*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Ilmastopolitiikkaa konservatiivien tapaan

  • Ilmastopolitiikkaa konservatiivien tapaan

Ilmastopolitiikkaan tarvitaan täyskäännös. On tarvittu jo kauan. Vahingot väärästä politiikasta ovat mittavat. 

Kiista ihmisperäisen toiminnan osuudesta ilmastonmuutokseen on jatkunut näihin päiviin asti. Harjoitettu ilmastopolitiikkaa on kuitenkin jo ehtinyt mullistaa ja romuttaa länsimaisen yhteiskunnan tuotantorakenteita. Muutostahti on ollut rajua. Mielestä ja julkisesta keskustelusta on haluttu sulkea pois se mahdollisuus, että ilmasto muuttuu ilman ihmistäkin.

Ennaltaehkäiseviä toimia perustelevan varovaisuusperiaatteen (precautionary principle) omaksuminen aikanaan tarkoitti käännettä ilmastopolitiikassa. Poliittisista julistuksista siirryttiin sitoviin päästövähennyksiin. Tällä tiellä ollaan. Mukaan on vielä sotkettu byrokraattinen ja tehoton päästökauppa. Keinottelupörssi.

Niin perusteltu kuin varovaisuusperiaate onkin, näyttää se jättänee taka-alalle kasvihuoneilmiöön liittyvien epävarmuustekijöiden laajuuden arvioinnin suhteessa ei-ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Lauri Heimonen pohti blogi-kirjoituksessaan hiilidioksidipäästöjen osuutta ilmaston lämpenemisessä. Hän teki perusteltuja arvioita ihmisperäisen vaikutuksen marginaalisuudesta. Moni muukin on esittänyt vastaavan suuntaisia näkemyksiä. Toistuvasti. Jo pitkään. Heitä on leimattu julkisuudessa denialisteiksi, ilmastonmuutoksen kieltäjiksi.

Eri mieltä olevien leimaaminen on kuitenkin halpamainen keino välttää valitun strategian perusteiden kriittinen arviointi. Älyllistä laiskuutta, ylimielisyyttä, itsepetosta. Yleensä dissaamista harjoitetaan joukkovoimalla, kuten kiusaamistakin. Ja joukossahan se älyllisyys tunnetusti tiivistyy terävimmilleen. Vai miten päin se nyt menikään?

Poliittiset johtopäätökset, joita epävarmuustekijöiden perusteella olisi kannattanut tehdä, ovat jääneet tekemättä. Koko kysymys on ideologisoitu, niin kuin moni muukin asia. Ilmastopolitiikkaakin ovat ohjanneet sokeat tunnepitoiset ja dogmaattiset uskomukset sekä lyhytnäköinen valtapolitikointi. Sitä on myös käytetty sumeilematta keppihevosena, jolla on oikeutettu länsimaisen yhteiskunnan tuotannollisten ja sosiaalisten rakenteiden alasajoa perusteita myötä. Terveen järjen käytöstä on luovuttu.

Ilmastopolitiikka on kohdennettu lähes yksinomaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Tuhoisinta on kuitenkin se, että päästövähennykset on toteutettu järjenvastaiseksi kieltämällä kollektiivisen toiminnan logiikka (logic of collective action). Huomio on käytännössä kiinnitetty vain omiin päästöihin. Sen seurauksena teollisuusmaat ovat ulkoistaneet päästöjään nouseville talouksille, kuten Kiinalle ja Intialle. Samalla on menetetty työpaikkoja ja verotuloja, kiristetty tuottavuusvaatimuksia ja paisutettu velkakuplaa. Turhautuneiden ja nöyryytettyjen työttömien armeijoita on kasvatettu kaikkialla länsimaissa.

Nyt on edessä hyvinvointivaltion alasajo. Se ei tosin johdu yksin ilmastopolitiikasta. Julkisen sektorin kustannusten paisuttamiseen vaikuttavat muutkin poliittiset valinnat ja niiden seurauksena väestön ikärakenteen vääristyminen. Kun tähän lisätään maahanmuuttovirta, joka lähtee länsimaiden pommittamista maista, ei ihme, että suunnan muuttaminen alkaa olla Mission Impossible

Harjoitettu ilmastonpolitiikka on katastrofaalista. Kehittyviin maihin ulkoistetut päästöt ovat moninkertaiset verrattuna teollisuusmaiden tekemiin päästöleikkauksiin. Tavoitteena ollut kokonaispäästöjen vähentäminen on täysin epäonnistunut: päästöt jatkavat kasvuaan – muualla. Hyväntahtoisten hölmöläisten hommaa. Hiilivuoto myönnettiin liian myöhään.

Kiina on nykyään maailman suurin talousmahti. Se johtaa myös uutta AIIB-investointipankkia, joka resursseiltaan on jo Maailmanpankkiakin suurempi toimija. Kiinassa kristittyjen määrä kasvaa ennätysvauhtia ja siitä on tämän takia lähivuosina tulossa 'maailman suurin kristitty valtio'. Tämä saattaa ennakoida lampunjalan siirtymistä Aasiaan. Uskonto hillitsee kumouspaineita. Siihen liittyy myös moraalista valtaa, joka ulottuu rajojen ulkopuolellekin. Vaikka Kiina edelleen on kommunistinen ja ateistinen valtio, valtiokapitalismin omaksuminen osoitti että, sen johto on valmis ideologisesti radikaaleihinkin ratkaisuihin asemansa vahvistamiseksi. Pakanallinen Rooman imperiumi, joka vainosi kristittyjä järjestelmällisesti tavalla, jota nykyään kutsuttaisiin kansanmurhaksi, muutti suhtautumista kristinuskoon vain muutama vuosi verisimmästä vainonkaudesta. 

Säälinsekaisin tuntein kuuntelin, mitä 80-vuotias amerikkalaissenaattori John McCain puhui Münchenin turvallisuuskonferenssissa viikonloppuna. Monien on vaikea tunnustaa, että länsimaisen maailmanvallan taloudelliset ja moraaliset eväät näyttävät olevan syöty. Ainakin eväät ovat jo niin levällään, ettei edes Yhdysvaltain presidentti taida niitä pystyä kasaamaan. Ei ainakaan yksin. McCainin kohdalla korkea ikä selittää osaltaan kyvyttömyyden myöntää tosiasiat. Ainakin se selittää sen, ettei hänelle ole edellytyksiä uudelleenarvioihin. Turhautuminen kohdistui istuvaan presidenttiin, valtamedian viralliseen sylkykuppiin. Kain tiesi mistä saisi lohdutusta purkauksilleen.

Jos ilmastopolitiikassa otetaan varovaisuusperiaatteen lisäksi huomioon ihmisperäisen vaikutuksen epävarmuus, päästövähennyksiä pitäisi toteuttaa maltillisemmin ja joustavammin mitä tähän asti sekä ennen muuta tavalla, jolla pysäytetään hiilivuoto kehittyviin maihin eikä kuriteta oman maan teollisuutta ja taloutta kuten tähän asti.

Yhdysvalloissa on julkaistu tämän suuntainen ohjelma. Se on hiiliverosta maksettaviin osinkoihin perustuva konservatiivien ilmastostrategia eli Miten uudella ilmastostrategialla voidaan vahvistaa maamme taloutta, vähentää sääntelyä, auttaa amerikkalaista työväenluokkaa, karsia hallintoa ja edistää kansallista turvallisuutta. Suunnitelman kummisediksi on merkitty iäkästä mutta arvovaltaista väkeä. Joukossa on muun muassa kaksi entistä ulkoministeriä: George Shultz presidentti Reaganin ajalta ja James Baker pappa-Bushin kaudelta. 

Konservatiivien ilmastostrategiassa on neljä kohtaa:

  1. Hiilivero: Ajan myötä asteittain nouseva hiilivero (40$/t) joka lähettää vahvan viestin yrityksille ja kuluttajille sekä tuottaa tuloja joilla kannustetaan vähentämään niin sanottua hiilijalanjälkeä
  2. Hiiliosinko: Hiiliveron tuotto palautuu kansalaisille yhdenvertaisesti neljännesvuosittain
    maksettavalla osingolla (2000 $/v) suorina talletuksina tai eläkesäästötileille mikä luo positiivisen palautteen kierteen
  3. Hiilitullit ja vientihyvitys: Vienti- ja tuontikaupan korjausjärjestelmä suojaa kilpailukykyä ja rankaisee vapaamatkustajuudesta sekä kannustaa muita hinnoittelemaan hiilipäästönsä. Viennistä maihin, joilla ei ole vastaavaa hiilipäästöjen hinnoittelujärjestelmää, saa hyvitystä maksetusta hiiliverosta, mutta tuontituotteisiin tällaisista maista kohdistetaan tullimaksuja hiilimäärän mukaan. Hiilitulleista kertyvillä tuotoilla maksetaan suurempia osinkoja.
  4. Merkittävä ympäristösäätelyn purku: Huomattavan kokoluokan hiilivero tekee tarpeettomaksi monimutkaisen ja turhan sääntelyn ja osingot takaavat järjestelmälle myös poliittisen kannatuksen pitkälle tulevaisuuteen

Ilmastopolitiikkaa on toteutettu tähän asti enemmän ideologisin ja poliittisin kuin taloudellisin ja rationaalisin perustein. Sitä on ohjannut vasemmistoliberaali utopismi, mikä on tullut kalliiksi. Se on kuitenkin demokratian tai pikemminkin toimimattoman demokratian hinta. Media ei ole toteuttanut omaa tehtäväänsä, mikä sille demokratiassa kuuluu. Valtamedia on sen sijaan ryhtynyt yhteiskunnan ideologiseen ohjailuun vasemmistoliberaalin eliitin kanssa. Toinen toistaan tukien. Korruptoituneisuus ja valta-asemiin tarrautuminen on edennyt niin syvälle, ettei tämän edes nähdä mädättävän toimivan demokratian perustaa.     

Konservatiivien ilmastostrateginen vaihtoehto ei perustu vasemmiston suosimaan hallinnon paisuttamiseen eikä sen ja liberaalien omaksumaan epärealistiseen ihmiskäsitykseen. Malli on yksinkertainen ja pragmaattinen. Se perustuu terveeseen järkeen ja tunnustaa realistisesti ihmisen luontaisen itsekkyyden. Perinteistä konservatismia siis. Vaikka ilmastonmuutoksen ihmisperäinen vaikutus varmistuisi merkityksettömäksi, konservatiivien malli ei koidu taloudelliseksi, sosiaaliseksi ja poliittiseksi katastrofiksi, kuten nykyinen ilmastopolitiikka.

Olisi korkea aika tunnustaa, etteivät EU:n ja Suomen yksipuoliset päästövähennykset vaikuta ilmastoon, mutta tulevat erittäin kalliiksi. Päästövähennysten toteutustavan uudelleenarvioinnin lisäksi ilmastopolitiikan painopistettä pitäisi myös siirtää torjunnasta sopeutumiseen. Ihmisperäiseen vaikutukseen perustuvat epävarmuustekijät tulee ottaa huomioon varaumalla siihen, että ilmasto muuttuu ihmisen toimista riippumatta. Sekin on ilmastorealismia.

Viljelylajikkeiden sopeutumista lämpimämpään ilmastoon on jo tutkittu. Rantarakentamisessa on varauduttu merenpinnan kohoamiseen. Todennäköisesti kuitenkin riittämättömästi. Teollisuusmaiden rahoittamaa kansainvälistä ilmastorahastoa käytetään kehittyvien maiden tukemiseen lähinnä merenpinnan kohoamisen vaikutusten varalta.

Myös ilmastonrahaston kustannustenjakoperiaatteet tulisi arvioida uudestaan. Atlantin toisella puolella sattuu Vaaleassa hökkelissä majailemaan valtamedian inhoama heppu, jolla saattaa olla tähän sanottavaa ja – mikä tärkeintä – myös rohkeutta toimia sen mukaan. Eikä tarvetta mielistellä valtamediaa. Tervettä järkeä kaivattaisiin Rapakon tälläkin puolella.

Petteri Hiienkoski

 

Aihepiiriin liittyen:

"Sukupuolineutraali avioliittolaki nopeuttaa hyvinvointivaltion hajoamista" US Puheenvuoro 15.2.2017

"Trumpin paheksunta ja länsimaisen kulttuurin murros" US Puheenvuoro 4.2.2017

"Länsimaiden perikato lähenee – oletko valmis?" US Puheenvuoro 3.2.2017

"Kiinalainen maailmanjärjestys tulee – oletko valmis?" US Puheenvuoro 2.2.2017

"Ilmasto muuttuu ilman ihmistäkin" US Puheenvuoro 14.12.2015

"Jatkuuko järjetön ilmastopolitiikka?" US Puheenvuoro 2.5.2015

"Ilmastonsuojelu on epäonnistunut" US Puheenvuoro 10.12.2012

Lähteitä:

"China on course to become 'world's most Christian nation' within 15 years". By Tom Phillips, Liushi, Zhejiang province. The Telegraph. 19 Apr 2014.

"THE CONSERVATIVE CASE FOR CARBON DIVIDENDS: How a new climate strategy can strengthen our economy, reduce regulation, help working-class Americans, shrink government & promote national security." Climate Leadership Counsil. February 2017.

Lauri Heimonen: "CO2-päästöjen osuus ilmaston lämpenemisessä" US Puheenvuoro 20.2.2017

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Asiaa puhut, päästörangaistukset ovat vain aiheuttaneet haittaa päästöjen lisääntyessä ja siirtyessä Aasiaan. Toivottavasti Trump nostaa tämän teeman toisena estradille kuten teki maahanmuutolle.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Ruotsissa on myös nostettu esille näitä samoja asioita, mitä Trump joukkoineen tuo nyt esille, maahanmuuton kysymyksiä ja ilmastonmuutosvedätystä.

Tekniikan tohtori Lars Bern antaa nyt tulla aivan vapaasti kaiken ilmastonmuutokseen liittyvän hapatuksen, mitä on erityisesti Obaman aikana hartaudella ylläpidetty. Videolla hänkin pelottelee, ei ilmastonmuutoksella, vaan tulivuorenpurkauksella.

Tulivuorenpurkauksen sattuessa ei ole varauduttu mahdollisuuteen, että menetetään parikin kasvukautta ja sen myötä sadot jäävät vähiin. Ei ole viljavarastoja esimerkiksi, mistä ottaa tarpeen tullen.

https://m.youtube.com/watch?v=HmTGjIBrWqc

Petteri Hiienkoski

OK. Tärkeä pointti tämäkin. Yhteiskunta on käynyt entistä haavottuneisammiksi. Kukaan ei huomaa mitään ei välitä eikä varaudu kun mitään kummenpaa ei tapahtu 'pitkään' aikaan.

Eikös ne suuret nälkävuodet täällä johtuneet juuri siitä että sääolojen takia sadot jäivät onnettomiksi ja ihmisiä kuoli nälkään. Syynä oli Etelä-Amerikassa tapahtunut tulivuoren purkaus. Tällainen käsitys on muodostunut. Mutta onko totta vai tarua.

Käyttäjän MikkoPaunio kuva
Mikko Paunio

Ei ole American First politiikkaa eli Baker Shultz hiilivero nouse lentoon USA:ssa.

http://www.nationalreview.com/article/444855/baker...

Petteri Hiienkoski

Olen osin samaa mieltä esitystä kritiikistä. Esitetty osingonjako on ehkä heikoin lenkki. Sen kohdentaminen tulisi miettiä uudestaan niin että se palvelisi asetettua tavoitetta.

Mutta JOS hiilen käyttöä halutaan tehokkasti vähentää kansalliselta pohjalta veroinstrumentti taitaa olla vähiten huonoja keinoja. Lyhyellä aikavälillä se lisää todella tuotantokustannuksia ja siten heikentää tuottavuutta, vähentää tuontatoa ja taloudellista toimeliaisuutta. Mutta pitemmällä aikavälillä se suuntaa sitä vähentämään hiilen käyttömäärää ja etsimään parempaa vuottavuutta toisaalta.

Jenkkilässä jossa on paljon fossiilisten tuotantoa ja hiili-intensiivistä teollisuutta hiilivero on kuitenkin ongelma. Kompensaatio olisi välttämätöntä.

Lisäksi ongelma on siinä, että verokeppi EI kohdennu ihan oikeaan kohteeseen, joka EI ole hiilen tuontanto ja käyttö sinänsä, vaan siitä aiheutuvat päästöt. Kepin pitäisi sen takia osua nimenomaan päästöihin. Järkevämpää olisi miettiä hiilidioksidin talteenottoa.

Mutta talouden ja tuotannon kannalta pääongelma unilateraaleissa toimissa on ollut hiilivuoto. Kollektiivisen toiminnan logiikka on tässä suhteessa tyly: muiden maiden vapaamatkustajuus pitäisi eliminoida.

Muussa tapauksessa yksipuoliset ratkaisut ovat saatava kannattaviksi tai hyödyllisiksi itsessään. Hiilitulli ja hyvitys on tässä ehdotuksessa kiinnostavin elementti.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Ilmastovouhotus on iso vitsi:

http://m.kauppalehti.fi/uutiset/ilmastovouhotus-on...

Ei se silti merkitse meilläkään sitä, että pistäisimme kädet ristiin uusiutuvien ja nimenomaan päästöttömien, hajautettujen energioiden suhteen - päinvastoin.

Näkökulmia on monia:

Kolumni: Amerikka on aina ollut ”ensin”:

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Kolumnit...

Ennustajat osuivat oikeaan vuosi sitten - entä nyt? :

http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/blogi/e...

Kiina sulkee uusia hiilivoimaloitaan jo rakennusvaiheessa:

http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/blogi/k...

Trumpin hallinto antaa rakennusluvan Dakotan öljyputkelle – Nordea reagoi myymällä sijoituksensa:

http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/lehdist...

Petteri Hiienkoski

Kiitos linkeistä.

Ilmastokiihkoilu menee överiksi. Ilmastopolitiikkaa ohjaavat enemmän dogmaattiset ja tunneperäiset uskomukset kuin järkiperäisyys ja faktatieto. Demokraattisessa järjestelmässsä se on mahdollista. Se ei sinänsä ole kansan vika. Jos media ei välitä oikeaa tietoa ja poliittiset ryhmät hyödyntävät tätä tietämättömyyttä ja ruokkivat sitä, silloin tehdään huonoja päätöksiä. Nämä poliittiset ryhmät keräävät lyhytnäköisesti pikavoittoja mutta vahingoista kärsii koko kansa.

Ilmastonmuutoksen ihmisperäiseen vaikutukseen liittyy edelleen merkittäviä epävarmuustekijöitä. Ilmenee myös IPCC:n raporteista. Jos ilmasto muuttuu muista kuin ihmisperäisistä syistä, tämäkin pitäisi ottaa huomioon.

Siinä määrin kuin ihmisperäistä vaikutusta on, CO2-päästöt ei ole ainoa vaikuttava kasvihuonekaasu. Eikä se myöskään kasaudu pysyvästi ilmakehään. Hiilellä on kiertokulkunsa. Ilman CO2-pitoisuus ynnä lämpötilan nousu kiihdyttää viherkasvien toimintaa, jotka käyttävät sitä yhteyttämisessä: kasvustopeite tihenee, valtaa uutta kasvualaa, kasvukausi pitenee. Olettaen tietenkin ettei tätä viherkasvustoa sitä mukaan tuhota. Aikagäppejä on myös. Nämäkin asiat pitäsi ottaa huomioon.

Yksittäisten maiden ja maaryhmien toimet eivät yksin vähennä globaaleja CO2-päästöjä. Kollektiivisen toiminnan logiikkaan liittyvä yhteisten laidunmaiden tragedia ja vapaamatkustajuus ovat perusongelmia. Ne pitäisi pitää kirkkaana mielessä.

Teollisuusmaiden talouden taantumalla on vaikutusta paitsi niiden jäljellä olevaan teollisuustoimintaan myös Kiinan teollisuustoimintaan. Kiina tuottaa halpiskamaa teollisuusmaiden markkinoille. Se tarvitsee ostovoimaisia vientimarkkinoita. Edelleen.

Kiinan ja Intian päästövähennyspyrkimyksiä motivoi ensisijaisti niiden tarve vähentää paikallisia ilmansaasteita, koska ne tappavat ihmisiä, tekevät kaupungeista asumiskelvottomia. Pakko mikä pakko. Ne ovat pinta-alaltaan isoja valtioita, eivät voi hyödyntää pitkien piippujen politiikkaa, jolla ilmansaasteet lähetettäisiin kaukokulkeutumalla naapurimaihin.

Kiinassa on paljon hiiltä. Tuskin voivat jättää hyödyntämättä. Ihmisperäinen toiminta on niin sitoutunut fossiilisiin, että CO2 talteenotto ja jälleenhyödyntäminen saattaa muodostua kannattavaksi.

Syy Kiinan hiilivoimalahankkeiden keskeyttämiseen tuskin ensisijasesti ilmastopoliittinen vaikka niin sanoisivat. En kiellä, että Kiina tähtää myös cleantech-markkinoille. Kaikkialle missä raha liikkuu. Molempi parempi.

Sähköautot lisääntyvät kyllä myös. Tarvitsevat energiaa nekin. Ja infraa. Ydinvoiman käyttö lisääntyy. Samoin onnettomuusriskit. Väistämättä. Aasia on maanjäristysherkkää aluetta. Kiinassa historian tuhoisimmat järistykset.

Kumpi on vaarallisempaa: CO2 joka hitaasti lämmittää ilmakehää ainakin ajaksi mutta tehostaa virherkasvien toimintaa, vai yhtäkkinen radioaktiivinen laskeuma, joka aiheuttaa mutaatioita, solumuutoksia ja tuhoaa ihmisen ja eliöstön geneettistä perimää?

Mitä tulee "Amerikka ensin" sloganiin, kysymys on prioriteeteista ja siitä, miten määritellään kansallinen etu. Obaman prioriteetit ja miten hän määritteli sen, on vaikea nähdä "Amerikka ensin" periaatteen mukaisina vaikka muuta ehkä väitti. Ratkaisujaan ohjasi pikemminkin idealismi tai utopismi kuin realismi.

Idealistiset ja utopistiset ratkaisut ruokkivat unelmia maanpäällisestä paratiisista. Siksi etenkin vasemmisto ja liberaalit niitä viljelevät poliittisessa vallantavoittelussa. Ne perustuvat kuitenkin ylioptimistiseen ihmiskuvaan, epärealistiseen käsitykseen todellisuudesta ja sen lainalaisuuksista. Siksi ne törmäävät todellisuuden kanssa. Käyvät kalliiksi. =)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset