*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Uskonpuhdistaja islamin varjossa

  • Wormsin valtiopäivillä 1521 Luther julistettiin lainsuojattomaksi: hänet oli lupa tappaa. (Anton von Wernerin maalaus, 1877.)
    Wormsin valtiopäivillä 1521 Luther julistettiin lainsuojattomaksi: hänet oli lupa tappaa. (Anton von Wernerin maalaus, 1877.)
  • Suleiman Suuri (1494–1566). (Titianin maalaus n. 1530.)
    Suleiman Suuri (1494–1566). (Titianin maalaus n. 1530.)
  • Ottomaanien valtakunnan kartta 1481–1683. (The Historical Atlas by William R. Shepherd, 1923.)
    Ottomaanien valtakunnan kartta 1481–1683. (The Historical Atlas by William R. Shepherd, 1923.)
  • Itävaltalaiset voittavat ottomaanit Wienin ulkopuolella käydyssä taistelussa 1529. (Puupiirros: Bartholomäus Beham 1502–1540.)
    Itävaltalaiset voittavat ottomaanit Wienin ulkopuolella käydyssä taistelussa 1529. (Puupiirros: Bartholomäus Beham 1502–1540.)
  • Saksalainen ratsuväki taistelee ottomaaneja vastaan. (Puupiirros 1500-luvulta.)
    Saksalainen ratsuväki taistelee ottomaaneja vastaan. (Puupiirros 1500-luvulta.)

Islam oli 500 vuotta sitten Euroopan porteilla. Osmanien eli ottomaanien valtakunnan sulttaani Suleiman Suuri (1494–1566) turkkilaisarmeijoineen piiritti Wieniä.

Martti Lutherin (1483–1546) mukaan turkkilaisten hallitusta pidettiin jopa "oivallisimpana". Omat vallanpitäjät eivät saaneet yhtä hyvää arvosanaa ainakaan häneltä.

Luther kirjoitti saksalaisaatelistolle kristillisen säädyn parantamisesta vuonna 1520 tavalla, joka sopii valitettavan hyvin myös meidän aikamme hengelliseen ja maalliseen hallitukseen:

  • Sanotaan, että missään ei ole oivallisempaa maallista hallitusta kuin turkkilaisilla, vaikka heillä ei ole muuta hengellistä eikä maallista oikeutta, kuin Koraaninsa. Meidän sitä vastoin täytyy tunnustaa, että huonompaa hallitusta ei ole kuin se, minkä hengellinen ja maallinen oikeus meillä on saanut aikaan, niin että yksikään sääty ei enää seuraa luonnollista järkeä, Raamatusta puhumattakaan. (Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta, 378–379.)

"Esivallalle osoitettu kunnioitus ja kuuliaisuus ja erinomainen sotilaskuri"

Luther tunnusti, että turkkilaisten sisäiseen järjestykseen kuului arvostettavia piirteitä, kuten kunniallista elämää, esivallalle osoitettua kunnioitusta ja kuuliaisuutta sekä erinomaista sotilaskuria. Hän oli varautunut siihen, että turkkilaisten sotilaallinen menestys myös jatkuisi. Uskonpuhdistaja oli perehtynyt heidän oppi-isänsä Muhammedin (n. 570–632) Koraaniin ja sen opetuksiin. Niitä hän piti "murhaavan" väärinä, kirjaimellisestikin.

  • Jos kysytään, onko turkkilainen pelastuva, vastaus kuuluu: Ei. Kuitenkin tässä tapauksessa on viisautta, on kunniallinen elämä, moninkertaiset palvelusmenot, esivallalle osoitettu kunnioitus ja kuuliaisuus ja erinomainen sotilaskuri. Onpa hyvinkin. Mutta mihin tuo kaikki kuuluu? Ensimmäiseen [so. luonnolliseen] syntymään. Turkkilainen kuuluu siis kirottaviin eikä hän voi olla [Jumalan] valtakunnan lapsi. Häneltähän puuttuu [evankeliumin] kutsu ja [hengellinen] uudestisyntyminen ja hän tahtoo pelastua ensimmäisen syntymän perusteella, joka on turmeltunut, jos sitä ei korjata uudestisyntymällä [so. uskolla evankeliumiin]… (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31, 50.)

Lutherin mukaan turkkilaiset ja muut pakanakansat ulkonaisesti ainakin jossain määrin kunnioittivat Kymmentä käskyä, vaikka nekin olivat Koraanissa vääristyneet. 

  • …Jumala on järjestänyt niin, että sitä [Kymmentä käskyä] noudatetaan myös turkkilaisten ja pakanoiden keskuudessa. Kaikesta huolimatta kuitenkin on varmaa, että nämä parhaimmillaan ja hurskaimmillaan ollessaan ja kunniallisimmin eläessään luonnostaan ja sydämeltään ovat Kristuksen vihollisia, ja että heidän mielensä ja ajatustensa kohteena on Jumalan kansan hävittäminen. Tässä yhteydessä tietysti jokaisen on sanottava, että turkkilainen järjestyksineen, kuuliaisuuksineen ja ankarine elämäntapoineen kuuluu perkeleelle, mikäli näitä harjoitetaan ja noudatetaan Koraanin mukaisesti, harjoittivatpa näitä vaikka ankarammin kuin kristityt. Tämä merkitsee samalla sitä, että heidät kaikkine vanhurskauksineen päätellään kadotukseen tuomituiksi, vaikka sen ohessa sanotaankin heidän menettelevän oikein, jos nuhtelevat varkaita, murhamiehiä, ryöväreitä, juopporatteja yms., — niin, ovathan kristitytkin, mikäli asuvat turkkilaisten keskuudessa velvolliset maksamaan heille veroa ja palvelemaan heitä kaikella hyvällänsä. (Kirkkopostilla. Kolmas osa, 892.)

Uskonpuhdistaja kritisoi Raamatun perusteella turkkilaismuslimeita ja muita lahkolaisia näennäisen hurskauden varjolla harjoitettavasta ankarasta elämäntavasta, johon kuului esimerkiksi kielto nauttia alkoholia.

  • Samoin tässäkin Paavalin lause [1 Tim. 4:1-3] tuomitsee kaikki ne, jotka kieltävät naimasta ja opettavat välttämään ruokia, olkoompa ne sitten tatianolaisia, manikealaisia, turkkilaisia, paavilaisia tai mitä ikänä ovatkin. Sillä turkkilainen on hurskauden varjossa nauttimatta viiniä. (Martti Lutherin käsitys munkkilupauksista, 483.)
  • Turkkilaiset taas ovat tässä asiassa aito munkkeja ja pyhimyksiä, niin loitolla tästä paheesta, että jopa heidän Muhammedinsa on kieltänyt käyttämästä viiniä ja muita juomia, joista voi juopua, ja että sellainen rangaistaan kuin mitä suurin pahe ainakin. (Kirkkopostilla. Toinen osa, 752.)

Luther kiinnitti myös huomiota Muhammedin karkean lihalliseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä, koska se poikkeisi jyrkästi Raamatun opettamasta iankaikkisesta autuudesta:

  • Muhammed lupaa niille, jotka noudattavat hänen lakiaan, tässä ajassa maallisen valtakunnan ja tämän elämän jälkeen ruumiillisia nautintoja; ihmiset hyväksyvät halukkaasti nämä ja uskovat ilman epäilystä. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8-17, 160.)

"Mitään Jumalan lupausta heillä [muslimeilla] ei ole"

Ajallisesta menestyksestään turkkilaiset Lutherin mukaan päättelivät olevansa Jumalan kansaa, jolla oli ”oikea uskonto ja oikea jumalanpalvelus”. Uskonpuhdistaja korosti, ettei heillä kuitenkaan ollut siitä mitään Jumalan lupausta toisin kuin kristityillä Raamatussa. Vainoamiaan kristittyjä he Lutherin mukaan pitivät ”koirina ja sikoina” sekä epäjumalanpalvelijoina.

  • Turkkilainen uskoo, että hänen Muhammedinsa auttaa hänet autuuteen, mutta sekin on pelkkää valhetta, sillä sitä varten ei ole Jumalan sanaa. (Huonepostilla. Martti Lutherin kotisaarnoja, 658.)
  • He [turkkilaiset] ovat taistelleet hyvällä menestyksellä kristittyjä [maallisen esivallan virassa] vastaan ja lisänneet varsinkin viime aikoina mahtiaan saavutettuaan monia suuria voittoja. Siksi he ensi töikseen täysin suruttomina riistävät meiltä arvon, että olemme Jumalan kansa, kun kerran meitä on nöyryytetty niin monilla tappioilla. Itselleen he vaativat tätä kunniaa, että ovat Jumalan kansa, kun he kerran niin hyvin menestyvät, varsinkin sotiessaan kristittyjä vastaan, sillä taisteluissa tattareita ja persialaisia vastaan turkkilaisilla ei ole ollut niin hyvää menestystä. Niinpä he menestyksestään ylpistyneinä ja niin sanoakseni voittojensa lihottamina pitävät meitä koirina ja sikoina.
  • Mitään Jumalan lupausta heillä ei ole, eivätkä he siitä mitään tiedäkään. He eivät tunne Jumalan kaikkivaltaa, joka antaa maailman valtakunnat arvottomien ja jumalattomienkin haltuun, sillä turkkilaisten valtakunta, niin laaja kuin se onkin, ei muuta ole kuin leivän syrjä, jonka perheenisä viskaa koirille. Turkkilaiset eivät tästä mitään tiedä. Kristityt sen sijaan kyllä ovat siitä selvillä, ja heille koko maailma kaikkine aarteineen ei merkitse yhtään mitään. He odottavat toista, parempaa elämää, jossa yksi ainoa tähti on kauniimpi ja ihanampi kuin koko tämä maailma. Heillä onkin tähän arvioonsa vahva peruste, nimittäin Jumalan lupaus, jonka hän on ilmoittanut Pojassaan. Näin on kristityillä siinä, missä turkkilaisilla on homeinen Koraaninsa, voittonsa ja ohimenevä valtansa, joihin he nojautuvat.
  • Turkkilaiset vainoavat Kirkkoa eivätkä he siis usko saavansa apua Kirkon rukouksista, joita se pitää kaikkien valtakuntien puolesta. Hehän lukevat kaiken Koraaninsa ja oman vanhurskautensa kunniaksi. He kerskaavat siitä, että heillä on oikea uskonto ja oikea jumalanpalvelus, koska vihaavat kuvia ja patsaita. Meitä turkkilaiset vihaavat ja vainoavat muka epäjumalanpalvelijoina. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18-24, 206–207, 212.)
  • Turkkilainen uskoo niin varmasti olevansa Jumalan kansaa, että arvelematta panisi henkensä ja päänsä siitä pantiksi. Onhan hänellä käsissään kaikki Jumalaa myöten. Jumala kunnioittaa heitä ihanilla ja suurilla lahjoilla ja tekee aivan muuta kristityille alistaessaan heidät kärsimyksiin ja antaessaan heidät vastustajilleen tapettaviksi kuin teuraslampaat. Niinpä turkkilaiset ylpeinä tekevätkin meistä pilkkaa niin kuin he erään kristittyjen kärsimän tappion jälkeen nähdessään kaatuneita makaamassa hujan hajan kasvot verissään pilkkasivat runneltujen kurjuutta ja sanoivat kerran toisensa jälkeen: Jeesus, Maria, tarkoittaen: Missä nyt on heidän Jumalansa?
  • Turkkilainen ei kuitenkaan tiedä, mitä Jumala tekee eikä sitä, mikä on meidän osamme oleva. Hän arvelee Jumalan hylänneen ja torjuneen kristityt ja ylpeilee Jumalan suosiosta, kun hän on valinnut heidät. Paatuneempi ja jäykkäniskaisempi hän on kuin itse Perkele. Mutta silloin kun meidät annetaan hänen käsiinsä ja meistä tulee loppu, taivas täyttyy veritodistajista ja hurskaiden voihke ja huokaukset nousevat toivomaan viimeistä päivää. Itsehän turkkilainen on jouduttamassa omaa iankaikkista tuhoaan. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31, 58–59.)

"He kunnioittavat häntä [perkelettä]"

Lutherille ei ollut epäilystäkään siitä, ettei turkkilaisten Allah-jumala ollut kukaan muu kuin itse perkele, jota nämä väkivaltaa tehdessään palvoivat.

  • Kun turkkilaiset käyvät taisteluun, heidän sotahuutonsa ei ole mikään muu sana kuin ”Allah, Allah!”. He huutavat sitä niin että taivas ja maa kaikuu. Mutta arabian kielessä Allah tarkoittaa Jumalaa, ja se on turmeltunut muoto heprean kielen sanasta Eloha. He näet ovat opettaneet Koraanissa, että heidän tulee alituisesti kerskata näillä sanoilla: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala”. Kaikki tämä on todellisuudessa perkeleen keksintöä. Sillä mitä on tuo sanonta: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala” ilman että erotetaan yksi Jumala toisesta? Perkelekin on jumala, ja he kunnioittavat häntä tällä sanalla. Siitä ei ole epäilystäkään. … Sen vuoksi uskon, että turkkilaisen Allah saa sodassa enemmän aikaan kuin he itse. Hän antaa heille rohkeuden ja juonet, ohjaa miekkaa ja nyrkkiä, hevosta ja miestä. (Vom Kriege wider die Türken.)

Uskonpuhdistaja oli varma siitä, että islamin leviäminen oli Jumalan rangaistus evankeliumin haveksumisesta. Raamatun vastaisella opilla perkele hänen mukaansa ensin tappaa sielun ja murhalla sen jälkeen ruumiin. Osmanien valtakunnan laajenemisen Luther arvioi perustuvan murhaamiseen ja ryöstämiseen, joiden kautta turkkilaiset kuvittelivat palvelevansa Jumalaa. Toisin kuin kristillinen usko, islam ei hänen mukaansa levinnyt muuten kuin väkivallalla.

  • Mutta koskaan ei mikään valtakunta ole noussut ja tullut niin mahtavaksi murhan ja ryöstön avulla kuin turkkilaisten valtakunta. Hän murhaa ja ryöstää joka päivä, sillä heidän laissaan käsketään hyvänä ja jumalallisena tekona, että heidän tulee ryöstää ja murhata, niellä ja tuhota yhä enemmän niitä, jotka asuvat heidän ympärillään. Ja niin he tekevät kuvitellen siten palvelevansa Jumalaa. Heidän hallintonsa ei siksi ole tavanomainen hallinto, kuten muut, rauhan ylläpitämistä, hyvän suojelemista ja pahan rankaisemista varten, vaan se on vihan vitsa ja Jumalan rangaistus epäuskoiselle maailmalle, niin kuin on sanottu.
  • Valheilla hän [perkele] tappaa sieluja, murhalla ruumiita. Jos hän voittaa valheella, hän ei pidä vapaata ja viivyttele, vaan jatkaa murhaten. Niinpä kun valheen henki oli saanut Muhammedin valtaansa ja perkele oli murhannut ihmisten sielut hänen Koraanillaan ja tuhonnut kristittyjen uskon, hänen täytyi jatkaa, ottaa miekka ja pyrkiä murhaamaan heidät ruumiillisesti.
  • Turkkilaisten usko ei ole siis levinnyt saarnaamisen ja ihmeiden tekemisen avulla, vaan miekan ja murhan avulla. Sen menestys aiheutuu Jumalan vihasta, joka määräsi, että koska koko maailmalla oli halu miekkaan, rosvoukseen ja murhaan, niin tulisi yksi, joka antaisi kylliksi murhaa ja ryöstöä. (Vom Kriege wider die Türken.)

"Keisarin ... velvollisuus ... suojella alamaisiaan"

Luther korosti sitä, että kristittyjen ei ollut lupa yksityisesti eikä kristittyinä käyttää väkivaltaa turkkilaismuslimiakaan vastaan eikä liioin muutenkaan vihata heitä. Heidän piti ymmärtää, että islam oli Jumalan rangaistus heidän synneistään. Heidän oli sitä kärsittävä tai taisteltava vastaan katumuksessa ja rukouksessa.

  • Tämän kaiken olen tahtonut sanoa ensimmäiselle ihmiselle, nimittäin kristikunnalle, niin että hän tietäisi ja näkisi, kuinka paljon rukousta tarvitaan ja miten meidän täytyy ensin iskeä turkkilaisen Allahia, ts. hänen jumalaansa, perkelettä, ja lyödä alas hänen voimansa ja jumaluutensa. Muutoin pelkään, että miekka saa vähän aikaan. Sillä kristityn ei tule taistella ruumiillisella tavalla turkkilaista vastaan, kuten paavi ja hänen seuraajansa opettavat, eikä vastustaa häntä nyrkillä, vaan tajuta, että turkkilainen on Jumalan vitsa ja viha, jota kristittyjen täytyy joko kärsiä, jos Jumala rankaisee heitä heidän synneistään, tai taistella vastaan ja karkottaa katumuksella, kyynelillä ja rukouksella. Halveksikoon tätä neuvoa ken halveksii. (Vom Kriege wider die Türken.)

Uskonpuhdistajan mukaan maallisen esivallan velvollisuutena sen sijaan oli käyttää Jumalan sille uskomaa miekkaa puolustaakseen kansalaisiaan. Palvellessaan sotilaana myös kristitty oli velvoitettu siihen.

  • Se "toinen ihminen", jonka tehtävä on taistella turkkilaista vastaan, on keisari Kaarle, tai kuka sitten keisarina onkin; sillä turkkilainen hyökkää hänen alamaisiaan ja valtakuntaansa vastaan, ja on hänen velvollisuutensa Jumalan asettamana säännönmukaisena hallitsijana puolustaa omaansa. Toistan, etten kehottaisi enkä pyytäisi ketään taistelemaan turkkilaista vastaan, ellei edellä mainittua ensimmäistä keinoa noudatettaisi, ja ihmiset olisi ensin katuneet ja tulleet sovitetuiksi Jumalan kanssa jne. Jos joku lähteen sotaan ilman sitä, ottakoon riskinsä. ...
  • Näen selvästi, että kuninkaat ja ruhtinaat ottavat niin typerän ja huolimattoman asenteen turkkilaiseen, että pelkään, että he halveksivat Jumalaa ja turkkilaista liiaksi, tai eivät kenties tiedä, että turkkilainen on niin mahtava, ettei mikään kuningaskunta eikä maa, olkoon mikä tahansa, ole riittävän vahva vastustamaan sitä yksin, ellei Jumala tee ihmettä. Nyt en voi odottaa mitään ihmettä enkä erityistä Jumalan armoa Saksalle, elleivät ihmiset muuta tapojaan ja kunnioita Jumalan sanaa toisin kuin tähän asti on tehty. ...
  • Ensinnäkin, jos turkkilaista vastaan soditaan, sitä on tehtävä keisarin käskystä, hänen lippunsa alla ja hänen nimessään. Silloin voi jokainen vakuuttua omantunnossaan, että noudattaa Jumalan säätämystä, sillä tiedämme, että keisari on oikea ylipäällikkömme ja päämme, ja kuka tällöin tottelee häntä, tottelee myös Jumalaa, mutta joka ei häntä tottele, ei tottele Jumalaakaan. Jos kuolee tässä kuuliaisuudessa, kuolee hyvässä tilassa, ja jos on aiemmin katunut ja uskoo Kristukseen, pelastuu. ...
  • Toiseksi, tämän lipun ja kuuliaisuuden keisarille pitäisi olla aitoa ja yksinkertaista. Keisarin ei pitäisi pyrkiä muuhun kuin vain hoitamaan virkaansa kuuluva työ ja velvollisuus, joka on suojella alamaisiaan; ja hänen lippunsa alla olevien pitäisi pyrkiä vain kuuliaisuuteen työssä ja velvollisuudessa. (Vom Kriege wider die Türken. Suom. PH.)

Rukoukset kuultiin?

Euroopan tulevaisuus näytti 500 vuotta sitten äärimmäisen synkältä. Luther ei siitä kuitenkaan murehtinut. Entinen augustinolaismunkki luotti Jumalan lupauksiin, jotka ulottuvat myös ajan rajan tuolle puolen.

  • Tiedän, että minulla on edessäni lähtö tästä elämästä, ja siksi on minusta yhdentekevää, paaviko vai turkkilainen minut surmaa. Minä uskon Kristukseen, häntä tunnustan ja avuksihuudan. Kiukutkoon tai naurakoon, kuka vain tahtoo.
  • Entä mitä minä oikeastaan ajattelen turkkilaisten ja paavin tulevaisuudesta? Ainakin sitä, että sen pahan, mikä heillä on mielessään, Jumala voi helpostikin kääntää hyväksi. Jossakin kohden Augustinus on lausunut hienosti ja pyhästi: Jumala on niin hyvä, ettei hän missään tapauksessa salli mitään pahaa, jos ei tiedä, että hän siitä saa syntymään hyvää. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 41-50, 277.)

Osmanien valtakunnan epäonnistui lopulta vallata Itävallan pääkaupunki sen piirittäessä Wieniä vuonna 1529. Taistelu katkaisi ottomaanien menestyskulun ja lopetti heidän laajentumisensa Eurooppaan. Piiritystä tosin seurasi yli 150 vuotta vihollisuuksia ja uusi taistelu Wienin hallinnasta vuonna 1683.

Kuuliko Jumala kristittyjensä rukoukset? Uskonpuhdistus ja esivallan miekka kuitenkin pysäyttivät islamin. Sillä kertaa. Pohjois-Euroopalle koitti seuraavina vuosisatoina valtava aineellinen menestys. Uskonpuhdistuksen seurauksena kehittyneen hyvinvointivaltion tulevaisuus ei kuitenkaan enää näytä kovin valoisalta: sen moraaliset ja taloudelliset eväät ovat alkaneet käydä vähiin.

Islam on massiivisen maahanmuuton myötä tunkeutumassa Eurooppaan. Luterilaista nimeä kantavan kansankirkon johtajat näyttävät hylänneen Raamatun evankeliumin ja mikä sen mukaan on oikein, mikä väärin: he hämärtävät islamin ja kristinuskon eroa, ovat piittaamattomia kristittyjen vainoista, piilottelevat laittomia maahantulijoita, uhmaavatpa jopa maallista esivaltaa. Kirkko on hengellisessä pimeydessä. Hyvinvointivaltion taloudellinenkin pohja on murenemassa.

Olemmeko olleet kiittämättömiä ja pitäneet evankeliumin halpana? Kun Jumala vetää sanansa pois, ovat portit auki myös islamille.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteet:

Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta. – Valitut teokset 2,319-390. (An den christlichen Adel deutscher Nation von des christlichen Standes Besserung, 1520. WA 6,404-469.) Suom. A.F. Peltonen ja M.E. Lehtonen. WSOY. Porvoo 1959.

Martti Lutherin käsitys munkkilupauksista. – Lutherin Walitut teokset 1,444-599. (De votis monasticis Martini Lutheri iudicium, 1521. WA. 8,573-669.) Suom. Aug. F. Peltonen. SLS. Kuopio 1908.

Vom Kriege wider die Türken. 1528. WA 30 II, 107-148. Taistelusta turkkilaisia vastaan. Suom. Hannu Lehtonen (merkityin osin PH). Osa julkaistu Concordia -lehdessä 4/2015, 25 (”Luterilaisten tunnustuskirjojen ja Lutherin lausumia islamista”).

Kirkkopostilla. Kolmas osa. 1543. Suom. A. E. Koskenniemi. Kustannus Oy Arkki. Vaasa 2009.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8-17. (In Primum Librum Mose Enarrationes. 1544. WA 42, 335-673) Suom. Heikki Koskenniemi. Suomen Luther-Säätiö. Hämeenlinna 2004.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18-24. (In Primum Librum Mose Enarrationes. 1544. WA 43, 1-350) Suom. Heikki Koskenniemi. Suomen Luther-Säätiö. Hämeenlinna 2005.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31. (In Primum Librum Mose Enarrationes. 1544. WA 43, 351-695; 44, 1-64.) Suom. Heikki Koskenniemi. Suomen Luther-Säätiö. Hämeenlinna 2006.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 41-50. (In Primum Librum Mose Enarrationes. 1544. WA 44, 395–825.) Suom. Heikki Koskenniemi. Suomen Luther-Säätiö. Hämeenlinna 2010.

Huonepostilla. Martti Lutherin kotisaarnoja. (Valtaosaltaan Veit Dietrichin laitos v. 1544, mukana joitakin muita saarnoja. Hauspostille. 1544 (nach Veit Dietrich). WA 52,1-732.) Suom. Niilo E. Wainio. 6. painos. SLEY. Turku 1945.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset