Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Jihadistien rintamalinjan takana

  • "Dugma: The Button" -elokuvan juliste.
    "Dugma: The Button" -elokuvan juliste.
  • "Allahin suostumuksella lähetän heidät kaikki helvettiin" – Abu demonstroi 'dugman' eli napin painamista. (Kuva: Supplied).
    "Allahin suostumuksella lähetän heidät kaikki helvettiin" – Abu demonstroi 'dugman' eli napin painamista. (Kuva: Supplied).
  • "Jos painan nappia, nämä kaikki räjähtävät" – Abu esittelee räjähteillä lastattua kuormuria. (kuva: Supplied.)
    "Jos painan nappia, nämä kaikki räjähtävät" – Abu esittelee räjähteillä lastattua kuormuria. (kuva: Supplied.)
  • Englannista tullut nuori muslimimies tuli isäksi kesken kaiken. "Dugma: The Button" -elokuvajuliste.
    Englannista tullut nuori muslimimies tuli isäksi kesken kaiken. "Dugma: The Button" -elokuvajuliste.
  • "Numero kaksi: motiivinasi ei saa olla paeta elämää." Still-kuva "Hot Docs 2016" festivaalin trailerista: "Dugma: The Botton".
    "Numero kaksi: motiivinasi ei saa olla paeta elämää." Still-kuva "Hot Docs 2016" festivaalin trailerista: "Dugma: The Botton".
  • "Allah antaa kaiken anteeksi". Still-kuva "Dugma: The Button" -elokuvan trailerista.
    "Allah antaa kaiken anteeksi". Still-kuva "Dugma: The Button" -elokuvan trailerista.
  • Itsemurhaiskuun varustettu pommikuormuri metallisuojauksineen. (Kuva: Supplied.)
    Itsemurhaiskuun varustettu pommikuormuri metallisuojauksineen. (Kuva: Supplied.)

Docpoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla Helsingissä esitettiin runsas viikko sitten norjalaisen Paul Refsdalin ohjaama ja kuvaama harvinaislaatuinen elokuva Dugma: The Button (2016). Se kertoo itsemurhapommittajista Syyrian sisällissodassa. Dokumentissa seurataan vuoroaan odottelevien al Nusra -terroristijärjestön jihadisti-taistelijoiden arkea taisteluissa ja niiden välillä.

Al Nusra on yleensä luettu al Quida -verkostoon ja sitä pidetään yhtenä merkittävimmistä Syyrian shiia-hallitusta vastaan taistelevista ryhmittymistä. Populaarikulttuurista poiketen nämä taistelijat esitetään ihmisinä, mikä ei sovi lännessä luotuun viholliskuvaan. Ei siis ihme, että monet länsimaiset televisiokanavat ovat ohjaajan mukaan kieltäytyneet esittämästä elokuvaa. Sen näyttämisen ilmeisesti pelätään herättävän myötätuntoa jihadisteja kohtaan, loukkaavan terrorismin uhreja tai muuten lisäävän jännitteitä islamin ympärillä.

Elokuva välittää kuitenkin poikkeuksellisen ja rehelliseltä vaikuttavan kuvan tilanteesta. Se avaa konkreettisen näkökulman siihen islamiin, mistä liberaali valtaeliitti, hämeenanttilat, alit ja husut, pipit ja papit mediassa mielellään vaikenevat. "Virallisen" näkemyksen mukaan islam on rauhan uskonto ja jihadistit lähinnä edustavat harhaisten kiihkomuslimien marginaalista ääriryhmää, joka ei edes tunne oikeaa islamia.

Valtamedian luomasta mielikuvasta poiketen elokuvassa esiintyvät al Nusran taistelijat eivät kuitenkaan ole fanaattisia sekopäitä. Heidät esitetään tavallisina perheenisinä, koulutettuina, persoonallisina ja tuntevina ihmisinä. Ellei oteta huomioon elinpiirin erilaisuutta, ero heihin on lähinnä maailmankatsomuksessa. Uskomusten ja arvojen ero ilmenee toiminnassa.

Dugma: The Button osoittaa, miten islamiin sisältyvä velvollisuus alistua Allahille ja seurata hänen profeettansa Mohammedin opetusta motivoi kunnon muslimia uhraamaan henkensä taistelussa uskontonsa puolesta varmistaakseen pääsynsä paratiisin aistillisiin iloihin. Elokuvassa esiintyvät nuoret muslimimiehet uskovat itsemurhaiskun tehtyään pääsevänsä paratiisiin, jossa heitä odottaa 70 neitsyttä. Jihadistien joukosta on turha etsiä naisia.

Islam ei ole ainoastaan uskonto vaan myös poliittinen ideologia. Pyhällä sodalla on siinä tärkeä merkitys. 

Elokuva alkaa siitä, että Abu Qaswara al Maki esittelee räjähteillä lastatun kuorma-auton tekniikkaa ja sitä, miten itsemurhaisku sillä toteutetaan: Painan tätä nappia. Allahin suostumuksella lähetän heidät kaikki helvettiin. – Se, että hän hymyillen esittelee 'dugmaa’ ja auton lavalla olevia räjähteitä kuten muitakin auton erityisominaisuuksia, luo irvokkaan jännitteen.  Auton renkaat oli suojattu luodeilta metallilevyin, tuulilasia peittää panssari, moottoria suojaamaan on asennettu hiekkasäkkejä varten verkko.

Välillä näytetään, kun Abu seuraa läppäriltään videota nuorimman lapsensa taaperruksesta. Hän on kotiinsa myös puhelinyhteydessä. Siihen, että isä on mahdollisesti seuraavana ”listalla”, ei näytä sisältyvän erityistä dramatiikkaa. Abun hymy ei hyydy. Hän nauttii perheensä ja sukunsa hyväksyntää. Elokuvan perusteella kuolemaa itsemurhaiskussa pidetään kunnia-asiana, etuoikeutena. Maallistuneen länsimaalaisen, jonka elämä on keskittynyt ajallisen ja maallisen onnen tavoitteluun, voi olla vaikea ymmärtää tätä.

Abu toimii jihadismin erinomaisena mannekiina. Välillä hän kehuu suosimansa ruokailupaikan kanaruokaa kuin kuka tahansa. Se, että käsky hypätä pommikuormurin ohjaimiin voi tulla milloin vain, ei tunnu haittaavan ruokahalua. Myöhemmin Abu taas muistelee hymyssä suin tunteita, joita koki istuessaan räjähdeauton ratissa. Isku ei sillä kertaa onnistunut, koska se ei ollut Allahin tahto. Islamiin sisältyvä fatalismi, kohtalonusko, tulee miesten puheista esiin. Sekin on olennainen piirre väkivalta-alttiuden kannalta. 

Abun näytetään toimivan muiden itsemurhaiskuun valmistautuvien kuljettajien kouluttajana. Kuljettajia opastetaan psyykkaamaan itseänsä voidakseen toteuttaa isku menestyksellisesti: motiivin on oltava uskonnollinen. Allahuakbar! Abu näyttää saavan välillä ohjeita johtajiltaan. Kun isku erikoisvalmisteisella kuormurilla on tehty, jostain ilmestyy uusi auto, joka on samalla tavoin varustettu seuraavaa iskua varten.

Sitten Abu komennetaan levittämään "ilosanomaa" islamin puolesta käytävästä taistelusta kotirintamalle Saudi-Arabiaan. Hän näyttää olevan yhteisössään arvostetussa asemassa. Tavallisten kyläläisten osoitetaan tukevan jihadisti-taistelijoita.

Kosketuspinta länsimaiseen yleisöön laajenee, kun yksi pommittajaehdokkaista kertoo olevansa Englannista: hänen toinen vanhemmistaan on britti ja toinen amerikkalainen. Läppäri sylissään hän kommentoi välillä maailmantapahtumia. Hän ilmaisee vastenmielisyytensä länsimaalaista yhteiskuntaa ja sen kaksinaismoraalia kohtaan. Sillä ei ollut hänelle mitään annettavaa. Sääolotkin ovat Englannissa kurjat.

Nuoresta muslimimiehestä välittyy inhimillinen herkkyys. Hän tulee jonotuksen aikana isäksi. Hänen ajatuksensa uhrata henkensä alkaa horjua, koska hän joutuu pohtimaan myös velvollisuuttaan lastaan kohtaan. Siitäkin on näet profeetalla ohjeensa, mikä on yleisinhimillinen. Kysymyksessä on siis islamin sisäinen moraalinen dilemma. Elokuva paljastaa haasteen, minkä kanssa yksittäinen taistelija voi joutua kipuilemaan valmistautuessaan operaatioon.

Länsimaisesta näkökulmasta ääri-islamistit tekevät itsemurhaiskuja, mutta elokuvassa esiintyvien muslimien mukaan jihadistit ovat marttyyreja. He ovat sitä yksinkertaisesti siitä syystä, että marttyyriuden uskotaan varmistavan pääsyn paratiisiin. Pyhä sota väkivallan uskonnollisena motiivina kuuluu islamiin. Siihen on perustunut myös islamin laajeneminen Mohammedin ajoista lähtien. Jihadia ei voi islamista poistaa. Sen tulkitseminen vain väkivallattomaksi moraaliseksi kilvoitteluksi taas on ristiriidassa islamin kirjaimen ja todellisuuden kanssa. 

Tavoite integroida islam länsimaiseen yhteiskuntaan edellyttäisi sitä, että muslimit maallistuisivat, toisin sanoen luopuisivat islamista sellaisena kuin se Koraanissa ja hadithissä eli perimätiedossa esitetään. Osa "sieluista" onnistutaan ehkä islamin liberaalilla uustulkinnalla houkuttelemaan sekulaarin humanismin puolelle. Osa heistä on kenties jo lähtiessään tavoitellut länsimaista elämäntapaa ja pyrkinyt eroon islamista. Mutta tämä tavoite tuskin onnistuu kaikkien kohdalla. Jännitteet muslimiyhteisön sisällä lisääntyvät.

Ei ehkä ole tultu ajatelleeksi, että materialismin ja humanismin omaksunut maallistunut muslimi voi joutua kamppailemaan sen kanssa, että kokee olevansa huono muslimi. Houkutuksia riittää. Ellei häntä saada luopumaan myös iankaikkisuusnäkökulmasta maallistuminen voi itse asiassa ajaa häntä jihadismiin. Islamin näkökulmasta marttyyrius on tällöin viimeisiä keinoja välttää helvetti, mikä huonoa muslimia odottaa. Mitä vahvemmaksi muslimiyhteisö länsimaissa kasvaa, sitä ankarammiksi maallistuneidenkin muslimien ristiriidat kasvavat. Irtaantuminen islamista vaikeutuu myös sosiaalisesti.

Dugma: The Button on tärkeä elokuva. Se kertoo selittelemättä jihadismista ja sen merkityksestä kuvaamassaan muslimiyhteisössä. Dugma: The Button auttaa näkemään itsemurhaiskuihin osallistuvat muslimit ihmisinä. Elokuva haastaa myös arvioimaan valtamedian levittämää islam-kuvaa kriittisesti.

Petteri Hiienkoski

Aiheeseen liittyvää:

Islamin haaste ja länsimaisen kulttuurin juuret. US Puheenvuoro 16.11.2015.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Miten on mahdollista että tämä on saatu esittää Helsingissä. Suvakkien ja hölmölän pääkaupungissa? En ymmärrä mikä Biaudetiin on mennyt!

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Kaikki muslimit tappaa, se nyt on varmaan jo kaikille selvä, heti kohdusta tultuaan alkaa Allahin huuto, pahoja, pahoja ihmisiä.

Onneksi Suomi on vapaa maa, ja jokainen voi itse valita esikuvansa.

Toisille se on Halla-Aho, Marie Le Pen ja Trump, ja toisille sitten ihan jotain muuta.

Jokainen sitten omalla älykkyysosamääräällään ratkaisee, ketkä ovat niitä suuria tietäjiä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Dokkari on varmasti mielenkiintoinen. En kuitenkaan näe sitä blogin perusteella poikkeuksellisena, vaan ennemminkin näkökulma on tyypillinen genre dokkarimaailmassa.

En osaa sanoa peilaako blogisti asioita omiin ennakkokäsityksiinsä mediasta, vai nieleekö hän vain ohjaajan tarinan sellaisenaan. Jonkinverran myyntityötä tehneenä tunnistan ainakin myyjän ykkösselityksen ostajan negatiivisesta suhtautumisesta ja haluttomuudesta ostaa jotain erilaista. Voisiko myyntityön tuloksettomuuden selitys silti olla niin yksinkertainen, ettei ostaja pitänyt kauppatavaraa pyydetyn hinnan arvoisena? Itselleni ei tietenkään niin ole koskaan käynyt, mutta olen kuullut tarinoita...

Petteri Hiienkoski

En ole tätä ennen nähnyt yhtään dokkaria, jossa jihadistit olisi esitetty ns. tavallisina ihmisinä. Lähimmäs on päästy brittiläisessä tv-dokumentissa "Lapseni on terroristi", mutta näkökulma oli aivan toinen.

"Dugma: The Button" elokuva todennäköisesti esitetään länsimaissa, missä on vapaa media ja kilpailua eli ainakin suuren kielialueen maissa. Jos valtiolliset yleisradioyhtiöt eivät esitä, se johtuu mainitsemistani poliittisideologisista syistä, ei rahasta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Eurooppalainen individualisti on sokea oman kulttuuriperinteensä erityislaatuisuudelle, ja kyvyttömyys jäljittää oman eurooppalaisen "ihmisyytemme" lähtökohtia tekee meidät myös kyvyttömiksi ymmärtää miten valtavat kognitiiviset kuilut erottavat meidät "islamin maailmasta".

"Kartesiolainen paradigma" on agiteeraavalla tavalla vaikuttanut ajattelussamme noin neljänsadan vuoden ajan. Subjektin eriytymisen ja todellisuuden objektivoimisen perusjäsennys on tuottanut subjektin puolella jatkuvasti vahvistuneen individualismin, yksilöoikeudet ja -vapaudet sekä edustuksellisen demokratian, jonka ainoana luonnollisena alustana on toiminut yksilön yhteisöprojektio, kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio.

Vastaavasti objektivaation puolella ovat kehittyneet empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi. -- Näiden uuden ajan kognitiivisten ajatusaseiden avulla ihmisen elinehdot ja maailma ovat muutaman viime vuosisadan kuluessa kokeneet muutoksen joka on tuhatkertainen verrattuna ihmissuvun kehityshistorian koko aiemman miljoonan vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen.

Retoriikka, grammatiikka -- ethos, pathos ja logos -- trivium ja qvadrivium -- eli vanhan ja keskiajan tiedonalojen järjestelmä oli vahvasti rakentunut suullisen ja auditiivisen tiedonvälittymisen kognitioon. Uuden ajan uudet erityisteteet syntyivät visuaalisen hahmottamisen ja objektivaation varaan. Oikeastaan ainoa uuden ajan "tiede" joka jäi peruslokatiivisissa jäsennyksissään ptolemaiolaiselle kannalle oli talous"tiede", jossa realiteetit edelleenkin asetetaan talousmaailman keskipisteestä, taloudellisen toimijan tilinpidollisesta nollapisteestä käsin.

Talousajattelun metaforat omaksuivat individualismin ruumiintuntojen tasolla: fysiokratismi, "raha" terveen talousruumiin verenkiertona, "näkymätön käsi", jne.

Ja kaiken tämä eurooppalaisella uudella ajalla ajattelun perustoihin sementoituneen kognitiivisen muutoksen totaaliseksi vastakohdaksi asettuu kulttuurisesta kuvakiellosta kasvanut ja kaiken depersonoituihin kollektiivisiin tahtotoimintoihin ja fataalistisiin ryhmätuntoihin palauttava "islamin maailma". Siinä yksilöt saavat vahvistusta yksilöllisyytensä hävittämisestä. Enemmän eurooppalaiselle perinnölle vastakohtaista psykososiaalista dynamiikkaa ei voi kuvitellakaan.

Dokumentit ovat hienoja, mutta tarvitsisivat edelleen vahvat annokset tositietoa oman eurooppalaisen ajatteluperinteemme kehittymisestä ennen kuin osaisimme tulkita näkemäämme oikein. Valitettavasti individualismimme on kasvanut jo sokeuden asteelle, ja näemme myös "islamin maailman" yksilöinä joiden ominaisuuksia yritämme omien psykologisoivien silmälasiemme läpi eritellä.

Ja tulevalla vuosisadalla mahdollisesti satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavan kansainvaelluksen kehittymättömistä maista Eurooppaan me yhä kuvittelemme vain yksilöiden kohtaamiseksi. Ikään kuin individualismimme varaan kehittyneet arvomme voisivat mitenkään olla käytettävissä yhteisötasolla ja massamittakaavassa. Niillä ei ole siinä tilanteessa mitään tekoa eikä jakoa.

Hälytyskellojen tulisi jo soida. Pitäisi kysyä: miten siitä, että kaikilla on "ihmisarvo" muka seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään. Nehän eivät sopeudu. Päinvastoin, kulttuurisesta törmäyksestä seuraa vain että kulttuurit kääntävät toistensa pahimmat puolet pinnalle ja repivät toisensa riekaleiksi.

Toinen hyvä elokuva:

http://alkonkassalla.blogspot.fi/2016/04/ruben-ost...

Petteri Hiienkoski

Kiitos kommentista.

Emmeköhän me kaikki katso elokuvia omasta viitekehyksestämme ja tulkitse näkemäämme sen "oikean" varassa, mikä meillä on. Olen samaa(?) mieltä, että länsimaisessa kulttuurissa yksilökeskeisyys on mennyt överiksi. Lähestyin tätä elokuvaa länsimaisesta näkökulmasta, koska se on ainoa mikä minulla on. Pyrin omassa kirjoituksessani kuitenkin tuomaan esiin islamin yhteisöllistä merkitystä, minkä elokuvaa katsoessani tunnistin. Kiitos elokuvavinkistä!

Kulttuurien kehityksen vertailua Oswald Spenglerin systematisoinnin pohjalta:
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En ole eri mieltä individualismin syntyajasta ja -paikasta. Olisin varmaan kommentoijaa valmiimpikin väittämään, että eurooppalainen kulttuuri on yksinkertaisesti kehittyneempi kuin esimerkiksi arabialainen.

Kommentin ensimmäinen kappale on kuitenkin hämmentävä. Täytyy ihmetellä, mistä Marx, Wittgenstein, Oikkonen ja muut profeetat itse yksilöinä ovat saaneet tämän jumalaisen kyvyn ainoina ymmärtää kulttuurien kuiluja, jos jokin lähtökohta tekee "meidät" siihen kyvyttömiksi.

Yksilöitä kehittyy Itämeren eteläpuolellakin. "Kansainvaellukset" voivat olla tosiasia ja on jopa mahdollista, että osa niistä johtuu johonkin kulttuuriin kuulumisesta. Aika moni kuitenkin lähtee vaaraa ja nälkää pakoon ihan siitä syystä, että yksilönä ja perheenjäsenenä olisi kivampi pysyä hengissä kuin päästä äkkiä paratiisiin.

Risto Salonen

Pitäisikö Trumpilta kysyä, jospa sitä sementtiä tekisi vähän suurempaan astiaan.

Petteri Hiienkoski

En kirjoituksellani halunnut herättää islamofobiaa enkä missään tapauksessa hyväksy tavallisiin muslimeihin kohdistuvaa vihan lietsontaa.

Toimituksen poiminnat