Petteri Hiienkoski Elävänä vastavirtaan

Kaikki blogit puheenaiheesta Puolustuspolitiikka

Alistuminen ei auta turvallisuuspolitiikassa

Eräässä sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa kerrottiin urosgorillojen käyttäytymisestä konfliktitilanteessa. Johtajuuskiistan tullen gorillat ajautuivat yhteenottoon, joka päättyi jommankumman voittoon. Hävinnyt puolestaan ”rapsutti voittaneen turkkia kovemmin kuin koskaan vielä saman päivän iltana”.

Vahva talous on puolustuksen perusta

Suomen jäsenyyttä euroalueessa perusteltiin aikanaan turvallisuudella. Tämä oli harhaanjohtavaa propagandaa.

 

Jäsenyys ei ole millään tavalla parantanut Suomen turvallisuutta. Vaikutus on ollut päinvastainen: kuihtuva talous on heikentänyt Suomen mahdollisuuksia huolehtia maanpuolustuksen tarpeista.

 

Ukraina ei saa unohtua

Ukrainan kriisi on jatkunut pian kolmen vuoden ajan. Sen olemassaolo on voinut unohtua monilta, sillä useat yhtäaikaiset huonot uutiset (esimerkiksi pakolaiskriisi ja kehnot taloustiedot) syövät huomiota toisiltaan. Tällä kirjoituksellani haluan muistuttaa, miksi Ukraina ei saa unohtua, miten koko kriisi syntyi, millainen sen pitkä historia on ja mitä siitä voisi oppia. Johtopäätökseni Suomen kannalta esitän kirjoitukseni lopussa. Oheinen teksti on lyhennelmä esitelmästä, joka on pidetty maanpuolustusalan seminaarissa.

 

Putin tarvitsee tutin – Mistä kirjelmässä oli kyse?

Vladimir Putinin viesti Sauli Niinistölle on herättänyt kummastusta ja aiheellistakin huolta kansalaisten keskuudessa.

Suomi on Nato-maa ilman jäsenyyttä

Olen viime aikoina keskustellut äänestäjäkuntani kanssa suosikkiaiheestani eli Natosta varsin kiivaasti. Keskustelussa olen huomannut useita virheellisiä vasta-argumentteja, jotka eivät väitteinä ole välttämättä vääriä.

 

1. Suomi joutuisi puolustamaan muita valtioita ja osallistumaan ulkomaisiin sotatoimiin tai operaatioihin

 

Muuttuuko Suomen Nato-linja?

Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi on paikallaan pohtia, miten tämä vaikuttaa Suomen turvallisuuspolitiikkaan, jonka keskeinen puheenaihe on hallituksen Nato-linja. Lukaisin syksyn kuluessa kahden keskustavaikuttajan aihetta käsittelevät kirjat. Viime keväänä ilmestyi Matti Vanhasen Ulkopolitiikkaa ja tänä syksynä Alpo Rusin Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa (Docendo 2016).

Suomi ei voi jäädä Itämeren harmaalle vyöhykkeelle

Itämeren turvallisuuspoliittinen tilanne on kehittynyt viime vuodet hyvin mielenkiintoiseen suuntaan. Venäjän laivaston ja ilmavoimien toiminta on aktivoitunut jatkuvasti ajan mittaan ja maan kyky sekä halukkuus rajojensa ulkopuolella toteutettaviin sotilasoperaatioihin on nähty viime vuosina Georgiassa, Ukrainassa sekä tuoreimpana Syyriassa. On tullut selväksi kaava: kun Venäjä katsoo, että sen turvallisuutta tai intressejä uhataan, se käyttää eriasteisia painostuskeinoja, joista suoraan ja radikaaliin sotilaallisen voiman käyttöön voidaan siirtyä nopeasti ja varoittamatta.

JAS Gripen oikea valinta Suomelle

Suomi tulee vääjäämättä korvaamaan tulevaisuudessa Hornet – hävittäjät uusilla koneilla. Vasemmistoliitto on perinteisesti, asiallisin perusteluin ollut erittäin kriittinen uuden sotakaluston hankinnan suhteen. Riippumatta siitä, ajoittuuko Hornetien korvaamispäätös nousu- tai laskukauteen, kyseessä on jopa kymmenen miljardin päätös.

Ruotsin hallitus vahvistaa infosotavalmiuksiaan: maa liittyy NATOn STRATCOMiin

Ruotsin hallitus vahvistaa infosotavalmiuksiaan: Ruotsi liittyy NATOn STRATCOMiin

STRATCOM = NATON strategisen viestinnän keskus

*

Ruotsin rintamalla tapahtuu.  Näin kai voisi tilannetta kuvailla, ilman ironian pilkahdustakaan.

Ruotsi palauttaa kuusi vuotta sitten lakkauttamansa yleisen asevelvollisuuden, ja vieläpä sukupolineutraalissa muodossa; Ruotsi sijoitti komppaniallisen sotilaita valmiuteen Gotlantiin; Ruotsi sitä – Ruotsi tätä.

Voiko puolustuspolitiikka olla konsensuspolitiikkaa?

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puolustusvaliokunnan jäsen, Krista Mikkonen kirjoitti tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidepalstalla puolustuksen turvaamisesta nykyaikaisin ja kustannustehokkain keinoin. Yksi keinoista olisi asevelvollisuuden maltillinen muutos kohti vapaaehtoisuutta, mikä on vihreiden tavoite.  Perusongelma näissä kannanotoissa on se, että puolustuspolitiikan tekoon liittyy vahvasti oman poliittisen agendan ajaminen. Se ei välttämättä sovi hyvin yhteen puolustuksen tarkoituksenmukaisuuden tai tehokkuuden kanssa.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä