KD ei voi tukea edellisen hallituksen perhepolitiikkaa
Kristillisdemokraatit on ”perhepuolue”, joka puolustaa luonnonmukaista avioliittoa ja lasten luonnollisia oikeuksia. Joka KD:sta tietää jotain, tietää ainakin sen, että se vastustaa ns. homoliittoja- ja -adoptiota.
KD ei missään tapauksessa voi osallistua hallitukseen, joka romuttaa avioliittolain hyväksymällä homoliitot tai adoptio-oikeuden homopareille. En ihmettele, vaikka Vihreät yrittäisivät tätä hallituksessa kirjaamatta sitä kuitenkin hallitusohjelmaan. Idea olisi samantyyppinen, millä Vihreät edelliskerralla kiemurtelivat itsensä historian ydinvoimamyönteisimpään hallitukseen, joka esitti massiivista ydinvoiman lisärakentamista.
Se, että Vihreät myivät ydinvoimakantansa hallitukseen pääsyn hintana ja keskittyivät vaalikampanjassaankin homoasioihin, vei puolueelta uskottavuutta, joka tuskin palautuu. Vaalien alla sattuneesta historian vakavimmasta ydinkatastrofista huolimatta seurauksena oli ennätyksellinen vaalitappio. Se, että Vihreät vielä syövät ennen vaaleja antamansa lupauksen jäädä hallituksesta, ellei kannatus kasva, vahvistaa käsitystä puolueen tilasta ja asenteesta kansanvaltaan.
Selkärangattomuus, periaatteettomuus ja valtapoliittinen keplottelu eivät nakerra äänestäjien luottamusta vain puolueeseen vaan myös politiikkaan ja demokratiaan. Se, että KD langetettaisiin samaan, mihin Vihreätkin ovat sortuneet, sopisi kenties Vihreille.
KD ei ole avioliittokantansa kanssa yksin. Puolueeseen kohdistuu odotuksia muilta samalla kannalla olevilta. Heitä on kaikissa puolueissa, Vihreistä tosin lienee pääosa kaikonnut vaaleissa. Heitä on paitsi Kokoomuksen etenkin Perussuomalaisten ja Keskustan kannattajissa.
Kaavailtu hallituskokoonpano on vaalituloksen ja poliittisen tilanteen takia poikkeuksellinen "häviäjien hallitus". Jos hallitusyhteistyölle toivotaan tulevaisuutta, mahdollisten hallituspuolueiden, myös Vihreiden, on syytä pidättyä ääritavoitteistaan, kuten homoliitoista. Siitäkin, että Vihreät nostivat homoliitot kampanjansa kärkeen mutta kärsivät vaalitappion, kun sen päävastustaja, Perussuomalaiset, sai murskavoiton, seuraa, että homotavoitteen läpiajamisen oikeutus on demokratian kannalta kyseenalainen.
Vaalituloksen arviointi on monipuoluejärjestelmässä välttämätöntä. Se kuuluu eduskuntaryhmien ja hallitusneuvottelijoiden velvollisuuksiin. Pelkkien eduskuntapaikkojen määrän sijasta on otettava huomioon myös kannatuksen siirtymät.
Historiansa huonoimman vaalituloksen saanut SDP on oikeutetusti vaatinut, että kansan vaaleissa ilmaiseman tahdon on vaikutettava hallituspolitiikan suunnanmuutokseen. Sen perusteella eurokriittinen Vasemmistoliitto tuli mukaan hallitusneuvotteluihin. Samasta syystä ei vaalituloksen perusteella ole oikeutettua, että laajan enemmistönsä menettäneen hallituksen perhepolitiikkakaan, mihin kuului se, että homopareille myönnettiin ns. perheensisäinen adoptio, voisi enää jatkua.
KD:n olisi esitettävä jo hallitusohjelmaan, että homopareilta evättäisiin oikeus perheen sisäiseen adoptioon. Jokaiselle lapselle pitäisi adoptiolainsäädännössäkin lähtökohtaisesti turvata hänen luonnonmukainen oikeutensa molempiin vanhempiin. Tätä oikeutta ei saisi alistaa toisen vanhemman ja hänen kumppaninsa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuviin vaatimuksiin. Vanhemmuus, isyys ja äitiys, eivät lakkaa mahdollisen avioeronkaan myötä.
Perusteet sille, ettei hallitus esitä homoliittoja tai adoptiota homopareille, ovat sitäkin painavammat, kun Perussuomalaiset jäävät oppositioon ja KD olisi hallituksen ainoa avioliittolain romutusta vastustava puolue. KD:n siirtyminen oppositioon olisi hallitukselle merkittävä imagotappio. Vastassa olisi yhtenäinen oppositio, jonka yksikään puolue ei hyväksy homoliittoja. Jos hallitustunnustelija Jyrki Katainen (kok.), jonka johtamassa puolueessa on arvokonservatiivejakin, unohtaa tämän, Kokoomusta uhkaa Keskustan kohtalo ensi vaaleissa.
Hallitusneuvottelussa KD edellyttää, että hallitus jo ohjelmassaan "tukee kristillisdemokraattien keskeisiä arvonäkemyksiä perheestä". Hallitus, joka sitoutuu tukemaan KD:n puolustamia yleisinhimillisiä käsityksiä perheestä, laillista avoliittoa ja lapsen luonnollista oikeutta isään ja äitiin, ei tietenkään voi tehdä tästä poikkeavia esityksiä. KD ei voi olla mukana sellaisessa.
Petteri Hiienkoski
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kannatan Hiienkosken esitystä homoparien sisäisen adoptio-oikeuden kumoamisesta, mutta pelkään, että kristillisdemokraatit jäävät maltillisempienkin perhepoliittisten tavoitteensa kanssa jyrän alle, kun hallituspelissä on mukana myös vasemmistoliitto. Pidän ilmiselvänä, että sukupuolineutraalin avioliittolain esittämisen uhka muodostuu tuossa hallituksessa niin suureksi, että kristillisdemokraattien on nyt vain etsittävä oikeaa kohtaa hallitusneuvotteluissa hypätä pois kyydistä.
Tavallaan sukupuolineutraalin avioliiton kysymys tekee hallitusyhteistyöstä kieltäytymisestä kristillisdemokraateille helpon ja selkeän ratkaisun, kun ei tarvitse tässä vaiheessa käydä läpi monimutkaisempia analyyseja EU-yhteistyökysymysten ja velkamaiden takauspakettien vaikutuksista kannatukseen, jos näihin asioihinkin joutuu hallituksessa sekaantumaan. Kun eduskuntaryhmän koko on 6 edustajaa ja oma politiikka haparoivaa, siinä saa varoa tosissaan, ettei seuraavissa vaaleissa lähde tuhkatkin pesästä.
"Kannatan Hiienkosken esitystä homoparien sisäisen adoptio-oikeuden kumoamisesta"
- Miksi? Sinun mielestäsi olisi siis oikein, että samaa sukupuolta olevien parien perheissä asuvien lasten oikeudellinen asema olisi huonompi, kuin eri sukupuolta olevien parien lasten.
Hiienkosken kommentissa oli muutakin, sillä lapsia ei aiottu jättää ilman vanhempia. Muotoilisin asian itse niin, että hedelmöityshoitojen tulisi olla rajoitettu vain heteropareille, vieläkin mieluummin vain aviopareille heidän omilla sukusoluillaan. Jos naisparin osapuoli hankkii lapsen koti-inseminaatiolla tai makaamalla miehen kanssa, niin tällöin sukusolut luovuttanut tai naisen maannut mies vahvistetaan isäksi normaalein isyyslain menettelyin, mutta synnyttäneen naisen partneri ei voi virallista vanhemmuutta lapseen saada. Oheishuoltajuus kylläkin voi olla mahdollinen.
Muistutan Mikko kommentistasi: "Kannatan Hiienkosken esitystä homoparien sisäisen adoptio-oikeuden kumoamisesta"
- Miksi?
Hiienkosken esitys poistaisi Suomesta erään epäeettisten adoptiokäytäntöjen luokan. Adoption perustarkoitus on tarjota vanhempansa menettäneille lapsille koti ja vanhemmat, ei olla liiketoimintaa tai lapsettomien pariskuntien lapsenhankintakeino. On myös huomattava, että valtaosa adoptioita koskevista ongelmista liittyy heteropareihin eikä homopareihin. Suurempia ongelmia kuin homoadoptiot itsessään, tuottavat seuraavanlaiset adoptiokäytännöt, jotka ovat valtavan yleisiä ja joita yhtäkaikki vastustan jyrkästi:
- kohdunvuokraus
- lasten ostaminen ja myyminen
- adoptioon painostaminen tai pakottaminen
- adoptioon houkuttelu huonolla adoptioneuvonnalla, jossa ei selvitetä laillisia tukimahdollisuuksia lapsen pitämiseksi ja joissa annetaan virheellistä tietoa adoption merkityksestä. Tähän sarjaan liittyvät esim. katteettomat avoimen adoption markkinoinnit maissa, joissa avoimilla adoptioilla ei ole lainsuojaa. Suomi kuuluu näihin maihin.
- adoptiovanhempien haeskelu jo raskausaikana adoptionvälittäjän toimesta ja heidän aktiivinen osallistumisensa odottavan äidin elämään (Juno-elokuvan tyyliin)
- biovanhempien puuttuva laillinen edustus, saman asianajajan käyttö potentiaalisten adoptiovanhempien kanssa tai adoptionvälittäjän tai potentiaalisten adoptiovanhempien maksaman asianajajan käyttö
- liian lyhyet tai puuttuvat adoption harkinta-ajat ja harkinta-ajan vesittäminen hankaloittamalla harkinta-ajaksi sijaisperheeseen lapsensa luovuttanutta äitiä saamasta lastaan takaisin
- adoptiotietojen, kuten biologisten vanhempien henkilöllisyyden ja adoptioasiakirjojen salaaminen adoptoiduilta henkilöiltä itseltäänkin
On siis tarkoitus ehkäistä tarpeettomia perheiden hajottamisia. Olen taannoin kirjoittanut tänne sijaissynnytysasiasta blogikirjoituksen, mutta se sai vain vähän kommentteja.
"- adoptioon painostaminen tai pakottaminen"
Tämäpäs oli merkillinen kohta. Kristilliset piirit kun ovat "tarjonneet" vuosikymmeniä adoptiota abortin vaihtoehtona, jopa ajaneet tälläistä pakko aktiivisesti, merkillistä:-O
Adoptio on kyllä jonkinlainen vaihtoehto abortille, mutta sellaisena vaihtoehtona se on huono. Abortin järkevin vaihtoehto on lapsen pitäminen ja heikossa taloudellisessa asemassa olevien vanhempien tukeminen tämän tavoitteen edistämiseksi. Jos taas miehet ja naiset eivät ole valmiita vanhemmuuteen, tällainen pitäisi osoittaa käyttämällä ehkäisyä. Säännöllisin väliajoin on lehtiartikkeleita, joissa todetaan, kuinka etenkin kondomiehkäisyn käyttö on vähentymään päin, vaikka tilapäisiä sukupuolisuhteita harrastettaisiinkin.
Erityisesti roomalaiskatolinen kirkko on varsin ryvettynyt adoptioskandaaleista, pidettyään monissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Irlannissa ja Espanjassa turvakoteja, joiden päätarkoituksena oli eristää nuoret raskaana olevat tytöt perheistään ja poikaystävistään eli odotettavan lapsen isästä vauvan saamiseksi adoptioon heti synnytysvuoteelta. Käytäntöön liittyi muitakin julmuuksia ja myös väärinkäytöksiä virallisten asiakirjojen kanssa. Ei näinollen ole ihme, että se on eräs niistä instansseista, jotka yrittävät kynsin hampain pitää kiinni adoptiotietojen salailuista.
Uskomuksia ei pidä sekottaa politiikkaan. Rukoilkaatten vaan siellä kammioissanne ja antakaa ihmisten rakastaa toisiaan ilman tuomioitanne.
Jospa nyt keskittyisiin niihin asioihin, jotka pitää saada kuntoon etteivät heikot joutuvat yhä heikoimpaan asemaan. Nyt KD:ta tarvitaan hallituksessa tämän tärkeän tehtävän takia, eikä siitä kuulu luopua oppiasian takia. Tuskin nyt ole järkevää kirjoittaa koko avioliitolakeakaan hallitusohjelmaan.Vaikkka minullekin oppiasiat ja kristilliset arvot ovat tärkeät, niin vielä tärkeäämpänä pidän sitä että kristilliset arvot johtavat käytännön toiminnassa siihen että oikeastaan välitetään yhteiskunnan heikoimmista. Muuten syyllistymme samaan kuin fariseukset aikoinaan ja haukumme välittäjät syntien ystäviksi.Siis edelleen köyhät, vanhukset, vammaiset, sairaat ja muita poljettuja ihmisiä etusijalle.
Muutenkin demokratiassa ihmettelen nykyinen tapa "Jollen saa miten halua kaikissa asioissa, saatte päättää kaikista muistakin iulman minua..." Mikä vastuunkanto se onkaan? Eriävä mielipide toki pitää olla aina mahdollista ja periaate että hallituspuolueiden konsensuksestakin tekee koko vastuunkanto joksenkin pellelyksi ja vie demokratiasta pohjaa.
Kiitos kommentistasi, Ros-Britt,
Kysymys avioliitosta ei ole "oppiasia". Kysymys on yhteiskunnan hyvinvoinnista.
Yhteisöllä, joka ei panosta luonnollisen jatkuvuuden edellytyksiin, ei ole tulevaisuuttakaan. Luonnonmukainen avioliitto, johon meidänkin lainsäädäntömme perustuu, muodostaa puutarhan, jonka taimia lapset ovat. Kun tämä puutarha ei voi hyvin, se ei tuota hedelmää vaan kuihtuu. Avioliiton ja perheiden hyvinvointi on yhteisön tulevaisuudelle ratkaisevaa. Sen tietävät Amazonin villi-intiaanitkin.
Yhteisö, jossa ei ymmärretä avioliiton ja perheen perustavaa merkitystä hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle, aiheuttaa itselleen ja jäsenilleen henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Viime kädessä kaikella sillä on myös hintalappu.
Yhteisestä edusta piittaamaton, vastuutonta vapautta ihannoiva individualismi, sanalla sanoen itsekkyys, mistä homoliittojen vaatimisessakin pohjimmiltaan on kysymys, nakertaa yhteisön perusteita ja tulee kalliiksi. Seuraukset pistetään muiden etenkin tulevien polvien kärsittäväksi. Se kuuluu uusliberalistiseen aatemaailmaan, minkä seurauksista kärsimme kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla. Vaalitulos osoittaa, että huomattava osa äänestäjistä havahtui tämän politiikan mielettömyyteen.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ei pidä tyytyä vain siihen, että paikkaillaan vastuuttoman politiikan sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen on vasemmistopuolueiden tavoin myös kristillisdemokraateille tärkeää. Se ei yksin riitä. Myös ongelmien syihin ja aiheuttajiin pitää puuttua eikä ainakaan lisää aiheuttaa. KD:n näkemyksen mukaan useimmat ongelmat eivät selity niinkään marxilaisella luokkataisteluopilla vaan ihan terveellä järjellä, kun yhteisö ei tue luonnonmukaista järjestystä, kuten avioliittoa ja perhettä.
yst.terv. Petteri Hiienkoski
Jassoo.
"Kysymys avioliitosta ei ole "oppiasia". Kysymys on yhteiskunnan hyvinvoinnista.
Yhteisöllä, joka ei panosta luonnollisen jatkuvuuden edellytyksiin, ei ole tulevaisuuttakaan. Luonnonmukainen avioliitto, johon meidänkin lainsäädäntömme perustuu, muodostaa puutarhan, jonka taimia lapset ovat."
- Olenko minä nyt sitten lainsuojaton, koska en aio lisääntyä? Voiko yhteiskunta huonosti, koska on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät lisäänny. Luonnonmukaista avioliittoa ei ole olemassakaan. Avioliitto on ihmisten keksintö ja se on juridiikkaa se.
Onpas taas tekstiä:-O Blogisti haluaa ilmeisesti kd:n muodostavan yksin vähemmistöhallituksen, hei eipäs naureta siellä:-D
Vai että pitäisi kostaa lapsille, ottamalla sisäinen adoptio-oikeus pois. Kristillisdemokraattista "moraalia":-)
Siinä mielessä kirjoitus on hyvä, että se selkeästi, taas kerran, kertoo kd:n olevan herätysliikepuolue, joka viis veisaa muista ihmiseten elämään liittyvistä asioista. Kaikki uhrataan tasapuolisesti, vauvasta vaariin, uskonnollisen ahdasmielisyyden alttarille.
Hoh hoijaa:-O
p.s. Ilahtuneena nostan hattua Ros-Brittille, erittäin hyvä kommentti.
Ros-Britt Kankaan ehdottama poliittinen linja on yhtä kuin eduskunnasta pudonneen Tarja Tallqvistin (KD) linja. Asiaan liittyvät aiemmat komplikaatiot ehdokasasettelussa ja keskusteluissa KD:n sisällä kyllä osoittivat, että vaikka ohjelma olisi muuten kuinka hyvä ja oikeudenmukainen vanhuksia ja köyhiä kohtaan, niin perhe- ja avioliittopolitiikan sompailut eivät KD:lta olisi enää korjattavissa.
Toisaalta niin kauan kuin hallitusneuvotteluissa painiskellaan talouspolitiikan asioiden kanssa, on KD:lle vielä turvallista roikkua siellä mukana ja tunnustella varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton kantoja. Mutta kun arvokysymykset tulevat pöytään, niin KD:n hallituskuvion osalta varjot alkavat pidetä.
"Vaalituloksen arviointi on monipuoluejärjestelmässä välttämätöntä. Se kuuluu eduskuntaryhmien ja hallitusneuvottelijoiden velvollisuuksiin. Pelkkien eduskuntapaikkojen määrän sijasta on otettava huomioon myös kannatuksen siirtymät"
Blogistillapa on mielenkiintoinen käsitys demokratiasta. Blogistin logiikan mukaan tulevan hallituksen pitäisi harjoittaa "persupolitiikkaa", vaikka nämä ovat itse kieltäytyneet sitä tekemästä, ällistyttävää:-O
Hyvä blogisti, tuleva hallitus harjoittaa tulevan hallitusohjelman mukaista perhepolitiikkaa. Mikäli todella unelmoit, että joku tosissaan esittäisi sisäisen adoption purkamista hallitusohjelmaan, niin voimme olla vain tyytyväisiä siitä, että on kesä, niin pihalla sinä hyvä herra olet:-D
"Kristillisdemokraatit on ”perhepuolue”, joka puolustaa luonnonmukaista avioliittoa ja lasten luonnollisia oikeuksia."
Mikä ihmeen "luonnonmukainen avioliitto"!!!???? Kahden ihmiset välisellä lainsäädännöllisen sopimuksella ei ole mitään tekemistä luonnonmukaisuuden kanssa. Jos tarkoitat että eläminen yksiavioisessa heteropariskunnassa olisi "luonnollista", on sekin virheellisen olettamus johon kristityt hakkaavat päätään.
Ei luonnossa ole olemassa mitään "luonnollista" heteroseksualisuuteen perustuvaa yksiavioista ydinperhettä. Kristityillä on sisäsyntyisesti tämä olettamamus siitä että kaikki raamatullinen on "luonnollista" ja "pyhää" ja sillä kaikki muut ihmiset voidaan pakottaa elämään heidän arvojensa mukaan, tai ainakin rankaisemaan muilla tavoin eläviä, HÄVETKÄÄ!
Kiitos kommentistasi, Ari Kuoppa-aho,
Eiköhän jokainen ymmärrä, mitä tarkoitetaan luonnon mukaisella. Kysymys on ihmisyhteisöstä, sen tulevaisuudesta, hyvinvoinnista. Perustana ovat yksinkertaiset luonnolliset tosiasiat, joiden varaan yhteisö ja sen jatkuvuus rakentuu. Ytimessä on biologinen lisääntyminen, joka on riippuvainen yksinomaan miehen ja naisen välisestä parisuhteesta. Ei siihen uskontoa tarvitse sekoittaa. Asia on pohjimmiltaan universaali ja yleisinhimillinen.
Lainsäädäntö on väline, jolla yhteisö sopimusteitse määrittelee asioitaan. Välttämättä ei ole edes kirjoitettua lakia vaan kirjoittamaton sopimus, traditio, joka säätelee toimintaa, kuten tietääkseni Amazonin intiaaneilla.
Avioliitto on sopimus miehen ja naisen parisuhteesta, joka tunnetaan kaikissa ihmisyhteisöissä. Sen merkitys yhteisön vakaudelle ja tasapainoiselle kehitykselle on yleisesti tunnustettu. Ihminen ei ole mehiläinen eikä esim. "kukasta kukkaan lentelyn" katsota palvelevan hyvinvointia vaan aiheuttavan pahoinvointia. Ihmisyhteisö puolustaa itseään ja jäseniään yksittäisten jäsenten mielivallalta. Sen takia avioliittoa on pyritty suojelemaan, vahvistamaan ja tukemaan normeilla ja esim. ulkonaisin tunnuksin, kuten hääseremonioin, mikä palvelee aviosäätyyn siirtymistä.
Länsimaissa lainsäädäntö suojelee edelleen avioliittoa, vaikka sen asemaa on nakerrettu huonoin seurauksin. Ilmiö, jossa avioliiton merkitys rapautuu, tunnetaan kulttuurisen rappion merkkinä, mikä ennakoi sivilisaation tuhoa. Tunnetuin esimerkki lienee muinainen Rooma, mihin nykyistä länsimaista sivilisaatiota usein verrataan. Yhteiskunnat eivät ole staattisia eikä niiden menestys ikuista.
Eiköhän luonnon ja sen lainalaisuuksien kanssa harmoniassa toimivalla yhteisöllä ole odotettavissa parempi tulevaisuus kuin yhteisöllä, jossa toimitaan luontoa vastaan ja romutetaan sitä, mikä on luonnon mukaista.
yst.t.Petteri Hiienkoski
"ytimessä on biologinen lisääntyminen, joka on riippuvainen yksinomaan miehen ja naisen välisestä parisuhteesta. Ei siihen uskontoa tarvitse sekoittaa".
Tämäpä merkillistä, minä kun olen aina luullut, että lisääntyminen riippuu yksinomaan hedelmöitymisestä:-O Sinun logiikkasi mukaan "parisuhteen" ulkopuolella ei tapahdu hedelmöitymistä:-)
Lisääntyminen viisveisaa parisuhteeen laadusta tai edes tavasta, jolla siittiö joutuu "kohdealueelle", muussa tapauksessahan Koti-inseminaatio ei onnistuisi.
Viittauksesi Rooman rappioon on aika metka, se kun tapahtui kristittyjen päästessä valtionuskonnoksi. Tosin Itä-Rooma voi oikein paksusti vielä pitkään.
Mites sen uskonnon tarpeen kanssa taas olikaan:-D
Onnittelut muuten nousustasi Pihon lähituntumaan hörhöjen listalla, tänne eivät saa omaa blogausta ketkä tahansa keskivertohihhuloijat: http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2011/05/sana-sunnuntaille-perh...
"Eiköhän jokainen ymmärrä, mitä tarkoitetaan luonnon mukaisella."
Minulla on aina ollut ongelmia tämän kanssa. Saisimmeko kuulla miten me päättelemme onko esim. moniavioisuus luonnonmukainen vai luonnonvastainen tapa elää?
"Moniavoisuutta" ja "yksiavioisuutta" löytyy kaikkialta eläinkunnasta.
Kiitos hyvästä kommentistasi, Juha Leinivaara!
Olisi varmaan syytä erottaa ihminen eläimestä. Eliökunnassa tuppaa kullakin lajilla olemaan aika omanlaisiaan tapoja pariutua ja "järjestää" lisääntyminen. Viittasin aiemmin kukkiin ja mehiläisiin.
Moniavioisuushan on sikäli luonnon mukaista, että biologisesti yhteiskunnan jatkuvuus on turvattu. Nähdäkseni moniavioisuus on ihmiskunnan historiassa kuitenkin poikkeus. Yleensä siihen liittyy olennaisesti taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus, jolla on "hoidettu" yhteiskunnan "hyvinvointipalvelut". Esim. patriarkaalisissa yhteisöissä, joissa moniavioisuutta esiintyy, omistus- ja perimysoikeus ja sitä myöten kaikki varallisuus, on yleensä rajattu yksinomaan miehille, jotka moniavoisuuden kautta ulottavat sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden naisiin ja saavat vastikkeeksi naisen työvoiman. Välttämättä tähän ei liity edes seksuaalista suvun jatkamiseen liittyvää ulottuvuutta, mikä vapaata seksiä korostavasta länsimaisesta hyvinvointivaltiosta käsin tarkasteluna voi nykyään tuntua vaikealta käsittää. Nähdäkseni moniavioisuus on sikäli lähellä muinaista orjuutta.
Vaikka sekä yksi- että moniavioisuus molemmat turvaavatkin biologisesti yhteisön jatkuvuuden - mikä on yhteisön tulevaisuudelle olennaista - ja tietyssä määrin myös vakauden ja hyvinvoinnin, niiden välillä on kuitenkin ero, mitä tulee ihmisen luonnon mukaisiin oikeuksiin.
Jos yksi- ja moniavioisuutta verrataan keskenään sen yleispätevän ja luonnollisen periaatteen mukaan, että jokaisella on yhtäläinen ihmisyys, ihmisarvo, ja otetaan huomioon biologinen tosiasia, että yhteisössä on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia luonnollisine ominaisuuksineen ja tarpeineen, huomataan helposti, mikä epäsuhta moniavioisuuteen normaalioloissa liittyy. Yksinkertaista matematiikkaa.
Se, miten moniavioisuus loukkaa luonnon mukaista avioliittokäsitystä ilmenee selvemmin siinä, kun asiaa lähestyy yhtäläiseen ihmisyyteen, ihmisarvoon, perustuvasta lähimmäisenrakkauden yleisihmillisestä periaatteesta käsin: tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän. Ymmärrettävistä syistä johtuen ihminen on luontonsa puolesta omistus- ja turvallisuushakuinen etenkin seksuaalisuuteen ja suvunjatkamiseen liittyvissä piirteissään ja sen takia taipuvainen myös mustasukkaisuuteen ja kateuteen, minkä myös hyvin tiedämme.
Kenenkään yksittäiset etuoikeudet eivät saisi loukata muiden tasavertaisia oikeuksia, ei näin ollen myöskään yhteisön yhteistä etua. Itsensä ja jäsentensä etujen puolustamiseksi yhteisön on sen takia rajoitettava yksittäisten ryhmien itsekkäitä etuvaatimuksia.
Periaatteessa yksiavioisuus takaa molemmille osapuolille yhtäläisen omistusoikeuden toisiinsa sekä osapuolten että lasten kannalta turvallisen ja tasapainoisen perustan ja mallin suvunjatkamiselle. Yksiavioisuus on sen takia moniavioisuutta luonnonmukaisempi ja palvelee toimiessaan paremmin myös yhteisön vakautta ja sen jäsenten hyvinvointia.
yst.terv. Petteri Hiienkoski
"Olisi varmaan syytä erottaa ihminen eläimestä. Eliökunnassa tuppaa kullakin lajilla olemaan aika omanlaisiaan tapoja pariutua ja "järjestää" lisääntyminen. Viittasin aiemmin kukkiin ja mehiläisiin."
Rajatkaamme siis luonnonmukaisuuden koskemaan tässä tapauksessa vain Homo sapienssia.
"Moniavioisuushan on sikäli luonnon mukaista, että biologisesti yhteiskunnan jatkuvuus on turvattu. Nähdäkseni moniavioisuus on ihmiskunnan historiassa kuitenkin poikkeus."
Eurooppalaisten parissa yksiavioisuuden historia on ollut yleisempää kuin moniavioisuus. Maailmanlaajuisesti moniaviosuus on ollut yleisempää kuin yksiavioisuus.
"Vaikka sekä yksi- että moniavioisuus molemmat turvaavatkin biologisesti yhteisön jatkuvuuden - mikä on yhteisön tulevaisuudelle olennaista - ja tietyssä määrin myös vakauden ja hyvinvoinnin, niiden välillä on kuitenkin ero, mitä tulee ihmisen luonnon mukaisiin oikeuksiin."
Taas uusi kysymys: Mitä ovat luonnon mukaiset oikeudet? Miten ne ovat pääteltävissä?
"Se, miten moniavioisuus loukkaa luonnon mukaista avioliittokäsitystä ilmenee selvemmin siinä, kun asiaa lähestyy yhtäläiseen ihmisyyteen, ihmisarvoon, perustuvasta lähimmäisenrakkauden yleisihmillisestä periaatteesta käsin: tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän."
Nyt näyttäisi siltä, että luonnonmukaisuus on vaihtunut valmiiseen johtopäätökseen ja moraalioppi on haettu jostain muualta kuin luontoa tarkkailemalla (mikä ei sinällään ole mitenkään huono asia).
"Periaatteessa yksiavioisuus takaa molemmille osapuolille yhtäläisen omistusoikeuden toisiinsa sekä osapuolten että lasten kannalta turvallisen ja tasapainoisen perustan ja mallin suvunjatkamiselle. Yksiavioisuus on sen takia moniavioisuutta luonnonmukaisempi ja palvelee toimiessaan paremmin myös yhteisön vakautta ja sen jäsenten hyvinvointia."
Ehkä juuri tämän takia tuo "luonnonmukaisuudesta" puhuminen särähtää pahasti korviini. Tällaisia asioita ei löydy luonnosta, mutta perustelujen vakavuuden takia haluamme mieltää ne sieltä löydettäviksi, itsestäänselviksi, luonnolliksi asioiksi.
"Tunnetuin esimerkki lienee muinainen Rooma, mihin nykyistä länsimaista sivilisaatiota usein verrataan. "
Monien historoitsijoiden mielestä Rooma romahti kristinuskon takia ;)
Faktat kuntoon: avioliitolla ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden eikä luonnon kanssa. Se on ihmisten luoma juridinen sopimus, jota voidaan muuttaa ja on myös muutettu. Yhden miehen ja yhden naisen liitto ei ole mikään The Avioliitto™, josta ei ole poikkeuksia. Ei ole olemassa mitään ylintä seksuaalisuutta, vaan seksuaalisuus on moninaista (ja ennen kaikkea pervoa) myös eläinten keskuudessa. Et ole esittänyt mitään järjellisiä faktoja miten avioliitto ja yhteiskunta romuttuu, jos homot pääsevät naimisiin. Eikä ihme, koska sellaista ei tapahdu. Tietääkseni yksikään homoavioliiton hyväksyneistä valtioista ei ole tuhoutunut tai rappeutunut (näitä ovat mm. Ruotsi, Islanti, Hollanti, Etelä-Afrikka).
Tjaa, jotain kamalaa kyllä tapahtui, tosin ei samaa sukupuolta olevien puolustajille, vaan vastustajille. Nimittäin ei mitään! Ajatelkaa, kaiken sen manauksen ja pelottelun jälkeen mitä käytiin esim. Massachusettsin avioliittolain aikana, maanjäristyksineen ja muine tuline ja tulikivineen, ei mitään!
Vuosisatainen pluffi katsottiin ja tuuli sen vei. Tosin hirmumyrsky Hurrikaani Katrinaa blogistin hengenheimolaiset yrittivät selittää tämän jumalattomuuden seuraukseksi, mutta Jumala tuskin olisi kostanut viattomille New Orleansin asukkaille ja hutiakaan hän tuskin olisi "lyönyt", tuo maailman luominenkin kun jo vaatinee suht vakaata kättä.
Kiitos kommentistasi, Anki Heikkinen,
Jos jaksat lukea muut kommenttini blogiartikkelin alla, oletan, että havaitset yksinkertaisen luonnon mukaisuuden ja siihen liittyvän johdonmukaisuuden. Perustuvat ihan "luonto-äidin" oppeihin, jotka me kaikki hyvin tunnemme.
Avioliitto on huomattavasti laajempi yhteisöllinen kysymys kuin yksilöiden seksuaalinen suuntautuminen, jonka vapaata harjoittamistä läntisissä yhteiskunnissa nykyään korostetaan yli järjellisten mittasuhteiden. Ääri-individualistisessa yksilönvapautta korostavassa ajattelumallissa yhteisön kokonaisetu, usein myös yhteisön heikompien jäsenten oikeudet, ja yhteisön tulevaisuus vaarantuvat.
Homoutta sinänsä lienee yhteisöissä esiintynyt kautta historian mutta tietääkseni ns. homoavioliitot ovat länsimaissakin suhteellisen uusi ilmiö. Mielestäni on itsestään selvää, että välittömät vaikutukset valtioissa ovat verraten vähäisiä: haitoista kärsivät ennen muuta tulevat sukupolvet. Siinä mielessä ne on nähdäkseni verrattavissa hitaasti eteneviin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.
Homoliittoilmiölläkin on juurensa, jotka liittyvät avioliiton ja perheen aseman murenemiseen ja murentamiseen länsimaissa etenkin viime vuosikymmeniä. Nähdäkseni murros ajoittuu 1960-luvulle. Sosialistisen aatteiden vaikutukset, mitkä kapitalistinen voiton maksimointi on sopeuttanut tavoitteisiinsa, muutokseen ovat huomattavat. Länsimaiset yhteiskunnat ovat "tuottaneet" käytännössä isättömiä ja äidittömiä perheitä, joissa lapset ovat jääneet enemmän tai vähemmän tuuliajolle. Se luo juurettomuutta ja turvattomuutta lapsille, joilta usein puuttuu myös perheen, isyyden ja äitiyden mallit. Eipä tarvitse olla kummoinenkaan meedio ymmärtääkseen syy-yhteyden.
Perimmäinen syy ei ole asioista ihmeissään olevissa ja identiteettiään etsivissä nuoremmissa ikäpolvissa: he ovat uhreja, jotka kärsivät aiempien sukupolvien itsekkäiden ja lyhytnäköisten ratkaisujen seurauksista.
Harvemmin siviilisaatiot ovat tuhoutuneet hetkessä. Ellei tuho ole johtunut äkkillisestä ulkoisesta vaikutuksesta, yhteisön sisäinen rappeutuminen on edennyt tasaisemmin.
Jos kulttuurien sisäiselle rappeutumiselle voisi nimetä yhteisiä piirteitä, sellainen olisi yhteisön pitkän aikavälinen edun jääminen lyhyen aikavälin yksilöllisten intressien jalkoihin. Usein tämän ilmenee taloudessa mm. korruptoituneisuutena, ja myös seksuaalielämän alueella, mitä erilaisimpina ilmiöinä, sekä avioliiton ja perheen merkityksen murenemisena.
Avioliiton ja perheen aseman muremisen vaikutukset ilmenevät siis lähinnä seuraavassa sukupolvessa. Kysymys onkin siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme lapsillemme jättää: jäämmekä vain tuijottelemaan omaan napaamme vai otammeko vastuuta tulevaisuudesta? On täysin ymmärrettävää, että kiusaus ensin mainittuun on monella suuri.
yst.terv. Petteri Hiienkoski
Perhe/avioliitto-määritelmän laajentaminen ei millään tavalla murenna yhteiskuntaa tai avioliittoa, päinvastoin. Mitä useampi on naimisissa, sitä enemmän avioliittoinstituutio on voimissaan. Mielesätäni nyt vetäiset yhdysmerkkejä hätäisesti. Miten isättömät ja äidittömät perheet tähän oikeastaan liittyvät? Tarkoittanet niillä avioerolapsia? Varmasti se on traumaattista, mutta jos yhteiselämä ei onnistu, on parempi erota. Avioero ei sitä paitsi tarkoita sitä, ettei koskaan olisi toisen vanhemman kanssa missään tekemisissä. Mitä tulee sateenkaariperheisiin, niissä on kaksi vanhempaa - jos se nyt on se ideaali. Lapsi kasvaa heidän kanssaan ja he ovat hänelle vanhempia. Millä tavalla lapsi olisi tuuliajolla tai häneltä puuttuisi vanhempi?
Taustalla lienee muutoksen pelko. Totta, muutos pelottaa ja sattuu, mutta on kuitenkin hyväksi. Ihmisten tasa-arvoinen kohtelu on tervettä eikä murenna yhteiskuntaa, vaan vahvistaa sitä.
Minusta on ihan ok, että kristityt sanovat homojen joutuvan helvettiin, tai kertovan heille, että mitä he tekevät on väärin.
Samoin on ok sanoa, että kristinusko on Kalevalaan verrattava myytti, jonka yhteiskunnallinen merkitys on hyvästä syystä hiipumassa.
Nämä eivät vahingoita ketään, eivätkä loukkaa kenenkään vapauksia. Pieleen menee, jos rikotaan näitä kahta, eli jos vaikkapa estetään homoja olemasta laillinen pari, tai vaikkapa estetään kristittyjä saarnaamasta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia