Avoin kirje päätoimittaja Jääskeläiselle: Häpeä Yle
Ylellä on Iso uudelleenarvioinnin paikka. Pääongelma on poliittisesti asenteellinen ja ideologisesti värittynyt yksipuolinen uutis- ja ajankohtaistoiminta. Ei pelkästään joku eettinen menettelytapa vastakommenttien pyytämisestä uutisten kohteena olevilta. Ulkopuolisen selvityksen varjolla tehtävä pinnallinen face-lift ei myöskään auta.
Ylen poliittisideologinen agenda ilmenee siinä, miten uutisoidaan esimerkiksi Venäjästä ja Putinista, nykyään myös Yhdysvalloista ja Trumpista. Perusasenne on yksiselitteisen kielteinen. Miksi?
Ne poliittiset johtajat, joiden ideologia ja politiikka eivät kelpaa, esitetään arvaamattomina, vaarallisina, hulluina. Mitä arvoa sellaisella uutisoinnilla on? – Jos toimittaja ei itse kykene asiallisesti ilman asenteita selvittämään politiikan todellisia perusteita, kannattaa etsiä ulkopuolisia asiantuntijoita, jotka osaavat. Samojen asiantuntijoiden toistuva käyttäminen on myös turhaa, jos heidän on jo todettu pyörittävän samaa poliittisesti kapeaa levyn raitaa kuin ennenkin. Toimittajan pitää nähdä vähän vaivaa saadakseen uutisten näkökulmiin monipuolisuutta ja niiden taustoihin syvyyttä.
Toisaalta sellaisia poliittisia johtajia, jotka vastaavat ”virallista” agendaa käsitellään silkkihansikkain, kuten Obamaa tai nyt viimeksi vaikkapa ruotsalaisministeri Wallströmiä. Missä ovat kriittiset jutut esimerkiksi Obaman salaisista operaatioista ja lennokki-iskuista, joita hän toteutti ennätysmäärin? – Laittomia iskuja. Satoja siviiliuhreja pelkästään Somaliassa, Jemenissä ja Pakistanissa. Missä ovat kriittiset jutut poliitikoista, jotka vääristelivät Ruotsin seksuaalirikosten määrän kasvua tai vaikenivat niistä? Eikö ollut rohkeutta myöntää, että tulipahan mokattua – taas?
Valikoiva asenne ilmenee myös suhtautumisessa niin sanottuihin ihmisoikeusjärjestöihin. Amnesty on Ylen erityissuosiossa, vaikka järjestö vastustaa laillisesti langetettuja oikeudenmukaisia kuolemanrangaistuksia murhaajille, jotka tappavat syyttömiä ihmisiä, mutta kannattaa syyttömien lasten tappamista äitinsä kohtuun ennen syntymäänsä. Myös Seta on Ylen erityisessä suojeluksessa, kuten Kreml, Tehtaankadun suurlähetystö ja niiden kotimaiset äänitorvet suomettuneisuuden kultakaudella. Toimittajat luovuttavat uutiskanavansa avoimesti suosimiensa järjestöjen viestinnän käyttöön. Vähäistäkään kritiikiksi tulkittavaa ei näistä järjestöistä uutisoida. Miksi?
Mistä johtuu, että kun Yle uutisoi tai lähettää ohjelmaa esimerkiksi kristillisistä järjestöistä, asenne onkin poikkeuksetta kielteinen? Entä missä vaiheessa kristityistä on tullut äärifundamentalisteja ja konservatiiveista äärioikeistolaisia? – Ne toimijat, jotka eivät vastaa ”virallista” liturgiaa, niputetaan helposti yhteen ja samaan kategoriaan ja leimataan arveluttaviksi.
Teologista yleissivistystä ei Ylestä tunnu löytyvän edes Vähän Katekismuksen vertaa. Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonnakaan. Heikkoa on poliittisen aatehistoriankin tuntemus, kun heilutetaan leimakirvestä, jossa lukee äärikonservatiivi. Tarve toiseuttaa ja mustamaalata on niin kiihkeä, ettei tajuta, että nimitys on sisäisestikin ristiriitainen, käsitteellinen paradoksi.
Jos yhtä kielteisellä asenteella uutisoitaisiin omista suosikeista, sitä kutsuttaisiin syrjinnäksi tai kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Tätä on sanan- ja mielenpiteenvapaus tämän päivän Ylessä.
Yleisölle ei jätetä epäselväksi, miten pitäisi suhtautua niihin, joita eivät jaa Ylen ajamaa ideologispoliittista agendaa. Levittäessään poliittisen tarkoituksen mukaan valikoituja uutisia Yle harjoittaa häikäilemätöntä poliittista mielipiteenmuokkausta. Se on lyhytnäköistä.
Ihmisillä on demokratiassa kuitenkin oikeus tietää asioiden toinenkin puoli ja saada uutisia itsenäiseen mielipiteenmuodostukseen. Milloin tästä luovuttiin? Yle on velvoitettu tarjoamaan monipuolisesti tietoa muustakin kuin yhdestä ideologisesti värittyneestä näkökulmasta sekä ottamaan huomioon kaikki suomalaiset eikä vain osaa heistä. Tässä tehtävässään se on epäonnistunut täydellisesti.
Vaihtoehtomedioiden leimaaminen on myös huono keino yrittää palauttaa menetetty luottamus. Vastenmielistä suorastaan. Se viittaa ylimieliseen pyrkimykseen rajoittaa vapaata tiedonvälitystä ja pönkittää omaa asemaa. – Ei kuulu toimivaan demokratiaan. Piirre on ominaisempi totalitaarisille järjestelmille. Eikö Ylen pitäisi pikemminkin kannustaa kansalaisia käyttämään medioita kriittisesti ja monipuolisesti? Luottamus pitää ansaita omalla uutis- ja ajankohtaistoimilla. Ei ne suuret sanat vaan…
Jos Yle nyt alentuu samanlaiseen trollijahtiin niitä vastaan, jotka suhtautuvat kriittisesti siihen mitä pidetään poliittisesti korrektina, kuin mitä se vielä viime vuonna kävi niitä vastaan, jotka suhtautuivat kriittisesti Venäjällä pelotteluun, sen tulevaisuus ei hyvältä näytä. Valmiiksi pureskeltu totuus aliarvioi suomalaisia, jakaa kansaa ja kasvattaa ennakkoluuloja ihmisten välille. Meillä on oikeus tietää. Oikeus parempaan Yleen.
Petteri Hiienkoski
Onneksi on vaihtoehtomedioita-En enää seuraa paljoa Ylen uutisointia, koska luottamus on mennyt.
Ilmoita asiaton viesti
Ylen uutiset ovat vain yksi uutislähde muiden joukossa! Sitä on verrattava muihin vastaaviin uutislähteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko ruotsalainen yleisradioyhtiö monivärisempi?
Deutsche Welle päihittää ainakin Ylen.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin yleisradioyhtiö on siinä mielessä monivärisempi, että se voi ottaa kantaa vapaammin myös länsimaiden ja Ruotsin hallituspuolueiden tekemiin kolttosiin. Kuitenkin se on yleissävyltään länteen päin kallellaan. Ainakin ennen sai hyvän kuvan päivän tapahtumista katsomalla sekä Ylen että SVT:n uutiset.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on marjat…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä analyysi Ylen toimituskulttuurista. Toimittajien asenne paistaa läpi liian monissa uutisoinneissa, joissa jutun juoni on osoittaa jonkin kohteen väärä arvomaailma tai sitten ihastella sitä ilman mitään kritiikkiä riippuen toimittajan ja Ylen arvomaailmasta. Tarkoitus ei ole yrittääkään mitään tasapuolista uutisointia, jolloin tilanne johtaa liian usein aivan liian yksipuoliseen asetelmaan.
Esimerkiksi studiossa on vain ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vankkumattomia kannattajia, joiden epäloogisetkin lausumat menevät läpi toimittajien ihastellessa. Toinen tyyppitapaus on osoittaa, että Putin tai Trump ovat täysiä ääliöitä. Kyllä katsojat osaavat tehdä itsekin johtopäätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Toimittajat toimivat ikään kuin olisivat poliitikkoja, joiden tulee edistää poliittisia ja ideologia tavoitteita. Samastuvat sitten niihin ryhmiin, puolueisiin, järjestöihin, joilla olla sopivat tavoitteet. Nämä sitten tukevat toinen toisiaan. Hyväksi uskottu tarkoitus pyhittää keinot. Hämärtyy ammatti-identiteetti, unohtuu krittiisyys, tasapuolisuus, median ja etenkin Ylen perustehtävä. Tai kriittisyys jää yksiväriseksi.
Ilmastopolitiikkakin on valtavan kokoluokan yhteiskunnallinen ja taloudellinen asia, että kysymys sietäisi kriittisempää, monipuolisempaa ja syvällisempää käsittelyä Yleltä.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa todella hieno analyysi ylen toiminnasta! Milloinkahan tämä menee perille, niin että ylen linja muuttuu? Niinsuuri osa kansalaisista tuntee aivan oikeasti, että yle pettää heidät tyystin.
Ilmoita asiaton viesti