*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Jumalan käskyt suojaavat avioliittoa

  • Luther musisoi Philipp Melanchthonin ja vaimonsa Käthen kanssa, ja lapset laulavat. (Kuva: G.A. Spangenberg, 1866.)
    Luther musisoi Philipp Melanchthonin ja vaimonsa Käthen kanssa, ja lapset laulavat. (Kuva: G.A. Spangenberg, 1866.)
  • Uskonpuhdistaja Martti Luther (1482–1546). (Kuva Lucas Cranach vanh, 1529, Herzogliches Museum Gotha.)
    Uskonpuhdistaja Martti Luther (1482–1546). (Kuva Lucas Cranach vanh, 1529, Herzogliches Museum Gotha.)
  • Katharina von Bora (1499–1552). (Kuva: Lucas Cranach vanh, 1529, Herzogliches Museum Gotha.)
    Katharina von Bora (1499–1552). (Kuva: Lucas Cranach vanh, 1529, Herzogliches Museum Gotha.)
  • Ison Katekismuksen kansilehti. Martin Luther: Deutscher Katechismus. Wittenberg: Georg Rhau 1529.
    Ison Katekismuksen kansilehti. Martin Luther: Deutscher Katechismus. Wittenberg: Georg Rhau 1529.
  • Entinen munkki ja entinen nunna vihittiin vuonna 1525. (Kuva teoksesta Rudolf Cronau, "Woman Triumphant", 1919.)
    Entinen munkki ja entinen nunna vihittiin vuonna 1525. (Kuva teoksesta Rudolf Cronau, "Woman Triumphant", 1919.)
  • Ensimmäisen taulun käskyt koskevat suhdetta Jumalaan ja toisen taulun käskyt suhdetta lähimmäiseen.
    Ensimmäisen taulun käskyt koskevat suhdetta Jumalaan ja toisen taulun käskyt suhdetta lähimmäiseen.

Sekä nykyteologit että monet poliitikot – jopa ateistit – saattavat puhua kauniisti oikeudenmukaisuudesta ja hyvän tekemisestä.

Luterilainen tunnustus opettaa Raamatun perusteella, että ihmisjärki luonnostaan jossain määrin tajuaa lakia, ihmisellä kun on yhteinen oikeustaju Jumalan kirjoittamana sydämessään ja jatkaa, että luonnollinen laki pitää yhtä Mooseksen lain eli kymmenen käskyn kanssa (ACA IV:7, s. 92).

  • Ihmisen tahdolla on valinnan vapaus niissä teoissa ja asioissa, jotka järki omassa varassaan kykenee käsittämään. Se voi jossakin määrin toteuttaa yhteiskunnallista oikeamielisyyttä eli tekojen vanhurskautta, se voi puhua Jumalasta, ulkonaisin teoin suorittaa eräänlaista jumalanpalvelusta, olla kuuliainen esivallalle ja vanhemmille, ja ulkonaisia tekoja valikoimalla se voi pidättyä murhasta, aviorikoksesta ja varkaudesta. Kun ihmisen luontoon on jäänyt jäljelle järki ja arvostelukyky aistimin havaittavissa asioissa, hänessä on jäljellä myös kyky suorittaa valintaa näissä asioissa sekä vapaus ja kyky toteuttaa yhteiskunnallista vanhurskautta. (ACA XVIII:70, s. 98.)

Kymmenen käskyä yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämiseksi

Järki on silti perin tietämätön, sokea ja vääristynyt (FC-SD II:9, s. 475). Ihminen ei sen takia luonnostaan tunne lain sisältöä kuin ”jossain määrin”. Kymmenen käskyn tunteminen on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ulkonaisten hyvien tekojen toteuttamiseksi kuitenkin tärkeää. Maallisen esivallan ja lainsäädännön tulee perustua siihen yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

  • Jumalan käskyn tähden on välttämättä tehtävä hyviä tekoja, joita kymmenen käskyn laki vaatii, tämän sanan mukaan: (Gal. 3:24) "Laki on kasvattaja" ja: (1. Tim. 1:9) "Laki on pantu jumalattomille". Jumala tahtoo nimittäin, että tämä yhteiskunnallinen järjestys pitää kurissa lihalliset ihmiset, ja sen ylläpitämiseksi hän on antanut [maalliset] lait, sivistyksen, oppineisuuden, esivallan ja rangaistukset. (ACA IV:22, s. 94.)

Jälkimmäinen raamatunkohta luettelee lainrikkojia. Heistä haureelliset (siveettömät) ja miehimykset (miesten kanssa makaavat miehet) rikkovat lain kuudetta käskyä vastaan.

  • …lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan (1. Tim. 1:9–10.)

”Käsky kaikkea siveettömyyttä vastaan”

Selittäessään Isossa Katekismuksessa (1529) kymmentä käskyä, Martti Luther (1482–1546) osoittaa, miten Jumala käskyillään tahtoo varjella, vahvistaa ja suojella erityisesti avioliittoa. Kuudennen käskyn hän on antanut suoranaisesti sen suojaksi.

  • Kuten sanat kuuluvat, kysymys on ensisijaisesti aviorikoksesta. … Mutta koska meidän keskuudessamme on kaikenlaista pahaa tapaa ja rietastelua yhtenä häpeällisenä ja kuohuvana pohjasakkana, tämä käsky suuntautuu kaikkea muutakin siveettömyyttä vastaan, mitä se sitten nimeltään onkin. … (DK I: VI: 200, s. 357.)
  • Lyhyesti sanoen käsky vaatii jokaiselta kahta asiaa. Kunkin on itse elettävä siveästi ja autettava myös lähimmäistään samaan. Jumala siis tahtoo varjella jokaisen aviopuolisoa asettamalla tämän käskyn hänelle suojaksi ja rajaksi, joka estää häneen kajoamasta. (DK I: VI: 202, s. 358.)
  • Koska tämä käsky kuitenkin on osoitettu erityisesti juuri avioväelle ja antaa aihetta puhua avioliitosta, niin huomaa ja pidä tarkasti mielessäsi ensinnäkin se, miten ihanasti Jumala kunnioittaa ja ylistää aviosäätyä. Käskyillään hän sekä vahvistaa sen että suojelee sitä. Hän on vahvistanut sen edellä neljännessä käskyssä: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Tämän kuudennen käskyn hän taas, kuten sanottu, on antanut sitä varjelemaan ja suojelemaan. Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. (DK I, VI: 206–207, s. 358.)

”Että olisi helpompi edes jonkin verran välttää siveettömyyttä”

Kirjoituksessani ”Haureuden välttämiseksi” osoitin, että luterilaisen tunnustuksen mukaan avioliitto perustuu sekä Jumalan käskyyn että luonnolliseen moraalilakiin (luonnonoikeuteen). Avioliitto on tarkoitettu suvun jatkamiseen ja lasten kasvattamiseen sekä parannuskeinoksi haureuden syntejä vastaan. Luther selvittää asiaa kuudennen käskyn selityksessä:

  • Jumala on vakavasti käskenyt, että miesten ja naisten on yleensä säädystä riippumatta suostuttava menemään naimisiin. Siihen he ovat luodut lukuunottamatta joitakin aivan harvoja Jumalan valitsemia poikkeuksia. Joko nämä eivät ole avioliittoon kelpaavia tai sitten Jumala on yliluonnollisen suurella lahjallaan vapauttanut heidät, niin että he pystyvät elämään siveellisesti puhtaina olematta avioliitossa. Sillä jos luonto toimii sillä tavalla kuin Jumala on sen ihmiseen istuttanut, on mahdotonta pysyä puhtaana avioliiton ulkopuolella. Liha ja veri näet pysyy lihana ja verenä; luonnollinen taipumus ja vietti vievät mukanaan. Jokainen näkee ja tuntee, miten mahdotonta sitä on vastustaa ja pidellä. Koska asia on näin, Jumala on asettanut avioliiton myös siksi, että olisi helpompi edes jonkin verran välttää siveettömyyttä. Tarkoitus on, että kukin saa oman osansa ja tyytyy siihen. (DK I, VI: 211–212, s. 358.)

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen selityksessä (1527) Luther kehottaa pysymään erossa siveettömyydestä, huoruudesta ja homoseksuaalisesta käyttäytymisestä sekä turvautumaan avioliittoon keinona niitä vastaan.

  • Pysykää siis erossa haureudesta, aviorikoksesta ja sodomalaisten inhottavasta saastasta. Se joka ei voi itseänsä hillitä, ottakoon vaimon. Avioliitossa nimittäin säilyy siveys todella paremmin kuin aviosta pidättymisessä. (Luentoja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, 116.)

Korkein virka missä ihminen voi olla

Neljännen käskyn yhteys avioliittoon on monille hämärtynyt sen takia, että yhteiskunnassa yleisesti halveksitaan kuudetta käskyä. Luther kuitenkin korostaa sen merkitystä ensimmäisenä niin sanotun toisen taulun käskyistä. Ne koskevat suhdetta lähimmäiseen. Neljännen käskyn yhteiskunnallista merkitystä korostaa se, että siihen perustuu myös maallisen esivallan oikeutus.

  • Nyt seuraavat seitsemän lähimmäisiimme kohdistuvaa käskyä, joista ensimmäinen ja tärkein on: Kunnioita isääsi ja äitiäsi
  • Jumala on antanut isän ja äidin tehtävälle [estate of fatherhood and motherhood] erityisarvon, joka ylittää kaiken muun arvon ja aseman [all estates], missä ihminen voi olla. Hän ei käske vain rakastaa, vaan myös kunnioittaa vanhempia. … Hän siis erottaa isän ja äidin kaikista ihmisistä maan päällä ja asettaa heidät rinnalleen. Kunnioittaminen on näet paljon suurempi asia kuin rakastaminen, koska siihen ei sisälly pelkästään rakkautta, vaan myös majesteettiin kohdistuvaa kuuliaisuutta, nöyryyttä ja pelkoa. Hän ei myöskään käske vain puhutella vanhempia ystävällisesti ja kunnioittavasti, vaan ennen kaikkea ilmaista ja osoittaa sekä ajatuksin että teoin, miten suuressa arvossa heitä pidetään, nimittäin Jumalan jälkeen kaikkein ylimpinä. Sillä sitä, jota on koko sydämestä kunnioitettava, on pidettävä todella suuressa arvossa. (DK I, IV: 105–107, s. 346.)

Vanhempien ja esivallan vastuu nuorisosta

Avioliiton aseman vahvistaminen on esivallan velvollisuus ja sen etujen mukaista. Sen takia todetaan avioliitosta, että kaikissa hyvin järjestetyissä valtioissa, myös pakanain keskuudessa, lait kaunistavat sen mitä suurimmalla kunnioituksella (AC XXIII: 20, s. 64). Kuudennen käskyn selityksessä Luther antaa sekä vanhemmille että esivallalle ohjeita, jotka koskevat nuorisoa. Ohjeet olivat tarpeen, sillä avioliittoa halveksittiin vahingollisin seurauksin.

  • Heitä on kehotettava mielellään hyväksymään avioliitto, ja heidän on ymmärrettävä, että se on autuas, Jumalalle otollinen elämänosa. Näin voitaisiin avioliitto ajan mittaan palauttaa jälleen kunniaansa, ja siten vähenisi tuo avioelämän halveksimisesta seurannut, kaikkialle maailmaan levinnyt saastainen, siveetön ja laiton elämä, joka ilmenee julkisena haureutena ja muina häpeällisinä paheina.
  • Vanhemmat ja esivalta ovat sen vuoksi velvolliset valvomaan, että nuoret kasvatetaan kurinalaisiksi ja säädyllisiksi. Kun he ovat varttuneet täysi-ikäisiksi, heidät on naitettava Jumalan avulla ja kunniallisesti. Hän antaa avioliitoon siunauksensa ja armonsa, niin että siitä on puolisoille onnea ja iloa. (DK I, VI: 217–218, s. 359.)

Aviolupauksen sitovuus

Luther soveltaa myös toista käskyä – Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä – avioliittoon. Selityksen mukaan toinen käsky suojelee aviolupausta (kihlaus) sen rikkomiselta.

  • Pohtiaksemme kuitenkin lyhyesti Jumalan nimen moninaista väärinkäyttöä on ensiksi todettava, että sitä tapahtuu maallisissa, rahaa, omaisuutta ja kunniaa koskevissa jutuissa ja asioissa, silloin kun vannotaan vääriä valoja Jumalan nimeen tai pannaan sielu jonkin asian pantiksi, tapahtuipa se sitten julkisesti tuomioistuimen edessä, tai torilla tai muualla. Erityisen tavallista sellainen on avioliittoasioissa. Salaa kahden kesken mennään kihloihin, mutta jälkeenpäin rikotaan uskollisuudenvala. (DK I: II: 53, s. 340.)
  • Jos toinen osapuoli vannoo väärin, tuomiona on väistämätön [Jumalan] rangaistus. Ja vaikka se viipyisikin hetken, hän [väärinvannoja] ei kuitenkaan voi missään onnistua, vaan kaikki, minkä hän siten on voittanut, valuu käsistä eikä hän kykene siitä milloinkaan iloiten nauttimaan. Niin olen havainnut tapahtuvan monille, jotka ovat valallaan kiistäneet antamansa aviolupauksen. Heillä ei sen jälkeen ole ollut yhtään onnellista hetkeä eikä tervettä päivää. Heidän ruumiinsa ja sielunsa sekä kaiken lisäksi vielä heidän omaisuutensakin on joutunut surkeasti perikatoon. (DK I: II: 67–68, s. 341–342.)

”Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa”

Myös viimeinen eli kymmenes käsky suojelee avioliittoa: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa

  • Syntinä on kielletty myös lähimmäisen vaimon ja omaisuuden havitteleminen ja niiden tavoitteleminen haltuunsa, millä tavalla se sitten tapahtuukin.… (DK I:IX-X:293, s. 368–369.)
  • Kerrotaanhan evankeliumeissakin, miten kuningas Herodes veljensä vielä eläessä otti ja nai tämän vaimon. Silti hän pyhän Markuksen todistuksen mukaan (Mark. 6:17–20) halusi käydä kunniallisesta ja nuhteettomasta miehestä. Meidän keskuudessamme ei toivoakseni kuitenkaan löydy esimerkkejä tällaisista tapauksista, koska Uusi testamentti kieltää avioeron. Sellaista tosin saattaa sattua, että joku riistää viekkaasti toiselta rikkaan morsiamen. (DK I: IX-X: 305–306, 370.)

”Jumala valvoo käskyjensä noudattamista”

Mitä Jumala sanoo kaikista näistä käskyistä? kysyy Luther Vähässä Katekismuksessa (1529) ja vastaa:

  • Hän sanoo näin [2. Moos. 20:5–6]: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka panen lapsesi vastaamaan isiensä pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen, jos he vihaavat minua, mutta tuhansien sukupolvien ajan osoitan armoni niille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. (KK I:I, s. 304.)

Isossa Katekismuksessa uskonpuhdistaja selventää tämän kohdan ja käskyjen vakavuutta.

  • On siis nähtävä, ettei tämä raamatunkohta ole mitään muuta kuin jokaiseen erilliseen käskyyn yhteisesti liitetty lisäys. (DK I:IX-X: 321, s. 372.)
  • Jumala näet valvoo erittäin vakavasti käskyjensä noudattamista, vihastuu niiden väheksyjiin ja rankaisee heitä, ja toisaalta palkitsee ylenpalttisesti ne, jotka pitävät hänen käskynsä. (5. Moos. 6:8-9, 5. Moos. 11:20) … (DK I:IX-X: 330, 373.)
  • Edellisestä paljastuu jälleen kerran, että kymmentä käskyä on pidettävä paljon suuriarvoisempina ja ylistettävämpinä kuin kaikkia niitä säätyjä, käskyjä ja tekoja, joita ihmiset tavallisesti opettavat ja tähdentävät … Sellaisia tekoja Jumala vaatii ja käskee erittäin vakavasti pyhimmän vihansa ja rangaistuksensa uhalla, mutta samalla hän on liittänyt niihin mitä ihanimman lupauksen: hän tahtoo tuhlaillen vuodattaa meille kaikkea hyvyyttään ja siunaustaan. Siksi meidän on pidettävä hänen käskyjään kaikkia muita oppeja kallisarvoisempina, suurimpana aarteena, minkä Jumala on antanut. (DK I:IX-X:333, s. 374.)

Kristus ei turhentanut kymmentä käskyä vaikka tiivisti ne rakkauden kaksoiskäskyyn (Matt. 22:36–40). Nekään eivät turhenna muita Raamatun käskyjä, jotka täsmentävät niitä ja sisältyvät niihin, ellei niitä ole kumottu, kuten vanhan liiton seremonialaki (Hebr. 8:13).  

  • Näin olemme siis selvittäneet kymmenen käskyä, ytimen niistä Jumalan opetuksista, jotka koskevat sitä, mitä meidän tulee tehdä, jotta koko elämämme olisi hänelle otollinen. (DK I: IX-X: 311, s. 371.)

Ohjeet yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ulkonaisen hyvän harjoittamiseen löytyvät kymmenestä käskystä. Niin tärkeitä kuin käskyt yhteiskunnallisesti ovatkin, niiden ulkonainen noudattaminen ei kuitenkaan tee ketään Jumalalle otolliseksi. Se edellyttää uskoa Vapahtajaan.

Luther korostaa, että uskoa on inhimillisen viisauden mahdotonta käsittää, ja jatkaa: se jää yksin Pyhän Hengen opetettavaksi. Siksi ei kymmenen käskyn oppi tee vielä kenestäkään kristittyä. (DK II: III: 67–68, s. 383.) Kristityksi tekeminen on kristillisen kirkon päätehtävä (Matt. 28:19–20).

Petteri Hiienkoski

 

Lähteet

Augsburgin tunnustus. (Confessio Augustana. CA. 1530.) – Tunnustuskirjat s. 47-79. SLEY. Jyväskylä 1990.

Augsburgin tunnustuksen puolustus. (Apologia confessionis Augastanae. ACA. 1531.) – Tunnustuskirjat s. 81-251. SLEY. Jyväskylä 1990.

Kirkkoraamattu. Vuoden 1933/1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos.

Martti Luther: Iso Katekismus. (Deutsch Catechismus. DK. 1529.) – Tunnustuskirjat s. 325-423. SLEY. Jyväskylä 1990.

Martti Luther: Luentoja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. (Vorlesung über den 1. Johannisbrief. 1527. WA 20,599). Suom. Heikki Koskenniemi. Toim. Erkki Koskenniemi. Kustannus Oy Arkki. Keuruu 2009.

Martti Luther: Vähä Katekismus. (Der Kleine Katechismus. KK 1529. WA 30,1,243-425.) Tunnustuskirjat s. 299-323. SLEY Jyväskylä 1990.

Yksimielisyyden ohje. Solida declaratio. Täydellinen selitys. (Formula Concordiae. Solida declaratio. FC-SD. 1577.) – Tunnustuskirjat s. 459-589. SLEY. Jyväskylä 1990.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Minkälainen oli maailma 2000 vuotta sitten. Minkälainen se on vuonna 2017. Ero sen aikaiseen elämiseen ja tähän päivään on valovuosia.
Eikö olisi aika kuopata senaikaiset opit ja siirtyä tähän aikaan. Luther vaikutti paljon myöhemmin, mutta mikä maailmantuomari hänkään on. On vaan yhden ihmisen ajatuksia. Ei kai niitä tarvitse tänä päivänä minään ohjeina pitää.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#1. Kiitos kommentista.

Luther ei olekaan mikään maailmantuomari. Hän vain osoittaa mitä Maailmantuomari on käskenyt. Ja käskyt ovat itse asiassa paljon vanhemmat kuin 2 000 vuotta.

Ihminen ei ole tuhansissakaan vuosissa muuttunut: samat rikkomukset ja synnit vaivaavat kuin silloinkin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Olisitko ystävällinen ja kertoisit missäkohden raamatussa puhutaan avioliittoon vihkimisestä ?

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #4

#4. Miksi siellä pitäisi puhua vihkimisestä?

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson Vastaus kommenttiin #6

Koska varhaiskristillisenä aikana (30–325 jaa.) avioliitto oli yksityisasia ilman yhtenäistä uskonnollista tai muuta seremoniaa. Tosin piispa Ignatius Antiokialainen kirjoitti kirjeessään (noin 110 jaa.), että jos avioliitto solmitaan piispan luvalla, se tapahtuu Jumalan mukaan eikä heidän himonsa mukaan."
1100-luvulla naisilta alettiin usein vaatia miehen sukunimen ottamista ja 1500-luvun puolivälistä alkaen vanhempien ja kirkon lupaa
Joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin 1. molemminpuolisesta suostumuksesta, 2. julistamalla aie naida, ja 3. suorittamalla tämän jälkeen keskinäinen yhdyntä. Pappia ei tarvittu.
Kirkot saattoivat rekisteröidä avioliittoja mutta tämä ei ollut välttämätöntä, eikä valtiollakaan ollut roolia avioliitossa. Keskiajalla avioliitot olivat yleensä järjestettyjä, etenkin ylimmissä säädyissä, joskus jo syntymän aikaan, aatelisperheiden välisten sopimusten varmistamiseksi. Kirkko vastusti näitä pakotettuja avioliittoja. Kristinuskon levitessä kumppanin vapaa valinta vähitellen yleistyi.
Vasta uskonpuhdistuksen osana vuonna 1563 Trentin neuvosto määräsi, että roomalaiskatolinen avioliitto tunnustettiin vain, jos se oli solmittu papin ja kahden muun todistajan läsnäollessa. Neuvosto myös auktorisoi vuonna 1566 julkaistun katekismuksen, jonka mukaan avioliitto velvoitti ”elinikäiseen yhteiselämään”].
Englannissa avioliitto oli pätevä sillä, että puolisot olivat suostuvaisia ja asuivat yhdessä kunnes lordi Hardwicken asetus 1753 asetti lisävaatimuksia kuten todistajien läsnä ollessa suoritetun uskonnollisen seremonian.
Uskonpuhdistuksen myötä avioliittojen kirjaaminen ja sääntöjen asettaminen siirtyi valtiolle. 1600-lukuun mennessä monissa protestanttisissa maissa valtio vaikutti avioliittoon.

Suomessa oli vanhastaan käsitys, että vihkimisakti oli vain solmitun avioliiton vahvistamista. Alttarille astuminen ei ollut avioliiton solmimista, vaan jo solmitun liiton vahvistamista siunauksin ja rukouksin. Avioliiton solmiminen tapahtui jo kihlauksen yhteydessä. Kihlaus oli siis sitova sopimus. Tämä ajattelutapa murtui vasta 1700-luvulla, kun vallalle tuli nykyinen käsitys. Toisaalta kirkollinen ja yhteiskunnallinen elämä muodostivat jakamattoman kokonaisuuden, eikä avioliittoa ilman kirkkoa voinut tuolloin ajatellakaan.

Näiden faktojen valossa on selvää että avioliitto on ihmisten keksimä rituaali ja näin olleen ei eri avioliitot voi olla mitenkään Jumalan tahdon vastaista. Vai ovatko varhaiskristityt, joilla ehkä oli ollut henkilökohtaisesti mahdollisuutta kuulla tarunomaisen Jesuksen levittämää sanomaa, olleet täysin väärässä?

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #9

#9. Väitettyjen faktojen lisäksi kommentissa on myös tulkintoja, joita ohjaa kirjoittajan esiymmärrys.

Siitäkään huolimatta esitetyn perusteella ei ole mahdollista tehdä sitä päätelmää, että avioliitto olisi "ihmisten keksimä rituaali". Väite viittaa siihen ettei sen esittäjä ymmärrä avioliiton olemusta, koska sekoittaa sen erilaiseen avioliittoon liitettyihin kulttuurisiin perinnäistapohin. Pyrin kirjoituksellani lisäämään oikeaa tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä uskonpuhdistajat siitä Raamatun pohjalta esittivät. Sekin asia oli näet kirkon piirissä tuolloin hämärtynyt.

Se taas, että itse avioliitto on eri aikoina ja eri paikoissa pantu käytäntöön, tukee sitä mitä tunnustuskirjat Raamatun perusteella opettavat: instituutio on yleisinhimillinen.

Avioliitto ulottuu esitettyä tuhansia vuosia kauemmas ja maantieteellisestikin laajemmalle alueelle.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Sinällään jälleen mielenkiintoista, miten uskontoaktivisti jälleen nostaa avioliiton ja seksuaalimoraalin pintaan. Tämä sopii erinomaisesti käsitykseeni, että uskonnoissa on hyvin keskeisesti kyse moraalista ja eritoten seksuaalimoraalista. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka vähän tätä noteerataan uskontotieteessä. Sinällään hypoteesit vinoumista ja agentintunnistuksesta ja muusta ovat aivan relevantteja, mutta se mistä kenkä oikeasti vaikuttaa puristavan, on seksi.

Seksi on ihmiselle, kuten kaikille eläimille, elämän tärkein asia – ja erityisesti että kenen kanssa. Ei siksi pitäisi yllättää, että se on myös tärkein kulttuuria, kuten uskontoa, generoiva tekijä.

Tätä ei pidä avioliittokritiikiksi, nimenomaan päinvastoin. Ihmisen seksuaalisuuden tutkimuksen valossa näyttää selvältä, että ihmiselle on tavanomainen ratkaisu rakentaa yhteisöllinen instituutio, joka tukee toisen tai molempien sukupuolten tarvetta kumppanien seksuaalisuuden hallintaan. Tuo instituutio on kulttuurinen ratkaisu, joka on kodifioitu sitä tukevaan uskonnolliseen mytologiaan. Niin luterilaiseen, katoliseen, islamilaiseen kuin useimpiin muihinkin.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#2. Sori vaan, mutten oikein ymmärrä, mikä erityinen oivallus siinä, että uskonnoissa on kysymys moraalista ja myös seksuaalismoraalista.

Kuten todettu, ihmisellä on oikeustaju eli luonnollinen moraalilaki sisimmässään. Tämä ilmenee vähän eri tavalla eri kulttuuripiireissä. Riippuen osin myös siitä kuinka paljon ollut tekemisissä juutalais-kristillisen uskonnon kanssa.

Luterilaiset ja roomalaiskatoliset kuuluvat kristittyihin, ellet sattunut huomaamaan. Käyttävät kuka kuinkin samaa Raamattuakin.

Muslimit on sitten taas ihan eri uskonto, vaikka ovatkin saaneet jotain vaikutteita Vanhasta Testamentista (Jeesuksen ajan Raamattu), tosin ilmeisen vääristyneenä.

"Arabien ja juutalaisten kiistan juuret Lutherin Genesis-kommentaarin mukaan"
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Vaikutteita islamiin tullut myös Uuden Testamentin kirkon ulkopuolelle suljetuista liikkeistä, kuten areioilaisuudesta.

"Islamin opilliset juuret ovat areiolaisuudessa"
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Olisitko ystävällinen ja kertoisit missäkohtaa Raamatussa puhutaan avioliittoon vihkimisestä ?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Miten mielestäsi n.1800 lähtien on 2000 luvulle asti, katoliset piispat onnistuneet noudattamaan raamatun oppeja?
Entä eri SRK kuuluvat henkilöt joilla uskonnolla on ollut tärkeä kuva yhteisössä.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#8. Sivusin roomalaiskatolisen kirkon tilannetta tältä osin aiemmassa kirjoituksessani. Ks. väliotsikko: "Paavikirkon harhaantuminen"
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

SRK:n avioliitto- ja seksuaaliopetus taitaa olla vallan toinen kuin Roomalla mitä tulee piispoihin ja pappeihin. Tällaiset tekijät eivät valtamedian uutisoinnissa oikein välity.

Yritän kai vaatimattomalta osaltani vähän paikata yleistä uskonnollisen yleissivistyksen puutetta. =)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Miksi niin moni herätyskristillinen saarnamies ja poliitikko Leo Melleristä Sari Tanukseen on eronnut, vaikka Raamattu selkeästi kieltää sen erottamisen, jonka Jumala on liittänyt yhteen?

Eikö tämä ole skandaali?

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Järkyttävä tieto, etenkin kun otetaan huomioon, että jumala rankaisee tällaisia synnintekijöitä ainakin kolmanteen polveen saakka. Kuinka tällaisten vanhempien lapset voivat kunnioittaa isäänsä ja äitiään, jotka ovat langettaneet jumalan vihan heidän ylleen?

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#11. Olisko syytä miettiä miten itse välttäisimme sen että tuottaisimme lapsillemme sellaista vihaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Minä tunne kaksikin vanhansuunnan lesdatiolaista, he asuvat toisen naisenkanssa, mutta eivät ole eronneet avioliitostaan, toinen oli vielä rauhanyhdistyksen johtokunnanjäsenkin.
Lankeaahan hevonenki neljältä jalaltaan, niin mies kahdelta helpommin.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#10. En tunne tapauksia. En ota niihin kantaa.

Ihmisen luontainen turmelus vaikuttaa kaikissa, myös kristityissä. Raamatussa kerrotaan pyhistä jotka ovat langenneet karkeisiin julkirikoksiin. Sellaisia skandaaleja, että jää Seiskat ja Iltikset kakkoseksi. ;)

Eihän se, että ihmiset ja kristitytkin rikkovat moraalilakia vastaan, kuitenkaan tee itse lakia tyhjäksi.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

2Miksi niin moni herätyskristillinen saarnamies ja poliitikko Leo Melleristä Sari Tanukseen on eronnut, vaikka Raamattu selkeästi kieltää sen erottamisen, jonka Jumala on liittänyt yhteen?
Eikö tämä ole skandaali?"

Eroamista ei ole kielletty ehdottomasti, joka tilanteessa ja joka tapauksessa, eikä pitäisikään, kaiken inhimillisyyden nimissä. Pitäisikö sinusta olla?

Ja eikö sinustakin ole hyvä ohje ja periaate, että ei pidä erottaa sitä minkä Jumala on yhdistänyt, uskoo Jumalaan tai ei.

Minusta on erittäin armollista ja oikein ja autuaallista, että ihmisiä ei tuomita eroamisesta. Koskaan ei voi tietää mitä toinen on kokenut ja mitkä asiat ovat johtaneet siihen että on erottu.

Tässä asiassa Paavali pyrki antamaan inhimillisiä neuvoja, luopumatta siltikään siitä mikä on ideaali ja Jumalan tahto, ja varmasti myös kaikkien avioon menevien tahto ja aikomus. Että avioliitto kestäisi.

Varmasti erotaan myös liian helposti ja vääristä syistä, myös synnin vuoksi kuten jos rakastuu toiseen. Mutta jokainen joutuu tästä itse aikanaan tilille. Eikö se riitä? Miksi meidän pitäisi tuomita heitä?

Oletko tästä eri mieltä? Vai pitäisikö sitä mielestäsi kauhistella, tuomita ja nimittää "skandaaliksi" jos uskovat eroavat? Miksi? jotta voisit sanoa kuinka rakkaudettomia ja ahdasmielisiä uskovat ovat?

Miksi haluat tehdä Raamatusta armottoman sääntökokoelman, kun se ei sitä ole eikä yritäkään olla?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
”Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa”

Etenkään jos olet kansan valitseman luottamustehtävään valittu.
Ei edes Texti-viesteillä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Onko vihityllä puolisolla enemmän sananvaltaa kuin avopuolisolla toisen osapuolen hoidossa?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ei ole. Viime kädessä erityisiä poikkeuksia lukuun ottamatta henkilö päättää hoidostaan itse. Jos ei pysty siihen, niin hoidosta päättää lääkäri kuultuaan omaisia ja tutustuttuaan mahdolliseen hoitotahtoon, mikä ei ole juridisesti sitova asiakirja. Suomessa omaisilla ei ole mitään juridisesti sitovaa päätösvaltaa hoitoon liittyvissä asioissa, vaan potilaan hoidosta päättää viime kädessä aina hoitava lääkäri tai hänen esimiehensä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset