*

Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Muuttuuko Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain sanasota aseelliseksi?

  • Pohjois-Korean Unha-9 -kantoraketin malleja Pyongyangin kukkaismessuilla 26.7.2013. (Kuva: Steven L. Herman / Wikipedia.)
    Pohjois-Korean Unha-9 -kantoraketin malleja Pyongyangin kukkaismessuilla 26.7.2013. (Kuva: Steven L. Herman / Wikipedia.)
  • Pohjois-Korean Unha-3 -kantoraketin laukaisualusta 8.4.2012. (Kuva: Sungwon Baik / Wikipedia.)
    Pohjois-Korean Unha-3 -kantoraketin laukaisualusta 8.4.2012. (Kuva: Sungwon Baik / Wikipedia.)
  • Kaksi Pohjois-Korean keskipitkän matkan ballistista BM-25 Hwasong-10 (Musudan)-ohjusta 10.10.2010. (Kuva: EPA/Wikipedia.)
    Kaksi Pohjois-Korean keskipitkän matkan ballistista BM-25 Hwasong-10 (Musudan)-ohjusta 10.10.2010. (Kuva: EPA/Wikipedia.)
  • Pohjois-Korean ohjuskokeet Japanin yli 7.9.2017 mennessä. (Kuva: Wkipedia.)
    Pohjois-Korean ohjuskokeet Japanin yli 7.9.2017 mennessä. (Kuva: Wkipedia.)
  • Pohjois-Korean ohjusten arvioidut kantomatkat 4.4.2013. (Kuva: Wikipedia.)
    Pohjois-Korean ohjusten arvioidut kantomatkat 4.4.2013. (Kuva: Wikipedia.)
  • Kim Il-Sungin ja Kim Jong-Ilin henkilökultti elää Mansu-kukkulalla Pyongyangissa 17.4.2012. (Kuva: J.A. de Roo / Wikipedia.)
    Kim Il-Sungin ja Kim Jong-Ilin henkilökultti elää Mansu-kukkulalla Pyongyangissa 17.4.2012. (Kuva: J.A. de Roo / Wikipedia.)
  • Pohjois-Korean Johtajasta Kim Jong-unista "fotorealistinen luonnos" 9.1.2015. (Kuva: Wikipedia.)
    Pohjois-Korean Johtajasta Kim Jong-unista "fotorealistinen luonnos" 9.1.2015. (Kuva: Wikipedia.)
  • Ratkaiseeko Kiinan kansantasavallan presidentti Xi Jinping Pohjois-Korean ohjuskriisin? (Kuva: Erin A. Kirk-Cuomo / Wikipedia.)
    Ratkaiseeko Kiinan kansantasavallan presidentti Xi Jinping Pohjois-Korean ohjuskriisin? (Kuva: Erin A. Kirk-Cuomo / Wikipedia.)
  • Muuttuuko Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain sanasota aseelliseksi?

Pohjois-Korea ilmoittaa, että lähes 5 miljoonaa kansalaista on tarjoutunut vapaaehtoiseksi armeijaan puolustamaan maataan sen jälkeen kun presidentti Donald Trump uhkasi sen "täydellisellä tuhoamisella". "Pelkkää propagandaa", uskovat monet länsimaissa.

Trumpin tiukkasanainen puheenvuoro Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa oli vastaus Kim Jong-unin uhkaukselle iskeä Amerikan mantereelle johonkin Yhdysvaltain suurkaupungeista. "Pieneksi rakettimieheksi" Trumpin leimaama Kim on maansa ulkoministerin kautta ilmoittanut pitävänsä lausuntoa sodanjulistuksena ja olevansa sen takia oikeutettu ampumaan Yhdysvaltain lentokoneen kansainvälisessä ilmatilassa. Valkoisen talon mukaan tulkinta on "absurdi".

Julkisuudessa on arvioitu käydyn sanasodan merkitystä ja motiiveja. Onko kovan retoriikan takana mitään järkeä?

Moni elää tyytyväisenä sosialistisesta diktatuurista huolimatta

Pohjois-Koreasta voi olla vaikea muodostaa tasapainoista ja todenmukaista kuvaa, koska se on poikkeuksellisen suljettu ja eristetty valtio. Vaikka suuri osa sitä koskevista yksittäisistä väitteistä on yksipuolista propagandistista mustamaalausta, joka ei kerro kaikkea eikä edes sitä kuuluisaa asioiden toista puolta, tietoa kokonaiskäsityksen muodostamiseen on riittävästi.

Jo siitä tosiasiasta, että maa on sosialistinen diktatuuri, seuraa perustavia asioita, jotka vaikuttavat kaikkeen Pohjois-Koreassa. Ateistinen ideologia ja henkilönpalvontaan perustuva johtajakultti sekä keskitetty totalitaristinen "kaikkivoipa" valtio ilman länsimaiseen demokratiaan kuuluvia poliittisia perusoikeuksia, on kokonaisuus, jonka seurauksista emme voi olla täysin tietämättömiä.

Neuvostoliiton ja itäblokin sosialistidiktatuurien hajottua neljännesvuosisata sitten, olemme saaneet niissä eläneiden ihmisten kautta todenmukaisemman käsityksen siitä, millaista elämä rautaesiripun takana todella oli. Monelle länsimaalaiselle oli ehkä yllätys, että suuri osa – ellei jopa enemmistö – kansalaisista oli kuitenkin elämäänsä tyytyväistä. Siis sosialistisesta diktatuurista huolimatta. Siihen riitti näet se, että arkielämisen perustarpeet oli turvattu eikä tiennyt tai osannut haaveilla paremmasta.

Erityisen tyytyväisiä olivat ne, jotka olivat totalitaarisen järjestelmän hierarkiassa johtavissa asemissa ja kuuluivat etuoikeutettuun puolue-eliittiin. Tyytymättömimpiä sen sijaan olivat ne, jotka tiesivät tai kuvittelivat tietävänsä paremmasta, toisinajattelijat ja ne, jotka olivat joutuneet totalitaarisen kyttäys- ja sortokoneiston uhreiksi.

Valtiollisen propagandan merkitystä suljetussa järjestelmässä ei voi vähätellä. Joskin se saattaa kääntyä myös itseään vastaan, kuten monissa itäblokin maissa kylmän sodan aikana tapahtui.

Vastakkainasettelu vahvistaa diktatuurin legitimiteettiä

Samat piirteet sopivat Pohjois-Koreaan, jossa ne tosin ilmenevät vielä jyrkemmin kuin hajonneen itäblokin maissa. Valtion ja järjestelmän olemassaolon sisäinen legitimiteetti perustuu vastakkainasetteluun sen ja muun maailman – erityisesti "kapitalistisen" ja "imperialistisen" Amerikan – välillä. Oman ydinaseohjelman tavoitteena on tietenkin hankkia ydinpelote, jolla sosialistisen diktatuurin tulevaisuus voidaan varmistaa.

Niin nurinkuriselta kuin ehkä tuntuukin, Kim Jong-unin uho sekä Yhdysvaltain ja muun maailman vastatoimet vain pönkittävät Suuren Johtajan kulttia, sosialistisen diktatuurin ja ydinaseohjelman legitimiteettiä. Pohjois-Korean sisäisessä retoriikassa Kimin uho ei kuulostaa lainkaan niin mielipuoliselta kuin monen länsimaalaisen mielestä ehkä tuntuu.

Tämän takia ei kannattaisi myöskään laittaa liian suurta merkitystä ns. hullun miehen teorialle ('Madman' Theory). Sehän perustuu ajatukseen siitä, että arvaamaton käyttäytyminen on taktinen keino vahvistaa sotilaallisen pelotteen tehoa.

Epäilemättä Kim Jong-unin toimia ydinaseen hankkimiseksi ohjaa myös halu turvata henkilökohtainen ja Kimin dynastian valta. Väitteen esittäjät unohtavat kuitenkin sen, että tavoite on ideologisesti sidottu motiiviin taata Pohjois-Korean sosialistisen järjestelmän tulevaisuus. Näitä kahta asiaa voi olla vaikea, ellei mahdoton, erottaa toisistaan.

Ylittääkö "kansainvälisen yhteisön" valta valtion suvereniteetin?

Käsitykset, joiden mukaan "kapitalistinen" maailma – ennen muuta Yhdysvallat ja muut länsimaat – pyrkisivät järjestelmällisesti tuhoamaan Pohjois-Korean sosialistisen "unelmavaltion", ovat asioita vahvasti yksinkertaistavia ja liioittelevia. Propagandistisia. Ne voivat olla tarkoituksenmukaisia sosialistisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna. Sen tyyppinen vastakkainasettelu ei kuitenkaan enää määritä maailmanpolitiikkaa, ei myöskään Yhdysvaltain suhdetta Pohjois-Koreaan. 

Sisäpoliittiset paineet ryhtyä toimiin Pohjois-Koreaa vastaan ovat länsimaissa kuitenkin kasvaneet sitä mukaan kuin niissä katsotaan, ettei muiden maiden – kuten Pohjois-Korean – ihmisoikeusrikkomuksia tulisi hyväksyä eikä sietää.

Konkreettisena ilmentymänä tästä ajattelutavasta, joka luonteeltaan on ekspansiivinen ja aggressiivinen, oli ns. arabikevään innoittama halu osallistua Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden diktaattorien kaatamiseen. Presidentti Barack Obaman ja hänen eurooppalaisten myötäilijöidensä tuhopolitiikan hedelmistä olemme Länsi-Euroopassa saaneet "nauttia" jo muutaman viimevuoden ajan.    

Puuttuminen Pohjois-Korean ja muiden maiden ihmisoikeusrikkomuksiin ei kuitenkaan kuulu presidentti Trumpin agendalle – ei ainakaan sen kärkeen. Pikemminkin hän saattaa ihmisoikeuksiin vetoamalla hankkia poliittista tukea "Amerikka ensin" -politiikalleen.

Trump haluaa eliminoida yllätyshyökkäyksen uhkan

Pohjois-Korea muodostaa kansainvälisen uhkan, joka kohdistuu ensisijassa Yhdysvaltoihin mutta myös sen Aasian liittolaisiin. Trumpin ykkösprioriteetti on sen takia ensisijaisesti oman maansa ja sen jälkeen myös liittolaistensa turvallisuus.

Hän ei missään tapauksessa tule sallimaan sitä, että Pohjois-Korea voisi uhata, saati iskeä ydinaseella Amerikkaan. Tuskinpa yksikään vastuullinen presidentti sellaista sietäisi. Pearl Harbour ja 9/11 ovat kansankunnan kollektiivisessa tajunnassa olevia tapahtumia, jotka ohjaavat ulkopolitiikkaa.

Tilanne ei näytä erityisen hyvältä. Luottamusta osapuolten välillä ei ole. Eikä taida tullakaan. Ellei Trump saa takeita siitä, että Kim luopuu ydinaseohjelmasta, Yhdysvallat todennäköisesti tekee ennaltaehkäisevien täsmäiskujen sarjan. Avainkysymys on siinä, onko Kim valmis luopumaan tavoitteestaan mistään hinnasta.

Venäjä on esittänyt, että osana kriisin ratkaisua Pohjois-Korealle tarjottaisiin turvallisuustakuita korvaukseksi siitä, että maa luopuu ydinaseohjelmastaan. Yhdysvallat ei ole ehdotusta julkisuudessa kommentoinut. Trumpin luottamus Venäjäänkään ei taida olla erityisen korkea, kuten ohjusisku Syyriaan osoitti.

Löytääkö Kiinan poliittinen johto ratkaisun kriisiin?

Näyttää ilmeiseltä, että Trump haluaa viimeiseen asti välttää sotilaallisen iskun. Sen seuraukset voivat näet olla arvaamattomat. Hän tuskin kuitenkaan bluffaa todessaan, ettei iskun mahdollisuutta ole suljettu pois.

Hän on onnistunut saamaan Kiinan kiristämään pakotteita Pohjois-Koreaa vastaan. Se ei kuitenkaan taida riittää siihen, että Kim luopuisi ydinaseohjelmasta. Kiinalla on joka tapauksessa Venäjää enemmän vaikutusvaltaa Pohjois-Koreaan.

Presidentti Trump tietää, että Kiinalla riittää yllykettä suostua Yhdysvaltain vaatimuksiin Pohjois-Korean riisumiseksi Amerikkaa uhkaavista aseista. Ne liittyvät maiden väliseen kauppaan sekä Yhdysvaltain sotilaalliseen läsnäoloon ja sen mahdolliseen lisääntymiseen Kiinan kotinurkilla.

Jos ratkaisuja kriisiin on jostain odotettavissa, ne todennäköisesti tulevat presidentti Xi Jinpingiltä Pekingistä.  

Petteri Hiienkoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Pohjois-Korea muodostaa kansainvälisen uhkan, joka kohdistuu ensisijassa Yhdysvaltain mutta myös sen Aasian liittolaisiin...

Se, että kommentoin vain tätä yhtä kohtaa, ei tarkoita, että olisin yhtä mieltä siitä mitä muuten kirjoitat.

Pohjois-Korea ei muodosta uhkaa millekään muulle kuin USA:n ja sitä hallitsevien kapitalistien pyrkimyksille alistaa koko maailma käskyläisikseen.

Pohjois-Korea ei vaadi mitään muuta kuin saada elää rauhassa omaa elämäänsä ja päättää itse omasta yhteiskunta- ja talousjärjestelmästään. Mutta tämä ei USA:lle kelpaa. Siksi Pohjois-Korea tarvitsee ydinasepelotteen.

A Lot of What You Know About North Korea Is Racist Nonsense

The fact is that America set such a low priority on disarming North Korea because it isn’t dangerous to the United States because it have nukes. The North Koreans are dangerous because they refuse to submit to our imperial authority and play ball with our global order.

Notice how much less hand-wringing you hear about Pakistan, even though it does have a nuclear arsenal probably 15 times the size of North Korea’s, while also actively collaborating with jihadists. The Pakistanis are subject to the U.S. empire, however, and they buy their weapons from the U.S. military-industrial complex, so they are no big deal.

North Korea dares to not only maintain its independence, but to defend it by any means necessary. It can’t be rewarded with negotiation. America has to destroy North Korea to teach the rest of the world a lesson, and this means preparing the U.S. public for nuclear war, painting the country as a bunch of war-crazed military aggressors whose word can’t be trusted.

Again, this is the definition of projection, taking advantage of racist assumptions baked into U.S. politics and culture.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#1. Veikkaampa ettei Trump suostu siihen että Pohjois-Korea hankkii ydinpelotteen. Millä hinnalla arvioit että Kim Jong-un suostuisi luopumaan tavoitteestaan?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Pakotteet ja vallansiirto demokratian puolelle on ainoa tapa tatkaista Pohjois-Korean tilanne. Jollakin tavalla dikraattori esikuntineen tulee väistymään, vaikka juuri nyt se ei näyttäisikään siltä.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#2. Pelkäänpä, ettei Pohjois-Korealla ole mitään edellytyksiä siirtyä demokratiaan lähivuosikymmeniin. Siellä ei yksinkertaisesti taida olla sellaisia väkeä, jolla olisi sen enempää halua kuin kykyäkään siihen. Mielestäni tarvittaisiin piiiitkä siirtymäaika ennen kuin Etelä-Koreakaan voisi ulottaa oman infrastruktuurinsa sinne.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Melkeinpä toivon, että Kim vetää ensin, ja Trump ampuu sitten yhden ratkaisevan laukauksen. Se olisi eeppinen lopetus. Nuori uhittelija hakemalla hakee yhteenottoa vanhemman revolverisankarin kanssa, jonka on sitten pakko näyttää saluunan baaritiskillä, mistä kana pissii.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

On vaikea uskoa "yhden laukauksen" muuttavan kertaheitolla asetelmaa, vaikka se osuisikin.

Jos Kim-dynastia syrjäytettäisiin Pohjois-Korean johdosta, kuka tai ketkä tulisivat tilalle? Olisiko seuraus samanlainen kuin arabikevään diktaattorien kukistamisen jälkeen: totaalinen rillumarei ja viidakon laki, yhteiskunnan rakenteiden pettäessä?

Pohjois- ja Etelä-Korea ovat yhteisestä etnisyydestään ja kielestään / kulttuuriperinteestään sekä sukulaisuussuhteistaan huolimatta etääntyneet toisistaan kuin yö ja päivä, paljon kauemmas kuin aikoinaan DDR ja Saksan Liittotasavalta. Valtion yhdentymiselle ei siis ole eikä tule edellytyksiä vuosiin, vaikka Pohjois-Korean johto pantaisiin viralta. Mitä todennäköisimmin aineellinen seuraus olisi humanitäärinen katastrofi Pohjois-Koreassa.

En usko, että Trump kiirehtii tekemään mitään ainakaan ennen 2018, jolloin aikaisintaan Kiinan asettamilla pakotteilla (Pohjoiskorealaisten yritysten toiminnan kieltäminen Kiinassa) voi odottaa olevan minkäänlaista tehoa.

Kiina on asetelmassa paljon vartijana, mutta samalla hyvin ongelmallinen yhteistyökumppani Yhdysvalloille, harjoittamansa aluevaltauspolitiikan takia Tyynen meren saarilla ja tekosaarilla, estäessään merenkulun vapautta, joka taas on USA:lle eräs kansainvälisen yhteisön luovuttamattomia perusperiaatteita.

On myös päivänselvää, ettei Yhdysvallat voi sietää operatiivisessa valmiudessa olevaa Amerikan mantereelle yltävää mannertenvälistä ydinkärjin varustettua ohjusjärjestelmää kiristyksen välineeksi avoimesti vihamieliselle Pohjois-Korealle. Ennen kuin tilanne päästetään siihen pisteeseen, Yhdysvaltain presidentin on pakko päättää ennaltaehkäisevä isku tehtäväksi tavalla tai toisella.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Pohjois-Koreassa ei tunnuta ymmärrettävän sitä, että setä Samulin lasissa on reunat.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Olisiko toivottavin ratkaisumalli Kiinan massiivinen invaasio Pohjois-Koreaan valtavalla ylivoimallaan, ja lelujen hakeminen pois "Pieneltä Rakettimieheltä"? Sen jälkeen Kiina voisi YK:n antamalla mandaatilla varmistaa, ettei uusia leikkejä aloiteta, ja vakauttaa tilanteen.

Aasialaisessa kulttuurissa tämä olisi tietenkin totaalinen kasvojen menetys Kimille, mutta Kiinahan ei periaatteessa hänen valtiotaan tarvitse. Pohjois-Korean puoluejärjestelmää ja valtiomuotoa ei silloin kuitenkaan tarvitsisi romuttaa, ja maa pystyisi jatkamaan elämäänsä Kiinan valvonnassa uhoamatta ja uhittelematta enää, joutumatta kuitenkaan humanitääriseen katastrofiin ja kenties totutellen pikkuhiljaa markkinatalouteen.

Totta kai se olisi aivan radikaali muutos Kiinan politiikkaan toimia kärsivällisesti vuosikymmenten ja sukupolvien aikajänteellä. Ehkä kuitenkin pitkän päälle toivottavampi strateginen ratkaisu Kiinalle kuin olisi Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sekaantuminen niemimaalle aseellisessa konfliktissa, joka voisi eskaloitua vaarallisesti ja hallitsemattomasti Kiinan kotinurkilta.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

#8. Jotain tuollaista voisi Kiinalta odottaa. Se on maailman suurin talous. Ja pyrkinyt jossain määrin ottamaan maailmanpoliittista johtajuutta. Ainakin sen suuntaisia puheita on kuultu. Mutta onhan Kiina kuitenkin jäänyt takarivin taaviksi.

Trump sanoo Xille: haluatko mieluummin että minä tulen ottamaan naapuriltasi Kimiltä isot pyssyt pois vai otatko sinä? =)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset