Haaviston turvallisuuspolitiikasta ja vähän Niinistökin
Tietääkseni ministerikautensa jälkeen Pekka Haavisto toimi vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Paikka on tuttu, sillä työskentelin siellä projektitutkijana ennen häntä. Oletan että, noilta ajoilta on peräisin Haaviston kiinnostus Natoon. Muistan, että sotilasliitto jakoi apurahoja tutkijoille. Tämä liittyi siihen, että kylmän sodan jälkeen Varsovan liiton hajottua Nato haki hyväksyntää ja uutta roolia. Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä kävi kuumana.
Itse kuuluin tutkijana siihen vähemmistöön, joka suhtautui kriittisesti ulkopoliittisen eliitin Nato-intoiluun. En tiedä, rahoittiko sotilasliitto Haaviston toimintaa tai mihin hankkeisiin hän osallistui. Haavisto kuitenkin työskenteli Oberammergaussa Naton koulutuskeskuksessa, jossa annetaan sotilaallista ja yksilöllistä koulutusta sotilasliiton operaatioista, strategiasta, politiikasta, sotilasdoktriinista ja toimintamalleista. Tuskinpa hän vapaaehtoistyössäkään siellä oli.
Vihreiden tapaan Haavisto on ajanut laajennettua turvallisuuspolitiikan käsitettä perinteisen sotilaallista turvallisuutta korostavan näkemyksen sijaan. Laajennettu näkemys turvallisuuspolitiikasta on sikäli perusteltu, että riskit ja kriisit nykymaailmassa ovat usein sellaisia, joihin perinteinen sotilaallinen varautuminen ei riitä, esim. ympäristökatastrofit ja terrorismi. On kuitenkin eri asia, onko tämä Suomelle peruste luopua sotilaallisesta maanpuolustuksesta.
Jo ennen viime eduskuntavaaleja Haavisto esitti yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ja siirtymistä valikoivaan asevelvollisuuteen, joka siis perustuisi vapaaehtoisuuteen. Esimerkkiä haettiin mistäs muualta kuin Ruotsista, joka taannoin teki tämän ratkaisun. En voi välttyä ajatukselta, että siviilipalveluksen suorittaneen Haaviston ehdotukseen vaikutti hänen henkilökohtainen valintansa kieltäytyä asepalveluksesta aikanaan. Oli miten oli, Haaviston aloite on edelleen Vihreiden virallinen kanta!
Miten Nato-mieltymys on sovitettavissa tähän? Jos Suomi luopuu yleisestä asevelvollisuudesta ja sen myötä aluepuolustuksesta, ollaan riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. Kun kallista palkka-armeijaankaan ei haluta, ei ole ihme, jos näin ulkoistamisten kukoistuskaudella herää ajatus järjestää maanpuolustuskin ostopalveluna. Nato suostuu mielihyvin palveluntarjoajaksi maksukykyiselle korkeanteknologian maalle, joka antaa taisteluosastojaan sotilasliiton operaatioihin maailman kriisipesäkkeisiin. Ei ole vaikea arvioida, miten sotilaallinen riippuvuus vaikuttaisi maamme ulkopolitiikkaan ja sen liikkumavaraan.
Ymmärtääkseni Sauli Niinistö on näihin vaaleihin lieventänyt aiempia Nato-kantojaan. Edellisissä presidentinvaaleissa hänen Nato-näkemyksensä todennäköisesti johtivat vaalitappioon. Toivottavasti Niinistön kannantarkistus ei johdu vaalitaktiikasta vaan perustuu realistiseen käsitykseen Suomen geopoliittisesta asemasta ja historiasta sekä punnittuihin päätelmiin sotilaallisen puolustuksen tarpeista.
Huolimatta siitä, että Haavistolla on esitetty olevan Niinistöä vankempi ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen, rohkenen väittää, että reservin kapteenin voi odottaa käsittävän itsenäisen maanpuolustuksen merkityksen paremmin kuin siviilipalvelusmiehen. Ainakin ylipäälliköltä sopisi tällaista ymmärrystä odottaa.
Petteri Hiienkoski
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Huolimatta siitä, että Haavistolla on esitetty olevan Niinistöä vankempi ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen, rohkenen väittää, että reservin kapteenin voi odottaa käsittävän itsenäisen maanpuolustuksen merkityksen paremmin kuin siviilipalvelusmiehen. Ainakin ylipäälliköltä sopisi tällaista ymmärrystä odottaa."
Minä taas uskon, että ympäri maailmaa sodan tuhoja ja kansainvälisten sotilas- ja rauhanturvaoperaatioiden jälkiä nähnyt Haavisto ymmärtää Niinistöä paremmin millaista nykypäivän sodankäynti on, mitä siitä seuraa ja mitä nämä tarkoittaisivat Suomessa, ja siten ymmärtävän myös Suomen maanpuolustuksen 2000-luvun tarpeet.
Se että Haavisto on nähnyt mustassa Afrikassa sisällissotien seurauksia EI auta pätkääkään ymmärtämään Suomen maanpuolustuksen tarpeita.
Se että Niinistö on varusmiespalveluksen lisäksi ryynännyt noin kuukauden kertausharjoituksissa (reservin kapteeni) antaa hänelle oleellisesti paremman kuvan Suomen maanpuolustuksen tarpeista.
"Ei ole vaikea arvioida, miten sotilaallinen riippuvuus vaikuttaisi maamme ulkopolitiikkaan ja sen liikkumavaraan."
Erittäin merkittävä asia.
Presidenttiväittelyssä ehdokas Niinistö voineekin tiedustella ehdokas Haavistolta, kuinka hän aikoo toimia "valtakunnan sovittelijana NATO-baskeri päässä".
Haavisto ei liene opiskellut eikä tutkinut mitään Oberammergaun Nato-koulussa. Siellä ei oikein ole sellaisia kursseja, joita tarjottaisiin sotilaskoulutusta omaamattomille siviileille. Ei edes professoritasoisille.
Oberammergauhin Haavisto on kutsuttu luennoimaan Nato-maiden eversteille kansainvälisen punavihreän liikkeen laajasta turvallisuuskäsitteestä ja ajatuksista ajaa sotilaallinen maanpuolustus alas ainakin Euroopasta. Natossa vielä ymmärretään viidennen kolonnan vaara.
Näin olen ymmärtänyt, että kyse on ensisijassa sotilaille tähdätystä koulutuksesta. Oletettavasti myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa työskenteleville siviileille on koulutusta. Kurssien painopisteestä riippuen koulutukseen sisältynee myös turvallisuuspolitiikkaa, mukaan lukien poliittinen viitekehys.
Ilmeisesti Haaviston luennot lukeutuvat jälkimmäiseen aihepiiriin. Tämä ei luonnollisestikaan vähennä hänen asiantuntemustaan kysymyksissä, joissa hän on luennoinut, päinvastoin. On kuitenkin vallan eri asia, mitä pohjaa se antaa sotilaallisen maanpuolustuksen alalla.
Joitakin huomioitavia asioita. Kaskela esitti vuonna 2009 että Suomessa on jo nyt käytännössä valikoiva asevelvollisuus. Eikö tosiasioiden tunnustaminen olekaan enää paikallaan?
On myös muistettava, että valtaosa Euroopan maista on luopunut yhtäläisestä asevelvollisuudesta. Esimerkiksi 28:n Nato-maan maista vain neljällä on enää asevelvollisuus. Suomen lisäksi Kreikassa, Tanskassa, Norjassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Kyproksella on laaja, kaikkia miehiä koskeva asevelvollisuus.
Eli onko todella niin, että asevelvollisuuden pitäminen nykyisellään on ainoa tapa turvata Suomi? Ja miksi Suomi on tässä asiassa poikkeus?
Tiedämme myös, että Suomen turvallisuuspolitiikan ydin on diplomatiassa, ja suoraan sanottuna luotan tässä asiassa enemmän Haavistoon kuin Niinistöön. Asevoimia tarvitaan vain jos diplomatia epäonnistuu.
Hyviä kysymyksiä! Suomen kohdalla korostetaan kahta asiaa, jonka useimmat itsenäisyytemme ajan johtajat ovat käsittäneet: maantieteellinen sijainti ja historia.
Siis Suomen alue on suuri,vaikea, käytännössä mahdoton puolustaa myös nykyistä Venäjää vastaan. Yya-ajan käytännön ajattelu lähinnä toivoi, että hyökkääjä tai sotijat jyräilisivät Lapissa ja muu maa selviäivi kuten viime kerralla. Mutta tämäkin tavoite vaatii uskottavaa puolustusta, josta oleellinen osa on suuri aseita ja räjähteitä käyttämään koulutettu armeija, vastaavat menttaaliset asenteet.
Tällä menttaalipuolella, kuten sotilaallisesti, esimerkiksi juuri omaksuttu Ottawan miinakielto oli selvä virhe. Jos tähän lisätään oikeus harkita haluaako vai ei osallistua, vapautus palvelun velvollisuudesta, niin maan valloitukseen riittää Puna-Armeijan kuoro tai muodikas Rock-yhtye.
Kyse on nyt siis siitäkin, että koko puolustusjuttu tulee voida suunnitella uskottavasti. Nykytilassa tekniikka, korkean tason materiaali riittäisivät muun kuin Lapin puolustukseen pari viikkoa. Lapin voi unohtaa; ei siellä joukkoa pystyttäisi edes huoltamaan. Nykynäkymillä tuo Naton jäsenyys on tekijä, joka voi tehdä puolustuksen uskottavaksi.
Virossa on yleinen miehiä koskeva asevelvollisuus. Kutsunnoissa tosin karsitaan lääketieteellisin perustein suurempi osa porukasta kuin Suomessa. Nyt Virossa tehtiin uudistus, jonka mukaan myös esimerkiksi erilaisia ruoka-allergioita potevia otetaan palvelukseen ja heille järjestetään sen mukainen sapuska. Suuntaus on ollut jo vuosikausia ottaa yhä suurempi määrä porukkaa varusmiespalvelukseen vuosittain.
Suomi ja Viro sijaitsevat imperialistisen roistovaltion Venäjän naapurissa, joten yleinen miehiä koskeva asevelvollisuus tarvitaan ehdottomasti - ja molemmissa otetaan lisäksi vapaaehtoisia naisia asepalvelukseen.
Kivelä
Tuo tosiaan tuntuu monilta unohtuvan, että ei koko ikäluokka asepalvelusta suorita. Olisiko se jotain 70% pintaan nykyään.
Kuten usein on sanottu, Talvisota meni jo. Sellaista sotaa ei enää tule. Jos soditaan näillä leveysasteilla, niin sodan luonne on aivan toinen.
Diplomatia on tärkein turva Suomen kaltaiselle pienelle maalle.
Käsittääkseni Sauli Niinistö on ulko- ja turvallisuuspoliittisissa näkemyksissään enemmän realisti kuin idealisti. Pekka Haavisto sen sijaan vaikuttaa enemmän idealistilta kuin realistilta. Ainakin hän on idealistisempi kuin Niinistö.
Pienellä kansakunnalla ei yleensä ole varaa idealismiin ulkosuhteissa, varsinkaan vaikeina aikoina. Arvojen maastavientiä ulkopolitiikassa, ideologista imperialismia on pidetty suurvaltojen etuoikeutena. Lyhytjänteisyys ja poukkoilu ulkopolitiikassa ei sekään ole pienen valtion etujen mukaista.
Arvostan Haaviston sovittelutyötä Afrikassa. Pidän sitä tärkeänä myös Suomen kansainväliselle roolille. Uskon, että hän ominaisuuksiensa puolesta sopii hyvin sovittelutehtäviin. En kuitenkaan ole varma, kuuluuko kriisien sovittelu presidentin viran ytimeen.
Presidentin ensisijainen tehtävä on edustaa Suomea ja ajaa Suomen etua. Miellyttävästä olemuksesta ja joustavuudesta on epäilemättä hyötyä. Tiukassa paikassa, joita varmasti tulee, tarvitaan myös lujuutta. Uskon, että sellaisia ominaisuuksia löytyy Sauli Niinistöltä. Mielestäni hänellä on tehtävän vaatimaa henkilökohtaista karismaa ja auktoriteettia, mikä ulkomaillakin lienee havaittu. Se ei ole merkityksetöntä ulkopolitiikan johtamisessa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 12 kommenttia