tuosta kuvasta päätellen).

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista, Pekka.

Kuva on eläinsuojelujärjestö PETA:n sivuilta, jossa raportoidaan kyseisestä Whole Foodsin tuotantotilasta. Yhden kuvan perusteella ei ehkä kuitenkaan kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ovatko olot kurjat, jos verrataan niitä teollisuushallissa olevaan sikalaan, josta on esimerkki toisessa kuvassa?

Muutaman kuvan perusteella on mielestäni vaikea arvioida sitä, miten eläimiä kokonaisuudessaan pidetään. Yksittäinen kuva voi olla ainoastaan yhdestä vaiheesta eläintenpitoa, kuten ruokintavaihe, eikä kerro kaikkea sitä, mitä eläinten elämään normaalisti kuuluu.

Yleinen suuntaus länsimaissa näyttää kuitenkin olevan se, että "häkkituotannosta" siirrytään "vapaan maan tuotantoon". Yleisesti ottaen se vaikuttaa hyvältä. Se ei välttämättä kuitenkaan vielä tarkoita, että eläimet voisivat paremmin.

Tutkailtuani kuvia erilaisista tuotantotavoista huomioni kiinnittyi "häkkeys vs. vapaa maa" kysymyksen ja eläimille varatun tilan lisäksi "hoitoyksikköjen" kokoon.

Suurtilakin voisi jakaa eläinten pitoon varattuja hoitoyksikköjään pienemmiksi eläinten kokonaismäärää vähentämättä. Toki se lisää yksikkökustannuksia. Kysymys on kuitenkin siitä, minkä hinnan olemme valmiit maksamaan tuotantoeläinten olojen parantamiseksi.

Toimituksen poiminnat