Kristinusko ja islam VII: Islam ei erota maallista ja hengellistä valtaa
Sen lisäksi, että Koraanin Allah-jumala ei ole sama kuin Raamatun Kolmiyhteinen Jumala, islamin ja kristinuskon välillä on muitakin merkittäviä eroja. Erot ovat niin suuria, että islamia voi pitää vastakkaisena kristinuskolle.
Tätä Raamatusta etääntyneet luikuriteologit ei tietenkään voi myöntää. Valtaeliittiin samastuva mediakin vaikenee siitä "poliittisen korrektiuden" takia tai mahdollisten vihapuhesyytösten pelossa. Itsesensuuri rajoittaa tehokkaasti sananvapauden toteumista muodollisen demokratian puitteissa.
Islamin ja kristinuskon vastakkaisuus ilmenee paitsi suhteessa kostoon ja väkivaltaan, myös käsityksissä taivaasta ja helvetistä sekä siitä miten ihminen pelastuu. Keskeinen tekijä, joka vastakkaisuuteen vaikuttaa, liittyy islamin ja kristinuskon väliseen eroon suhteessa maalliseen ja hengelliseen hallintavaltaan (regimenttiin).
Erilainen suhtautuminen regimenttien erottamiseen on asia, jonka tunnistaminen on tarpeen sen ymmärtämiseksi, miksi islam eroaa niin paljon kristinuskosta ja on sille jopa vastakkainen.
Maallisen ja hengellisen vallan erottaminen kuuluu kristinuskoon
Islamissa maallista ja hengellistä valtaa ei eroteta toisistaan. Tämä johtuu siitä, ettei sen piirissä ole varsinaisesti hengellistä elämääkään. Ainakaan kristinuskon tarkoittamassa merkityksessä. Sen tilalla on pelkkää hengellistä pimeyttä ja kuolemaa.
Hengellinen elämä edellyttää näet "eläväksi tekevää" evankeliumia. Kristillisen uskon kohdalla hengellinen ulottuvuus kuuluukin sen "kovaan ytimeen" – jos niin voi sanoa.
- Koko tätä Kristuksen valtakunnan ja maallisen valtakunnan välistä eroa koskevaa uskonkohtaa on meikäläisten teoksissa valaistu kaikkien hyödyksi. Siitä opetetaan, että Kristuksen valtakunta on hengellinen, toisin sanoen valtakunta, joka panee sydämessä alulle Jumalan tuntemuksen, jumalanpelon ja uskon, iäisen vanhurskauden ja iäisen elämän. (ACA XVI, s. 196-197.)
Kristinuskossa tehdään ero maallisen ja hengellisen hallintavallan välillä. Huolimatta siitä, että ulkonaisen kristikunnan piirissä on erehdytty sekoittamaan regimenttejä, Raamattu on yksiselitteinen:
- Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.“ (Joh. 18:36.)
- Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. (Mark. 12:17.)
- Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset. (2. Kor. 10:3-4.)
- Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa.
- Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
- Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. (Room. 13:1-7.)
Politiikkaa uskonnon varjolla
Se ulkonainen uskonnollisuus, jota islamissa havaitaan, on tästä näkökulmasta pohjimmiltaan lihallista eli ihmisen langenneesta luonnosta lähtevää "hengellisyyttä". Näennäisellä "hurskaudella" ja "pyhyydellä" islam verhoaa maallisen vallankäytön, jota sen piirissä harjoitetaan.
Islam ei erota uskontoa politiikasta: ne ovat erottamattomasti toisiinsa kietoutuneita. Tästä seuraa se, että islam on myös ekspansiivinen ja aggressiivinen poliittinen ideologia. Se tähtää islamilaisen teokratian (kalifaatin) perustamiseen.
Tämä ilmenee Koraaniin ja haditheihin eli perimätietoon perustuvassa islamilaisessa sharia-laissa. Islamin piirissä sitä pidetään koko ihmiskunnalle määrättynä lakikokoelmana.
Tästä seuraa sekin, että länsimaisen kulttuurin käsitteet, kuten demokratia, sanan- ja uskonnonvapaus, saavat islamin viitekehyksessä aivan toisen merkityksen kuin mikä niillä länsimaissa on ollut. Islamissa nämäkin asiat ovat alisteisia sharia-laille.
Valtaeliitin omaksuma myöntyvyyspolitiikka ja sitä myötäilevän median itsesensuuri edustavat jo mukautumista sharia-lain edellyttämään sananvapauskäsitykseen.
Näennäinen uskonnonvapaus
Islamin käsitys uskonnonvapaudesta on niin rajoittunut, ettei sitäkään todellisuudessa edes ole – ainakaan länsimaisessa merkityksessä. Lännessä perusoikeudet on perinteisesti ymmärretty juuri kansalaisten yksilönvapauksiksi suhteessa valtiovaltaan ja suojaksi sen pakkovallalta. Islamin piirissä uskontoa ei kuitenkaan pidetä yksityisasiana vaan sillä on vahva yhteisöllinen ja poliittinen ulottuvuus.
Jos muslimi esimerkiksi kääntyy kristityksi tai muslimiksi kääntynyt länsimaalainen palaa juurilleen ja kääntyy kristityksi, perhe ja muslimiyhteisö pitävät sitä omana epäonnistumisenaan ja häpeänä. Islamista luopumista voi verrata toisaalta kapinaan tai maanpetokseen, toisaalta murhaan tai aviorikokseen.
Koraanin mukaan "pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha" (vrt. Hämeen-Anttilan suomennos: "epäjumalanpalvelus on pahempi synti kuin tappaminen") (Lehmän suura 2:191). Sharia-lain mukaan siitä on rangaistava kuolemalla.
Islamin puolustajat saattavat jopa myöntää, etteivät muslimit varsinaisesti tähtäisi uskonnon levittämiseen eikä kenenkään käännyttämiseen, vaan "ainoastaan" muslimien poliittisen vallan laajentamiseen. Saatetaan myös korostaa sitä, että sharia-lain mukaan muut uskonnot olisivat islamilaisen valtion erityisessä "suojeluksessa".
Niille, jotka eivät vapaaehtoisesti käänny muslimeiksi, taataan laillinen asema dhimmeinä. Kristityt ja juutalaiset – joita Koraanissa kutsutaan "Kirjan kansoiksi" – saavat "suojelua" suostumalla sharia-lain alaisuuteen ja maksamalla erityistä veroa (jizya). Käytännössä asema saatetaan antaa muillekin uskonnoille. Muut kuin muslimit jäävät islamilaisessa valtiossa helposti kuitenkin toisen luokan kansalaisiksi.
Koraanin mukaan heitä vastaan pitää myös "taistella" kunnes hekin "tunnustavat alistuvansa":
- Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan [Allah-jumalaan] eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala [Allah] ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa. (Katumuksen suura 9:29.)
Dhimmien tulisi ilmeisesti myös pukeutua erottuvasti tai käyttää merkkiä, jotta heitä ei erehdyttäisi luulemaan muslimeiksi. Kuulostaako tutulta? Dhimmit eivät myöskään saisi kertoa uskonnostaan muslimeille. Kielto tekee kristinuskon käytännössä mahdottomaksi (vrt. Matt. 28:19-20).
Valtioteoria tähtää islamin maailmanvaltaan
Islamilaisen valtion johtaja ilmeisesti vahvistetaan ainakin periaatteessa kansalaisten uskollisuudenvalalla. Kun johtaja lupaa hallita sharia-lain mukaan, vastineeksi kansalaiset lupautuvat olemaan kuuliaisia hänelle.
Muslimi saattaa kutsua käytäntöä demokraattiseksi, sillä johtajaksi ei pääse ilman uskollisuuden lupauksia kansalta. Todellisuudessa vallankäytön oikeus perustuu kuitenkin siihen, että johtaja noudattaa sharia-lakia. Länsimaisesta demokratian näkökulmasta islamilainen teokratia on yhden ideologian diktatuuri.
Perinteisessä islamilaisessa valtioteoriassa maailma jaetaan kahteen pääalueeseen: "islamin taloon" (Dár al-Islam) ja potentiaalisesti vihamieliseen "sodan taloon" (Dár al-Harb), vaikkakaan sodan ei tarvitse aktualisoitua. Islamin alueella (Dár al-Islam) vallitsee sharia-laki ja sen katsotaan alistuneen Allah-jumalalle.
Sodan alueena (Dár al-harb) pidetään sen sijaan alueita, joita ei vielä hallita sharia-lain mukaisesti. Niiden ei katsota alistuneen Allah-jumalalle vielä. Niitä kutsutaan myös "pakanoiden taloksi" (Dár al-Kufr). Ottomaaneilta on peräisin nimitys "Lännen talo" (Dar al-Gharb). Siellä muslimit ovat vähemmistönä.
Muslimin pysyvää asumista vieraalla alueella "sodan talossa" pidetään islamin piirissä ongelmallisena. Hän voi kadottaa identiteettinsä muslimina. Heidän olisi sen takia määrä käydä jihadia sanoin ja teoin, aseiden, puheen tai rahan voimalla vääräuskoisten ja uskottomien alistamiseksi sharia-lain alle. Sen perusteella islamin "ilosanoma" maailmalle on periaatteessa sama kuin Muhammedin (570–632) aikana: alistu tai sinut alistetaan!
Näihin "sodan talon" alueisiin saatetaan tosin soveltaa käsitettä "rauhansopimuksen alue" (Dár as-Sulh). Pohjimmiltaan se on alue, jonka hallitus elää rauhassa islamilaisen hallituksen kanssa, ja missä muslimit voivat asua. Alkujaan siinä on kysymys kuitenkin ollut vain väliaikaisesta asumisesta.
Lopullinen rauhan tila tai "rauhan talo" (Dár al-Salam) uskotaan saavutettavan vasta sitten, kun koko maailma on alistunut tai alistettu sharia-lailla Allahin alaisuuteen. Tästä näkökulmasta avautuu myös islamin käsitys rauhasta ja sen saavuttamisesta.
Periaatteessa "islamin talon" pitäisi olla myös "rauhan talo" (Dár al-Salam). Käytännön todellisuus kuitenkin osoittaa, että asia päinvastoin. Muslimi on muslimin pahin vihollinen.
Koraanissa termi "rauhan talo" (Dár al-Salam) liitetään paratiisiin (6:127, 10:25). Siihen asti muslimien on määrä "sodan talossa" (Dár al-Harb) – kuten Suomessa ja muualla länsimaissa – olla ainakin periaatteessa sodassa ei-muslimeita vastaan.
Kaikki muslimit eivät tähän sotaan osallistu – ainakaan samalla tavalla. He tuntevat kuitenkin yhteenkuuluvuutta maailmanlaajuiseen muslimiyhteisöön, ummaan. Moni muslimi näet identifioituu usein vahvemmin islamiin kuin kansallisuuteensa tai valtioon, jossa asuu.
Uhka länsimaiselle demokratialle ja avoimelle yhteiskunnalle
Islamin poliittisideologisen luonteen takia siihen ei voi suhtautua yksinkertaisesti vain uskonnonvapauden periaatteen mukaan. Siinä mielessä se on verrattavissa skientologiaan, jolta monissa maissa on evätty uskonnon asema, koska sen katsotaan uhkaavan laillista yhteiskuntajärjestystä.
Siihen verrattuna islamin ideologia on huomattavasti vaarallisempi länsimaiselle demokratialle ja sen mukaisille perusoikeuksille, joiden juuret ovat kristinuskossa ja sen ihmiskäsityksessä.
Viime vuosisadalla länsimaista demokratiaa ja avointa yhteiskuntaa uhkasivat ennen muuta natsismin ja fasismin sekä toisaalta kommunismin ja sosialismin totalitaariset ideologiat. Nyt uhkana on islamin totalitaarinen ideologia.
Petteri Hiienkoski
Islamia pitääkin lakata nimittämästä uskonnoksi, sen verran samankaltaisuuksia sillä on Khmer Rougen kommunismin, Juche-kommunismin, Stalinin ajan kommunismin ja muiden historiasta tuttujen totalitaaristen poliittisten järjestelmien kanssa.
Tai sitten voimme alkaa nimittää kommunismiakin uskonnoksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Tai sitten voimme alkaa nimittää kommunismiakin uskonnoksi.”
Kommunismi on uskonto, koska se pakottaa uskomaan kommunismin dogmeihin ehdottomana totuutena (Sirola -opistossa ei etsitty totuutta koska totuus ”oli jo löydetty”). Suomen talvisodan aikana venäläisten kuultiin kuolemanvaarassa rukoilevan Stalinia.
Natsismi oli uskontona vielä leimallisempi. Suomalaiset Saksan armeijassa taistelleet ovat kertoneet, kuinka SS-miehiä siunattiin haudan lepoon Hitlerin nimessä.
Kommunismi ja natsismi tunnetaan ennen kaikkea ideologioina, mutta olisi vaikea olla huomaamatta myös islamin ideologisuutta. Samankaltaisuus islamin kanssa on kommunismissa ja natsismissa merkittävä, koska kaikissa lopullinen tavoite on poliittinen maailmanvalta.
Ilmoita asiaton viesti
Thank you, Captain Obvious.
Sarkasmi on tietenkin vaikea laji, mutta en uskonut että se ihan niin vaikeaa olisi ollut…
Ilmoita asiaton viesti
« islamin ja kristinuskon väliseen eroon suhteessa maalliseen ja hengelliseen hallintavaltaan (regimenttiin).»
Regimenttioppi on siis luterilainen juttu, ei esimerkiksi roomalaiskatolinen, mutta kuitenkin suurin osa maailman kristityistä on roomalaiskatolisia. Roomalaiskatolisuudessa on sinällään kahden miekan oppi, joka omalla tavallaan erottaa hengellisen ja maallisen valan. Opin ”ajallinen” miekka on kuitenkin hengellisen miekan eli kirkon alaisuudessa. Eli kuten islamissa.
Tämä tietenkin oli se syy, miksi monissa Euroopan kuningaskunnissa kapinoitiin hengellisen vallan asemaa vastaan ja miksi sinä olet nyt luterilainen – Ruotsin kuningas ei halunnut enää kumartaa Paaville.
«Erilainen suhtautuminen regimenttien erottamiseen on asia, jonka tunnistaminen on tarpeen sen ymmärtämiseksi, miksi islam eroaa niin paljon kristinuskosta ja on sille jopa vastakkainen.»
Eli pidätkö roomalaiskatolisia lainkaan kristittyinä vai lasketko heidät samaan pakanajoukkoon muslimien kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
#2. En olen ihan varma oletko ymmärtänyt maallisen ja hengellisen hallintavallan eron oikein…
Kysymyksessä on anyway Raamatun oma oppi, kuten kirjoituksestani ilmenee. Ja luterilaiset uskonpuhdistajat toivat sen kirkkaasti esiin. Se tosiasia ei muutu siitä miksikään vaikka regimenttien sekoittamista olisi kirkonkin piirissä tapahtunut.
Vaikka Rooman paavit ja piispat eksyisivät regimenttiopissa Raamatusta ei tarkoita, etteivät roomalaiskatolilaiset voisi olla oikeita kristittyjä. Eihän sekään että Suomessa ”luterilainen” arkkipiispa päästelee suustaan Raamatun vastaisia väitteitä tarkoita ettei kirkon piirissä voi olla oikeita kristittyjä.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli pidätkö roomalaiskatolisia lainkaan kristittyinä vai lasketko heidät samaan pakanajoukkoon muslimien kanssa?”
Kysymys ei ollut minulle, mutta jos sallitaan osallistuminen keskusteluun niin vastaan ”Kyllä”.
Pakko lienee tätä vastausta täsmentää, vaikkei ensin ollut tarkoitus.
Kristittyjä ovat nimellisesti kaikki jotka on kastettu Kristuksen nimeen ja kuuluvat kristilliseen kirkkoon (evlut, katolinen tms.)
Sitten ovat kristityt, jotka ovat uudestisyntyneet siten kuin Raamattu asian kertoo ja kuvaa. He ovat saaneet uudestisyntymässä Pyhän Hengen ja kuuluvat siis Kristuksen seurakuntaan. Heille on käytännössä yhdentekevää kuuluvatko he johonkin kirkkokuntaan, koska sellaiset ovat vain ihmisten keksimiä instituutioita. Itsekin olen kirkosta eronnut, koska Suomen kirkon ylin johto ei minun havaintojeni mukaan edusta Kristuksen seuraamista vaan asettaa Jumalan rinnalle muita jumalia kuten Allahin.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä historiaan tulee, niin paavinvalta ”parhaimmillaan” muistutti todellakin islamilaista valtiota. Ennen Lutheria erilaisia toisinuskovien ryhmiä tuhottiin. Lutheria vastaan vaan paavin divisioonat eivät enää riittäneet, mutta ei paavia voi yrityksen puutteesta tässäkään moittia.
Uudemmalla ajalla esimerkiksi katolisena maana pidetyssä Meksikossa on kirkko ja valtio varsin tarkkaan eroteltu toisistaan. Tämä taas muistuttaa jollain tavoin kemalistista järjestystä Turkissa, jossa tosin nyt ollaa valumassa islamin alle uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Soini rinnasti Suomen ja Turkin arvopohjan”.
IL uutisoi tammikuussa: ”Soini kuvaili Suomen ja Turkin välejä Ankarassa poikkeuksellisen lämpimiksi.” (http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701122200052650…)
”Soini sanoi turkkilaisille suurlähettiläille puhuessaan, että Suomi ja Turkki jakavat kivijalkanaan samat demokraattiset arvot. Soini kuvaili Suomen ja Turkin välejä poikkeuksellisen lämpimiksi ja mainitsi Erdoganin vierailleen Suomessa 2013 ja presidentti Sauli Niinistön Turkissa bisnesdelegaation kanssa 2015. Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja Soini kutsui Suomelle erittäin tärkeiksi.”
– Olisiko niin että ulkoministerinä Soini toteuttaa paavin nykyistä suvaitsevaisuusagendaa, joka on myös Suomen Virallinen Linja, suhteessa islamiin?
”Kristinusko ja islam II: Kaikki tiet vievät Roomaan?”
(http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…)
Ilmoita asiaton viesti
Islamin ”pyhä kirja” Koraani on 600-luvulla jälkeen Kristuksen keräilty ja kasattu tökerö plagiaatti, jonka keskeinen sisältö tähtää Raamatun ilmoituksen väärentämiseen.
Asialla ei olisi suurta merkitystä, ellei kyseinen eepos olisi aikamme selvästi aggressiivisimman ja ekspansiivisimman uskonnollispoliittisen valtaideologian opillinen perusta.
Huomionarvoisinta ja suoraan ilmaistuna hirvittävintä islamin ekspansiossa on se, että länsimaiset kristilliset yhteisöt, yhteiskunnat ja valtiot ovat tosiasiassa jo nöyrästi alistumassa ja polvistumassa Koraanin arvovallan ja islamin uskon alle.
Yksikään piispa tai pappi tai valtiomies ei uskalla nostaa varoittavaa sormea sen ilmeisen uhan edessä, että islam ja sen myötä sharia tulee polkemaan alleen kaiken sen, mitä kristillisessä arvomaailmassa pidetään puhtaana ja oikeana. Islamin kauhu on jäykistänyt ei vain luikuripappeja, vaan koko läntisen yhteisön.
Ilmoita asiaton viesti
#3. Kiitos kommentista!
Luther arvioi Koraania seuraavasti: ”Niinhän ei muhamettilaisten hirviö, Koraani, parhaimmillaan ole mitään muuta kuin makkaraa, joka on tehty sekoittamalla lauseita laista ja evankeliumista. Kummaltakin taholta ovat vimman riivaamat ihmiset keräilleet sitä, mikä soveltuu heidän omaan opetukseensa ja lihalle.” (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8-17, 353.)
”Miten uskonpuhdistaja arvioi Koraania?”
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Lutherin mukaan Muhammed on yhdistellyt islamiin erilaisia asioita juutalaisten, kristittyjen ja pakanoiden uskonnollisista käsityksistä. Kristityiltä peräisin olevilla käsityksillä on taipumuksena ilmetä turmeltuneessa muodossa.
”Islamin opilliset juuret ovat areiolaisuudessa”
(http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…)
On sentään muutamia valtionpäämiehiä jotka uskaltavat. USA:n presidentti Trump sekä monet Itä- ja Keski-Euroopan maiden johtajat tiedostavat uhkan. Uutisointi asiasta vain tuppaa olemaan niukkaa ja vääristelevää.
”Taistelu läntisten arvojen puolustamiseksi”
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Ilmoita asiaton viesti
Islam ei tule koskaan sopeutumaan euroopassa tai missään muissakaan länsimaissa ensinnäkin islam ei ole mikään uskonto miten mikään joka ihannoi tappamista raiskaamista ja oikeuttaa pedofilian ja haluaa katkaista kaikkien kristittyjen ja kaikkien muiden heidän mielestään vääräuskoisten kurkut voisi tulla elämään sovussa rinta rinnan esim eurooppalaisten kanssa se on yksinkertaisesti täysi mahdottomuus ja tätä ei eri euroopan maiden johtajat sokeudeltaan näe ja politikoinnillaan ajavat omat maansa sekasortoon ja lopulta mahdollisesti sotaan.
Ilmoita asiaton viesti
#4. Mielestäni on selvää ettei islam muutu, koska asia on betonoitu Koraanissa uskonnollisesti niin ettei se ole mahdollista luopumatta islamista.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että se onkin Länsi-Eurooppaa, joka sopeutuu islamin sharia-lain vaatimuksiin. Tämä ”kehitys” on hyvää vauhtia käynnissä. Länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen puolustaminen näyttää jääneen USA:n sekä Itä- ja Keski-Euroopan maiden harteille.
Ilmoita asiaton viesti
Päivi Räsäsen puheista päätelleen ei hänkään ymmärrä maallisen ja hengellisen regimentin eroa tai siis pari vuotta sitten hän lainasi Raamattua et jos maallinen laki ja Jumalan laki on ristiriidassa, niin ihmisen on toteltava jälkimmäistä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niin, tämän takia meidän tulee siis mielestäsi noudattaa Shariaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei vaan kaikkien pitää pukeutua tasa-arvoisesti ja ilman uskonnollisia tunnuksia kuin puhemies Mao ja aamuisin auringonnousun aikaan kaiuttimista soitetaan ihmisten lähdössä töihin Itä on punainen:
https://www.youtube.com/watch?v=NbSQc6btIQc
Ilmoita asiaton viesti
A, tämä oli tyhjentävä vastaus.
Ilmoita asiaton viesti
Räsänen tarkoitti, että omantunnon noudattaminen menee lain noudattamisen edelle. Se on yksi Jeesuksen keskeisiä opetuksia, ja sen opin noudattamisen takia Jeesus lopulta joutui ristille riippumaan. Islam puolestaan korostaa Koraanin lain noudattamista.
Ilmoita asiaton viesti
Jos näin asia todella on, niin sittehän kristilliseltä — vai pitäisikö sanoa hernhutilaiselta, koska katolinen kirkko tuskin lukee kyseistä Raamatun kohtaa samalla tavoin — arvopohjalta on mahdotonta säätää kaikkia kansalaisia määräävää lainsäädäntöä tai siis voisivat Päivi Räsäsen kaltaiset fundamentalistit palata 1900-luvun asetelmiin ja eristäytyä yhteiskunnasta, olla osallistumatta politiikkaan, kaikki olisivat tyytyväisiä.
Ilmoita asiaton viesti
”koska katolinen kirkko tuskin lukee kyseistä Raamatun kohtaa samalla tavoin”
Myös katolinen kirkko korostaa omantunnon noudattamisen tärkeyttä. Paavi Francis on sanonut, että myös ateisti voi päästä taivaaseen jos noudattaa omantuntonsa ääntä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin nykyään, mut ei aikaisempina vuosisatoina, myös ortodoksinen luterilaisuus ymmärsi 1600-luvulla eritavoin henkilökohtaisen uskon kuin pietistit.
Täytyy myös muistaa et uskonnonvapauslaki astui Suomessakin voimaan vasta 1923 ja vielä nykyäänkin ev-lut. kirkko harrastaa lapsikastetta, pakollisesta uskonnonopetuksesta puhumattakaan.
Ilmoita asiaton viesti
En kuulu kirkkoon enkä ole uskovainen. Minun on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää Jiri Niemisen kaltaisia islamin apologeettoja, jotka usein hakevat esimerkit kristinuskon julmuudesta satojen vuosien takaa. Milloin vedotaan inkvisitioon, milloin aborttilääkäreiden murhiin kristittyjen fundamentalistien toimesta.
Inkvisitiota kesti useita satoja vuosia ja sen uhreja on arvioitu olleen n. 5000. Aborttilääkäreitä on tapettu tähän päivään mennessä runsas tusina. Mutta yhtenä päivänä, 11.9.2001, muslimit tappoivat kolmisentuhatta ihmistä. Päivittäin muslimit tappavat kymmeniä toisia muslimeita uskonsodissaan.
Kaikki uskonnot ovat pahasta, eikä niitä ainakaan lapsille tulisi tyrkyttää. Luulisi kuitenkin löytyvän edes jonkinlaista suhteellisuudentajua ihmiseltä, joka on kyennyt väittelemään tohtoriksi. Toiset uskonnot ovat pahempia kuin toiset, se on aika selvää.
Ilmoita asiaton viesti
Jos jotain puolustin tässä langassa, niin maoloaisuutta. 🙂
Ja kyllä, en osaa tehdä olemuksellista eroa kristinuskon ja islamin välillä.
Mutta se on totta, että länsimaat ovat onnistuneempia yhteiskuntia kuin vaikkapa Lähi-idän maat. Tämä ei kuitenkaan ole kristinuskon vaan nimenomaan sen heikentymisen ansiota länsimaissa sitten keskiajan, sekä seurausta ennen kaikkea liberalismista, feministisen liikkeen ja työväenliikkeen menestyksellisestä kamppailusta 1800-luvulta lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
#22. Jos kehitys jatkuu nykyisellään tulet hyvin todennäköisesti tuntemaan nahoissasi eron kristinuskon ja islamin välillä… =)
Ilmoita asiaton viesti
Palatakseni vielä Mao Tse-tungiin, niin Kiinan voimistuminen sitten 1980-luvun on jo tuntunut suomalaisten nahoissa hyvässä ja pahassa. Niin ikään Kiinan ja Suomen välillä on yhä enemmän kauppaa, opiskelijat ja tutkijat käyvät vaihdossa kiinalaisisa yliopistoissa ja yritysten työntekijät ottavat kiinalaisuudesta vaikutteita. Kiinalaiset yritykset ostavat suomalaista infraa sitä mukaan kun Berner ja Sipilä saavat sitä myytyä. Sen sijaan kristinuskon nahoissa tuntuminen on vähenemään päin ja islmania en mainitsisi edes kuriositeetiksi.
Ilmoita asiaton viesti
#28. Kiina on avautunut ja avautumassa länsimaisille arvoille, myös kristinuskolle. Vaikka kommunistipuolue yrittää kristittyjen toimintaa rajoittaa, evankeliumi etenee Kiinassa vauhdilla.
https://www.youtube.com/watch?v=2sdoaDnncFE&featur…
Esim. tuon laulun ja monien muidenkin tapojen kautta evankeliumi avaa tietään kiinalaisten sydämiin. Kun länsimaissa käännetään selkä evankeliumille kaikista sen tuomista eduista huolimatta, on mielenkiintoista huomata, että se valloittaa maailmaa aivan, kuten kirjoitettu on. Kiinan arvioidaan olevan maailman ”kristityin maa” ensi vuosikymmenelle kristittyjensä kokonaismäärässä.
Lampunjalka siirretään toiseen paikkaan, kun sen arvoa ei kunnioiteta yhdessä paikassa. Se on niin yksinkertaista.
Euroopassa vallitsi hengellinen pimeys noin 500 vuotta sitten. Martti Luther – joka taisteli kirkon harhoja vastaan – arvio islamin levittäytyvän turkkilaisten mukana mantereelle. Hän kirjoitti, että vain paasto ja uskonrukous voisivat muuttaa asioiden suuntaa. (http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…)
Ilmeisesti rukoukset kuultiin. Uskonpuhdistus pyyhki Euroopan yli. Pohjolan perukoillekin evankeliumin valo ja alkoi kansansivistystyö, jonka hedelmistä tänään nautimme.
Ilmoita asiaton viesti
#28
Aasiassa on pitkä budhalaisen filosofian perinne. Budhalaiset arvot on helppo sovittaa kristinuskon kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä todella voisi enempää kelpo Jiri-poju erehtyä – viattomuudessaan.. ehkä??!
Kysymys kuuluu, leikkiikö kyseinen viisastelija varta vasten umpisokeaa, vai tosissaanko laskettelee noin pimeää tarinaa. Vanhempi väki on kuullut kertomuksen tynnyrissä kasvaneesta pojasta…
Kertomuksen tynnyripoika sentään onnekseen pääsi valoon, mutta monet aikamme sokeat tohtorit ajautuvat ylpeydessään yhä syvempään pimeyteen, elleivät käänny Hänen puoleensa, joka on maailman valo. Joh.8:12
Ilmoita asiaton viesti
”Olemuksellista eroa” ei relativisti kykene huomaamaan. Muille se ero tulee selväksi yksinkertaisesti havainnoimalla ympäröivää maailmaa. Sitä havainnointia ei ilmeisesti suoriteta yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Joko ilmauksesi oli huono provokaatio tai sitten et todellakaan kykene tuota eroa havaitsemaan. En tunne tuosta viimemainitusta kyllä minkäänlaista myötätuntoa, päin vastoin.
Ilmoita asiaton viesti
#11. 1900-luvun totaalitaarisissa valtiokokeiluissa kristittyjen ääni ja Raamatun todistus eristettiin yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tämä on todellisuutta edelleen Pohjois-Koreassa ja muslimimaailmassa. Sitä siis todella toivot?
Ilmoita asiaton viesti
#10. Tarkentaisin että Räsänen hyvin todennäköisesti tarkoitti että Raamattuun sidotun omantunnon noudattaminen menee maallisen esivallan ja lain edelle. Jos lähdemme siitä että Koraaniin sidotun omantunnon noudattaminen menee sen edelle joudumme hyväksymään islamin nimissä harjoitettavan väkivallan.
Raamattu velvoittaa kunnioittamaan maallista esivaltaa ja sen säätämiä lakeja Jumalan hyvinä lahjoina. Ainoa poikkeus on tilanne, jossa esivalta vaatii toimimaan vastoin Raamatun sanaa, esimerkiksi valehtelemaan, varastamaan, raiskaamaan, huoraamaan tai syyttömiä tappamaan. Tällaiseen syntiin suostuessaan kirkko ja sen yksittäinen jäsen, kristitty, taas asettuu itseään Jumalaa vastaan.
”Se [evankeliumi] ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee (Ap. t. 5:29) totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t. 5).” (CA XVI: 5-7, s. 57.)
(http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…)
Ilmoita asiaton viesti
#7. Minusta taas näyttäisi siltä, että Päivi Räsänen on ymmärtänyt sen mitä Raamattu tarkoittaa maallisen ja hengellisen vallan erottamisella paremmin kuin moni muu.
Se, mitä valtamediassa toinen toistaan viisaampana itseään pitävä päästeli suustaan sen takia, mitä Räsänen taannoi oli kristillisen järjestön tilaisuudessa puhunut, osoitti mielestäni paitsi hämmästyttävää kaksinaismoraalia myös tietämättömyyttä Raamatusta ja kristinopin alkeista.
Olen selvittänyt regimenttien erottamista ja sekottamista ja siinä yhteydessä myös kysymystä johon Räsänen puheessaan viittasi:
”Regimentit sekaisin? – tunnustus maallisen ja hengellisen vallan erottamisesta”
(http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…)
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on kiperä kysymys, mutta pienellä miettimisellä huomaa että kyse onkin nimenomaan siitä mitä Jumalan laki sanoo. Jumalan laki on harvoin ristiriidassa länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa, koska länsimainen oikeuskäsitys pohjaa juutalais-kristilliseen perinteeseen.
Sharian kanssa on asia hyvinkin perusteellisesti toisin. Koraanin ilmoittama Allah ja Raamatun ilmoittama Jumala ovat toistensa vastakohtia, joten kyllä Päivi Räsänen on oikeassa kun pitäytyy Raamatun ilmoitukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Hohhoijaa. Suo siellä, vetelä täällä. Ja pohjaton kurimus kolmannessa. Järjestyksen voi jokainen tietenkin muuttaa haluamakseen.
Ilmoita asiaton viesti
#5. En ole varma ymmärsinkö oikein. Regimenttien yhdistaminen on kuitenkin eri asia kuin se ovatko sanat ja teot ristiriidassa.
Olen selvittänyt regimenttien erottamista ja sekottamista:
”Regimentit sekaisin? – tunnustus maallisen ja hengellisen vallan erottamisesta” (http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…)
Kristinusko siis hylkää teoratian, jossa valtiota johdetaan Jumalan sanalla kuten kirkkoa. Se ei tarkoita, etteivät valtion johtajat voisi olla kristittyjä, jotka toimivat esivallan virassa kristillisten arvojen mukaisesti. Näinhän on länsimaissa ainakin joskus menneinä vuosina tapahtunut. Tällöin he virassaan palvelevat kansalaisiaan ja myös heidän taloudellisesta hyvinvointiaan (ei kuitenkaan niin ikään kuin raha olisi itsetarkoitus).
Itse en näkisi kovinkaan suurta eroa sen suhteen, onko totaalitaarisen valtion ylin auktoriteetti islamin vai sosialismin uskonto/ideologia.
Ilmoita asiaton viesti
#21. Rahaa kai ne diktatuuritkin tarvitsee valtion pyörittämiseen…?
Täsmennän vielä sen etten itse kristittynä tietenkään halua korostaa rahan merkitystä tai talouden ylivaltaa. Pidän sitä vain välineenä valtion pyörittämisessä. Ja valtion tehtävä on tietenkin palvella ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Vasta enemmistöasema paljastaa, mikä vallanhimoisuus mahdollisesti kätkeytyy uskontoon. Myanmarissakin buddhalaiset toimivat melko syrjivästi bengalilaisiksi kutsumiaan maattomia muslimeja kohtaan. Vähemmistöasemassa buddhalaisista ei ole näkynyt mitään isompaa riesaa.
Kahden regimenttin oppi antaa mielestäni tilaa eri tavoin uskoville toteuttaa omia yhteiskunnallisia ihanteitaan melko laajasti. Ainakin laajemmin kuin islamilaisessa valtiossa on mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti