Kysymyksiä sukupuolineutraalia avioliittolakia vaativalle
Onko vaatimuksessa avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi kysymys tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta, kuten on väitetty, vai jostain muusta? Missä kulkee raja homoseksuaalien ja muiden seksuaalivähemmistöjen puolesta esitettävien vaatimusten välillä vai kulkeeko missään?
Sukupuolineutraalia avioliittolakia ja lasten adoptointioikeutta homopareille vaativien mukaan lainsäädäntö olisi tältä osin epätasa-arvoinen ja homopareja syrjivä. Niitä, jotka kyseenalaistavat esitettyjä perusteita, on syytetty ”suvaitsemattomiksi” tai ”homofoobikoiksi”. Toisen osapuolen leimaamisen jälkeen ei kysymyksiin vaatimusten perusteista ole katsottu aiheelliseksi vastata.
Jos avioliitto- ja adoptiolakeja pidetään epätasa-arvoisina ja syrjivinä ja ne sen perusteella pitäisi muuttaa sukupuolineutraaleiksi, eikö ne samoin perustein pitäisi muuttaa neutraaleiksi myös riippumatta sukulaisuussuhteista, iästä, lukumääristä? Avioliittolaissahan on paitsi lähisukulaisuuteen ja alaikäisyyteen myös lukumäärään perustuvat rajoituksensa.
Homoavioliittojen oikeutuksen perusteluna on esitetty parin molemminpuolista kiintymystä ja halua solmia avioliitto sekä sitä, ettei ihminen voisi seksuaaliselle suuntautumiselleen mitään. Vastaavilla perusteluilla joudutaan seuraavien kysymysten eteen.
Jos samaa sukupuolta olevat voisivat solmia avioliiton, mikseivät samaa tai eri sukupuolta olevat lähisukulaiset voisi yhtä hyvin solmia keskenään avioliittoa, jos sitä itse tahtovat? Eivätkö alaikäiset lapset sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta voisi solmia avioliittoa joko vanhemman ihmisen kanssa tai keskenään olivatpa nämä samaa tai eri sukupuolta keskenään?
Millä perusteella alaikäisille lapsille ei pitäisi sallia avioliittoa, jos he itse tahtovat avioitua joko keskenään tai vanhemman ihmisen kanssa? Kuka voi osoittaa, etteivät lähisukulaiset tai alaikäiset lapset voi tuntea toisiaan tai vanhempaa ihmistä kohtaan syvää kiintymystä? Millä perusteella heidän tunteitaan ja toiveitaan ei voitaisi vastaavalla tavalla hyväksyä sallimalla heille avioliitto? Eikö heidän rajaamisensa avio-oikeuden ulkopuolelle ole yhtä lailla suvaitsemattomuutta heitä kohtaan, ikärasismia ja syrjintää sukulaisuuden perusteella?
Ihminenhän ei voi syntyperälleen tai sukulaisuussuhteilleen eikä iälleen mitään, kuitenkin laki asettaa ihmisiä eri asemaan näiden asioiden tähden. Eikö lainsäädännön pitäisi siis olla kaikille sama? Eikö avioliitto- ja adoptiolakeja voisi siis aivan yhtä lailla pitää syntyperän ja iän perusteella syrjivinä?
Vastaukseksi ei riitä se, että sukupuoliyhteys lähisukulaisten välillä sekä alle 16-vuotiaan kanssa ja näiden kesken on lain mukaan rikos. Homoseksuaalisuuden harjoittaminenkin oli rangaistavaa Suomessa vuoteen 1971 asti ja on sitä edelleen kolmanneksessa maailman maita. Mitä erottavia tekijöitä jää jäljelle, jos sukupuoliyhteyttä kriminalisoivasta laista poistetaan lähisukulaisuutta ja ikää koskevat rajoitteet?
Sama koskee moniavioisuutta, joka on rajoitetusti laillista noin 30 muslimimaassa ja on osittain voimassa myös Britanniassa ja Australialla. Millä perusteella avioliittolaki ei voisi olla täysin lukumääräneutraali, jos se voisi olla sukupuolineutraali? Miksei yhtä hyvin voitaisi sallia monenkeskisiä ryhmäavioliittoja?
Mainituissa tapauksissa ei olisi pakottavaa tarvetta adoptio-oikeudelle, sillä luonnon mukainen lisääntyminen olisi niissä mahdollista. Jos vaadittaisiin ihmisen ja eläimen välisen suhteen rekisteröintiä ja sen nimeämistä avioliitoksi, lapsen saaminen edellyttäisi parille adoptio-oikeutta. Olisiko vaatimuksen hylkäämiseen perustetta senkään vertaa kuin edellä mainituissa tapauksissa?
Sitä, että eläin kiintyy läheiseen ihmiseen ja tämä voi tuntea eläintä kohtaan syvempää kiintymystä kuin toista ihmistä kohtaan, tuskin kukaan kiistää. Eläimiin kohdistuva seksi poistui rikoslaista rangaistavana samana vuonna kuin homoseksikin. Jos vielä uskotaan, että ihminen on evoluution tuotteena vain yksi eläinlaji muiden joukossa, millä perusteella ihmisen ja eläimen välinen parisuhde olisi vähäarvoisempi kuin ihmisten välinen parisuhde? Keneltä lainsäädännön muuttaminen tältä osin neutraaliksi olisi ”jotain pois” sen enempää kuin sen muuttaminen sukupuolineutraaliksi?
Ei liene seksuaalivähemmistöä, johon lukeutuvia ei olisi esiintynyt eri kulttuurissa kautta historian. Ilmiön olemassaolo ei siis erota homoseksuaaleja muista seksuaalivähemmistöistä. Millä perusteella eri vähemmistöjä ja niiden puolesta tasa-arvon nimissä esitettäviä vaatimuksia pitäisi sitten erottaa toisistaan vai pitäisikö mitenkään? Missä kulkee ”suvaitsevuuden” raja vai kulkeeko se missään?
Kun näitä kysymyksiä on esitetty, ne on saatettu sivuuttaa ”mauttomina”. Kysyjiä on kaksinaismoralistisesti opastettu, ettei se ole sopivaa. Leimakirves on heilunut. Se on halpa keino suhtautua vakavaan asiaan ja väistellä keskustelua.
Ellei kysymyksiin ole esittää perusteltuja vastauksia eikö se osoita, ettei vaatimuksissa avioliitto- ja adoptiolakien muuttamisesta ole kysymys tasa-arvosta vaan sen varjolla ajettavista etuuksista yhdelle seksuaalivähemmistölle?
Petteri Hiienkoski
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Slippery slope. Sitä tuo kirjoituksesi edustaa.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus solmia avioliitto naisen kanssa, mutta kahdella naisella ei sitä oikeutta olisi?
Entä miksi Kahdella naisella ei olisi oikeutta avioitua Saman miehen kessa? Polygamiahan on aikuisten välistä ja oman tahdon mukaista? Entäs insestipariskunnat? Mikä tekee yhdestä seksuaalivähemmistöstä arvokkaamman kuin muista?
Mietipä nyt asiaa tarkemmin. Suomessa on avioliittolaki, joka sallii kahden täysi-ikäisen eri sukupuolta olevan avioitua. Suomessa on laki samaa sukupuolta olevien täysi-ikäisten rekisteröidystä parisuhteesta.
Miksi siis halutaan estää tasavertainen mahdollisuus solmia avioliitto?
Hyppelyä petistä petiin ei Suomen laki kiellä, mutta alaikäisiä laki sojelee.
Juuri näitä kysymyksiä haluan esittää. Toistaiseksi kukaan ei näytä kykenevän vastaamaan, mikä tekisi yhdestä seksuaalivähemmistöstä "tasa-arvoisemman" kuin toisesta.
"Juuri näitä kysymyksiä haluan esittää. Toistaiseksi kukaan ei näytä kykenevän vastaamaan, mikä tekisi yhdestä seksuaalivähemmistöstä "tasa-arvoisemman" kuin toisesta."
- Et taida tajuta mitä sana tasa-arvo tarkoittaa. Sinä haluat vain erotella edelleen samaa sukupuolta olevat itsestäsi ja omasta elämäntyylistäsi.
Entä jos homoseksuaalit olisivat enemmistönä? Itkisitkö silloin vähemmistön oikeuksien puolesta?
Petteri H :"Missä kulkee raja homoseksuaalien ja muiden seksuaalivähemmistöjen puolesta esitettävien vaatimusten välillä vai kulkeeko missään?"
Oman jo tuomituksi tulleen mielipiteeni mukaan raja kulkee siinä, että "Jumala on rakkaus ja jokainen joka rakastaa, tuntee Jumalan".
Käsitykseni mukaan vain hyvin pieni vähemmistö seksuaalivähemmistöihin kuuluvista toivoisi itselleen kirkollisen vihkimyksen, joka mielestäni tähän asiaan uskoville tarkoittaa sitä, että Jumala on heidät hyväksynyt sellaisina kuin he ovat, ja myös sitä, että kun "niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus", myös heidän rakkautensa on Jumalan silmissä yhtä pysyvää kuin muidenkin, jotka haluavat itselleen kirkollisen vihkimyksen.
"Käsitykseni mukaan vain hyvin pieni vähemmistö seksuaalivähemmistöihin kuuluvista toivoisi itselleen kirkollisen vihkimyksen, joka mielestäni tähän asiaan uskoville tarkoittaa sitä, että Jumala on heidät hyväksynyt sellaisina kuin he ovat, ja myös sitä, että kun "niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus", myös heidän rakkautensa on Jumalan silmissä yhtä pysyvää kuin muidenkin, jotka haluavat itselleen kirkollisen vihkimyksen."
Tarkoitatko, että kun seksuaalivähemmistö on prosentin murto-osa väestöstä ja kun siitä vain osa voisi kuvitella suhteensa avioliitoksi ja kun heistäkin hyvin pieni osa toivoisi vielä kirkollista siunausta, tämä koskisi niin pientä margiaaliryhmää, että asiat sen takia pitäisi toteuttaa heidän toivoidensa mukaan?
Mitä tulee kirkolliseen siunaukseen, mistä kirkollisessa vihkimyksessä varsinaisesti on kysymys, katsoisin, ettei siihen puuttuminen kuulu yhteiskunnalle vaan on uskonnonvapauden mukaan kirkon asia, johon kannan taas määrittää Raamattu sikäli kuin kyseessä on kristillinen kirkko.
Jukka J :"Hyppelyä petistä petiin ei Suomen laki kiellä..."
Eikä oikeastaan mitään muutakaan. Tässä Keski-Lahden seurakunnan pappina toimivan Juha Pessin näkemys siitä, mitä Suomen laki ja myös kirkko muiden paitsi vähemmistöseksuaalien kohdalla "alttareillaan" sallii:
”Olen yli neljännesvuosisadan ajan kestäneen pappisurani aikana vihkinyt avioliittoon pareja, joista toinen on ollut ateisti ja kuulunut seurakuntaan vain hetken saadakseen kirkkohäät. Olen vihkinyt myös pareja, jotka eivät usko kirkon opettamaan Jumalaan.
Laillisesti olen vihkinyt työnarkomaaneja, jotka eivät vuosiin ole pitäneet ainoatakaan vapaapäivää, ja häämatkatkin ovat olleet samalla työmatkoja. Kirkollisen vihkimisen ovat saaneet nekin, joiden välit omiin vanhempiinsa ovat olleet niin tulehtuneet ja vihamieliset, ettei vanhempia edes kutsuttu koko tilaisuuteen.
Talousrikoksia ja henkirikoksiakin tehneet ovat saaneet liitolleen Jumalan siunauksen, puhumattakaan aviorikoksen tehneistä. Yleisesti tunnetuilta juoruilijoilta ja kunnianloukkauksista epäillyiltäkään en ole toimituksia evännyt. Ahneiden ja kateellisten määrää en uskalla edes arvioida.”
Kirkkoherran Pessi päättää "illuusionsa" mielipiteeseen, jonka mukaan on irvokasta se, että vain ”samaa sukupuolta olevien oikeudesta saada liitolleen kirkollinen siunaus vedotaan yksioikoisesti Raamattuun”.
Kommenttini ei liittynyt mitenkään kirkkoon, vaan Suomen avioliittolakiin. Se päätetään eduskunnassa, ei kirkolliskokouksessa.
Jukka J :"Kommenttini ei liittynyt mitenkään kirkkoon, vaan Suomen avioliittolakiin."
So what? Oma kommenttini liittyi kirkkoon, kun tiedän että kirkoon kuuluville kirkossa tapahtunut siunaus on tärkeämpi kuin valtion avioliittolaki.
"So what? Oma kommenttini liittyi kirkkoon, kun tiedän että kirkoon kuuluville kirkossa tapahtunut siunaus on tärkeämpi kuin valtion avioliittolaki."
- So what? Itsehän minulle vastasit. Kyse on kuitenkin laista, joka eduskunnassa päätetään, ei kirkon edustajien mielipiteistä. Uskonnollisilta yhteisöiltä pitää ottaa vihkioikeus pois. Siunailkoon omissa tilossaan mitä haluavat, kunhan niillä ei ole lainvoimaa.
tasa-arvoisen avioliittolain lähtökohtana on saattaa kaikki täysivaltaisten kansalaisten solmimat virallistetut parisuhteet juridisesti yhdenvertaisiksi.
oikeustoimikelpoiseksi katsotaan jokainen täysi-ikäinen eikä myöskään vajaavaltaisuus sinänsä ole avioliiton solmimisen este, alaikäinen voi siis avioitua erillisellä oikeusministeriön myöntämällä luvalla.
rekisteröity parisuhde on legitimiteetiltään avioliiton "alapuolella", rekisteröityneessä parisuhteessa elävillä ei ole suoraa oikeutta yhteiseen sukunimeen eikä oikeutta yhteisadoptioon. tosin sukunimen vaihtaminen on pelkkä muodollisuus ja adoptiolaki ei myöskään kiellä muussa kuin avioliitossa elävän 25 vuotta täyttäneen henkilön adoptiomahdollisuutta.
moniavioisuus on huomattavan harvinainen sopimus, millä on juridisesti useita kompleksisia seuraamuksia eikä suomenkaan perheoikeudellinen lainsäädäntö tue sopimuksin vahvistettuja moniavioliittoja. esimerkiksi perintö- ja perheoikeudellisten vastuiden jakaantuminen polygamisissa avioliitoissa voivat muodostaa ristikkäisten vaateiden sekamelskan, joten hypoteettisena vaihtoehtona moniavioisuus jääköön jokaisen vapaita suhteita harrastavien omalle vastuulle "moniavoliiton" muodossa.
sen sijaan käytännöllisempää on vahvistaa uusperheiden, samaa sukupuolta olevien pariskuntien ja yksinhuoltajaperheiden yhteydessä esiintyvää ns. sosiaalista vanhemmuutta. näiden perheiden lapsilla saattaa olla virallisten huoltajavanhempien lisäksi nimittäin myös perheen ulkopouolella elävä biologinen vanhempi "etävanhempana" kuten samoin naispariskunnan omalla lapsella biologinen, hedelmöityshoitoon sukusolujaan luovuttanut, geneettinen isä.
perhemuotojen moninaisuudesta johtuen yhdellä lapsella saattaa siis olla kahta useampi vanhempi, joiden keskenäiset juridiset oikeudet ja velvollisuudet ovat hyvinkin epätasa-arvoiset.
http://www.sateenkaariperheet.fi/index.php
http://www.kiianmaa.com/eroperhefoorumi/
http://www.elatusvelvolliset.fi/?action=etusivu
mitä tulee tuohon ihmisen ja eläimen väliseen avioliittovaihtoehtoon, niin toteaisin tässä oltavan nyt kaltevalla pinnalla, mistä tosiaan käytetään myös nimitystä slippery slope. kysymys ei siis anna aihetta enempään spekulointiin.
Kiitos kommentistasi, j. olavi heikkinen!
Jos ymmärsin oikein Sinun mielestäsi kaikkien 18-vuotiaiden pitäisi saada avioitua ja adoptoida lapsia sukupuolesta ja lähisukulaisuudesta riippumatta ja alaikäistenkin erillisluvalla.
Sen sijaan avioitumista useamman puolison kesken Sinä et kuitenkaan suvaitse sillä perusteella, että se on "huomattavan harvinainen sopimus, millä on juridisesti useita kompleksisia seuraamuksia...".
En oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit sopimuksen "harvinaisuudella", sillä eihän moniavioisuus ole Suomessa edes laillista, joten harvinainenhan se on. Vai tarkoititko harvinaisuudella, että se rajoitetusti laillinen lukumääräisesti noin 30 muslimimaassa, ynnä osittain eräissä länsimaissa?
Sinänsä peruste ilmiön harvinaisuudesta lienee aika ongelmallinen, koska sukupuolineutraalia lakiakin on perusteltu sillä, että koskisi vain hyvin pientä murto-osaa väestöstä. Toisin sanoen kysymys olisi harvinaisesta marginaali-ilmiöstä.
Myös juridiseen kompleksisuuteen vetoaminen moniavioisuuden torjumisessa tuntuu hataralta perusteelta. Onko juridinen kompleksisuus todellakin riittävä peruste rajata moniavioisuus pois jos avio- ja adoptio-oikeus kuitenkin sallittaisiin samaa sukupuolta oleville ja kaikille muillekin täysi-ikäisille?
moniavioisuutta ryhmäavioliiton muodossa esiintyy aidosti ainoastaan vakaissa ja yhtenäisissä ( eriytyneissä ) yhteisöissä, eli joissain heimoyhteisöissä, joissa yhteydet ulkomaailmaan ovat rajalliset. islamilaisessa maailmassa moniavioisuus ilmenee varakkaissa kansankerroksissa polygyniana, hyvätuloisilla muslimimiehillä voi olla useita vaimoja elätettävänä. moniavioisuus on joka tapauksessa maailman laajuisesti tarkasteltuna varsin harvinaislaatuista ja käsittääkseni ihmisillä sukupuolesta riippumatta on taipumus kokea voimakasta pariuttavaa kiintymystä yleensä aina yhteen ihmiseen kerrallaan.
sinänsä en eettisesti kuitenkaan koe moniavioisuutta missään muodossa ongelmalliseksi an sich, ajan oloon myös "lukumääräneutraalia" avioliittolakiakin tultaneen siis käsittelemään suomessa. nuo mainitsemani sosiaaliseen vanhemmuuteen liittyvät seikat pitää ratkaista sitä ennen kuten myös perintöoikeudet moniavioisissa suhteissa.
sitäpaitsi, ryhmäavioliitossa, jossa esimerkiksi kaksi miestä ja kaksi naista solmivat kaikki keskenään avioliittosopimuksen, on kyse samalla kertaa perinteisen ja ns. sukupuolineutraalin avioliiton yhdistelmästä. ennen kuin tällainen ryhmäavioliitto mahdollistuu, tulee samaa sukupuolta oleville pareille olla tasa-arvoinen oikeus avioituna. mikä ei vielä tällä hetkellä ole mahdollista.
lähisukulaisten avioitumisen esteenä lienee pelko perinnöllisistä sairauksista, degeneraatiosta. ja luultavasti myös westermarck-efektillä on merkitystä sille, että lähisukulaisten ( verisukulaisten ) avioituminen tuntuu vieraalle ajatuksenakin. sinänsä tietysti on verratonta verrata homoparia ja lähisukulaisia, avioliiton perinteinen suvunjatkumiseen liitetty merkitys korostuu silloin ja vertailu ikään kuin oikeuttaa pitämään miehen ja naisen välistä avioliittoa ainoana hyväksyttävänä vaihtoehtona.
tasa-arvoisen avioliittolain perusidea on kaikesta jaanauksesta huolimatta saattaa kaikki virallistetut parisuhteet yhdenvertaiseen oikeudelliseen asemaan, homoseksuaaleilla on nykyisinkin suomessa mahdollisuus lisääntyä ja perustaa perhe sekä vahvistaa parisuhteensa. ainoa suuri ongelma tässä mielessä liittyy tuohon rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton segregoivaan eroon, avioliitto koetaan normiksi ja rekisteröity parisuhde anomaliaksi.
"Jos avioliitto- ja adoptiolakeja pidetään epätasa-arvoisina ja syrjivinä ja ne sen perusteella pitäisi muuttaa sukupuolineutraaleiksi, eikö ne samoin perustein pitäisi muuttaa neutraaleiksi myös riippumatta sukulaisuussuhteista, iästä, lukumääristä? "
Lyhyesti: Kyllä pitäisi, lukuunottamatta alaikäisiä, johtuen siitä etteivät ole oikeussubjekteja, kuten ei ole myöskään elämet, tai esineet.
Homeseksuaaleja on sen verran enemmän, kun muita ryhmiä ja siten asia on enemmän pinnalla. Juridinen avioliitto voitaisiin myös purkaa tykkänään.
edit:
Toisin kun homoseksuaalisuus, niin polyamorian ja insesmin harrastajat, eivät taida varsianisesti olla seksuaalivähemmistöjä. (voivat olla ja yleensä myöskin ovat heteroseksuaaleja)
Kiitos kommentista. Esität rajanvedon perusteeksi oikeustoimikelpoisuutta. Sukulaisuussuhteet eivät rajoita oikeustoimikelpoisuutta eikä se aseta estettä moniavioisuudelle. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt lapsi on jo rikosoikeudellisesti vastuullinen. Näiltä osin siis kannatat lainsäädönnön neutraaliutta myös heidän kohdallaan. Ainakin olet johdonmukainen kannassasi.
"Toisin kun homoseksuaalisuus, niin polyamoria ja insesmi, eivät taida varsianisesti olla seksuaalivähemmistöjä."
Eipä ne oikein taida väestön enemmistön seksuaalista suuntautumistakaan määrittää.
Telvisiosta tuli dokkari jossa sisarukset eli avoliitossa ja heillä oli kaksi lasta. Säänöllisin ajoin mies (miksi juuri mies?!!!???) lähtettiin vankilaan. Mielestäni vankilan sijasta avioliitto olisi ollut oikea ratkaisu, se olisi taannut mahdollisen lesken ja tätä kautta myös lasten oikeudet.
edit:
15 vuotias voisi tosiaan mennä naimisiin, taitaa olla nykyäänkin eritysluvalla mahdollista?
edit2:
Nähtävästi alle 18-vuotias ei voi saada enää erityislupaa (ennen 17-vuotias sai). Sukulaisuhteissa sensijaan voi saada eritysluvan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto
Ari K-A "polyamorian ja insesmin harrastajat, eivät taida varsianisesti olla seksuaalivähemmistöjä."
Subjektiivinen mielipide: polyamorian harrastajat ovat seksuaaliaddikteja ja insestin harrastajat rikollisia. Kumpikaan näiden ryhmien "harrastuksista" ei mielestäni ole sitä, mitä todellinen rakkaus on. Nämä ryhmät "roikkuvat" viettiensä orjina siinä, mistä jo vanhat kreikkalaiset sanoivat, että "Eros ei ole jumala".
"Subjektiivinen mielipide: polyamorian harrastajat ovat seksuaaliaddikteja ja insestin harrastajat rikollisia. Kumpikaan näiden ryhmien "harrastuksista" ei mielestäni ole sitä, mitä todellinen rakkaus on. Nämä ryhmät "roikkuvat" viettiensä orjina siinä, mistä jo vanhat kreikkalaiset sanoivat, että "Eros ei ole jumala"."
Kuten totesin, juridinen argumentti siitä, että jokin asia on rikollinen, on riittämätön. Se, että jokin asia on edelleen lain mukaan rikollista, ei näet tarkoita sitä, että se olisi myöhemmin. Samoin se, että jokin asia ei tällä hetkellä ole lain mukaan rikollista, ei tarkoita, etteikö se voisi olla sitä myöhemmin.
Olisiko valtion arvioitava avioliittoon aikovien sisintä, onko heidän välillään "todellinen rakkaus", ennen avio-oikeuden myöntämistä? Jos kiintymyksessä todetaan seksuaaliaddiktiivia piirteitä, avioitumislupaa ei myönnettäisi?
Blogisti ei ymmärrä täysivaltaisen aikuisen ja lapsen/eläimen välistä eroa oikeushenkilönä:-) Hämmästyttävää!
Ihminen ei ole oikeushenkilö:
http://fi.wiktionary.org/wiki/oikeushenkil%C3%B6
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Vastavuoroisesti kysyisen myös Petteriltä että mikä on sinun johdonmukainen kanta ja peruste avioliitolle. Jos avioliitto on vain "mihenelle" ja "naiselle", niin eikö se voisi olla yhtä hyvin myös "naiselle" ja "naiselle"?
Miten avioliitto niiden ihmisten suhteen, joidenka sukupuoli ei ole yksiselitteinen?
Hyvä kysymys, Ari! Transvestiittinä mikään ei estä minua menemästä vihille naisystäväni kanssa "naisparina", molemmat valkoisissa kauniissa hääkoltuissamme.
Koen asian suhteen perusteetonta etua. Vaikka olen mieheksi syntyneenä naismaisempi kuin moni nainen, niin heille ei ole mahdollista se, mikä minulle taas on.
Epistä!
Enpä nyt oikein tiedä, kuinka johdonmukainen tasa-arvoperusteen kannalta on sekään näkemys, että avioliitto- ja adoptiolainsäädännön pitäisi olla sama kaikille, jotka ovat oikeussubjekteja eli oieustoimikelpoisia. Oletan, että tarkoitit ainoastaan luonnollisia henkilöitä etkä muita oikeussubjekteja, joita ovat myös erilaiset yritykset, yhteisöt ja julkisoikeudelliset tahot.
Eikö sitten muille ihmisille kuin näillä "oikeussubjekteilla" ole tunnustettava subjektiivisia oikeuksia?
Pelkäänpä, että pelkkä juridinen perustelu tämän asian kohdalla johtaa lopulta kehäpäätelmiin.
Se, että poistaisit avioliitto- ja adoptiolainsäädännöstä myös lähisukulaisuutta ja lukumäärää koskevat rajoitukset, on kuitenkin johdonmukaisempi kuin useimpien muiden sukupuolineutraaliutta vaativien näkemykset. Olisin kuitenkin kiinnostunut, edustaako käsityksesi yleistä kantaa sukupuolineutraalia lakia vaativien keskuudessa.
--
Pitäisi kai määritellä, mitä tarkoitetaan henkilöillä, joiden "sukupuoli ei ole yksiselitteinen". Ymmärrän toki, että sukupuolineutraalius "ratkaisisi" asian, mutten ole varma, kuinka painava perustelu se on tässä tapauksessa.
Niin yritin hakea sinulta vastaavaa johdonmukaisuutta tähän asiaan, kun mitä itse esitin. Koska olet kristillisdemokraatti niin arvaan että se on "koska jumala on luonut sen miehen ja naisen...jne." halusin kuitenkin kysyä tätä sinulta, jotten tee mitään vääriä olettamuksia.
Tietenkin uskontoon vetoaminen on "johdonmukaista", mutta uskonnolla voidaankin sitte "johdonmukaisesti" rajoittaa ja puolustaa mitä tahansa avioliiton-muotoa.
Henkilö jonka sukupuoli ei ole yksiselitteinen voisi olla esimerkiksi henkilö jolla on syntyjään ollut molemmat sukupuolielimet. Lapsi on vaikka leikattu "tytöksi" ja annettu tytön hetu. Lapsi kasvaa kuitenkin identiteetiltään pojaksi ja tuntee vetovoimaa tyttöjä kohtaan.
Kiitos kommentista.
Kristillisdemokraattina ajattelen, ettei yhteiskunnallisia kysymyksiä pidä perustella Raamatulla. Tätä eivät tosin kaikki tunnu käsittävän.
Raamatulla perustelu pätee ainoastaan niiden keskuudessa, jotka ovat kristittyjä. Eli se kuuluu kristilliseen seurakuntaan. Miten niiden ihmisten, jotka eivät ole kristittyjä, voisi olettaa välittävän siitä, mitä Jumala Raamatussa sanoo? Ihmisen pitää ensin uudistisyntyä kristityksi ennen kuin Jumalan sanan voi odottaa tuottavan hänessä hedelmää, kuten rakkautta Jumalan sanaan. Se tehtävä taas kuuluu kristilliselle seurakuntatyölle eikä poliittiselle puoluetoiminnalle.
Sen takia lähestyisin yhteiskunnallisia kysymyksiä mieluiten yleisinhimillisten moraalikäsitysten ja järjen kautta.
Kävisin mielelläni tämän keskustelun loppuun ennen kuin itse esittäisin mitään "johdonmukaista". Mielestäni aiheen tärkeys ansaitsee sen. Toivoisin, että muutkin kuin Sinä esittäisivät perusteltuja vastauksia kysymyksiini.
--
"Henkilö jonka sukupuoli ei ole yksiselitteinen voisi olla esimerkiksi henkilö jolla on syntyjään ollut molemmat sukupuolielimet. Lapsi on vaikka leikattu "tytöksi" ja annettu tytön hetu. Lapsi kasvaa kuitenkin identiteetiltään pojaksi ja tuntee vetovoimaa tyttöjä kohtaan."
OK. Eli fysiologinen rajatapaus. Päättelen, että esimerkissä olisi leikkauksen syynä lääketieteellinen virhearvio, joka kai olisi korjattavakin lääketieteellisesti, hetu myös.
"OK. Eli fysiologinen rajatapaus. Päättelen, että esimerkissä olisi leikkauksen syynä lääketieteellinen virhearvio, joka kai olisi korjattavakin lääketieteellisesti, hetu myös."
Entä jos leikkaus olisikin tehty "oikein", eli lapsi osoittautusi identiteetiltään enimmäkseen leikkauksen mukaista sukupuolta olevaksi, mutta tuntisi vetovoimaa "omaa" sukupuolta kohtaan?
Minna-Maaria voi nyt mennä naimisiin naisystävänsä kanssa, koska on syntynyt "mieheksi". Mitä jos Minna-Maaria olisi "hetero" ja tykkäisikin miehistä?
"Entä jos leikkaus olisikin tehty "oikein", eli lapsi osoittautusi identiteetiltään enimmäkseen leikkauksen mukaista sukupuolta olevaksi, mutta tuntisi vetovoimaa "omaa" sukupuolta kohtaan?
Minna-Maaria voi nyt mennä naimisiin naisystävänsä kanssa, koska on syntynyt "mieheksi". Mitä jos Minna-Maaria olisi "hetero" ja tykkäisikin miehistä?"
- Entä jos hän tuntisi vetovoimaa sekä 17-vuotiasta pikkusiskoaan että 16-vuotiasta pikkuveljeään kohtaan, jotka molemmat ovat oikeustoimikelpoisia? Sikäli kuin ymmärsin, esittämäsi näkemyksen mukaan kannatat avio- ja adoptio-oikeutta myös tässä tapauksessa.
15 vuotta sopivampi ikäraja on 18 (täysikäisyys), mutta joo jos kaksi aikuista sisarusta haluaa mennä naimisiin vapaasta tahdosta, niin se tulisi heille suoda.
Sisarusten kesken tälläinen vetovoima on äärimmäisen harvinaista, johtuen geneettisestä läheisyydestä. Naimisiin menosta ei tälläisessä teoreettisessa tapauksessa kuitenkaan olisi kenellekkään ulkopuoliselle mitään haittaa. Mahdollisten lasten (mikä ei ole toivottavaa) kannalta on myös parempi että vanhemmat ovat naimisissa, kuin avoliitossa.
Lähisukulaisten väliset suhteet ovat käsittääkseni muutenkin huomattavasti harvinaisempia kuin esimerkiksi transsukupuolisuus, joten katson että esittämäni kysymys on tässä aiheessa oleellisempi.
Sukulaisuhteet ja ikä ovat muutenkin huomattavasti helpompia asioita rajata kun sukupuoli, joka on varsin häilyvä käsite.
OK. Ei siis vielä 15-vuotiaalle vaan vasta 18-vuotiaalle, mutta muuten olisit siis sitä mieltä, että kaikille ovapaus avioitua miten keskenään haluavat. Jotain epäröimistä olen kuitenkin havaitsevinani lähisukulaisten avioitumisen sallimista kohtaan...
"Mahdollisten lasten (mikä ei ole toivottavaa) kannalta on myös parempi että vanhemmat ovat naimisissa, kuin avoliitossa."
- Tarkoitatko, että lapset eivät mielestäsi olisi lähisukulaisten avioituessa toivottavia? Jos sitä tarkoitat, voitko perustella miksi lapset eivät olisi tässä tapauksessa toivottavia?
"- Tarkoitatko, että lapset eivät mielestäsi olisi lähisukulaisten avioituessa toivottavia? Jos sitä tarkoitat, voitko perustella miksi lapset eivät olisi tässä tapauksessa toivottavia?"
Geneettisistä syistä.
Aika yllättävää. Sanot ettei yhteiskunnallisia kysymyksiä pitäisi perustella Raamatulla. Politiikassa on hyvin pitkälti kyse oikeasta ja väärästä. Mistä sinä sitten ammennat moraalisi? Kirkon perimätiedosta vai? Vai perustatko moraalisi Raamatusta riippumattomiin asioihin? Herramme sanoi turhaan he minua palvelevat kun opettavat synagogissaan ihmisten tekemiä sääntöjä. En tosiaankaan käsitä sellaita ajatusta ettei uskonto saisi vaikuttaa politiikkaan. Ja tuo uskonnon määrittelykin on monimutkaista. Jokaisella on jokuarvomaailma etiikka tai moraali paitsi ehkä eettisen antirealismin kannattajilla. Mikä siinä on että Kantiin tai Platoniin saapolitiikassa vedota muttei Jeesukseen?
Kiitos viestistäsi panutaneli!
Toki politiikassa, kuten muutenkin elämässä, on kysymys oikeasta ja väärästä. Mitä tulee ulkonaiseen elämään ihmisen ei silti tarvitse olla kristitty tietääkseen ainakin pääpiirteissään, mikä on oikein ja mikä väärin. Jokaisella näet on syntymästään omatunto, joka ilmoittaa, mikä on oikein, mikä väärin. Hänellä on käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista, mikä ei. Tätä voidaan kutsua myös oikeudentuntoisuudeksi.
Omatunto varottaa vääryydestä. Tehdessään väärin omatunto "kolkuttaa". Ihminen voi vaientaa eli paaduttaa omantuntonsa, jolloin se ei enää pelitä kunnolla. Piittaamattomuus sen varotuksista vääristää omantunnon. Paatuneet rikolliset eivät tunne mitään tunnontuskia karmeista henkirikoksistaan.
Kyse on yleisinhimillisestä moraalista, joka ilmenee kaikissa pääuskonnoissa. Se on terveen järjen mukainen eikä ristiriidassa Raamatunkaan kanssa. En tarkoittanut, etteikö kristitty voisi moraalikysymyksissä hyödyntää Raamattua. Siihen vetoaminen ei kuitenkaan toimi muiden kuin niiden kohdalla, jotka tunnustavat sen auktoriteetin eli ovat kristittyjä.
Kristillisen kirkon tehtävä on Raamattuun vedoten julistaa lakia, mikä on oikein ja mikä väärin ja mitä siitä seuraa sekä evankeliumia, mikä on lääke sielun rauhan saamiseksi ja elämän parantamiseksi. Tavoite on sielun iankaikkinen autuus.
Politiikalla on eri tarkoitus, nimittäin ajallinen ja ulkonainen rauha, järjestys, yhteinen hyvä. Yhteiskuntaa hallitaan laeilla ja miekalla, joiden pitäisi toimia oikeudenmukaisesti terveen järjen ja yleisinhimillisen moraalin mukaan.
Jukka Johansson:
"Et taida tajuta mitä sana tasa-arvo tarkoittaa. Sinä haluat vain erotella edelleen samaa sukupuolta olevat itsestäsi ja omasta elämäntyylistäsi."
- Kertoisitko Sinä, mitä "tasa-arvo" Sinun mielestäsi tarkoittaa? Käsite on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Olen esittänyt kysymyksiä sen selvittämiseksi, erottelevatko ne, jotka vaativat sukupuolineutraalia lakia, homoparit muista seksuaalivähemmistöistä jollakin perusteella vai eivät. Onko kommenttisi ymmärrettävä niin, että Sinä et halua avioliitto- ja adoptiolainsäädäntöön minkäänlaista erottelua sukupuolivähemmistöjen välille?
"Entä jos homoseksuaalit olisivat enemmistönä? Itkisitkö silloin vähemmistön oikeuksien puolesta?"
- Tunnut pitävän itsestäänselvyytenä, että kaikki homoseksuaalit vaatisivat avioliitto- ja lainsäädännön muuttamista tai pitäisivät nykyistä lainsäädöntöä heitä kohtaan epätasa-arvoisena. Minua kiinnostaa, millä perusteella kysymys tasa-arvosta niiden mielestä, jotka lainmuutoksia vaativat, ja mihin asti he ulottavat vaatimuksen perustelut muihin seksuaalivähemmistöihin.
Mitäkö tasa-arvo tarkoittaa? Sitä, että täysi-ikäisiä ihmisiä ei erotella lainsäädännössä riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Homoseksuaalisuus on laillista, mutta silti te haluatte erotella heidän liittonsa. Te haluatte, että heidät erotellaan virallisissa papereissa ja lainsäädännössä. Te haluatte että heillä ei ole samanlaisia oikeuksia.
"Tunnut pitävän itsestäänselvyytenä, että kaikki homoseksuaalit vaatisivat avioliitto- ja lainsäädännön muuttamista tai pitäisivät nykyistä lainsäädöntöä heitä kohtaan epätasa-arvoisena."
- En minä voi tietää vaativatko kaikki homoseksuaalit lainsäädännön muuttamista, mutta ei siitä olekaan kysymys, vaan siitä, että heillä olisi mahdollisuus halutessaan samanlaiseen avioliittoon kuin heteroseksuaaleillakin.
"Minua kiinnostaa, millä perusteella kysymys tasa-arvosta niiden mielestä, jotka lainmuutoksia vaativat, ja mihin asti he ulottavat vaatimuksen perustelut muihin seksuaalivähemmistöihin."
- Sinä rakentelit olkiukkoa oinosmaiseen tyyliin.
En ole kysynyt, mitä sukupuolineutraalia lakia vaativat haluavat. Sen pitäisi olla jo selvää ja avauskirjoituksessakin esitetty. Sitä levyä siis ei kannata enää pyörittää.
Olen yrittänyt selvittää vaatimuksen perusteluita. Minua on kiinnostanut minkä sisältöisestä "tasa-arvosta" perusteluissa on kysymys, sulkeeko se sisäänsä muita seksuaalivähemmistöjä vai rajaako se ne "tasa-arvon" ulkopuolelle ja jos rajaa, niin millä perusteella.
Sekin on tullut selväksi, että vaikka avioliittolaki muutettaisiin sukupuolineutraaliksi, se kohtelisi seksuaalivähemmistöjä eri tavalla, seksuaalista suuntautumista kun on vähemmistöissä muihinkin kuin samaa sukupuolta oleviin.
Se, että homoparit voivat rekisteröidä parisuhteensa, ei nähdäkseni riitä perusteeksi asettaa homoparit avioliittolainsäädännössä muihin seksuaalivähemmistöihin nähden erityisasemaan, mutta se voi olla peruste muille seksuaalivähemmistöille rekisteröidä oma suhteensa.
Pyynnöstä yritän virittää mahdollisimman neutraalin ja vapaan avioliittomallin.
> Jos avioliitto- ja adoptiolakeja pidetään epätasa-arvoisina ja syrjivinä ja ne sen perusteella pitäisi muuttaa sukupuolineutraaleiksi, eikö ne samoin perustein pitäisi muuttaa neutraaleiksi myös riippumatta sukulaisuussuhteista, iästä, lukumääristä?
Jätetään ensin lapset pois aviokelpoisten joukosta. Oletetaan että heille avioliitosta seuraisi usein haittoja, koska he eivät ole vielä hankkeeseen kypsiä. Heitä ei ennen täysi-ikäisyyttä katsota muissakaan asioissa kykeneviksi solmimaan tuon tasoisia sopimuksia.
Lukumääräneutraalius ei olisi mikään ongelma siinä mielessä, että Suomessa asuu jo paljon ihmisiä, joiden kulttuureissa on pitkät moniavioisuuden perinteet. Heille tilanne, jossa moniavioisuutta ei sallita on tavallaan luonnoton. Voisi ajatella, että heidän kulttuuriaan syrjitään, jos moniavioisuutta ei sallita. Moniavioisuudesta ei ole kai haittaa osapuolille, jos se toteutetaan järkevästi (esim. edelliset puolisot voivat kieltää uuden puolison ottamisen, tai ainakin ottaa eron).
Syitä kieltää moniavioisuus voisi olla pelko siitä, että syntyy epätasapaino sukupuolten välillä, ja joku muu jää vaimotta tai miehettä. Tietenkin myös uskonnollisia perusteluita voi olla. Mutta nämä eivät koske kaikkia, eivätkä ehkä ole välttämättömiä kohtuuttoman haitan estämiseksi.
Lähisukulaisten avioliitot on kielletty kai ainakin siksi, että perinnöllisten sairauksien määrä voi lisääntyä. Lähisukulaisten ei siis kannata hankkia lapsia, mutta avioliittoa tämä ei välttämättä vielä estä. Myös perinteet ovat varmaankin lähes kaikissa kunttuureissa lähisukulaisten avioliittoa vastaan. Mutta jos jokua haluaa poiketa, ei kai tuollainen avioliitto muita haittaisi kovin pahasti. Tässä asiassa normaalit käytännöt voisivat toimia rajoittimena. En tiedä vaaditaanko lähisukulaisten avioliiton kielto myös lain tasolla.
Valtion näkökulmasta avioliitto voidaan nähdä juridisena suhteena. Oletetaan että kolmesta sisaruksesta yksi kuolee. Kaksi jäljelle jäänyttä haluavat adoptoida hänen lapsensa ja pitää heistä hyvää huolta. Juridisisa syistä he haluavat solmia avioliiton, taatakseen lapsille peritöoikeudet jne. Kyse ei ole rakkausavioliitosta, vaikka mitäpä se meille kuuluukaan. Miksi heille ei sallittaisi täyden juridisen huoltajuussuhteen muodostamista?
Avioliiton voisi nähdä yleisemminkin juridisena sopimuksena. Tällaisia sopimuksia voisivat solmia kaikki täysi-ikäiset ihmiset ilman että lukumäärät ja sukulaisuussuhteet rajoittavat heitä. Lasten hankkiminen ja adoptointi voisivat olla eri kysymyksiä. Samoin uskonnolliset asiat (esim. kirkkohäät) ja vanhojen nimien käyttö (esim. "avioliitto") voidaan sopia erikseen. Samoin sallituista seksuaalisista suhteista voidaan säätää erikseen. Näin avioliitto siis jäisi yksinkertaisimmillaan vain yhdeksi juridiseksi eri osalpuolten väliseksi sopimukseksi.
Adoptioasioissa lähtisin liikkeelle aika puhtaasti lapsen edusta. Jos jokin järjestely on lapsen edun mukainen, niin miksipä emme sallisi. Lähisukulaisten yhteishuoltajuus voitaisiin esimerkiksi sallia, vaikka lähisukulaisten avioliittoja ei salllisttaisikaan. Homopareille voitaisiin laskea pieni miinus, jos kyseisessä maassa homovanhempien lapsia kiusattaisiin yleisesti ja merkittävästä (tämä ei ole suoraan homoudesta johtuva miinus, vaan ympäristön syrjivästä käyttäytymisestä seuraava ongelma). Mutta jos ei kiusata liikaa, eikä homovanhemmuudesta ole osoitettu muuta haittaa, myös sellaiset voisivat olla ok.
Jos uskonnot asettavat joitain ehdottomia vaatimuksia, pitää päättää, pitäisikö kyseisten rajoitusten koskea kaikkia Suomen kansalaisia, vai tulisiko rajoitukset kohdistaa vain kyseisen kirkkokunnan jäseniin - ehkä pääosin heidän itsensä toimeenpanemina (vaikka toki valtiokin voisi tarkistaa avioliittoja rekisteröidessään, etteivät liittoon aikovat kuulu vääriin kirkkokuntiin).
> Jos vaadittaisiin ihmisen ja eläimen välisen suhteen rekisteröintiä
Eläimet eivät ole yhteiskunnassamme oikeuslkelpoisia toimijoita, vaan enemmänkin omistettavia kohteita.
Juridisesti avioliitto on oikeustoimi (vähimmillään) kuuden kuukauden irtisanomisajalla ja sama määräaika pätee muistaakseni myös rekisteröityyn parisuhteeseen.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kiitos kommentistasi, Juho Laatu!
"Pyynnöstä yritän virittää mahdollisimman neutraalin ja vapaan avioliittomallin."
- Onko tästä luettavissa, etteivät "neutraalius" ja "vapaa" olisi niin yksiselitteisiä määreitä avioliittolain kohdalla kuin ehkä annettu ymmärtää. Millä perusteella avioliittomallin muuten olisi täytettävä mainitsemasi kriteerit "neutraalius" ja "vapaus"? Onko olemassa jokin 'kallio', johon ne on 'hakattu'?
"Jätetään ensin lapset pois aviokelpoisten joukosta. Oletetaan että heille avioliitosta seuraisi usein haittoja, koska he eivät ole vielä hankkeeseen kypsiä. Heitä ei ennen täysi-ikäisyyttä katsota muissakaan asioissa kykeneviksi solmimaan tuon tasoisia sopimuksia."
- Jos aviokelpoisuuden ehtona on kypsyys, eikö sen perusteella pitäisi joitain täysi-ikäisiäkin rajata ulkopuolelle? Täysi-ikäisyyden raja on vaihdellut aikojen saatossa. Suomessa se taisi olla jossain vaiheessa 24 vuottakin.
"Lukumääräneutraalius ei olisi mikään ongelma siinä mielessä, että Suomessa asuu jo paljon ihmisiä, joiden kulttuureissa on pitkät moniavioisuuden perinteet. Heille tilanne, jossa moniavioisuutta ei sallita on tavallaan luonnoton. Voisi ajatella, että heidän kulttuuriaan syrjitään, jos moniavioisuutta ei sallita."
- Jos ymmärrän oikein, perustelet moniavioisuuden sallimista sillä, että Suomessa asuu ihmisiä, joiden kulttuurissa sillä on pitkät perinteet, jolloin sen kieltäminen on syrjintää. Tästä tullaan kysymykseen, onko muutettava lainsäädäntöä aina sen mukaan millaiset toisesta kulttuurista Suomeen muuttaneen perinteet ovat? Maailmastahan on löydettävissä monenkirjavia perinteitä myös liittyen avioliittoon, kuten taloudellisten hyödykkeiden vaihtoon perustuvat vanhempien tekemät naimakaupat lastensa puolesta.
"Moniavioisuudesta ei ole kai haittaa osapuolille, jos se toteutetaan järkevästi (esim. edelliset puolisot voivat kieltää uuden puolison ottamisen, tai ainakin ottaa eron).
Syitä kieltää moniavioisuus voisi olla pelko siitä, että syntyy epätasapaino sukupuolten välillä, ja joku muu jää vaimotta tai miehettä. Tietenkin myös uskonnollisia perusteluita voi olla. Mutta nämä eivät koske kaikkia, eivätkä ehkä ole välttämättömiä kohtuuttoman haitan estämiseksi."
- Näyttäisit esittävän perusteeksi sitä, ettei moniavioisuudesta saisi olla haittaa osapuolille, minkä hillitsemiseksi olisit valmis asettamaan rajoituksia sille (edellisten puolisoiden oikeus kieltää toisen puolison ottaminen) tai kieltämään sen sukupuolten välisen epätasapainon perusteella.
Entä jos Suomeen muuttaneen kulttuuriperinteessä, uskonnossa, ei rajoituksia hyväksyttäisi? Kumpi peruste olisi ratkaiseva: sekö että sallitaan avioliitto, joka noudattaa ihmisen kulttuuriperinnettä, ettei hänen kulttuuriaan syrjittäisi, vai sekö, ettei sallita avioliittoa, joka aiheuttaa haittaa osapuolille tai toiselle osapuolelle?
"Lähisukulaisten avioliitot on kielletty kai ainakin siksi, että perinnöllisten sairauksien määrä voi lisääntyä. Lähisukulaisten ei siis kannata hankkia lapsia, mutta avioliittoa tämä ei välttämättä vielä estä. Myös perinteet ovat varmaankin lähes kaikissa kunttuureissa lähisukulaisten avioliittoa vastaan. Mutta jos jokua haluaa poiketa, ei kai tuollainen avioliitto muita haittaisi kovin pahasti. Tässä asiassa normaalit käytännöt voisivat toimia rajoittimena. En tiedä vaaditaanko lähisukulaisten avioliiton kielto myös lain tasolla."
- Avioliittolaki rajaa lähisukulaiset aviokelpoisuuden ulkopuolelle.
Sikäli kuin ymmärrän, olisit kuitenkin antamassa avioitumisoikeuden myös lähisukulaisille. Kieltäisit heiltä kuitenkin aviollisen yhdyselämän hedelmän, lasten synnyttämisen, sillä perusteella, että perinnölliset sairaudet voivat lisääntyä. Miten käytännössä toteuttaisit aviopareille tuon synnyttämisrajoituksen? Tarkoittaisiko se pakkosterilisaatiota tai pakkoabortteja?
Oikeuttaako terveydellinen peruste lapsen mahdollisesta sairaudesta muidenkin ihmisten avioliitoissa mielestäsi rajoitukseen koskien lasten synnyttämistä?
"Adoptioasioissa lähtisin liikkeelle aika puhtaasti lapsen edusta. Jos jokin järjestely on lapsen edun mukainen, niin miksipä emme sallisi."
- Mitä kriteerejä lapsen edulle on? Kenellä on oikeus määritellä lapsen etu? Millaisen painoarvon siinä antaisit lapsen luonnollisten vanhempien tahdolle?
Avioliitto, josta nyt keskustelemme, on siviilioikeudellinen sopimus. Perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden mukaisesti jätämme kristilliselle kirkolle oikeuden antaa siunauksensa niille avioliitoille, jotka täyttävät sen opin ja tunnustuksen mukaiset kriteerit.
> Millä perusteella avioliittomallin muuten olisi täytettävä mainitsemasi kriteerit "neutraalius" ja "vapaus"?
Vältin ottamasta kantaa. Valintakysymys. Nykyään haetaan kovasti tasa-arvoa, joten neutraalius sopisi siihen. Tuota tasa-arvoa totetutetaan nykyään yleensä mieluummin rajoituksia löysentämällä kuin kiristämällä (=vapauksien lisäämisen suuntaan).
> Jos aviokelpoisuuden ehtona on kypsyys, eikö sen perusteella pitäisi joitain täysi-ikäisiäkin rajata ulkopuolelle?
Ehkä kirjoittamani perusteella silloin, kun ihminen ei ymmärrä mihin on ryhtymässä. Mutta esimerkiksi avioliittoon haluavien kehitysvammaisten kohdalla esteitä ei ehkä olisi. Jos ovat vahvasti holhouksen alla, niin sitten ympäristö arvioi, ovatko tosissaan.
> Tästä tullaan kysymykseen, onko muutettava lainsäädäntöä aina sen mukaan millaiset toisesta kulttuurista Suomeen muuttaneen perinteet ovat?
Tämä liittyy tuohon asetettuun neutraaliuden ja vapauden tavoitteeseen. Jos ei ole erityisiä syitä kieltää, niin sallitaan. Suomalaista totuttua tapaa nämä rikkovat, mutta jos pahoja ongelmia ei tule, pitäisi kai sallia.
> Näyttäisit esittävän perusteeksi sitä, ettei moniavioisuudesta saisi olla haittaa osapuolille
Ei osapuolille eikä liikaa ulkopuolisille. Periaatteessa avioliittosopmuksia voisi olla erilaisia. Joissain olisi sovittu siitä, että puolisoita voi ottaa vapaasti lisää, toisissa tämä olisi kielletty tai vaadittaisiin suostumus.
> Entä jos Suomeen muuttaneen kulttuuriperinteessä, uskonnossa, ei rajoituksia hyväksyttäisi?
Ehkä uudet ja vanhat uskonnot samassa asemassa, eli jos uskontokunta haluaa kieltää jotain, se voisi asettaa jäsenilleen / jäsenyydelleen rajoituksia. Kulttuuriperinne on epämääräisempi, joten sen rajoitukset jäisivät jäsenten omantunnon varaan.
> Kumpi peruste olisi ratkaiseva: sekö että sallitaan avioliitto, joka noudattaa ihmisen kulttuuriperinnettä, ettei hänen kulttuuriaan syrjittäisi, vai sekö, ettei sallita avioliittoa, joka aiheuttaa haittaa osapuolille tai toiselle osapuolelle?
Vakavat muille koituvat haitat karsitaan ensin. Emme esimerkiksi salisi hääjuhlia, joissa uhrataan ihmisiä. Samoin jo nyt keskustellaan esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausten hyväksyttävyydestä. Vaatinemme myös avioliiton osapuolten vilpittömän suostumuksen.
> Sikäli kuin ymmärrän, olisit kuitenkin antamassa avioitumisoikeuden myös lähisukulaisille.
Aiempien kriteereiden (neutraalius, vapaus, haitattomuus) perusteella ei ehkä olisi riittäviä perusteita kieltääkään. Kuitenkin pääsääntönä suosittelisin, että tällaisia avioliittoja välteltäisiin (biologisista, psykologisista ja jo kulttuurillisistakin syistä).
> Miten käytännössä toteuttaisit aviopareille tuon synnyttämisrajoituksen?
Tässäkin suosittelisin selkeästi, mutta en tiedä voiko asiaa lakiteitse estääkään (kuten ei nykyäänkään). Pakkokeinot eivät varmaankaan ole riittävän perusteltuja (pitäisi pian steriloida kaikki alkoholistinaiset jne. varmuuden vuoksi). Ehkä rajoituksia tulee vasta sitten, kun lääkärit asettavat henkilön pakkohoitoon.
> Oikeuttaako terveydellinen peruste lapsen mahdollisesta sairaudesta muidenkin ihmisten avioliitoissa mielestäsi rajoitukseen koskien lasten synnyttämistä?
Ei.
> Mitä kriteerejä lapsen edulle on? Kenellä on oikeus määritellä lapsen etu?
Valtio valvoo. Parhaat asiantuntijat rakentavat ymmärrystä. (Kriteerejä lisää seuraavassa kommentissa.)
> Millaisen painoarvon siinä antaisit lapsen luonnollisten vanhempien tahdolle?
Aika pienen. Lapsen etu ajaa ohi. Lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta, vaan hänet pitäisi nähdä tulevana täysivaltaisena, mutta vielä omia asioitaan hoitamaan kykenemättömänä yksilönä. Toki lapsen vanhemmat ovat ensisijaisia päätöksentekijöitä, mutta lapsen etua ei saa loukata.
> jätämme kristilliselle kirkolle oikeuden antaa siunauksensa niille avioliitoille, jotka täyttävät sen opin ja tunnustuksen mukaiset kriteerit
Aivan, uskontokunnilla olisi vapaus asettaa tiukempia kriteerejä omalle hyväksynnälleen, kuin valtion asettama vain perusoikeudet takaava kehys asettaa.
Lähisukulaiset voivat puolestani mennä naimisiin, mutta lapsien hankkiminen tulisi kieltää ilmeisistä syistä. Miksi moniavioliittoa ei tulisi sallia jos se perustuu puhtaaseen vapaaehtoisuuteen? Jos on polyamorisia suhteita haluavia, tuskin heitä kiinnostaa suhteen juridinen asema.
Nuoret eivät ole sama asia kuin homot: 16 vuotiaalta voidaan kieltää avio-oikeus, sillä hän saa sen joka tapauksessa muutaman vuoden päästä.
Jäikö vielä jotain epäselvää?
Kiitos kommentistasi, Leo!
Kannattaisit siis lukumääräneutraalia muttet ikäneutraalia avioliittoa. Jos ymmärrän oikein, et pitäisi periaatteessa mahdottomana vaikka aviotumisikäraja olisi esimerkiksi 20 vuotta.
"Lähisukulaiset voivat puolestani mennä naimisiin, mutta lapsien hankkiminen tulisi kieltää ilmeisistä syistä."
- Jos katsot, että lähisukulaisilla voisi olla avioitumisoikeus, mutta kieltäisit heiltä aviollisen yhdyselämän luonnollisen hedelmän, miten Sinä toteuttaisit synnytyskiellon heidän kohdallaan? Tarkoittaisiko se pakkosterilointia tai pakkoabortointia?
Olisiko synnytyskielto Sinun mielestäsi oikein säätää muillekin aviopareille kuin lähisukulaisille esim. sillä perusteella että syntyvä lapsi saattaisi olla sairas tai jollain muulla perusteella?
> Toistaiseksi kukaan ei näytä kykenevän vastaamaan, mikä tekisi yhdestä seksuaalivähemmistöstä "tasa-arvoisemman" kuin toisesta.
Yritetään. Ja tähdätään vappaseen ja neutraaliin määritelmään. Sallitaan kaikki täysi-ikäisten ihmisten väliset vapaaehtoiset ratkaisut. Nämä kaikki olisivat "tasa-arvoisia".
Petteri H :"Olisiko valtion arvioitava avioliittoon aikovien sisintä, onko heidän välillään "todellinen rakkaus", ennen avio-oikeuden myöntämistä?"
Kuten hyvin tiedämme, avioliittoon aikovien "todellista rakkautta" ei pysty arvioimaan kukaan muu kuin he itse sen paremmin kirkon kuin muidenkaan "instanssien" toimesta, ja hyvin monet vakaalla "kunnes kuolema meidät erottaa" aikomuksella solmitut miesten ja naisten välisetkin avioliitot päätyvät eroon. Joten jätetään kaikenlainen arviointi jatkossakin vain avioliittoon aikovien oikeudeksi.
Vaikuttaisi siltä, että monet sukupuolineutraalia avioliittolakia kannattavista myöntävät, ettei avio-oikeus lainmuutoksen jälkeenkään olisi kaikille "tasa-arvoinen" tai "neutraali". Tästä johtuen monet haluaisivat poistaa avioliittolaista myös lukumäärää ja lähisukulaisuutta, muttei täysikäisyysalaikärajaa, koskevat rajoitukset.
Ilmeisesti moniavioisuutta olisivat jotkut kuitenkin valmiit joltain osin rajoittamaan niin, ettei se aiheuttaisi haittaa osapuolille tai ulkopuolisille. Lähisukulaisten aviollista yhdyselämääkin olisi aika moni valmis rajoittamaan synnyttämiskiellolla terveydellisin perustein, koska syntyvä lapsi voisi kärsiä perinnöllisestä sairaudesta.
Toistaiseksi kukaan ei ole kannattanut ihmisen ja eläimen välisen parisuhteen rekisteröintiä tai sen nimeämistä avioliitoksi. Tämä mahdollisuus on haluttu rajata vaatimusten ulkopuolelle sillä perusteella, ettei eläin ole oikeustoimikelpoinen.
Kysymys oikeustoimikelvottoman lapsen asemasta ja oikeuksista näyttää kuitenkin olevan monille ongelmallinen, samoin kuin vastaavasti kysymys lapsen vanhemman oikeuksista omaan lapseensa.
Näyttäisikin siltä, että perusteet lainsäädännön muuttamisesta "tasa-arvoiseksi" ja "neutraaliksi" ovat tietyssä mielessä suhteellisia ja tulkinnanvaraisia. Tavoitteet ovat tavallaan ideologisia muoti-ilmiöitä, jotka törmäävät todellisuuden kanssa. Jos luonto ei ole kaikkia kohtaan ”neutraali” ja ”tasa-arvoinen” vaan ”syrjivä”, luonto väistyköön Valtion Kaikkivaltiaan tieltä.
Valtion (ja kunnan) tehtävien ja sääntelyn lisääminen paisuttavat kuitenkin byrokratiaa ja kustannuksia. Muhkeimmin tämä näkyy juuri sosiaali- ja terveyssektorilla. Tosiasia on se, että menoja yritetään karsia, koska meillä ei mm. väestö- ja tuotantorakenteiden muutosten takia ole varaa ylläpitää sellaista etuisuusautomaattia kuin menneillä sukupolvilla jatkuvan kasvun yhteiskunnassa.
Epäilenpä, että jatkossa on tehtävä priorisointeja jäljelle jäävien etuuksienkin kohdalla. Luultavasti vastuuta on siirrettävä takaisin myös yhteiskunnan primaariyksiköihin, mihin ne kuuluvatkin, ihmisille itselleen, ja panostettava yksinkertaisiin ja toimiviksi havaittuihin luonnollisiin ratkaisuihin niiden kustannustehokkuuden takia. Realiteetit ajavat utopioiden yli.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia