Ilmastopolitiikkaa konservatiivien tapaan

Ilmastopolitiikkaan tarvitaan täyskäännös. On tarvittu jo kauan. Vahingot väärästä politiikasta ovat mittavat. 

Kiista ihmisperäisen toiminnan osuudesta ilmastonmuutokseen on jatkunut näihin päiviin asti. Harjoitettu ilmastopolitiikkaa on kuitenkin jo ehtinyt mullistaa ja romuttaa länsimaisen yhteiskunnan tuotantorakenteita. Muutostahti on ollut rajua. Mielestä ja julkisesta keskustelusta on haluttu sulkea pois se mahdollisuus, että ilmasto muuttuu ilman ihmistäkin.

Ennaltaehkäiseviä toimia perustelevan varovaisuusperiaatteen (precautionary principle) omaksuminen aikanaan tarkoitti käännettä ilmastopolitiikassa. Poliittisista julistuksista siirryttiin sitoviin päästövähennyksiin. Tällä tiellä ollaan. Mukaan on vielä sotkettu byrokraattinen ja tehoton päästökauppa. Keinottelupörssi.

Niin perusteltu kuin varovaisuusperiaate onkin, näyttää se jättänee taka-alalle kasvihuoneilmiöön liittyvien epävarmuustekijöiden laajuuden arvioinnin suhteessa ei-ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Lauri Heimonen pohti blogi-kirjoituksessaan hiilidioksidipäästöjen osuutta ilmaston lämpenemisessä. Hän teki perusteltuja arvioita ihmisperäisen vaikutuksen marginaalisuudesta. Moni muukin on esittänyt vastaavan suuntaisia näkemyksiä. Toistuvasti. Jo pitkään. Heitä on leimattu julkisuudessa denialisteiksi, ilmastonmuutoksen kieltäjiksi.

Eri mieltä olevien leimaaminen on kuitenkin halpamainen keino välttää valitun strategian perusteiden kriittinen arviointi. Älyllistä laiskuutta, ylimielisyyttä, itsepetosta. Yleensä dissaamista harjoitetaan joukkovoimalla, kuten kiusaamistakin. Ja joukossahan se älyllisyys tunnetusti tiivistyy terävimmilleen. Vai miten päin se nyt menikään?

Poliittiset johtopäätökset, joita epävarmuustekijöiden perusteella olisi kannattanut tehdä, ovat jääneet tekemättä. Koko kysymys on ideologisoitu, niin kuin moni muukin asia. Ilmastopolitiikkaakin ovat ohjanneet sokeat tunnepitoiset ja dogmaattiset uskomukset sekä lyhytnäköinen valtapolitikointi. Sitä on myös käytetty sumeilematta keppihevosena, jolla on oikeutettu länsimaisen yhteiskunnan tuotannollisten ja sosiaalisten rakenteiden alasajoa perusteita myötä. Terveen järjen käytöstä on luovuttu.

Ilmastopolitiikka on kohdennettu lähes yksinomaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Tuhoisinta on kuitenkin se, että päästövähennykset on toteutettu järjenvastaiseksi kieltämällä kollektiivisen toiminnan logiikka (logic of collective action). Huomio on käytännössä kiinnitetty vain omiin päästöihin. Sen seurauksena teollisuusmaat ovat ulkoistaneet päästöjään nouseville talouksille, kuten Kiinalle ja Intialle. Samalla on menetetty työpaikkoja ja verotuloja, kiristetty tuottavuusvaatimuksia ja paisutettu velkakuplaa. Turhautuneiden ja nöyryytettyjen työttömien armeijoita on kasvatettu kaikkialla länsimaissa.

Nyt on edessä hyvinvointivaltion alasajo. Se ei tosin johdu yksin ilmastopolitiikasta. Julkisen sektorin kustannusten paisuttamiseen vaikuttavat muutkin poliittiset valinnat ja niiden seurauksena väestön ikärakenteen vääristyminen. Kun tähän lisätään maahanmuuttovirta, joka lähtee länsimaiden pommittamista maista, ei ihme, että suunnan muuttaminen alkaa olla Mission Impossible. 

Harjoitettu ilmastonpolitiikka on katastrofaalista. Kehittyviin maihin ulkoistetut päästöt ovat moninkertaiset verrattuna teollisuusmaiden tekemiin päästöleikkauksiin. Tavoitteena ollut kokonaispäästöjen vähentäminen on täysin epäonnistunut: päästöt jatkavat kasvuaan – muualla. Hyväntahtoisten hölmöläisten hommaa. Hiilivuoto myönnettiin liian myöhään.

Kiina on nykyään maailman suurin talousmahti. Se johtaa myös uutta AIIB-investointipankkia, joka resursseiltaan on jo Maailmanpankkiakin suurempi toimija. Kiinassa kristittyjen määrä kasvaa ennätysvauhtia ja siitä on tämän takia lähivuosina tulossa 'maailman suurin kristitty valtio'. Tämä saattaa ennakoida lampunjalan siirtymistä Aasiaan. Uskonto hillitsee kumouspaineita. Siihen liittyy myös moraalista valtaa, joka ulottuu rajojen ulkopuolellekin. Vaikka Kiina edelleen on kommunistinen ja ateistinen valtio, valtiokapitalismin omaksuminen osoitti että, sen johto on valmis ideologisesti radikaaleihinkin ratkaisuihin asemansa vahvistamiseksi. Pakanallinen Rooman imperiumi, joka vainosi kristittyjä järjestelmällisesti tavalla, jota nykyään kutsuttaisiin kansanmurhaksi, muutti suhtautumista kristinuskoon vain muutama vuosi verisimmästä vainonkaudesta. 

Säälinsekaisin tuntein kuuntelin, mitä 80-vuotias amerikkalaissenaattori John McCain puhui Münchenin turvallisuuskonferenssissa viikonloppuna. Monien on vaikea tunnustaa, että länsimaisen maailmanvallan taloudelliset ja moraaliset eväät näyttävät olevan syöty. Ainakin eväät ovat jo niin levällään, ettei edes Yhdysvaltain presidentti taida niitä pystyä kasaamaan. Ei ainakaan yksin. McCainin kohdalla korkea ikä selittää osaltaan kyvyttömyyden myöntää tosiasiat. Ainakin se selittää sen, ettei hänelle ole edellytyksiä uudelleenarvioihin. Turhautuminen kohdistui istuvaan presidenttiin, valtamedian viralliseen sylkykuppiin. Kain tiesi mistä saisi lohdutusta purkauksilleen.

Jos ilmastopolitiikassa otetaan varovaisuusperiaatteen lisäksi huomioon ihmisperäisen vaikutuksen epävarmuus, päästövähennyksiä pitäisi toteuttaa maltillisemmin ja joustavammin mitä tähän asti sekä ennen muuta tavalla, jolla pysäytetään hiilivuoto kehittyviin maihin eikä kuriteta oman maan teollisuutta ja taloutta kuten tähän asti.

Yhdysvalloissa on julkaistu tämän suuntainen ohjelma. Se on hiiliverosta maksettaviin osinkoihin perustuva konservatiivien ilmastostrategia eli Miten uudella ilmastostrategialla voidaan vahvistaa maamme taloutta, vähentää sääntelyä, auttaa amerikkalaista työväenluokkaa, karsia hallintoa ja edistää kansallista turvallisuutta. Suunnitelman kummisediksi on merkitty iäkästä mutta arvovaltaista väkeä. Joukossa on muun muassa kaksi entistä ulkoministeriä: George Shultz presidentti Reaganin ajalta ja James Baker pappa-Bushin kaudelta. 

Konservatiivien ilmastostrategiassa on neljä kohtaa:

1. Hiilivero: Ajan myötä asteittain nouseva hiilivero (40$/t) joka lähettää vahvan viestin yrityksille ja kuluttajille sekä tuottaa tuloja joilla kannustetaan vähentämään niin sanottua hiilijalanjälkeä
2. Hiiliosinko: Hiiliveron tuotto palautuu kansalaisille yhdenvertaisesti neljännesvuosittain
   maksettavalla osingolla (2000 $/v) suorina talletuksina tai eläkesäästötileille mikä luo positiivisen palautteen kierteen
3. Hiilitullit ja vientihyvitys: Vienti- ja tuontikaupan korjausjärjestelmä suojaa kilpailukykyä ja rankaisee vapaamatkustajuudesta sekä kannustaa muita hinnoittelemaan hiilipäästönsä. Viennistä maihin, joilla ei ole vastaavaa hiilipäästöjen hinnoittelujärjestelmää, saa hyvitystä maksetusta hiiliverosta, mutta tuontituotteisiin tällaisista maista kohdistetaan tullimaksuja hiilimäärän mukaan. Hiilitulleista kertyvillä tuotoilla maksetaan suurempia osinkoja.
4. Merkittävä ympäristösäätelyn purku: Huomattavan kokoluokan hiilivero tekee tarpeettomaksi monimutkaisen ja turhan sääntelyn ja osingot takaavat järjestelmälle myös poliittisen kannatuksen pitkälle tulevaisuuteen

Ilmastopolitiikkaa on toteutettu tähän asti enemmän ideologisin ja poliittisin kuin taloudellisin ja rationaalisin perustein. Sitä on ohjannut vasemmistoliberaali utopismi, mikä on tullut kalliiksi. Se on kuitenkin demokratian tai pikemminkin toimimattoman demokratian hinta. Media ei ole toteuttanut omaa tehtäväänsä, mikä sille demokratiassa kuuluu. Valtamedia on sen sijaan ryhtynyt yhteiskunnan ideologiseen ohjailuun vasemmistoliberaalin eliitin kanssa. Toinen toistaan tukien. Korruptoituneisuus ja valta-asemiin tarrautuminen on edennyt niin syvälle, ettei tämän edes nähdä mädättävän toimivan demokratian perustaa.     

Konservatiivien ilmastostrateginen vaihtoehto ei perustu vasemmiston suosimaan hallinnon paisuttamiseen eikä sen ja liberaalien omaksumaan epärealistiseen ihmiskäsitykseen. Malli on yksinkertainen ja pragmaattinen. Se perustuu terveeseen järkeen ja tunnustaa realistisesti ihmisen luontaisen itsekkyyden. Perinteistä konservatismia siis. Vaikka ilmastonmuutoksen ihmisperäinen vaikutus varmistuisi merkityksettömäksi, konservatiivien malli ei koidu taloudelliseksi, sosiaaliseksi ja poliittiseksi katastrofiksi, kuten nykyinen ilmastopolitiikka.

Olisi korkea aika tunnustaa, etteivät EU:n ja Suomen yksipuoliset päästövähennykset vaikuta ilmastoon, mutta tulevat erittäin kalliiksi. Päästövähennysten toteutustavan uudelleenarvioinnin lisäksi ilmastopolitiikan painopistettä pitäisi myös siirtää torjunnasta sopeutumiseen. Ihmisperäiseen vaikutukseen perustuvat epävarmuustekijät tulee ottaa huomioon varaumalla siihen, että ilmasto muuttuu ihmisen toimista riippumatta. Sekin on ilmastorealismia.

Viljelylajikkeiden sopeutumista lämpimämpään ilmastoon on jo tutkittu. Rantarakentamisessa on varauduttu merenpinnan kohoamiseen. Todennäköisesti kuitenkin riittämättömästi. Teollisuusmaiden rahoittamaa kansainvälistä ilmastorahastoa käytetään kehittyvien maiden tukemiseen lähinnä merenpinnan kohoamisen vaikutusten varalta.

Myös ilmastonrahaston kustannustenjakoperiaatteet tulisi arvioida uudestaan. Atlantin toisella puolella sattuu Vaaleassa hökkelissä majailemaan valtamedian inhoama heppu, jolla saattaa olla tähän sanottavaa ja – mikä tärkeintä – myös rohkeutta toimia sen mukaan. Eikä tarvetta mielistellä valtamediaa. Tervettä järkeä kaivattaisiin Rapakon tälläkin puolella.

Petteri Hiienkoski

Aihepiiriin liittyen:

"Sukupuolineutraali avioliittolaki nopeuttaa hyvinvointivaltion hajoamista" US Puheenvuoro 15.2.2017

"Trumpin paheksunta ja länsimaisen kulttuurin murros" US Puheenvuoro 4.2.2017

"Länsimaiden perikato lähenee – oletko valmis?" US Puheenvuoro 3.2.2017

"Kiinalainen maailmanjärjestys tulee – oletko valmis?" US Puheenvuoro 2.2.2017

"Ilmasto muuttuu ilman ihmistäkin" US Puheenvuoro 14.12.2015

"Jatkuuko järjetön ilmastopolitiikka?" US Puheenvuoro 2.5.2015

"Ilmastonsuojelu on epäonnistunut" US Puheenvuoro 10.12.2012

Lähteitä:

"China on course to become 'world's most Christian nation' within 15 years". By Tom Phillips, Liushi, Zhejiang province. The Telegraph. 19 Apr 2014.

"THE CONSERVATIVE CASE FOR CARBON DIVIDENDS: How a new climate strategy can strengthen our economy, reduce regulation, help working-class Americans, shrink government & promote national security." Climate Leadership Counsil. February 2017.

Lauri Heimonen: "CO2-päästöjen osuus ilmaston lämpenemisessä" US Puheenvuoro 20.2.2017