Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Lutherin teesit elävät vielä 500 vuotta niiden naulaamisen jälkeenkin

  • Linnankirkon oveen on pronssilaatoihin kaiverrettu Lutherin 95 teesiä. (Kuva: PH.)
    Linnankirkon oveen on pronssilaatoihin kaiverrettu Lutherin 95 teesiä. (Kuva: PH.)
  • Wittenbergin linnankirkon alttari. (Kuva: PH.)
    Wittenbergin linnankirkon alttari. (Kuva: PH.)
  • Uskonpuhdistajan maalliset jäänteet on haudattu Wittenbergin linnankirkkoon. (Kuva: PH.)
    Uskonpuhdistajan maalliset jäänteet on haudattu Wittenbergin linnankirkkoon. (Kuva: PH.)
  • Wittenbergin linnankirkon kirkkosali. (Kuva:PH.)
    Wittenbergin linnankirkon kirkkosali. (Kuva:PH.)
  • Näkymä Wittenbergin kaupungin kirkolle (Marian kirkko) ja yliopistolle Linnankirkon tornista. (Kuva: PH.)
    Näkymä Wittenbergin kaupungin kirkolle (Marian kirkko) ja yliopistolle Linnankirkon tornista. (Kuva: PH.)

Eilen tuli kuluneeksi tasan 500 vuotta siitä kun Wittenbergin yliopiston raamatunselitysopin professori Martti Luther (1483–1546) naulasi 95 teesiään Linnankirkon oveen.

Tapahtumasta alkoi kirkon uskonpuhdistus, joka mullisti läntistä maailmaa myös yhteiskunnallisesti. Sitä Luther itse tuskin saattoi tuolloin edes aavistella. Teesien naulaus oli vasta alkusysäys.

Yleisen harhakäsityksen mukaan uskonpuhdistus johtui kirkollisen eliitin moraalisesta rappiosta. Todellinen syy oli kirkon opillinen etääntyminen Raamatusta ja sen perustavasta ydinopista – vanhurskauttamisopista. Se koskee sitä, miten syntinen ihminen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä eli kelpaa pyhälle Jumalalle ja tulee autuaaksi.

Moraalinen rappio tuleekin ymmärtää seuraukseksi siitä, että kirkko oli etääntynyt opillisesta perustastaan.  Läntistä maailmaa näyttää vaivaavan samankaltainen – mutta entistä syvempi – moraalinen rappio kuin millainen tilanne oli ennen uskonpuhdistusta. Merkit terveen järjen pimentymisestä ovat ilmeisiä.

Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen valossa tarkasteluna Lutherin teesit vaikuttavat pinnallisilta ja puolinaisilta. Niissä ei vielä perusteellisesti puututa siihen, miten kirkko oli etääntynyt Raamatun opista. Vielä ei uskonpuhdistaja esimerkiksi tykkänään hylkää edes kiirastulioppia.

  • 25. Sama valta, joka paavilla on kiirastulen osalta yleisesti, on jokaisella piispalla hiippakunnassaan ja papilla seurakunnassaan.

Anakauppa, jota Luther erityisesti arvosteli, oli vain jäävuoren huippu. Sitäkin uskonpuhdistaja kritisoi verraten maltillisesti: hän ei näet kokonaan hylännyt sitä. Anekaupan arvostelu kohdistui kuitenkin kirkolliselle eliitille tärkeään asiaan: tulon lähteeseen.

  • 27. Ihmisoppia saarnaavat ne, jotka sanovat, että heti kun raha kilahtaa kirstuun, sielu vapautuu kiirastulesta.
  • 28. On varmaa, että kun raha kilahtaa kirstuun, voitonhimo ja ahneus voivat kasvaa, mutta kirkon esirukousten vaikutus on yksin Jumalan huomassa.

Rahaa tarvittiin erityisesti hulppean Pietarin kirkon rakentamiseksi Roomaan.  

  • 82. Esimerkiksi: Miksi ei paavi päästä vapaaksi kiirastulesta puhtaastaan pyhän rakkauden pakotuksesta ja sielujen äärettömän hädän hellyttämänä - siinähän toki pitäisi olla hänelle kyllin syytä! - kun hän kuitenkin vapauttaa lukemattomia sieluja kurjan rahan vuoksi, joka annetaan Pietarinkirkon rakentamiseen, siis niin mitättömästä syystä?
  • 86. Samoin: Miksi paavi, jonka omaisuus nykyään on ruhtinaallisempi kuin rikkaimman raharuhtinaan, ei rakenna mieluummin omilla kuin köyhäin uskovaisten rahoilla edes tätä yhtä Pyhän Pietarin kirkkoa?

Ei ole vaikea havaita, että taloudelliset tekijät ohjaavat kirkollisen eliitin toimintaa nykyäänkin – myös nimellisesti luterilaisessa kirkossa. Poliittisen valtaeliitin mielistely ja huoli kirkollisverotuottojen vähenemisestä näyttävät määräävän Raamattua enemmän. Kaupattavana on nykyään synnin ja siihen kohdistuvan Jumalan tuomion kieltäminen tai ainakin siitä vaikeneminen sekä "kirkollinen siunaus".

Uskonpuhdistaja ei vielä tässä vaiheessa halunnut nähdä paavia ainakaan syypäänä siihen tapaan, jolla anekauppaa harjoitettiin.

  • 50. Opetettakoon kristityille, että jos paavi tuntisi aneensaarnaajain kaupustelemisen, niin hän mieluummin antaisi Pyhän Pietarin kirkon palaa poroksi kuin rakentaa sen lampaittensa nahasta, lihasta ja luista.

Vasta myöhemmin Luther tunnisti paaviuden "laittomuuden ihmiseksi" ja "kadotuksen lapseksi" (2. Tess. 2:3), josta on ennustettu 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa. Tämän tunnustaminen on ekumeenisen liikkeen ja yhteiskristillisyyden aikakaudella muodostunut luterilaisille teologeille erityisen vaikeaksi.

Luterilaisen Maailmanliiton (LML) ja paavikirkon kanssa 31.10.1999 allekirjoitetulla Yhteisellä julistuksella vanhurskauttamisopista sen hyväksyneet LML:n jäsenkirkot tulivat luopuneeksi uskonpuhdistuksen tärkeimmästä opinkohdasta. Samalla luterilainen tunnustus lopunajan Antikristuksesta muodostui entistä ajankohtaisemmaksi. Uskonpuhdistus tosin riisui paavilta hänen maallisen mahtinsa, mutta entiset raamatunvastaiset käsitykset ovat sen jälkeen vain lujittuneet ja saaneet rinnalleen liudan uusia.  

Huolimatta siitä, että uskonpuhdistuksen keskeiset tavoitteet ja opetukset saivat teesien naulaamisajankohtana vielä odottaa kirkastumistaan, teeseistä löytyy näitä ennakoivia kohtia.

  • 32. Joka luulee anekirjeen takaavan itselleen autuuden, hän tulee oppi-isineen iankaikkisesti tuomituksi.
  • 37. Jokaisella tosikristityllä, olkoon hän sitten elävä tai kuollut, on osa Kristuksen ja kirkon kaikista hengellisistä aarteista; Jumala on antanut ne hänelle ilman anekirjeitäkin.
  • 62. Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.

Kirkko, joka "rakkauden nimissä" vaikenee synnistä ja sen seurauksista, tuudittaa ihmisiä väärään rauhaan ja passittaa heitä laveaa tietä kadotukseen (Matt. 7:13). Sama sieluja murhaava kirkollinen petos, mistä Luther varotti 500 vuotta sitten, on ajankohtainen edelleen.    

  • 92. Pois siis kaikki ne profeetat, jotka sanovat Kristuksen kansalle: rauha, rauha, eikä ole mitään rauhaa.
  • 93. Mutta menestykööt kaikki ne profeetat, jotka sanovat Kristuksen kansalle; risti, risti, eikä ole mitään ristiä.

Raamatulle uskolliset opettajat sen sijaan muistuttavat kristityn elämään kuuluvasta rististä ja rohkaisevat häntä vaeltamaan kaitaa tietä joka vie taivaaseen (Matt. 7:14).

Kaksi viimeistä teesiä saavat syvimmän merkityksensä Lutherin kohdalla kun tiedämme millaisten koettelemusten läpi Kristus, kirkkonsa päänä, oli häntä vielä johdattava.  

  • 94. Kehotettakoon kristityitä innolla seuraamaan Herraansa Kristusta kautta rangaistusten, kuoleman ja helvetin.
  • 95. Ja niin uskomaan enemmän sitä, että taivasten valtakuntaan tullaan monen ahdistuksen kautta, kuin tuota lohdutusta: "ei ole mitään vaaraa".

Tämä sopii sen kanssa, mistä Kristus evankeliumeissa muistuttaa: Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:39.)

Uskonpuhdistaja ei teesiensä naulaamisen jälkeenkään hyväksynyt Jumalan lain hylkäävää laittomuutta eli antinomismia, joka nykyään leimaa ulkonaista luterikuntaa.

Jumalan voima on kuitenkin armon evankeliumissa. Se ei vielä ollut Lutherille kirkastunut.   

Petteri Hiienkoski

Lähde

Martti Luther: 95 teesiä. (Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum. 1517. WA 1,233-238.) Suom. A.F. Peltonen ja Lennart Pinomaa. – Valitut teokset 1,453-460. WSOY. Porvoo 1958.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Radiossa sanottiin, että teesien naulaaminen on ehkä vain tarina.
Mikähän on totuus?

Petteri Hiienkoski

Epäily siitä, ettei naulaamista olisi tapahtunut johtunee siitä, ettei Lutherin kirjoituksista olisi löytynyt mitään siitä. En tiedä mistä tieto siitä sitten on peräisin.

Teesit itsessään eivät kuitenkaan ole vain tarinaa. Julkaisuvuosi on 1517. Ehkä painoajankohtakin tiedetään päivälleen, koska painopaikka ilmeisesti oli Lucas Granachin työpaja.

Ilmeisesti Linnankirkon oveen oli ilmoituksia tapana naulata. Sen perusteella sopisi, että Luther ne sinne naulasi. Mutta voi olla legendaakin. Täytynee varmistaa Lutherilta kun hänet tapaa. =)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2
Joo....... ei se usko muutamasta naulasta ole kiinni....

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Lutherin suurimmat kärsimykset liittyvät hän oluen juontiinsa. Luterilaisia on muutama kymmenen miljoonaa harhaoppista, katolilaisen verrattuna vähäistä väkeä.

Petteri Hiienkoski

Eihän olut nyt sentään kärsimystä tuottanut. =) Kuuluu Jumalan hyviin lahjoihin. Kohtuudella nautittavaksi.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Kirjoitat:"Raamatulle uskolliset opettajat sen sijaan muistuttavat kristityn elämään kuuluvasta rististä ja rohkaisevat häntä vaeltamaan kaitaa tietä, joka vie taivaaseen.

Kaksi viimeistä teesiä saavat syvimmän merkityksensä Lutherin kohdalla kun tiedämme millaisten koettelemusten läpi Kristus, kirkkonsa päänä, oli häntä vielä johdattava.

94. Kehotettakoon kristityitä innolla seuraamaan Herraansa Kristusta kautta rangaistusten, kuoleman ja helvetin.
95. Ja niin uskomaan enemmän sitä, että taivasten valtakuntaan tullaan monen ahdistuksen kautta, kuin tuota lohdutusta: "ei ole mitään vaaraa"."

Katolinen kirkko pitää Jeesus Kristusta Kirkon päänä kuten luterilainenkin kirkko. Paavi on kirkon ykseyden tae, ja se on hänen päätehtävänsä. Paavin virka on siinä mielessä ollut hyödyllinen että katolinen kirkko on pysynyt yhtenäisenä toisin kuin protestanttiset, jotka ovat hajonneet moniin eri suuntauksiin.

Käyn säännöllisesti katolisessa messussa ja siellä todellakin muistutetaan saarnoissa joka ainoa kerta Jeesuksen Kristuksen ja hänen opetuslastensa kehotuksista. Pappi pitää saarnan ja pari seurakuntalaista lukee raamattua (raamattua lukee usein sekä nainen että mies). Mielestäni katolinen kirkko on kehittynyt hyvään suuntaan. Toivon sydämestäni että tulevaisuudessa on yksi yleismaailmallinen kristillinen kirkko.

Petteri Hiienkoski

#4. Kiitos kommentista. Paavi taitaa käsittää ykseyden ulkonaisena ja näkyvänä asiana, johon sitten kuuluu alistuminen Jumalan Pojan Sijaisen alaisuuteen. Paavi toki haluaa, että kaikki alistuisivat hänen alaisuuteensa.

Luterilaisen tunnustuksen mukaan Jumalan Poika ei kuitenkaan tarvitse sijaista, koska hän hallitsee kirkossaan eli tosikristityissään sanansa kautta. Kirkon ykseys ymmärretään uskon ykseydeksi, mikä varsinaisesti on ihmissilmälle näkymätön. Se ilmenee kuitenkin uskollisuutena Jumalan sanalle. Eli lampaat kuulevat Hyvän Paimenensa äänen ja seuraavat häntä, mutta vierasta ne eivät seuraa vaan karttavat sitä. Tämä on se yleismaailmallinen kirkko, joka on jo olemassa. Sen olemassaolon tunnustamme apostolisen uskontunnustuksen kolmannessa uskonkappaleessa.

Juha Hämäläinen

Lohdullista on se, että ne, joita kristinuskon ydin kiinnostaa, eivät tarvitse mitään kirkkoa, teologiaa, pappia, piispaa tai paavia. Eivätkä uskonpuhdistajia. Kristinuskon ydin ei kaipaa ketään sitä tulkitsemaan sen yksiselitteisen selkeyden takia.

Petteri Hiienkoski

Aamu-tv:n (linkki) kohdasta 21:20 alkaen historioitsija Teemu Keskisarja arvioi luterilaisuuden merkitystä melko realistisesti.

Ainoa asia, jota hän ei tunnu käsittävän luterilaisesti, koskee vuoden 1918 tapahtumia. Siihen saattaa olla henkilökohtaisia syitä, sekä se, ettei asioista ole Neuvostoliiton takia voinut puhua avoimesti niiden oikeilla nimillä.

Historioitsijan arvioi luterilaisuuden tulevaisuudesta on synkkä mutta realistinen. Samoin sen seurauksista

(https://areena.yle.fi/1-4073029?autoplay=true)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#8

Kiitos linkistä. Teemu Keskisarjaa kuuntelee mielellään, vaikka rivien välissä taitaa olla vähän Lapin lisää .

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

"Historioitsijan arvio luterilaisuuden tulevaisuudesta on synkkä mutta realistinen. Samoin sen seurauksista." Keskisarjan profetia taisi osua naulan kantaan: "Tilalle tulee jotain viheliäisempää." Ei ainoastaan Suomi vaan koko kristinuskosta luopunut Eurooppa kaivaa omaa kulttuurista hautaansa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#11

> "Tilalle tulee jotain viheliäisempää." .....

ooo

Ei tule, ellei sen anneta tulla, siinä Keskisarjaa saa epäillä.
Nyt suurelle osalle kansaa näyttää riittävän se että jouluna pukki tulee, juhannuksena poltetaan kokkoja ja pääsiäisenä syödään mämmiä.
Kyllä sota- aikana, kriiseissä, ihmisten sormet alkavat koukistua rukoukseen.

Nyt maahan ryntäilevät muslimit ovat vahvoilla koska heillä on usko, joka meillä on heikkoa, vaikka kirkkoja olisi tarjolla joka kylässä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset