Mediakupla on yhteiskunnallinen turvallisuusuhka
Valtamedian bunkkeroituminen mediakuplaansa aiheuttaa uhkan yhteiskuntarauhalle.
En tarkoita mediakuplalla sitä, että kansalaiset valitsevat mediasta haluamansa sisällöt ja muodostavat näin itselleen kuplaa. Tarkoitan mediakuplalla sitä, että valtamedia tekee tämän valinnan puolestamme.
Valtamedialla (engl. mainstream media) tarkoitan institutionaalisen aseman yhteiskunnassa saaneita mediataloja, joissa ammattitoimittajat tuottavat valtavirtaista mediasisältöä. Näitä ovat ennen muuta YLE, STT, Hesari, Alma ja Maikkari. Maakunta- ja paikallislehdet ja iltapäivälehdet ei välttämättä edusta valtamediaa – niin sanotuista vaihtoehtomedioista puhumattakaan.
Ilmiö ei rajoitu Suomeen vaan ilmenee muissakin länsimaissa. Anglosaksisissa maissa ei yleensä puhuta mediakuplasta (media bubble). Siellä yleisemmin käytetty termi on media bias.
Mediakuplan poliittisista värisävyistä vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys, jota mediakuplassa elävät tai sitä muusta syystä pönkittävät, ovat – ymmärrettävää kyllä – yrittäneet horjuttaa. Huonolla menestyksellä. Sen sijaan varsinaisen värikuplan maantieteellisen sijainnin määrittelyyn suhtaudun viihteenä. Mediakuplan kannalta se onkin täysin triviaali.
"Kupla" on terminä kuvaava. Kuplassa-olijahan ei välttämättä itse tiedosta olevansa kuplassa.
Mediakuplassa ei tarvita auki-kirjoitettua agendaa asioista, joita pitää edistää ja joita pitää vastustaa. Toimittaja, joka haluaa kollegojensa ja esimiestensä hyväksyntää, omaksuu pian kirjoittamattoman koodin siitä, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta. Häntä sitoo poliittisen korrektiuden vaatimus.
Vastaavaa tapahtuu kaikissa työyhteisöissä ilman että kysymys olisi välttämättä poliittisesta korrektiudesta. Sosiaalinen kontrolli on yleensä riittävä pitämään huolen siitä, että kaikki pysyvät "virallisella" linjalla.
Se, että valtavirrasta poikkeavia kriittisiä mielipiteitä esittäviä ryhdytään valtamedian toimesta vainomaan tai irtisanomaan tehtävistään, menee kuitenkin monta porrasta pidemmälle. Puhumattakaan siitä, että mielipidevainoa kohdistetaan muihinkin kuin toimittajiin. Niin uskomattomalta kuin ehkä kuulostaakin, tätä tapahtuu tämän päivän Suomessa. Vuonna 2017.
Valtamedialla on länsimaisessa demokratiassa erityinen tehtävä varmistaa todenmukainen tiedonvälitys kansalaisille, joille valtiovalta kuuluu. Mediatalot, jotka tiedostavat tehtävänsä merkityksen, luovat työyhteisön, jossa toimittajia kannustetaan mediakriittisyyteen ja kyseenalaistamaan journalismiaan ettei kuplia syntyisi. Näin ne omalla toiminnallaan ansaitsevat yleisön luottamuksen.
Se, ettei valtamedia kuitenkaan näytä toimivan näin, vaan pönkittää valta-asemaansa kieltämällä ilmeiset kuplansa ja uutisoinnin vääristymät ja jopa mustamaalaa mediakentälle syntyneitä kilpailijoitaan, on ehkä inhimillisesti ymmärrettävää. Se on kuitenkin lyhytnäköistä. Vaihtoehtomedioita syntyy ihmisten tarpeesta saada todenmukaista tietoa, josta valtamedia vaikenee tai jopa kieltää sen. Ne, joihin luotetaan, ansaitsevat olemassaolonsa. Kauppa loppuu, kun ostajat loppuvat.
Mediamurros ei ole vain teknologinen vaan ennen muuta sisällöllinen valtamedian uskottavuuskriisi. Uskottavuuden murenemisen myötä sen asema ja merkitys heikkenevät kiihtyvällä tahdilla. Valtamedia sahaa omaa oksaansa.
Mediakupla ja journalistinen vääristymä on edennyt järkyttävän pitkälle, kuten esimerkit mielipidevainoista osoittavat. Toimittajat eivät ilmeisesti edes itse huomaa rikkovansa journalismin etiikkaa ja sääntöjä. Sitä näet tapahtuu poliittisesti epäkorrektina pidettyjen aiheiden ja näkemysten kohdalla laajamittaisesti ja päivittäin.
Enemmän tai vähemmän kirjoittamaton agenda näyttää ohittavan länsimaiset journalistiset periaatteet. Objektiivisen uutisoinnin sijasta tärkeämmäksi on muodostunut ihmisten poliittisideologinen valistaminen siitä, mitä mieltä heidän pitää olla ja mitä mieltä he eivät saa olla. Se, että useimmat vaihtoehtomediat edustavat vastakkaista poliittista näkemystä, on suoraa seurausta tästä.
Ei ole kysymys siitä, että valtamediassa satunnaisesti poikettaisiin puoluepoliittisen tasapuolisuuden vaatimuksesta. Vaikka mediakuplaan sisältyy puoluepoliittinenkin ulottuvuus, ongelma ei ole niin pinnallinen. Kysymys on systemaattisesta ideologispoliittisesta vääristymästä, joka koskee sitä, mikä on poliittisesti hyväksyttävää ja mikä ei.
Tällä on yhteys päättäjiin ja vallitseviin poliittisiin näkemyksiin. Valtamedia – jonka kansalaisia palvellakseen tulisi myös toimia vallankäytön vahtikoirana – kuitenkin pönkittää näitä näkemyksiä, eikä ainoastaan pönkitä vaan suorastaan ohjaa päättäjiä "virallisen" agendan mukaisesti. Kysymys on isommasta asiasta kuin pääministerin Terrafame-sidonnaisuuksista uutisoimisesta tai uutisoimatta jättämisestä, mikä sekin on tärkeä asia.
Vertailukohta valtamedian toiminnalle löytyy suomettuneisuuden ajalta: Neuvostoliiton ongelmista vaiettiin eikä ulkopoliittisen linjan vaihtoehdoista saanut edes keskustella. Itsesensuurille saattoi tuolloin olla kansalliseen turvallisuuteen aidosti liittyviä perusteita. Sellaisia ei nykyisen mediakuplan pönkittämiseksi kuitenkaan ole. Turvallisuustekijät pikemminkin vaativat kuplan puhkaisemista ja todenmukaista uutisointia myös poliittisesti epäkorrekteista asioista.
Vääristymä uhkaa kansalaisvaltaisen järjestelmän toimivuutta. Se voi näin ollen purkautua poliittisina väkivaltaisuuksina, kuten Yhdysvalloissa on presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen tapahtunut. Mediakuplat ovat yhteiskunnallisesti vaarallisia.
Valtamedian uskottavuus Yhdysvalloissa on romahtanut eikä se kykene ohjailemaan äänestäjiä haluamallaan tavalla. Tämä oli Hillary Clintonille järkytys, josta hän ei näytä vieläkään toipuneen. Vaihtoehtomediat toimittavat verkkoon sekä uutisia, joista valtamedia vaikenee, että samoja uutisia kuin valtamediakin, mutta ilman sen poliittisideologista agendaa. Uutiset leviävät nopeasti sosiaalisessa mediassa. Yritykset sensuroida "vihapuheeksi" leimattua poliittisesti sopimatonta tiedonvälitystä Facebookissa ja Twitterissä epäonnistuvat: ne ohjaavat käyttäjiä kilpaileville media-alustoille.
Kun valtamedia Suomessa kritiikittä seuraa yksipuolisesti amerikkalaista valtamediaa, on itsestäänselvää, että sen välittämä kuva Yhdysvaltain politiikasta on täysin vääristynyt. Vastaava ilmeisesti tapahtui Britannian EU-kansanäänestyksen (Brexit) kohdalla.
Jos julkinen tiedonvälitys toimii sille demokratiassa kuuluvan tehtävänsä mukaisesti, poliittiset muutospaineet kanavoituvat väkivallattomasti demokraattisen järjestelmän kautta. Valtamedia voi mediakuplaa pönkittämällä hidastaa tai lykätä myöhemmäksi poliittista muutosta, johon todenmukainen uutisointi johtaisi. Tämäkin on lyhytnäköistä.
Se, että valtamediassa kyseenalaistetaan poliittisen muutoksen oikeutus, on jo sinänsä hälyttävää ja uhka länsimaiselle demokratialle. Tästä on pieni askel siihen, ettei kunnioiteta oikeusvaltioperiaatettakaan. Siitäkin luulisi jokaisen aidon demokraatin olevan vakavasti huolissaan. Lisäksi sillä, että vääristyneellä ja yksipuolisella uutisoinnilla vain vahvistetaan kuplaa, kasvatetaan kuilua muihin.
Vääristynyt käsitys todellisuudesta johtaa ihmisten välisten ristiriitojen kärjistymiseen ja väkivaltaisuuksiin. Valtamedian mediakuplan seurauksista on nähty jo järkyttäviä esimerkkejä Yhdysvalloista. Vääristynyt ja yksipuolinen tiedonvälitys oli viime vuosisadan totalitaaristen yhteiskuntakokeiluidenkin taustalla.
Länsimainen demokratia on nerokas hallitusmuoto, koska se mahdollistaa väkivallattomat vallanvaihdokset. Se edellyttää toimiakseen kuitenkin todenmukaista julkista tiedonvälitystä. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä eivätkä saavutettuja etuja, joita ei voi menettää. Ne voidaan menettää. Sen takia niitä kannattaa puolustaa, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Petteri Hiienkoski
Lähteitä ja lisätietoja:
You Trust The Press?". Judith Miller, Prager University 3.10.2016.
"Global studie: Bara turkar litar mindre på media än svenskar." Fria Tider Publicerad 7 april 2016.
"Harvard Study Reveals Huge Extent of Anti-Trump Media Bias". By Heat Street Staff, May 19, 2017.
"Milo: Media legitimizes violence on conservatives". Tucker Carlson. FOX News Network Feb. 02, 2017.
"Poll Confirms Media's Bias: Is 'Fake News' The New Norm?". Investor's Business Daily 12/08/2016.
"Punaisesta yliopistosta vihreäksi." Jussi Westinen. e2 17.5.2016.
"Sunnuntaisuomalainen: Vihreät toimittajien suosikkipuolue." Turun Sanomat 22.7.2012.
"Survey: 7 percent of reporters identify as Republican". By Hadas Gold. Politico 05/06/2014.
"Trump is right about media bias". By Timothy Stanley. CNN April 30, 2017.
"Tucker: Hate of Trump has blinded media". Tucker Carlson. FOX News Network May. 15, 2017.
Valtamedia on ties kuinka monista syistä unohtanut tiedonvälityksen tarkoituksen, moraalin ja etiikan ja ruvennut jo vuosia sitten ajamaan asioita, usein hurmoksellisessti. Yksi esimerkki on Pekka Haaviston ajaminen presidentiksi, mikä touhu täytti hurmosliikkeen tunnusmerkit. On kuitenkin toisaalta hyvä, ettei kuiva asiallisuus ja taktinen puoluepolitikointi tyrehdytä ihmisten tunteita, ajatuksia ja toiveita. Ajanmukaisessa mediamylläkässä näyttää pienenevä vähemmistö osaavan olla tajuissaan, kuten vaikkapa laillisesti asialliset demokraattiset valinnat Trump ja Brexit näyttävät osoittavan.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkkejä lukuisia. Valitettavasti. Valtamediaa tuntuu vaivaavan vauhtisokeus. Viimeistään Brexitin ja Trumpin valinnan jälkeen olisi pitänyt hälytyskellojen jo soida. Mutta ei. Hullu meno vain kiihtynyt.
”Valtamedia hävisi vaalit – You’re Fired” (9.11.2016)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
”Valtamedian vaikeat valinnat” (14.11.2016)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Ilmoita asiaton viesti
Aika kuvaavaa valtamadian kuplalle, EU:n komissiosta annetaan radikaaleja ehdotuksia Suomelle ja muille euromaille, eikä media noteeraa tätä millään tavalla. Yhteisvastuut olisivat Suomelle kymmenien miljardien eurojen kysymys. Ei tähän kyllä poliitikotkaan halua ottaa kantaa, yrittävät vain vaieta ongelmat pois.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Valtamedia on katsonut asiakseen päättää Suomen kansan puolesta myös maamme ulkopolitiikasta. Tätä voisi kutsua myös vallankaappaukseksi.
Valtamedia vihaa Trumppia, koska hän on tuonut tämän ilmiön päivänvaloon. Trumpin valinta lienee parasta mitä länsimaisen demokratian pelastamiseksi on tapahtunut sen jälkeen kun nykyinen hullutus alkoi.
Ilmoita asiaton viesti
Vaihtoehtomediat toimittavat verkkoon sekä uutisia, joista valtamedia vaikenee, että samoja uutisia kuin valtamediakin, mutta ilman sen poliittisideologista agendaa.
Onhan päivänselvää, että eri kustantajat painottavat uutisoinnissaan eri asioita. Siispä myös se, että vaihtoehtomedia kertoo asioista joista valtamedia ”vaikenee” on odotusarvo ei yllätys. Sehän on kustantajan elinehto, että löytää muuta kerrottavaa, tai kertoo asiat eri tavalla. Täytyy olla kohtalaisen likaiset lukulasit, jos ei näe vaihtoehtomedian ajavan agendoja. Sehän on se yksi asia joka niiden eduksi voidaan laskea, että ajavat agendaansa niin avoimesti ettei sitä voi olla näkemättä. Valtamediassa tuota agendaa saatetaan peitellä tiedostaen, tai tiedostamatta. Peittely saattaa jopa olla vilpitön pyrkimys objektiivisuuteen, vanhaan ihanteeseen pyrkimistä. Valitettavan usein toki heikoin tuloksin.
Sisällyttämäsi video oli hyvä. Jos vain Judith Miller olisi vielä kertonut oman kuplansa, eikä asettunut muiden yläpuolelle, olisi hänen uskottavuutensa lisääntynyt huimasti. Hän olisi voinut sanoa jotain tyyliin: ”Allthough I myself have maintained an officially independent position throughout my professional Life and strived for objectivity, I am biased to…” Se olisi ollut piristävää, mutta valitettavasti hän piiloutui näennäisen puolueettomuuden ja Pulizer-palkinnon taakse.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista.
Valtamedian mediakupla on poliittisideologisesti tietynvärinen, ei moniarvoinen ja monipuolinen. Se ajaa agendaansa todenmukaisen uutisoinnin kustannuksella, rikkoo yhä härskimmin journalismin normeja jotka antaneet kuluttajasuojaa. Eräs niistä on faktojen erottaminen mielipiteistä. Kaivaa omaa hautaansa.
Kirjoitin: ”Se, että useimmat vaihtoehtomediat edustavat vastakkaista poliittista näkemystä, on suoraa seurausta tästä.”
En tiedä mitä tarkoitat, että Miller ”piiloutui näennäisen puolueettomuuden ja Pulizer-palkinnon taakse”. Hän esitti valistuneen mielipiteensä, joka nähdäkseni oli faktoilla hyvin argumentoitu.
Ilmoita asiaton viesti
Aika laajalti hellitty mielikuva tiedonvälityksen kentästä erilaisten keskenään kilpailevien uutissisältöjen tarjoajana on yksinkertaisesti väärä. Tarjolla olevat ”totuuksien” vaihtoehdot eivät koskaan ole samanarvoisia. Yleisessä ajattelussa on aina olemassa vakioitu tausta, joka legitimoi ihan tietynlaiset ”totuudet” — tämä palautuu inhimillisen kielen mekanismeihin jotka pyrkivät vakiinnuttamaan tietynlaisen tavan käyttää yleisimpiä käsitteitä. (Wittgensteinilainen ”varmuus”)
Valtavirta-ajattelu on olemassa. Kupla on olemassa.
Durkheimilaisen sosiologian mukaan valtavirta-arvoilla on ominaisuuksia, jotka liittyvät enemmän niiden statusasemaan ja auktorisoivaan mahtiin kuin niiden kulloiseenkin sisältöön. ”Vihreät arvot” ovat pinnalle noustuaan olleet auktorisoituja ”totuuksia”, ja itseään nimenomaan ”sivistyneenä ja suvaitsevana” pitävä ”eliitti” — jonka olemassaolo on myös yhteiskunnallinen vakio — mukaanlukien tiedonvälityksen edustajat — on nyt elänyt tällaisessa ”punavihreässä kuplassa”.
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom…
Ilmoita asiaton viesti
#7. Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä.
Kristillinen ihmiskäsitys, johon länsimainen sivistys, moderni tiede ja demokratia perustuvat, lähtee siitä (inho)realistisesta ajatuksesta, että ihminen on luonnostaan itsekäs ja taipuvainen itsepetokseen. Päättäjien ”kuplaantumisen” varalta – eli sen välttämiseksi, että eliitti vieraantuisi omaan todellisuuteensa – on demokratian pelisäännöt: heillä on poliittinen vastuu kansalle vaaleissa (ja parlamentaarinen vastuu kansanedustajille vaalien välillä).
Eliitistä riippumattomalla medialla on tässä zydeemisessä keskeinen rooli välittää todenmukaista tietoa niille joille valtiovalta kuuluu sekä valvoa näiden puolesta päättäjien toimintaa. Demokratia on kriisissä sen takia että valtamedia samastuu valtaeliittiin, jota sen pitäisi kriittisesti valvoa, sekä on omaksunut poliittisen päätöksentekijän roolin valitessaan kansalaisten mitä mieltä pitää olla.
Demokratian kriisi lienee vaikavin pienen kielialueen maissa, joissa mediakilpailu on vähäisintä. Tuskin on sattuma, että valtamedian ihmettelemä (ja protestoima) poliittinen muutos on tapahtunut juuri englanninkielisissä suurvalloissa, joissa myös demokratialla ja sananvapaudella on vahvat perinteet. Molemmissa maissa on ”liberaalivasemmistolaisen” (tai punavihreä) valtamedian lisäksi myös konservatiivinen tai oikeistolainen media. Tilanne ei äänestäjien kannalta ole niin onneton kuin esimerkiksi Suomen kaltaisessa maassa.
Lisäksi on syntynyt vahvoja konservatiivisia vaihtoehtomedioita, joita vastaan ”liberaalivasemmistolainen” valtamedia kuitenkin näyttää kiivaasti käyvän. ”Liberaali” täytyy laittaa lainausmerkkeihin, koska nämä tahot hyökkäävät juuri perusoikeuksia, kuten sanan- ja mielipiteenvapautta, vastaan.
Netin kautta toimivilla vaihtoehtomedioilla ja niiden somen kautta välittämillä uutisilla näyttääkin olevan keskeinen rooli eliitistä riippumattoman vapaan tiedonvälityksen turvaamisessa sekä demokraattisen järjestelmän toimivuuden palauttamisessa.
Nyt olisikin mielestäni erityisen tärkeää puolustaa sanan- ja mielipiteenvapautta kaikkia valtamedian siihen kohdistamia hyökkäyksiä vastaan. Mielipidevainoa tapahtuu näet Suomessakin jopa arvossapidettyjen mediainstituutioiden taholta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia osuvasta ja ansiokkaasta blogista!
Videossaan Judith Miller kertoo erittäin havainnollisesti taustan sille ilmiölle, joka johti esim. Hesarin taantumiseen Suomen journalismin lippulaivasta säälittäväksi omassa suvaitsevaisuuskuplassaan elävän toimituksen poliittisen korrektiuden äänenkannattajaksi.
Vallan vahtikoirista on tullut sen sylikoiria, länsimaisen journalismin keskeiset periaatteet totuuden raportoimisesta lukijan omia johtopäätöksiä varten on heitetty yli laidan ja itselleen ties mistä kuvittelemansa mandaatin valtuutuksella toimittajat esiintyvät ylimielisinä kansankynttilöinä opettamassa rahvaalle ”oikeaa” ajattelutapaa, eli heidän omaansa.
Ilmoita asiaton viesti