Rooman valtakunta vai gallialainen kylä?

Ranskan presidentinvaalien asetelma muistuttaa Asterix-sarjakuvista tuttua tilannetta: pieni gallialaiskylä muuta Eurooppaa hallitsevan Rooman valtakunnan vaivana. 

Kylän asukkaat kamppailevat itsemääräämisoikeudestaan ja uhmaavat keisarin mahtikäskyjä joiden on määrä hävittää nämä ”barbaarit” uuden ja uljaan valtakunnan tieltä. Imperiumilla on käskynhaltijansa, jotka se valitsee provinsseihin hoitamaan tehtävänsä…vai valitseeko?  

Sosialistipuolueeseen kuulunut Emmanuel Macron näyttää YLE Uutisissa muuttuneen keskustaoikeistolaiseksi. Aiemmin hänet on määritelty keskustavasemmistolaiseksi ja keskustalaiseksi.

Valikoiva epämääräisyys palvelee propagandistisia ja vaalistrategisia tarpeita. Vasemmistotaustaisen Macronin edustavuuden laajentaminen oikealle viittaa tarpeeseen saada kannattajia oikeistosta. Tarkoitus on tietenkin marginalisoida Kansallisen rintaman Marine Le Pen äärioikeistoon.

Tasapuolisen uutisoinnin sijasta julkisrahoitteinen valtionmedia jatkanee samalla yksipuolisella ja poliittisesti asenteellisella agendallaan kuin Brexit-äänestyksestä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleista uutisoidessaan. Ikään kuin suomalaisilla olisi äänioikeutta Ranskankaan vaaleissa.  

Valtaeliittiin samastuva valtamedia todennäköisesti myös jatkaa Le Penin ”toiseuttamista”, mustamaalausta ja demonisointia rasistiksi, fasistiksi, natsiksi, putinistiksi. Odotettavissa on myös toinen toistaan ”hirmuisempien” uhkakuvien maalailua – kuten tapahtui Brexitin ja Trumpin kohdallakin.

Tähän käytetään valtaeliittiin samastuvia ”asiantuntijoita” joiden tehtävänä on lausunnoillaan pönkittää Virallista Linjaa. Erityisesti julkisrahoitteinen Ulkopoliittinen instituutti ja sen taustavoimat palvelevat tätä tarkoitusta. Kremlin salaisella agendalla spekuloimista käytettiin epäluulojen herättämiseksi Trumpin vastaan, miksei niin tehtäisi myös Le Peniä vastaan.

Macronia yritetään valtamediassa myydä Ranskan politiikan uutena muutosvoimana vaikka hän edustaa vanhaa valtaeliittiä jos kuka. Hän on entinen sosialistipuolueen jäsen puolueen oikeistosiivestä, kuulunut sosialistipresidentti François Hollanden esikuntaan (2012–2014) ja sosialistipääministeri Manual Vallsin hallitukseen (2014–2016). Ei siis ihme, että Hollande riensi ensimmäisen kierroksen vaalituloksen jälkeen osoittamaan hallintonsa tukea hänelle.

Macron pyrkii kuitenkin presidentiksi viime vuonna vaalia varten perustamansa liberaalin En Marche!(Liikkeelle!) -järjestön avulla. Liike onkin revisionistisessa sosialismissa välttämätöntä ettei kukaan vain huomaisi päämäärän olevan väärä.  

Mikään perinteinen vasemmistososialisti Marcon ei taustaltaan kuitenkaan ole. Työskenneltyään ensin rahoitustarkastajana valtiovarainministeriössä (2004–2008) Macron siirtyi investointipankkiiriksi Rothschild-pankkiin (2008–2012). Järjestelemällä siellä monikansallisten konsernien – Nestlén ja Pfizerin – välisen yrityskaupan hän teki itsestään miljonäärin. Tarttumapintaa ranskalaisen keskiluokan arkeen on niukasti, muun työväestön ja pienyrittäjien kohtaamista ongelmista puhumattakaan. Muslimiterrorismia presidentinvaalien ennakkosuosikki on kuvaillut "käsittämättömäksi ongelmaksi" ja ennakoinut sen olevan "osa jokapäiväistä elämäämme tulevina vuosina".

Macron kuuluu EU-myönteiseen bisneseliittiin, joka kannattaa globalisaatiota ja massiivista maahanmuuttoa. Marxismi ilmenee muun muassa siinä, että hän on luvannut ”emansipoida” ulkomaalaistaustaiset yhteisöt. EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei ole peitellyt Unionin tukea Macronille.

Ensinäkemältä asetelma vaikuttaisi presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen jälkeen olevan tavallaan melko perinteinenkin: Macron näyttäisi olevan vasemmistolainen ultraliberaali ja Le Pen oikeistolainen arvokonservatiivi.

Poliittinen asetelma on länsimaissa kuitenkin muuttunut erityisesti globalisaation ja massamaahanmuuton seurauksena. Länsimaisen demokratian perusteet horjuvat. Perinteiset jakolinjat eivät enää toimi kuten ennen.

Macron on uusliberaalia talouspolitiikkaa ja avointa maahanmuuttoa ajava globalisti ja sen takia ylikansallisen EU-eliitin suosikki. Pian ensimmäisen kierroksen jälkeen hän sai ”vanhan kaartin” pääpuolueiden ehdokkaiden varauksettoman tuen.

Le Penin mahdollisuudet näyttävät tämän takia heikoilta, vaikka hän onkin enemmän tavallisten ranskalaisten asialla. Hän on EU- ja maahanmuuttokriittinen protektionisti, jolle Ranska ja ranskalaisten turvallisuus ovat etusijalle. Tarvitsemiaan lisä-ääniä hän saattaa saada ainakin keskustaoikeistolaisen republikaanipuoleen konservatiiveilta ja radikaalin vasemmistopuolueen EU- ja globalisaatiokriittisiltä kannattajilta.

Macron on kuitenkin ylivertainen ennakkosuosikki, jonka takana on käytännössä Eurooppaa hallitseva eliitti. Menestyäkseen häntä vastaan Marine tarvitsisi nyt gallialaisia ystäviään ja taikajuomaa. Kuten Mimosa Asterixia ja Obelixia, joka pienenä putosi taikajuomapataan.

Jotain taikajuomaa kai tarvitaan, jos aikoo pärjätä valtaeliitin juonia ja imperiumin monikansallisia legioonia vastaan. Mutta mistähän sellaista löytyisi?

Petteri Hiienkoski

petterihiienkoski
Helsinki

Elokuva- ja tv-ilmaisun ja käsikirjoittamisen vastuuopettaja. VTM, TaK. Lastentarhanopettajavaimon aviomies ja neljän koululaisen isä. Toiminut aiemmin muun muassa vapaana toimittajana ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijana. *Sydän taivaassa, jalat tukevasti maassa.*
Käsitykseni edustavat vain itseäni ellei joku muu välttämättä katso olevansa jostain samaa mieltä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu