*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Vaihtoehtoja ja valinnanvapautta charter-kouluista akatemiakouluihin

  • Opetusministeri Betsy DeVos on horjuttanut luutuneita rakenteita vaatimalla koulutuksellista valinnanvapautta (kuva: Wikipedia).
    Opetusministeri Betsy DeVos on horjuttanut luutuneita rakenteita vaatimalla koulutuksellista valinnanvapautta (kuva: Wikipedia).
  • Granada Hills Charter High Schoolista (L.A.) tuli 4200 oppilaallaan Yhdysvaltain suurin charter-koulu v. 2003 (kuva: Wikipedia).
    Granada Hills Charter High Schoolista (L.A.) tuli 4200 oppilaallaan Yhdysvaltain suurin charter-koulu v. 2003 (kuva: Wikipedia).
  • Vaihtoehtoja ja valinnanvapautta charter-kouluista akatemiakouluihin
  • Vapaakoulu Eden Höörin kunnassa toimii yhteistyössä Ruotsin kirkon kanssa (kuva: David Castor 2012 / Wikipedia).
    Vapaakoulu Eden Höörin kunnassa toimii yhteistyössä Ruotsin kirkon kanssa (kuva: David Castor 2012 / Wikipedia).
  • Ruotsissa vapaakoulut ovat Pisa-tutkimuksissa (2012) menestyneet peruskoulua paremmin (kuvio: Skolvalet)..
    Ruotsissa vapaakoulut ovat Pisa-tutkimuksissa (2012) menestyneet peruskoulua paremmin (kuvio: Skolvalet)..
  • Ruotsin vapaakouluissa parhaaksi koetaan valinnanvapaus (lähde: Skolvalet).
    Ruotsin vapaakouluissa parhaaksi koetaan valinnanvapaus (lähde: Skolvalet).
  • Entinen opetusministeri Michael Gove (cons.) tunnettiin vapaakoulujen puolestapuhujana v. 2010 (kuva: Paul Clarke / Wikipedia).
    Entinen opetusministeri Michael Gove (cons.) tunnettiin vapaakoulujen puolestapuhujana v. 2010 (kuva: Paul Clarke / Wikipedia).
  • Mossbourne-yhteisön akatemiakoulu, Hackney Downs, London 2005 (kuva: Fin Fahey/Wikipedia).
    Mossbourne-yhteisön akatemiakoulu, Hackney Downs, London 2005 (kuva: Fin Fahey/Wikipedia).

Yhteiskunta on muuttunut ja muuttuu entistä heterogeenisemmaksi. Kaikille yhdenmukainen peruskoulu ei yksinkertaisesti palvele niitä kasvatuksellisia tarpeita, joita yhä useammalla perheellä ja yhteisöllä on.

Osa kouluista täyttyy täysin erilaisesta kulttuurista peräisin olevien maahanmuuttajien lapsista. Näiden koulunkäynti on myös useimmiten muita haasteellisempaa. Kantasuomalaisten lapset ja heidän erityistarpeensa jäävät entistä vähemmälle huomiolle.

Peruskoulu on muuttunut ja muuttuu. Se ei tue suomalaista kulttuuria kuten ennen, vaikka sitä olisi tarpeen päinvastoin vahvistaa. Se taas voi lisätä suomalaislasten juurettomuutta ja vaikeuttaa maahanmuuttajataustaisten lasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Peruskoulussa annettava ideologinen ja moraalinen kasvatus (kuten monikulttuurisuus- ja queer-ideologia) sotii yhä enemmän perinteisiä arvoja vastaan, joita moni suomalainen pitää edelleen tärkeinä. Enemmistöä pakotetaan sopeutumaan vähemmistöjen ehtoihin. Valtiovallan ideologispoliittinen kasvatus on saanut totalitaristisia piirteitä, jotka sopivat huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan ja sen perustana oleviin periaatteisiin ja perusoikeuksiin.

Lasten kasvatukseen ja opetukseen liittyvät perusoikeudet

Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan. (Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 8/1976, 18 artikla, 2, 4.)

Hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. (Euroopan ihmisoikeussopimus, I lisäpöytäkirja, SopS 63/1999, 2 artikla.)

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen. (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976, 13 artikla, 3.)

Suomalaiset yksityiskoulut ankarasti säänneltyjä

Suomessa kaivattaisiin koulureformia, joka antaisi perheille nykyistä paremmat mahdollisuudet valita, millaisessa koulussa haluavat lapsiaan opetettavan. Vapaakoulutoiminta on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Syyt ovat taloudelliset sekä ennen muuta kahlitseva lainsäädäntö.

Itsehallinnollisten yksityiskoulujen perustamisesta on tehty vaikeaa ja niiden toiminta on vahvasti säänneltyä. Perustaminen vaati valtioneuvoston erityisluvan, lähes aina myös kunnan suostumuksen. Niiden on noudatettava opetushallituksen määräämiä opetussuunnitelman perusteita ja kielletty perimästä lukukausimaksuja. Erot yksityiskoulun ja julkisen peruskoulun välillä ovat käytännössä melko vähäisiä. Yksityiskouluja on Suomessa vain noin 80, joista noin 20 on kristillisiä kouluja.

Ellei julkinen valta voi järjestää koulua, jota vanhemmat lapsilleen tarvitsevat, sen tulisi ainakin luoda aidot edellytykset sille, että nämä voisivat sen muuten järjestää. Koulutusjärjestelmään tarvitaan vaihtoehtoja ja valinnanvapautta. Mallia voisi hakea ulkomailta.

Amerikkalaiset charter-koulut lisäävät valinnannvapautta

Yhdysvalloissa on 1990-luvun alusta lähtien perustettu niin sanottu charter-sopimuskouluja. Charter-koulu on lukukausimaksuton vapaakoulu, joka saa julkista rahoitusta, mutta yleensä vähemmän kuin perinteinen koulu. Se ei ole kunnallisen opetushallinnon alainen. Sillä on perinteistä koulua vähemmän sääntelyä ja vapaus poiketa yleisistä säädöksistä ja opetussuunnitelmista.

Osa charter-kouluista on voittoa tavoittelemattomia mutta saa ottaa vastaan lahjoituksia. Joissain osavaltioissa charter-koulut voivat käyttää toimintaansa yksityistä rahoitusta. Charter-koulun voi perustaa paikallinen koulupiiri tai kunta, lähiseudun vanhemmat ja opettajat, yrittäjät ja yritykset, yksityiset yhteisöt, yliopistot tai seurakunnat. Osa charter-kouluista on julkisia ja osa yksityisiä kouluja. Charter-kouluja arvioidaan olevan noin 6 800.

Charter-kouluissa voi soveltaa opetusmenetelmiä ja koulutusfilosofiaa, jotka poikkeavat perinteisistä kouluista. Ne tarjoavat mahdollisuuden testata innovatiivista pedagogiikkaa ja antavat vähävaraisemmille vanhemmille mahdollisuuden valita haluavatko lapsensa erityiskouluun.

Tyypillisesti charter-koulu erikoistuu tarjoamaan opetusta niin sanotuille riskinuorille, jotka ovat esimerkiksi vaarassa syrjäytyä, tai se keskittyy teknologiaan, tieteeseen tai taiteeseen. Koulu allekirjoittaa määräaikaisen charter-sopimuksen koulupiirin kanssa. Vastineeksi se saa julkisen rahoituksen ja vähemmän valvontaa. Tuloksia mitataan eri tavoin. Koulu voidaan sulkea, ellei se täytä määrättyjä laatukriteerejä.

Oikein toteutettuna charter-koulu lisää vaihtoehtoja ja valinnanvapautta vanhemmille, opettajille ja lapsille sekä palvelee yritysten, yliopistojen ja muiden oppilaitosten sekä seurakuntien ja muiden yhteisöjen erityistarpeita. Yhdysvalloissa on syntynyt myös kokonaan tai pääosin internetin kautta toimivia kyberkouluja, jotka on muuten järjestetty charter-koulujen tavoin.

Ruotsin vapaakouluista osa toimii liiketalousperiaatteella

Ruotsissa koulureformi toteutettiin vuonna 1992, jolloin sai alkunsa ruotsalainen vapaakoulujärjestelmä (friskolor). Vapaakoulut ovat kouluseteleillä (skolpeng) julkisesti rahoitettuja kouluja. Ne eivät peri lukukausimaksuja kuten ruotsalaiset yksityiskoulut. Kunnat on velvoitettu maksamaan vapaakoulujen oppilaskustannuksia vähintään 85 % kunnallisen peruskoulun kustannuksista. Vapaakoulut toimivat itsenäisesti vaikkakin kansallisen opetussuunnitelman mukaisesti. Pääsykokeet eivät ole sallittuja.

Ylläpitäjä voi olla voittoa tavoittelematon aatteellinen yhteisö tai voittoa tavoitteleva yksityinen yritys. Vapaakouluja ovat perustaneet vanhemmat, järjestöt, yritykset ja kunnat. Ruotsissa vapaakouluja on noin 900.

Tanskan ja Norjan vapaakoulut

Tanskassa vanhimmilla vapaakouluilla on juurensa useimmiten grundtvigilaisessa kansanopistoliikkeessä. Monet muut vapaakoulut suuntautuvat uskonnollisesti tai Slesvigin saksankieliselle vähemmistölle. Oppilaskustannuksista noin 75 % rahoitetaan julkisin varoin ja lopun maksavat vanhemmat. Vanhempien nimeämä esimies valvoo, että opetus pääaineissa täyttää peruskoulun standardit.

Norjassa vapaakouluja on kaikkiaan lähes 200. Niiden julkinen rahoitus on 85 % siitä, mitä se on perinteisessä peruskoulussa. Kaikki vapaakoulut voivat asettaa sisäänpääsylle prioriteetteja, mutta vain ei-julkisrahoitteiset vapaakoulut voivat valita oppilaitaan ja tehdä voittoa.

Englannissa akatemiakoulujen määrä kasvussa

Akatemiakouluja (academy schools) on erilaisia. Vapaakoulut (free schools) ovat vuodesta 2011 lähtien Englannissa perustettuja uusia akatemiakouluja. Ne ovat paikallisviranomaisista riippumattomia itsehallinnollisia kouluja. ”Vapaakoulu”-termi on laajentunut käsittämään myös paikallisviranomaisten kilpailuttamia akatemiakouluja.

Vapaakoulut – kuten muutkin akatemiakoulut – ovat voittoa tavoittelemattomia ja toimivat suoralla valtion rahoituksella. Lisäksi ne voivat saada lahjoituksia yksityishenkilöiltä tai sponsoritukea yrityksiltä. Vapaakouluja ylläpitävät vanhemmat, koulutusalan hyväntekeväisyysjärjestöt ja uskonnolliset ryhmät (faith school).

Akatemiakoulujen tapaan vapaakoulujen ei tarvitse noudattaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa, mutta niiden on huolehdittava siitä, että niiden opetussuunnitelma on tarpeeksi ”laaja ja tasapainoinen” ja sisältää pääasiat matematiikasta ja englanninkielestä. Opetuksen laatua valvoo kouluhallitusta vastaava viranomainen.

Vapaakouluihin luetaan myös studiokoulut ja tekniset yliopistot. Studiokoulu (studio school) on projektiperusteista oppimista soveltava vapaakoulu, johon yleensä kuuluu noin 300 oppilasta. Tekniset yliopistot (University Technical College) ovat 14–18 -vuotiaille tarkoitettuja vapaakouluja, jotka ovat erikoistuneet käytännöllisiin ja työllistymiseen keskittyviin asioihin. Niitä sponsoroivat yliopistot, työnantajat tai jatkokoulutusta antavat oppilaitokset.

Akatemiakouluja oli Englannissa syksyllä 2013 kaikkiaan lähes 3 500 mutta määrä oli voimakkaassa kasvussa.

Suomalainen sovellus?

Ulkomaisia vapaakouluja ja niistä saatuja kokemuksia kannattaa ennakkoluulottomasti tutkia. Englantilainen akatemiakoulujen järjestelmä näyttää olevan monipuolipuolinen ja sisältävän useita hyödyllisiä piirteitä.

Selvitysten pohjalta pitäisi laatia Suomeen soveltuva malli, jossa voisi hyödyntää esimerkiksi nykyistä oppilaitosverkostoa ja ulkopuolista rahoitusta. Pitkien etäisyyksien maassa myös erilaiset kyberkoulut voisi järjestää vapaakoulujärjestelmän puitteissa.

Ihmiset ovat erilaisia ja heidän erilaisia koulutuksellisia tarpeitaan tulisi kunnioittaa. Valtion tehtävä on palvella myös koulutuksen ja kasvatuksen alalla kansalaisiaan, joille valtiollinen valta demokratiassa kuuluu.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteinä käytetyt Wikipedia-artikkelit:

"Academy (English school)"

"Charter school"

"Charter schools in the United States"

"Free school (England)"

"Friskola"

Muita lähteitä ja lisätietoja:

"About Charter Schools". The National Alliance for Public Charter Schools.

"Fakta om friskolor". Friskolornas riksförbund.

"Frequently Asked Questions About Public, Charter Schools." Uncommon Schools.

"Koulun perustaminen ja rahoitus". Yksityiskoulujen Liitto ry.

"Types of school: 3. Free schools". GOV.UK.

Vainio, Harri: ""Koulu on päässyt vankilasta": ilon pedagogiikkaa Halmeniemen vapaalla kyläkoululla." Jyväskylän yliopisto: Opettajankoulutuslaitos 2007.

"What is the rationale behind free schools?". BBC News 9 March 2015.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

Hyvä kirjoitus. Suomalaisessa peruskoulussa alkaa olla jo niin paljon ongelmia, että nyt tarvitaan vaihtoehtoja.

Petteri Hiienkoski

Ennakkoluulot ja vanhoista valta-asemista kiinnipitäminen ilmeisesti vaikeuttanut uudistuksia ainakin USA:ssa.

Opetusministeri Betsy DeVos tunnetaan perinteisen julkisen koulun mallin vaihtoehtojen puolestapuhujana. Hänen tukensa ja hyväntekeväisyystoimintansa niiden hyväksi ovat närkästyttäneet kasvatusalan valtaeliittiä (establishment). DeVos on horjuttanut luutuneita valtarakenteita vaatimalla koulutuksellista valinnanvapautta, olipa kyseessä charter-koulut, koulusetelit (school voucher) tai lukukausimaksujen verovähennykset.

DeVos on taistellut charter-koulujen toimintaedellytyksiä edistävän lainsäädännön puolesta. Kotiosavaltiossaan Michiganissa häntä pidetään charter-koululakien asiantuntijana. DeVos toimi Michiganissa republikaanien puheenjohtajana vv. 1996-2000 ja uudelleen v. 2003.

Suurin opettajajärjestö (NEA) on kuitenkin suhtautunut kielteisesti charter-kouluihin. Vastustus johtuu ensisijassa siitä, että charter-kouluihin on opettajat palkattu yleensä työehtosopimuksista riippumatta. NEA:n puheenjohtaja Lily Eskelsen García on hyökännyt Trumpin nimeämää opetusministeriä vastaan jo siinä vaiheessa kun tämä oli kongressin kuultavana. NEA, joka jäsenmäärältään on maan suurin ammattiyhdistys, tuki presidentinvaalikampanjan aikana näkyvästi demokraattipuolueen Hillary Clintonia.

Ay-johtaja väittää, että presidentti Trump ja opetusministeri Betsy DeVos muodostavat todellisen vaaran opiskelijoille. (Kuulostaa tutulta.)
– En luota heidän motiiveihinsa. En usko heidän vaihtoehtoisiin faktoihinsa. En näe mitään syytä olettaa, että he tekisivät parhaansa opiskelijoidemme ja heidän perheidensä hyväksi, ilmoittaa NEA:n puheenjohtaja. García on toiminut liiton johdossa v:sta 2014 lähtien.
(http://dailycaller.com/2017/07/03/cruel-and-callou...)

Koulureformi on saanut voimakasta vastustusta erityisesti amerikkalaisen vasemmiston taholta, koska se mahdollistaisi esimerkiksi kristillisiä arvoja kunnioittavan ja evoluutiokriittisen opetuksen.

Vastaava vapaakoulureformi on toteutettu myös Louisianan osavaltiossa hirmumyrsky Katrinan (2005) jälkeen. New Orleansissa piti aloittaa tyhjästä ja ilmeisesti sen takia päädyttiin kansalaisaktiivisuuden pohjalta rakentuviin vapaakouluihin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Hiienkosken lainaamat sopimuskohdat eivät edellytä julkista valtaa perustamaan kouluja joissa opetaan erilaisten uskontojen dogmeja ja harjoitetaan niiden palvontamenoja. Nykyinenkään meno, vaikka takaakin parille kristilliselle suunnalle edullisen keinon oman oppinsa pakko-opettamiseen jäsentensä lapsille, ei estä uskonnollisia yhteisöjä eikä niiden ulkopuolisia uskonnollisia tahoja järjestämästä omia uskonnollisia opetuksiaan ihan oman mielensä mukaan. Ne eivät myöskään edellytä julkista valtaa tukemaan sellaisia kouluja jotka tuollaista järjestävät. Ne edellyttävät "vain", että vanhemmilla tulee olla mahdollisuus järjestää uskonnollinen opetus ja sen nykyinen uskonnonvapauslakimme heille turvaa täysimääräisesti.

Minusta on tasapuolisuuden vuoksi hieman epäilyttävää jos julkinen valta lähtee erityisesti tukemaan joitakin tahoja heidän uskonnollisessa koulutuksessaan. Toisaalta risikinäon, voidaanko opetussuunnitelmien minimien kautta riittävästi varmistaa koulukkaiden tasapuolinen opetus. Samaten epäilen tuen valikoituvan harvoille "sopiville" ja "epäsopivien" jäävän ilman. Tästä meillä on jo kokemuksia m.m. uskontokunnaksi rekisteröitymisen osalta. MIten kävisikään tuen saamisen kanssa.

Pelkkä "voittoa tuottamaton" tarkoittaa, ettei hakusessa ole, ainakaan julkisesti, liiketaloudellinen voitto, lisäarvo tai arvonlisä t.m.s. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niiden omistajilla muuten etupyyteitä olisi eikä toimivalla johdolla myös omia myös taloudellisia etuja ajettavanaan.

Olisin taipuvainen kannattamaan opetustoimen pitämistä julkisen vallan demokraattisessa kontrollissa olevana sekulaarina monopolina ja sallisin muiden, esimerkiksi uskonnollisten yhdyskuntien t.m.s. järjestävän opetuksensa niiden ulkopuolella omalla ajallaan ja omilla resursseillaan.

Petteri Hiienkoski

# 3. Kiitos kommentistasi, Jorma.

Ihmisoikeussopimukset eivät säätele yksityiskohtaisesti miten perusoikeudet turvataan. Ne eivät kuitenkaan ole merkityksettömiä tilanteessa, johon Suomessa on jouduttu.

Tarve esimerkiksi kristillisiin kouluihin tulee siitä, että peruskouluun on tullut ideologista kasvatusta, joka sinne ei mielestäni kuuluisi. Jos peruskoululla ei olisi ideologista agendaa, se voisi edelleen palvella myös perinteisiin moraalikäsityksiin pitäytyviä suomalaisia. Koska se ilmeisestikään ei ole mahdollista, tarvitaan muita ratkaisuja.

Moraalikasvatusta koskeva motiivi ei ole ainoa tekijä, joka lisää tarvetta saada vaihtoehtoja. "Oppilasaines" on muutenkin muuttunut aiempaa heterogeenisemmaksi: oppijat ovat erilaisia ja heillä on erilaisia valmiuksia oppia. Toisaalta yhteiskunnan tarpeet ovat myös muuttuneet erikoistuneemmiksi. Peruskoulua on pyritty kehittämään ottaen näitä seikkoja huomioon, mutta peruskoulu on kuitenkin varsin kankea, yksioikoinen ja tasapäistävä. Hallintokulttuuri ja yhteistävät rakenteet eivät ole hävinneet.

Vapaakoulujärjestelmä on käytössä monissa muissa länsimaissa, myös kaikissa Pohjoismaissa (lukuun ottamatta ehkä Islantia). Englannissa järjestelmä otettiin käyttöön 2011. Suunta on nähdäkseni varsin selvä.

Valtio ei ole kaikkivaltias ja kaikkivoipa. Se ei useinkaan tiedä, mikä ihmisten kannalta parasta, vaikka onkin juuri ihmisiä varten. Vapaakoulut antavat erilaisille ihmisille mahdollisuuden, joka useimmiten tulee myös veronmaksajille taloudellisesti edullisemmaksi oppilaskustannuksina.

En itse ole erityisen innostunut liiketalousperiaatteella toimivista vapaakouluista, joihin käytetään julkista rahaa. Ainakin pitäisi tarkkaan tutkia millaisia kokemuksia siitä on Ruotsista ja USA:sta (niissä osavaltioissa se ollut mahdollista). Mitä tulee voittoatavoittelemattomiin vapaakouluihin, en pidä esittämääsi "pelkoa" taloudellisesta hyväksikäytöstä varteen otettavana. Tietenkin tarvitaan asianmukainen valvonta aina kun julkista rahoitusta käytetään.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tuon oppilaiden taustojen monipuolistumisen vuoksi meidän tulisikin pyrkiä sekulaariin ja objektiiviseen, eri ideologioiden ja uskontojen suhteen neutraaliin koulutukseen ja jättää vanhempien ja heidän ryhmitymiensä omat sisäiset opit heidän omalle vastuulleen. Ei siis niin, että suosimme avustamalla joitakin ajatussuuntia ja maailmankatsomuksia. Kaikkia ei voi kuitenkaan tukea.

Moraalikasvatus ja maailmankatsomuksellinen aines nimen omaan vaatii kouluopetukselta objektiivisuutta ja avarakatseisuutta jotta koulukkaat oppivat "lukemaan" yhteiskuntaa ja siinä liikkuvia ajatuksia ja niiden taustoja. Pelkään ja olen jopa melkoisen vakuuttunut, että yksityiset koulut, ainakin valtaosa niistä, eivät omien omistajiensa tavoitteiden takia pysty takaamaan riitävää objektiivisuutta.

Näyttäisi siltä, että nuo kouluja perustavat pyrkivät hämäämään koulujen nimillä kun valitsevat kauniilta kalskahtelevia nimiä kuteen "vapaa koulu" tai "akatemia". Mistä esimerkiksi kristillinen koulu olisi vapaa? Objetiivisuudesta vai järjen äänestä? Ei kuitenkaan varmaankaan omistajiensa uskomusmaailman dogmeista. En näe sitä tavoiteltavana suuntana vaikka jossakin päin sellaista tavoitellaankin ja siihen suuntaan ollaan menossa. Meidän ei tarvitse toistaa kaikkia muiden virheitä, ei edes ruotsalaisten tai USA-laisten.

Olen tutustunut joihinkin anarkistien utopioihin ja jopa kokeiluihinkin omista "vapaista kouluistaan". Niillä on ollut hyvä tarkoitus juuri vapauttaa lapset "sortavan" ja rajoittavan valtion holhouksesta vapaasti oppimaan itse. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut niidenkään onnistumisesta.

Olen siis edelleenkin päätynyt ajattelemaan, että kaikissa puutteissaankin yhteiskunnan demokraattisessa ohjauksessa ja valvonnassa oleva julkinen koululaitos pystyy parhaiten näissä oloissa tarjoamaan opetusta joka auttaa lapsosia kasvamaan kriittisiksi ja uteliaiksi kansalaisiksi. Koulu ei kuitenkaan tee sitä yksin eikä ilman, että vanhemmat ja ympäröivä muukin yhteiskunta on pro- ja reaktiivisesti kiinnostunut mitä kouluissa tapahtuu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset