*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Islamin opilliset juuret ovat areiolaisuudessa

  • Martti Luther (1483–1546). (Lähde: H.F. Helmolt ed., History of the World, Vol. VII, Dodd Mead, 1902 / Wikipedia.)
    Martti Luther (1483–1546). (Lähde: H.F. Helmolt ed., History of the World, Vol. VII, Dodd Mead, 1902 / Wikipedia.)
  • Pyhä Johannes pakenemassa kylpylästä Kerintusta Efesossa (kuva: G de Groot & J Rijkhof, Tafereelen der eerste Christenen, 1740).
    Pyhä Johannes pakenemassa kylpylästä Kerintusta Efesossa (kuva: G de Groot & J Rijkhof, Tafereelen der eerste Christenen, 1740).
  • Aleksandrialainen presbyteeri Areios (256–336). (Lähde: 260, Líbia - 336, Konstantinápoly / Wikipedia.)
    Aleksandrialainen presbyteeri Areios (256–336). (Lähde: 260, Líbia - 336, Konstantinápoly / Wikipedia.)
  • Konstantinus I ja Nikean kirkolliskokous: Areioksen kirjat poltetaan. (Europe in the Dark Ages, 1969, c. 825 / Wikipedia.)
    Konstantinus I ja Nikean kirkolliskokous: Areioksen kirjat poltetaan. (Europe in the Dark Ages, 1969, c. 825 / Wikipedia.)
  • Kristillisperäiset harhaopit Rooman valtakunnassa Nikean kirkolliskokouksen (325) aikoihin. Areiolaisia karkotettiin Eurooppaan.
    Kristillisperäiset harhaopit Rooman valtakunnassa Nikean kirkolliskokouksen (325) aikoihin. Areiolaisia karkotettiin Eurooppaan.
  • Barbaarit, kansainvaellukset ja kuningaskunnat v. 526. Areiolaisuus levisi visigoottien ja vandaalien matkassa.
    Barbaarit, kansainvaellukset ja kuningaskunnat v. 526. Areiolaisuus levisi visigoottien ja vandaalien matkassa.
  • Muhammedin kerrotaan nuorena tavanneen munkki Bahiran. (Rashid al-Din, Jami' al-Tawar, Persia 1307 / Wikipedia.)
    Muhammedin kerrotaan nuorena tavanneen munkki Bahiran. (Rashid al-Din, Jami' al-Tawar, Persia 1307 / Wikipedia.)
  • Muhammedin mukaan enkeli Gabriel ilmestyi hänelle kun hän oli vuorilla. (Rashid al-Din, Jami' al-Tawar, Persia 1307/Wikipedia.)
    Muhammedin mukaan enkeli Gabriel ilmestyi hänelle kun hän oli vuorilla. (Rashid al-Din, Jami' al-Tawar, Persia 1307/Wikipedia.)
  • Muhammedin väitetään ratkaisseen kiistan v. 605 asettamalla mustan kiven. (Rashid al-Din, Jami' al-Tawar, c. 1315 / Wikipedia.)
    Muhammedin väitetään ratkaisseen kiistan v. 605 asettamalla mustan kiven. (Rashid al-Din, Jami' al-Tawar, c. 1315 / Wikipedia.)
  • Muhammed kumartamassa Kaaban mustaa kiveä. (Kuva: Hazine 1222. Istanbul, 1595. Siyer-i Nebi: The Life of Mohammed / Wikipedia.)
    Muhammed kumartamassa Kaaban mustaa kiveä. (Kuva: Hazine 1222. Istanbul, 1595. Siyer-i Nebi: The Life of Mohammed / Wikipedia.)
  • Islamin leviäminen 632-750: se levisi miekan voimalla myös monille areiolaisuuden vallassa olleille alueille. (Kuva: Wikimedia.)
    Islamin leviäminen 632-750: se levisi miekan voimalla myös monille areiolaisuuden vallassa olleille alueille. (Kuva: Wikimedia.)
  • Muhammed (yläoik. kesk.) Giovanni da Modenan makaaberissa freskossa "Viimeinen tuomio" (1410) San Petronion kirkossa Bolognassa.
    Muhammed (yläoik. kesk.) Giovanni da Modenan makaaberissa freskossa "Viimeinen tuomio" (1410) San Petronion kirkossa Bolognassa.

Poliittisen suvaitsevaisuusideologian omaksuneet modernit teologit korostavat usein väärällä tavalla niin sanotun uskontodialogin tärkeyttä. Siihen liittyy se, että Raamatun vastaisesti vähätellään uskontojen välisiä eroja, vaietaan niistä tai jopa kielletään ne. Äärimmäisenä seurauksena on harhakäsitys, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa palveltaisiin samaa Jumalaa.

Nykyään jopa ulkonaisen luterilaisuuden piirissä esiintyy teologeja, jotka antavat ymmärtää, elleivät suorastaan väitä, että kristinuskossa ja islamissa olisi kysymys samasta Jumalasta. Siis vielä luterilaisen reformaation 500-vuotisjuhlavuotenakin. Sanomattakin pitäisi olla selvää, etteivät he saa kirkon uskonpuhdistajalta mitään tukea harhakuvitelmilleen.

Martti Lutherilla (1483–1546) oli selvä käsitys siitä, mitä Muhammed (n. 570–632) Koraanissaan opetti. Kirjoituksessaan Taistelusta turkkilaisia vastaan (1528) Luther toteaa, että hänellä ”on joitakin kappaleita Muhammedin Koraania”.

Entisen augustinolaismunkin mukaan islamin opilliset juuret ovat areiolaisuudessa:

  • Ja tuota kurjuutta on kestänyt kristikunnassa kolmesataa vuotta, niin että Augustinus otaksuu Ariuksen tuskan helvetissä suurenevan päivä päivältä, niin kauvan kuin tätä harhaoppia kestää, sillä Muhammed on lähtenyt tästä lahkosta. (Kirkolliskokouksista ja kirkosta, 87–88.)

Areiolaisuus taas oli alkujaan aleksandrialaiselta presbyteeri Areiokselta (250–336) nimensä saanut Jumalan kolmiykseyttä vastustava harhaoppi. Torjumalla sen, että Jumalan Poika on samaa olemusta (kreik. homoiousios) kuin Isä, Areios kielsi myös Jeesuksen jumaluuden, mikä kuuluu kristillisen uskon perustaviin totuuksiin. Areiolaisuus torjuttiin Raamatun vastaisena Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325.

Ennen Areiosta Jeesuksen jumaluuden oli kiistänyt Kerintus ja tämän seuraaja Ebion (100-luvulla), joita on pidetty varhaisina niin sanottuina gnostilaisina.

  • Eivätkö evankelista Johanneksen sanat [Joh. 3:18, 36; 8:24; 16:8] Kristuksen jumaluudesta ole tähdännyt Sabelliusta vastaan, vaikka ne vastustavatkin areiolaisuutta? Tai eikö hän puhu Kerintusta vastaan, koska hänen sanansa kumoavat juutalaisten käsityksen? Tai eivätkö ne koske turkkilaisia [muslimeita], koska ne koskevat pakanoita? Ne koskevat ja vastustavat yleensä kaikkia, mikä nimi heillä sitten onkin ja mihin lahkoon kuulunevatkin, kaikkia, jotka vaan kieltävät sen, että Kristus on Jumala, vaikkakin he muussa suhteessa joko kokonaan tai osaksi olisivat samaa miltä kuin nekin. (Martti Lutherin käsitys munkkilupauksista, 483.)
  • Jo siihen aikaan [apostoli Johanneksen elinaikana] esiintyi näet harhaoppinen Kerintus, Ebion ja muitakin, jotka olivat Moosekselta oppineet, että on yksi Jumala, ja tekivät siitä sen johtopäätöksen, ettei Kristus muka voinut olla Jumala, yhtä vähän kuin heidän mielestään Jumala voi olla ihmisen. He siis sanelivat järjen päätelmiä, arvellen, että noiden asioiden piti olla juuri niin, kuin he ne käsittävät. ...
  • Me tiedämme, että Johanneksen täytyi kirjoittaa Evankeliuminsa suurimmaksi osaksi harhaoppisen Kerintuksen tähden, joka pilkkasi Kristusta ja kielsi hänen jumaluutensa. Siltä ajalta kerrotaan, että kun Johannes kerran oppilastensa kanssa tuli erääseen kylpylään ja näki siellä Kerintuksen joukkoinensa, hän heti poistui sieltä omineen sanoen: Älkäämme viipykö kauan tuon hävyttömän pilkkaajan läheisyydessä. Ja heti Johanneksen ja hänen oppilastensa poistuttua kylpylästä ja Kerintuksen joukkoineen alkaessa häntä pilkata ja häpäistä kylpyhuoneen katto romahti ja surmasi heidät kaikki. Näin hän sai ansaitun palkkansa.
  • Samoin kävi harhaoppiselle Areioksellekin, joka aiheutti seurakunnassa hirveää häiriötä, jota kesti ainakin neljäsataa vuotta, eivätkä sen kipinät vieläkään ole jumalattomien ihmisten sydämistä täysin sammuneet. Hän kyllä myönsi, että Kristus oli Jumalasta ennen muita luotuja syntynyt, mutta väitti, että hän kuitenkin oli muka luotu olento, vaikka tosin muita luotuja paljon ylevämpi ja jalompi. Kun hurskaat piispat kaikkialla, niinkuin välttämätöntä olikin, alkoivat vastustaa moista jumalanpilkkaa, ja kun siitä syntyi paljon pahennusta ja riitaisuutta, täytyi keisari Konstantinuksen [306–337] puuttua asiaan. Hän kutsuikin suuren joukon oppineita ja hurskaita piispoja kokoukseen, jossa Areioksen oppi tuomittiin vääräksi. Mutta kun Konstantinus pian sen jälkeen kuoli, ja hänen poikansa, joka suosi Areiosta, tuli hallitukseen, rohkenivat areiolaiset uudelleen väkivallalla vapauttaa hänet seurakunnankirouksesta ja julistaa hänen asiansa oikeaksi. Kun siis Areios joukkoineen määrättynä päivänä aamulla aikaisin oli matkalla kirkkoon, sai hän tiellä äkillisen vatsakivun, hänen täytyi poiketa tieltä syrjään, ja silloin hän äkkiä kuoli. (Huonepostilla, 463, 473–474.)

Areiolaiset karkotettiin 300- ja 400-luvuilla Rooman valtakunnasta: pääosa pakeni Euroopan germaanialueille ja osa Arabian niemimaalle. Areiolaisuus valtaisi suuren osan Kaakkois- ja Keski-Eurooppaa. Visigotit kääntyivät areiolaisuuteen vuonna 376. Lännessä se levisi vandaalien kautta Pohjois-Afrikkaan, Hispaniaan (nyk. Espanja ja Portugali) ja osiin Italiaa. Se säilyi näillä alueilla 500- ja 600-luvuille asti.

Luther varottaa, että Jumala rankaisee sanansa ja Kristuksen halveksimisen lähettämällä Raamatun vastaisia vääriä oppeja.

  • Sentähden Jumalakin on sellaisia varmaan kauheasti rankaiseva lähettämällä väkeviä eksytyksiä ja lahkohenkiä, jotka vievät mukanaan joukoittain ihmisiä. Niin on käynyt Kreikan ja muiden maiden, joissa Muhammed nyt vallitsee, [h]an, joka opettaa heitä uskomaan perkeleen törkyä, jota he ennen, maistaessaan Jumalan sanaa, ylenkatsoivat. …
  • Kaikki se, minkä turkkilaiset ovat tehneet ja vielä tekevät, olisi jäänyt tekemättä, ellemme olisi niin paatuneet katumattomuuteen ja pahuuteen ja niin kypsyneet rangaistukselle. Mutta kaikki johtuu siitä, että me niin pilkallisesti raivoamme Jumalan sanaa ja hänen tarjoamaansa apua vastaan, jopa kerskailemme turkkilaisia vastaan. …
  • Kun hirmuhuuto alkaa kuulua sen johdosta, että turkkilaiset surkeasti teloittavat ihmisiä, lapsia, vaimoja ja miehiä, silloin me kyllä valitamme ja huudamme. Mutta näin on käyvä, koska me menettelemme juutalaisten tapaan, tahtoen vain saada Kristuksen pois päiviltä... (Huonepostilla, 671, 735, 736.)

Lutherin niin sanottujen pöytäpuheiden (1546) mukaan väärien oppien synty johtui juuri siitä, että kristityt kyllästyivät evankeliumiin. Niin sai alkunsa myös islam.

  • Mutta koska ihmiset ajan mittaan kyllästyivät evankeliumiin ja syntyi monia harhaoppeja, ilmaantui inhottava Muhammed koraaneineen. Siitä lähtien ihmiset päästivät Kristuksen käsistään ja palvoivat Muhammed-pirua. ... Arabian erakoista tulee Muhammed. (Pöytäpuheita tästä elämästä ja tulevasta, 77, 82.)

Arabian niemimaalla oli vilkasta uskonnollista liikehdintää. Lukutaidottoman Muhammedin uskotaan matkoillaan tavanneen juutalaisia ja kristittyjä sekä kirkosta erotettuja lahkolaisia, joilta hän kuuli näiden uskonnosta. Arabeja tiedetään kääntyneen kristinuskoon ja ennen muuta juutalaisuuteen.

Kerrotaan, että eräällä matkallaan nuori Muhammed tapasi syyrialais- tai arabiperäisen lahkolaismunkki Bahiran (Sergius), jonka uskotaan olleen areiolainen, nestoriolainen tai gnostilainen. Islamilaisen perimätiedon mukaan Bahira olisi ennustanut hänelle hänen tulevasta profeetallisesta tehtävästään.

Keski-ikää lähenevän Muhammedin kerrotaan vetäytyneen kotikaupungistaan Mekasta viikkokausiksi erämaavuorille paastoamaan, mietiskelemään ja rukoilemaan. Hän on myös paastokausiensa aikana saattanut tavata areiolaisia erakkoja, joilta on heidän oppinsa saanut.

Muhammed ilmeisesti omaksui muitakin kristillisperäisiä harhaoppeja. Islamin mukaan Jeesus ei kuollut ristillä todellisesti, vaan hänen hahmossaan ristiinnaulittiin paholainen, ja Jeesus otettiin taivaaseen elävänä. Vastaavantyyppisiä kertomuksia esiintyi varhaiskristillisissä lahkoissa. Kerintuksesta mahdollisesti alkunsa saaneen doketismin mukaan Kristus ei kärsinyt ja kuollut ristillä todellisesti vaan ainoastaan näennäisesti.

Koraaniin on löytänyt tiensä apokryfisestä niin sanotusta Tuomaan evankeliumista kertomus väitetystä Jeesuksen lapsuudesta: siinä kerrotaan Jeesuksen henkiin herättämistä savilinnuista. Se ja muut gnostilaisperäiset apokryfikirjoitukset ovat syntyneet Uuden Testamentin kirjoitusten jälkeen eikä kristillinen kirkko ole niiden kanonisuutta koskaan tunnustanut.

Luther näyttää alkuun (1532) olleen sitä mieltä, että turkkilaiset muslimit olisivat luulleet Kristusta ”joksikin enkeliksi”, jonka jälkeläinen Muhammed oli.

  • Meidän ei siis pidä ajatella Kristusta sellaiseksi, kuin Turkkilaiset Häntä ajattelevat, jotka luulevat Kristusta joksikin enkeliksi, jonka jälkeläinen Muham[m]ed on, mutta joka ei enään toimita mitään, eikä myöskään sellaiseksi, kuin paavilaiset, jotka luulevat Kristuksen jossakin istuvan odottamassa tuomiopäivää, jolloin Hän on lennättävä salamoitansa syntisiä vastaan…
  • Kristus ei ole siis vaikuttamaton, niinkuin Hän on paavilaisten, lahkolaisten ja Turkkilaisten kesken, joiden keskuudessa Hän ei mitään tee, koska he eivät siedä Häntä hallitsijaksensa. (Häälaulu. Psalmin 45 johdosta, 64, 65.)

”Enkelillä” Luther tarkoittanee Jumalan sanansaattajaa (kreik. ággelos) eli profeettaa, ja ”jälkeläisellä” pikemminkin seuraajaa profeetan tehtävässä kuin luonnollista jälkeläistä. Selvää hänelle joka tapauksessa oli se, että Areioksen tavoin Muhammed kiisti Kristuksen jumaluuden.

Luther selittää, miten areiolaisuus levisi ja eksytti kristittyjä. Kumoamalla Jumalan kolmiykseyden ja kieltämällä Jeesuksen jumaluuden se valmisti tietä islamille, joka sittemmin levisi monille samoille alueille, jotka aiemmin olivat areolaisuuden vallassa.

  • Kristuksen tosi jumaluuden uskomisen vastustamiseksi on koitunut se valtava arvonanto ja suosio, jonka sai aikaan se Areioksen ja hänen kannattajiensa väite, että Kristus tosin on korotettava kaikkien enkelien ja muiden luotujen yläpuolelle, ja että hänelle kuuluu kaikki kunnia, hallitus ja valta taivaassa ja maan päällä, jopa että hän kaikessa muussa on Jumalan kaltainen paitsi siinä, että hän ei ole homouusios, toisin sanoen, samassa, erottamattomassa, jumalallisessa ja iankaikkisessa olemuksessa, joka on niin kokonaan yhtä, että sitä ei enää kenellekään voida siirtää. Liikaa on muka sanoa, että ihminen olisi luontoperäinen Jumala. Tällaisella kiehtovalla perustelulla johdettiin harhaan niin paljon kristityitä, että jopa vain harvat piispatkin pysyivät puhtaassa opissa ja uskossa. Samainen myrkky pääsi perästäpäin Aasian ja Kreikan älymystön keskuudessa suureen valtaan, kunnes Muhammed saraseeneineen ja turkkilaisineen, surullista kyllä, vietteli suurimman osan maailmaa. (Kirkkopostilla. Kolmas osa, 149.)
  • Paavalin ja toisten apostolien aikana olivat asiat hyvin koko Vähässä Aasiassa ja Kreikanmaalla, mutta nyt siellä ei enää löydy jälkeäkään evankeliumista. Kaikki on hukkunut kauheaan Jumalan pilkkaan, turkkilaisten ja Muhammedin opin valtaan. (Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Ylimmäispapillinen Rukous eli Johanneksen evangeliumiraamatun 17. luvun selitys, 95.)

Arabiaheimoihin kuuluneita Ismaelin jälkeläisiä kutsuttiin "saraseeneiksi".

Pelkästään se, että puhutaan kauniisti Kristuksesta tai hänen opetuksistaan, ei tee kenestäkään kristittyä. Lutherille oli itsestäänselvää sekin, ettei sitä tee myöskään se, vaikka puhuja olisi ulkonaisesti kirkon jäsen tai jopa sen työntekijä.

  • Puhuvat muhamettilaisetkin Kristuksesta suuria sanoja. Mutta nuo kaikki ovat pelkkiä koreita mietelmiä, ihmisjärjelle suloisia ja suosittavia sanoja. Niillä kiihkohenget petkuttavat varomattomia ihmisiä. …
  • Kiihkohenget eivät saa evankeliumista muuta irti kuin kuvitelman, että se kirja on täynnä uusia lakeja tekoineen, juuri niin kuin turkkilaiset ajattelevat Koraanistaan. (Galatalaiskirjeen selitys, 50, 176.)

Lutherin mukaan Muhammed on yhdistellyt islamiin erilaisia asioita juutalaisten, kristittyjen ja pakanoiden uskonnollisista käsityksistä. Kristityiltä peräisin olevilla käsityksillä on taipumuksena ilmetä turmeltuneessa muodossa. Kristillisistä uskonkohdista muslimit näyttäisivät uskonpuhdistajan mukaan tunnustavan vain kuolleiden ylösnousemuksen.

  • Islamin usko on yhdistelmä juutalaisten, kristittyjen ja pakanoiden uskosta. Kristityiltä on peräisin Kristuksen, Marian, apostolien ja muiden pyhien ylistäminen. Juutalaisilta on peräisin se, ettei ihmisten tule juoda viiniä ja että heidän tulee paastota tiettyinä aikoina vuodessa, peseytyä kuten nasiirit ja syödä maan päällä. He tekevät myös sellaisia pyhinä pitämiään tekoja kuin osa meidän munkeistammekin tekee ja toivovat ikuista elämää tuomiopäivänä. Sellaisia pyhimyksiä kuin he näet ovatkin, he uskovat kuolleiden ylösnousemukseen, vaikka paavilaisista vain muutamat uskovat siihen.
  • Kuka hurskas kristitty ei sydämestään kauhistuisi tätä Kristuksen vihollista, sillä me näemme, että turkkilainen ei salli ainoankaan uskonkohtamme pysyä paitsi uskonkohdan kuolleiden ylösnousemuksesta? Jos Kristus ei ole lunastaja, vapahtaja tai kuningas, niin ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, armoa eikä Pyhää Henkeä. (Vom Kriege wider die Türken.)

Se, että islamin opilliset juuret ovat juutalaisuudessa ja kristillisperäisissä harhaopeissa, ei tarkoita, että muslimit Allahissa palvelisivat kristittyjen Jumalaa. Asia on päinvastoin, kuten myös tapaus areiolaisuudesta osoittaa.

Uskonpuhdistajan viesti on yksiselitteinen: Jeesuksen jumaluuden ja lunastustyön kieltäjillä ei ole armollista Jumalaa, ei syntien anteeksiantamusta, eikä iankaikkista elämää ja autuutta. Mutta jokaisella, joka uskoo hänen olevan Raamatun Kristus, Herra ja Vapahtaja, on hänessä kaikki.

Petteri Hiienkoski

  

Lähteet:

Martti Lutherin käsitys munkkilupauksista. – Lutherin Walitut teokset 1,444-599. (De votis monasticis Martini Lutheri iudicium, 1521. WA. 8,573-669.) Suom. Aug. F. Peltonen. SLS. Kuopio 1908.

Vom Kriege wider die Türken. 1528. WA 30 II, 107-148. Taistelusta turkkilaisia vastaan. Suom. Hannu Lehtonen. Osa julkaistu Concordia -lehdessä 4/2015, 25-27 (”Luterilaisten tunnustuskirjojen ja Lutherin lausumia islamista”).

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen Ylimmäispapillinen Rukous eli Johanneksen evangeliumiraamatun 17. luvun selitys. (Das Siebenzehend Capitel Johannis, von dem gebete Christi. 1528. WA 28,70-200.) Suom. R. E. Wainio 3. p. SLEY. Mikkeli 1903.

Galatalaiskirjeen selitys. (In epistolam S.Pauli ad Galatas commentarius ex praelectione D. Martini Lutheri collectus. [1531] 1535. WA 40,1,15-688; 40,2,1-84.) Suom. Jukka Thurén. SLEY-Kirjat. Hämeenlinna 2003.

Häälaulu. Psalmin 45 johdosta. (Praelectio in psalmum 45. 1532 [1533.] WA 40,2,472-610.) Suom. Juuso Hedberg. SLEY. Helsinki 1907.

Kirkolliskokouksista ja kirkosta. – Lutherin Walitut teokset 2,11-185. (Von den Konziliis und Kirchen, 1539 (WA 50,509-653).) 1539. Suom. Yrjö Loimaranta. SLS. Kuopio 1910.

Kirkkopostilla. Kolmas osa. 1543. Suom. A. E. Koskenniemi. Kustannus Oy Arkki. Vaasa 2009.

Huonepostilla. Martti Lutherin kotisaarnoja. (Valtaosaltaan Veit Dietrichin laitos v. 1544, mukana joitakin muita saarnoja. Hauspostille. 1544 (nach Veit Dietrich). WA 52,1-732.) Suom. Niilo E. Wainio. 6. painos. SLEY. Turku 1945.

Pöytäpuheita tästä elämästä ja tulevasta. (Alkuperäisteos: "Die Welt ist wie ein betrunkener Bauer") 1546. Suom. Outi Cappel, Kirjapaja 1983.

 

Aihepiiriin liittyvää:

"Arabien ja juutalaisten kiistan juuret Lutherin Genesis-kommentaarin mukaan" US Puheenvuoro 20.5.2017.

"Uskonpuhdistaja islamin varjossa" US Puheenvuoro 4.6.2017.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Onhan nämä hyvä tuoda esille. Kiitos vaan Petteri. Monenlaisia ajatuksia herää.

Nykyaikaan liittyen voinee veikkailla, että olisiko Luther saanut Suomessa syytteen vihapuheista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Syytteen hän sai kyllä myös omana aikanaan.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#2. Jep. Sama kohtalo ollut myös apostoleilla ja useimmilla VT:n profeetoilla, Jessestä itsestään nyt puhumattamaan.

Paha luontomme on sellainen, ettei se sietäisi kuulla ikäviä asioita, eikä varsinkaan sellaisia, jotka osoittaisivat meidät itsemme syypäiksi johonkin väärään. Olemme erityisen taitavia keksimään hurskailta näyttävät keinot, joilla vaiennamme sellaiset puheet. Ei uutta auringon alla. =)

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#1. Jep...Jeesuksesta ja Paavalista puhumattakaan. =)

Ikuisuusnäkökulmasta todella kadottavien vihatekojen ja niihin johtavien vihapuheiden torjuminen on vaatinut kirkonmiehiä käyttämään aika-ajoin voimakkaitakin ilmaisuja. Mutta rajojen vetämisessä motiivina on kuitenkin rakkaus, joka "ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa" (1. Kor. 13:6)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

DDR-huumoria: Kellä oli eka Trabi? Lutherilla; "Tässä seison, enkä muuta voi!"

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Jep! Warrehan oli autoista luterilaisin: aina kädet ristissä päästäänkö perille. =)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset