Suomen Kuvalehti teki Trumpista Kremlin sätkynuken
Suomen Kuvalehti romahti ryminällä Trump-jahtiin, jota amerikkalainen vasemmistoliberaali valtamedia on maansa presidenttiä vastaan käynyt vielä häviämänsä vaalin jälkeenkin.
Suomessakin valtamedia asettui jo vaalikampanjan aikana "Pasilanmäen kansanvalistuseuran" johdolla tanakasti Hillary Clintonin (dem.) puolelle. Sivustatukea YLE sai etenkin Ulkopoliittisen instituution (UPI) ohjelmajohtaja Mika Aaltolalta. Valtiolliset mielipiteenmuokkauslaitokset hymistelevät poliittisesti korrektia liturgiaa kuorossa kuin muinoin suomettuneisuuden aikoina.
Poliittisesti "oikeaa" vaihtoehtoa paukutettiin suomalaisille ikään kuin heillä olisi äänioikeus läntisen suurvallan vaaleissa. Uutisoinnin vääristymiseen ei havahduttu senkään jälkeen kun oli veikattu "väärää hevosta" ja poliittiset arvioit menneet täysin metsään.
Kritiikittömästi sitä samaa "kansanvalistusta"
Talutusnuorassa -otsikoidulla jutullaan toimittaja Teppo Tiilikainen asemoi nyt Suomen Kuvalehteä (46 / 17.11.2017) kritiikittömästi suoraan salaliittoteorioita pönkittävien medioiden eturiviin.
– KGB alkoi pehmittää Donald Trumpia vuonna 1987. Presidentinvaaleissa 2016 oli sadonkorjuunaika, julistaa Suomen Kuvalehti kannessaan.
Tiilikainen toimi kylmän sodan aikana Suomen Kommunistisen Puolueen pää-äänenkannattajan Kansan Uutisten sekä valtionmedian kirjeenvaihtajana rautaesiripun toisella puolen. Poliittinen kansanvalistus ei taida olla hänellekään uutta. Vain tuulen suunta on muuttunut.
Päälähteenä Trump-vastaisen törkyraportin laatinut ex-agentti
Tiilikainen on haastatellut vasemmistoliberaalin Guardianin ulkomaankirjeenvaihtajaa Luke Hardingia. Brittitoimittaja on vastikään julkaissut teoksen nimeltään Collusion (Salaliitto). Siinä hän Tiilikaisen mukaan paljastaa…kuinka Venäjä sai presidentti Donald Trumpin koukkuunsa. Eli mitään uutta.
Jutusta paljastuukin, että kirjan ylivoimaisesti tärkein tietolähde on entinen brittiagentti Christopher Steele. Hän on juuri sama ex-vakooja, joka laati Fusion GPS -yrityksen kautta vaalikampanjan aikana myöhemmin kuuluisaksi tulleen törkyraportin (Dossier) Trumpin mustamaalaamiseksi. Steelellä tiedetään olleen yhteyksiä Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n agentteihin.
Raportin alkuperäiseksi tilaajaksi kerrotaan republikaanien presidenttiehdokkuutta tavoitelleen Jeb Bushin taustavoimat. Tämän hävittyä esivaalin, raportin tilaajaksi vaihtui Clintonin kampanjatiimi. Raportin on uutisoitu maksaneen jopa 9 miljoonaa dollaria.
Jutusta ilmenee, että raportin tiedot toimitettiin jo Barack Obaman hallinnon ulkoministerille John Kerrylle. Uutistiedot kertovat, että republikaanisenaattori John McCain – joka lienee kuulunut mainittuihin "Jeb Bushin taustavoimiin" – toimitti raportin silloiselle FBI:n johtajalle James Comeylle.
Jutun mukaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelut ottivat Steelen…vakavasti. Asiasta kerrotaan kuitenkin vain yksi puoli.
Steelen laatima raportti istuvaa presidenttiä vastaan
Uutisista tiedetään, että tiedustelupalvelut ovat tammikuusta alkaen vuotaneet valittuja tietoja raportista vaalitulokseen pettyneelle valtamedialle. Ilmeisenä tarkoituksena on ollut horjuttaa virkaan astuneen presidentin asemaa.
Vuodot ovat tähdänneet yrityksiin kampittaa Trumpin hallinnon väkeä heidän Venäjä-yhteyksistään. Turvallisuusneuvonantaja Michael Flynn joutui uutisten mukaan eroamaan johdettuaan asiassa harhaan varapresidentti Mike Penceä.
Salaliittoteoriaan sokeasti uskova valtamedia ei ole vaivautunut kyseenalaistamaan tiedusteluyhteisöjen menettelytapoja ja motiiveja. Miksi ihmeessä Clintonin kampanja ei hyödyntänyt miljoonia maksaneen törkyraportin tietoja vaalikampanjassa? Oliko hän niin varma voitostaan, ettei pitänyt sitä tarpeellisena? Senkö takia raportin harhaavia tietoja päädyttiin käyttämään hyväksi vasta sen jälkeen, kun Trump oli astunut virkaansa?
Tuhannen taalan kysymys taitaa kuitenkin olla se, onko Venäjä käyttänyt raporttia hyväkseen horjuttaakseen sillä Yhdysvaltain demokraattista järjestelmää ja presidentin asemaa. Tätä ei valtamediassa ole liiemmälti pohdittu.
Jos Kremlin tarkoitus oli harhaanjohtavilla tai ristiriitaisilla tiedoilla aiheuttaa hajaannusta ja ristiriitoja, siinä se on onnistunut paremmin kuin hyvin. Siitä on vaalituksesta katkeroitunut Washingtonin valtaeliitti pitänyt huolen.
Ristiriitaisia väitteitä luotettavuudesta
– Myös Harding luottaa häneen [Steeleen], kirjoittaa toimittaja Tiilikainen.
Hän jättää mainitsematta, että Obaman tiedustelujohtaja James Clapper on julkisuudessa todennut, ettei tiedusteluviranomaisilla ole todisteita väitetystä Trumpin ja venäläisten välisestä vehkeilystä (collusion). Siis huolimatta siitä, että käytettävissä oli Steelen laatima raportti.
Mainitsematta jätetään myös se, että kongressin kuulemisissa Jim Comey on todennut, että raportista julkisuuteen vuodetut tiedot ovat olleet kokonaan tai ainakin osin virheellisiä. Kuitenkin toimittaja Tiilikainen antaa lukijoidensa ymmärtää, että maailman johtavan suurvallan tiedustelupalvelut pitivät Steelen raporttia luotettavana.
Jutussa kerrataan myös tapaamista Trumpin vaalitiimin ja venäläisen ihmisoikeusasianajajan Natalia Veselnitskayan välillä kesällä 2016. Se tuli julkisuuteen viime heinäkuussa ilmeisesti Steelen raportin tietojen vuotamisen kautta sekin.
Salaliittoteoriaan keskittyneet villiintyivät kun Trumpin poika Donald Trump Junior julkaisi tapaamista koskevat sähköpostit sellaisenaan. UPI:n ohjelmajohtaja julisti, että tämä on se savuava ase (amerikkalainen sanonta asialle, jossa epäillyn syyllisyys käytännössä varmistuu). Sähköposteista ilmeni, että Don Jr odotti saavansa vastaehdokkaasta arkaluontoista tietoa, joka hyödyttäisi isä-Trumpin kampanjaa.
Nyt – neljä kuukautta myöhemmin – toimittaja Tiilikainen esittää ikään kuin sensaatiouutisena, että Don Jr oli pyytänyt venäläisjuristilta kirjallisia todisteita Clintonin hämäräpuuhista, joita tällä ei kuitenkaan ollut antaa! Uutinen ehkä olisi ollut se, jos Don Jr olisi tietoja saanut.
"Se on vale" – vai mikä onkaan vale?
Sen sijaan yritetään lähes epätoivoisesti osoittaa Trumpin valehtelevan, kun tämä antoi lausunnon, jonka mukaan tapaamisessa keskusteltiin venäläislasten adoptioista Yhdysvaltoihin.
– Se on vale, julistaa Harding Suomen Kuvalehdelle ilman, että toimittaja Tiilikainen vaivautuu väitettä selvittämään, saati korjaamaan.
Lausumallaan Guardianin "palkittu" tähtitoimittaja paljastaa harjoittavansa journalismiaan yhtä falskisti kuin kollegansa Suomen Kuvalehdessä. Vain muutama rivi tämän jälkeen näet suoraan väitetään, että Don Jr olisi jopa luvannut, että Yhdysvallat kumoaa venäläisiä liikemiehiä ärsyttävät "Magnitski-lait", jos hänen isänsä voittaa vaalit.
Toimittajat jättävät kertomatta, että Magnitski-laki (Magnitsky Act) liittyy venäläislasten adoptioon Yhdysvaltoihin. Duuma sääti näet adoptiokiellon vastatoimena Magnitski-laissa ja muissa ihmisoikeusperusteisissa laeissa säädetyille matkustuskielloille. Tarkoitus pyhittää keinot journalismissakin? – Siltä näyttää. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ohittaa todenmukaisuuden.
Se, että Don Jr olisi sopinut, että hänen isänsä presidenttinä kumoaa Magnitski-lain, ei kuullosta uskottavalta. Se epäilemättä oli venäläisjuristin toive. Sen toteuttamiseen Trump Juniorin valtuudet tuskin kuitenkaan riittivät. Eiväthän ne riitä edes presidentillä. Eikö Don Jr kauppamiehenäkin olisi aika onneton, jos olisi luvannut jotain sellaista, saamatta kuitenkaan toivomaansa vastinetta?
Clintonin arkaluontoiset diilit Venäjän kanssa…?
Jos tapaamisen järjestäneen musiikkituottaja Rob Goldstonen sähköposteissa esittämät asiat pitävät paikkansa, median luulisi kiinnostuvan siitä, mitä ovat ne Clintonin arkaluonteiset diilit Venäjän kanssa, joista hän väitti, että Venäjän "kruununsyyttäjällä" (The Crown prosecutor of Russia) olisi antaa Trumpin kampanjalle hyödyllisiä asiakirjoja ja tietoja.
Poliittisesti asenteelliselle ja yksipuoliselle valtamedialle ei kuitenkaan kelpaa uutisoida asioista tasapuolisesti ja todenmukaisesti, antaakseen ihmisille sen pohjalta mahdollisuuden muodostaa oman käsityksensä. Ehei. Valtamedialla on sen sijaan vimmattu tarve osoittaa, mitä mieltä asioista pitää olla. Tätä on jatkunut kuukaudesta tai vuodesta toiseen, eikä Suomen Kuvalehtikään kykene muuta kuin toistamaan samaa mantraa.
Surkuhupaisaa on sekin, miten sen selvittäminen sekaantuiko Venäjä presidentinvaaleihin ja miten, on vaihtunut ajojahdiksi istuvaa presidenttiä vastaan. Washingtonin valtaeliitti on niin tyytymätön amerikkalaisen demokratian tuottamaan vaalitulokseen, että politiikka on vaihdettu juridiikkaan. Presidentin viraltapanoon tähtäävää (impeachment) operaatiota varten on nimetty erikoissyyttäjä Robert Mueller.
Todellisuuteen muitakin kuin yksi näkökulma
Vasemmistoliberaalilta valtamedialta näyttää Trumpin kohdistuvan vihan sokaisemana unohtuneen kaikki muu.
Harwardin yliopiston oikeustieteen emeritusprofessori Alan Dershowitz – joka on myös tunnettu demokraattipuolueen kannattaja – on ilmaissut huolensa maansa perustuslain ja demokratian tilasta, koska juridiikalla korvataan politiikkaa.
Hän on muistuttanut siitä, että vaikka Trumpin kampanjaväellä olisi ollut yhteyksiä Venäjään ja vaikka he olisivat saaneet venäläisiltä arkaluonteisia tietoja Clintonista, siinä ei ole mitään lain vastaista. Kuten ei siinäkään, että Clinton kampanjatiimi hankki miljoonilla dollareilla venäläisiltä törkyraportin Trumpin mustaamiseksi.
Professori Dershowitz korostaa myös sitä, ettei Trump tehnyt mitään laitonta erottaessaan Comeyn FBI:n johdosta, eikä erikoissyyttäjä Muellerin asia ole arvuutella presidentin motiiveja. Hänen mukaansa Muellerillä ei ole oikeutta tutkia presidentin tekemisiä, koska tällä on perustuslain suoja.
Jos Dershowitz on oikeassa arvioidessaan, että erikoissyyttäjä on ylittänyt valtuutensa, ei ole mahdotonta, että presidentti sanoo myös Muellerille ne tutuksi tulleet pari sanaa…
– Osa kongressin republikaaneista on tätä toistuvasti jo vaatinut. Sitä on vaatinut jopa The Wall Street Journalin toimitusneuvosto (editorial board).
Suomen valtamedia ei ole näistä asioista liiemmälti uutisoinut. Näkökulmien runsaus ei taida sopia agendaan.
Kuka kenenkin sätkynukke…
Jos Trump todella on Venäjän presidentti Vladimir Putinin sätkynukke, kuten Suomen Kuvalehden ja Guardianin toimittajat antavat ymmärtää, kenen sätkynukkeja tai politrukkeja he itse mahtavat olla.
Ja ketkä ovat heidän sätkynukkejaan…
Petteri Hiienkoski
Lähteitä ja lisätietoja
U.S. officials probing Russian lobbyist who met Trump team. By ALI WATKINS. POLITICO. 07/14/2017.
What is the Magnitsky Act? FOX News. Jul. 12, 2017.
"Read the Emails on Donald Trump Jr.’s Russia Meeting" The New York Times JULY 11, 2017.
If There Was No Collusion, It Wasn’t for Lack of Trying. David A. Graham. The Atlantic Jul 10, 2017.
Trump dossier 'shaky', former British envoy to Russia says. Sky News. Friday 13 January 2017.
Aiemmin samasta aihepiiristä
Mitä Don Trump Juniorin sähköpostit todella kertovat? US Puheenvuoro 12.7.2017.
Mikä on politiikantutkijoiden vastuu? US Puheenvuoro 13.11.2016.
Demokratian oppitunti amerikkalaiseen tapaan US Puheenvuoro 10.11.2016.
Valtamedia hävisi vaalit – You're Fired US Puheenvuoro 9.11.2016.
Kiitos Petteri valaisevasta blogista. Olen kauan ihmetellyt Suomen valtamedian ”trumpitusta” sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen. Miksi?
Entäpä jos arvon media alkaisi tutkia mitä Suomessa tapahtuu ja ketkä toimivat”syvinä kurkkuina”.Suomea brysselöidään , natotetaan ja uusliberalisoidaan niin, että heikkoja hirvittää.
Aina on fiksuinta siivota ensin oma pesä ennenkuin ryhtyy likaamaan toisten.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, kuka on kenenkin sätkynukke, mutta erittäin hauskaa on näin ulkomaalaisen seurata tuollaisen presidentin touhuja.
Galluppien mukaan hän alkaa olla epäsuositumpi kuin kukaan presidentti tässä vaiheessa, ei sillä oikeastaan ole meille Suomalaisille mitään väliä, ihmettelen vaan sitä joidenkin Trump-hehkutusta.
Eipä ole kauheasti aikaansaannoksia Trumpilla, kun omakin puolue on häntä vastaan, seuraavien vaalien jälkeen Trumpin toimet ovatkin sitten kokokaan ohi, jos republikaanit menettävät enemmistönsä.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä juttuahan kuultiin jo ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Petteri ei ihan vähällä opi 😉
Ilmoita asiaton viesti
”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin Almamedia mutta myös ilmeisen merkittävä osa muutakin Suomen valtavirtamediaa tuntuu olevan melkoisen ”punavihreätä”. Yksi merkki siitä lienee MSN uutisten kommentointisivu, joka taannoin poistettiin.
Sivun vielä ollessa käytössä panin merkille, että aina kun MSN uutisoi Trumpista niin uutinen oli negatiivinen. Lukijapalaute oli myös negatiivista, mutta negatiivisuus kohdistuikin lehden uutisointiin. En näe mielipidesivun poistamiseen muuta syytä kuin sen, että lukijakunnalla oli lehden mielestä ”väärät mielipiteet”.
Ilmoita asiaton viesti
Almamedialla on ihmisvihamielinen sukupuolineutraali agenda. Tämä näkyy myös täällä Puheenvuorossa.
Mitä sitten tulee jenkkeihin ja Venäjän hybridisotaan, niin näyttää siltä, että jenkit tekivät itse sen, mihin Putin pyrki!
Ilmoita asiaton viesti
EU:n ja Sipilän hallituksen harjoittama Euroopan ja Suomen islamisaatiopolitiikka ovat tehneet minusta (suomalaisesta evp upseerista!) suorastaan Putinin ystävän. Ovathan venäläiset sentään kulttuurisesti meitä suomalaisia valovuosia lähempänä kuin muslimit.
Ilmoita asiaton viesti
Jep. http://www.chicagotribune.com/news/opinion/comment…
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa käyttää aina vain läntisiä lähteitä. Suomen valhemedian paperi ei kelpaa enää edes perseen pyyhkimiseen,
Ilmoita asiaton viesti